Miljoonakaupunki Bakussa viihtyisi varmaan Kaspianmeren rantabulevardilla ja luksusputiikkikaduilla ja ostoskeskuksissa käymättä yhdessäkään nähtävyydessä, mutta onneksi matkakumppanimme Unesco-kohteiden keräily ja matkanjärjestäjämme ehdotukset Bakun päiväohjelmiksi veivät meidät myös muualle Bakussa.
Ensimmäisenä teemana oli selvästi tuli ja aloitimme Ateshgahin tulitemppelillä. Täytyy tunnustaa, että maailman uskonnoista tämä zoroastrialaisuus ei ollut minulle entuudestaan ihan tuttu, mutta ilmeisesti siinä on liittymiä vedalaiseen hinduperinteeseen. Jooga ja kasvisravinto olivat ainakin osa näitä tulta vartioivien pyhien miesten elämää. Museo oli ihan hyvä näissä tiloissa aikoinaan asuneita henkilöitä esittävien luonnollisen kokoisine nukkeineen. Ja hiukan pilvisenä ja hetkittäin sateisena päivänä tulitemppeli oli mukavan lämmin kohde.
Lämmintä oli myös Yanardaghin palavalla vuorella. No mäki ei ollut kovin korkea ja liekit paloivat sen juurella, mutta se, että maa-aines tai kallio näyttää palavan jatkuvasti, säästä ja vuodenajasta riippumatta oli ainakin lievästi kiinnostavaa. Maasta tuleva kaasuhan siinä palaa, mutta kuitenkin – sitä riittää ja paloa ei niin vain voida ilmeisesti sammuttaakaan. Jos nyt edes haluaisivat, ihan kivasti tuo tuntui turisteja vetävän. Kovin lähelle ei kuitenkaan voinut mennä, tämä oli oikeasti kuuma nähtävyys!
Matkalla näihin kohteisiin ja takaisin keskustaan ajoimme öljynporausalueiden läpi – hiukan yllättävää miten laajalti niitä oli lähellä kaupungin keskustaa ja miten paljon pumppuja oli. Nykyisin öljy pumpataan Georgian kautta Mustalle merelle, jossa se laivataan. Aikaisemmin öljy kulki ilmeisesti junalla sinne.
Ensimmäisenä Bakun päivänämme kävimme myös Mardakanin vanhassa linnoituksessa ja tutustuimme ilmeisesti erityisesti täkäläiseen puolustukseen aikoinaan kuuluneeseen neitsyttorni-ideaan. Tsingiskaanin sotajoukkojen palkanmaksun kun perustui ryöstelyyn ja erityisen kiinnostavaa saalista olivat vaimot ja tyttäret, niin näitä varten rakennettiin torneja, joihin erityisesti naiset saatiin turvaan. Kuuluisin neitsyttorni on Bakun vanhassa kaupungissa ja näimme senkin seuraavana päivänä, mutta aloitimme Mardakanista.
Historian henkilöitä, joilla yllättäen (kun emme olleet kunnolla opiskelleet asioita etukäteen) tuntui olevan yhteyksiä Azerbaidjaniin ja Bakuun, opimme Tsingiskaanin lisäksi olevan ainakin Alfred Nobel (täällä ne Nobel-säätiön rahat on isolta osin kasattu), Alfred Hitlerillä, joka olisi, myös, halunnut Kaspianmeren ja alueen energiavarannot ja Thor Heyerdahlilla, joka selvitti viikinkien liikkuneen myös täällä, sillä jotkin täkäläiset venelöydöt olivat hyvin samanlaisia kuin veneet Norjassa.
Liekkiteemalla vielä tämän jutun lopuksi maininta yhdestä Bakun päänähtävyydestä, eli näistä kolmesta liekin muotoisesta pilvenpiirtäjästä, jotka sijaitsevat Bakun muistomerkkikeskittymän ja näköalapaikalla vierellä hiukan vanhan kaupungin yläpuolella. Liekkejä on kolme kuten Bakun vaakunassakin ja niissä, siis näissä pilvenpiirtäjissä on kuulemma myös hotelli – sääli, ettei huomattu varata huoneita sieltä, etenkin kun Central Park on osoittautunut hiukan heikkolaatuiseksi.
Seikkailumme Bakussa ja sen ympäristössä jatkuivat vielä mm. Qobustanissa, shaahin palatsissa, Heydar Aliyev -keskuksessa ja Neitsyttornissa – ja siellä rantabulevardilla – ja ehkä Kaspianmerelläkin, mutta niistä seuraavassa jutussa …