Värikäs Groningen

Groningen

Groningenille varasimme vähän enemmän aikaa kuin pienelle Leeuwardenille, ja sen myötä ehdimmekin tutustua tähän hieman isompaan kaupunkiin useammalla kävelyretkellä.

Hoekstraatin katutaidetta

Ihan ensimmäiseksi suuntasimme Hoekstraatille, jonka katutaiteesta olin nähnyt kuvia. Kadun ja sen lähikatujen varrella useisiin autotallien oviin ja muureihin on toteutettu värikkäitä maalauksia. Kokonaisuus tunnetaan nimellä Muurschilderingen A-Kwartier, ja maalauksia löytyy useista osoitteista Hoekstraatilla sekä myös Vishoek-kadulta.

Itseäni kiinnosti erityisesti töyhtöhyyppää esittävä kuva, sillä se toi mieleen Islannin Flateyrissä näkemämme lukuisat lintumaalaukset. Mutta kyllä muutkin alueen työt olivat kivoja, kuten aidan takaa kurkisteleva apina ja Alankomaiden pyöräilykulttuuria esittelevät maalaukset.

Apinalla on muuten myös paikallinen tarinansa. Alueella asuneella naisella oli aikoinaan ollut oikea apina puutarhassaan, ja maalaus viittaa tähän muistoon. Katutaide ei siis ole vain koristeellista, vaan siihen liittyy myös palanen kaupunginosan historiaa.

Katutaidekokonaisuuden taustalla on alueen elävöittäminen. Kun Hoekstraatin ikkuna-alueen prostituutio päättyi vuonna 2016, asukkaat ja Groningenin yliopisto halusivat tuoda kaupunginosaan uutta ilmettä taiteen avulla. Maalaukset valmistuivat vuonna 2019.

Katutaidetta näimme myöhemmin myös Groningenin yliopiston alueella. Kaupunkihan on vilkas opiskelukaupunki. Erityisesti yksi tekstiä sisältävä työ, jossa todettiin opiskelun olevan vain rumille naisille, huvitti meitä oikeasti.

Groningen katutaide
Groningen katutaide
Groningen katutaide

Kanavien varsilla

Jo matkalla aseman lähellä sijainneelta hotelliltamme Hoekstraatille päädyimme aika pian kulkemaan kanavien varsia pitkin. Groningenkin on tyypillinen alankomaalainen kaupunki eli kanavien kaupunki. Monet kanavien varsille ankkuroiduista asuntolaivoista olivat nekin värikkäitä ja vehreitä. Laivojen etu- tai takakansilla tai sisäänkäynnin yhteydessä saattoi olla syksystä huolimatta kokonainen pieni puutarha.

Lokakuussa kävi kyllä mielessä, olisikohan tuollaisessa laivassa asuminen sittenkään niin ihanaa. Varmasti niissä on lämmitys ja sen myötä sisällä lämmintä ja kohtuullisen kuivaakin, mutta paikoitellen myös kanavien vesi näytti aika vihreältä. Sekin sai hieman miettimään, millaista elämä kanavan varrella oikeastaan on.

Kanavien varrella
Kanavien varrella
Kanavien varrella
Kanavien varrella

Prinsentuin – täälläkin!

Vihreää oli myös Prinsentuin-puistossa. Kyllä, Groningenissa on samanniminen puisto kuin Leeuwardenissa! Nimi ei siis ole ainutlaatuinen, vaikka kyseessä ovat kaksi erilaista historiallista puistoa.

Groningenin Prinsentuin on 1600-luvulla perustettu, muurien ympäröimä renessanssipuutarha. Se rakennettiin vuonna 1626 Nassau-suvun ruhtinaita varten Prinsenhofin yhteyteen. Puistossa on ruusu- ja yrttitarha sekä kauniita puiden ja köynnösten muodostamia katettuja käytäviä. Pensaat on leikattu täsmällisiin muotoihin, ja kokonaisuus on selvästi muodollisempi kuin Leeuwardenin Prinsentuin.

Leeuwardenin puisto puolestaan on enemmän englantilaistyylinen maisemapuisto nurmikenttineen, puineen ja vesiaiheineen. Se sai nykyisen puistomaisen ilmeensä 1800-luvulla puutarha-arkkitehti Lucas Pieters Roodbaardin suunnitelmien pohjalta.

Groningenin Prinsentuinissa on myös ruusutarha, jossa jotkut ruusut kukkivat vielä lokakuussakin. Puiston portilla oleva aurinkokello kertoisi varmaan ajasta kaiken, jos sitä osaisi kunnolla lukea!

Prinsentuin

Värikkäitä ihmiskohtaloita

Värikkääksi voisi myös väittää muutamaa punaisten lyhtyjen katua, joita pitkin päädyimme kävelemään pariinkin otteeseen hotellillemme palatessamme. Onhan tuo suomalaiselle vähän hätkähdyttävä näky: kadun varren näyteikkunoissa istuu nainen toisensa jälkeen vähissä vaatteissa. Emme ottaneet kuvia!

Tags from the story
,
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *