Gent ja Brugge

Brysselistä teimme pitkän päiväretken Gentin ja Bruggen kauniisiin kaupunkeihin. Mietimme hetken erillisiä retkiä ja retkiä junalla, mutta koska olimme Brysselissä vain kolme kokonaista päivää, niin päädyimme valmiiseen retkeen, joka sisälsi molemmat kaupungit. Kaupunkien juna-asemat eivät myöskään sijainneet päiväturistin kannalta ihan optimaalisesti, eli ihan näiden kaupunkien keskustoissa.

Brussels City Toursin retki maksoi 88, lisäksi maksoimme vapaaehtoisesta veneretkestä Bruggessa 16 euroa lisää, eli yhteensä 104 euroa kahdelta. Hintaan ei myöskään sisältynyt Bruggessa nauttimamme lounas. Pituutta retkellä oli aamuyhdeksästä (lähtö Brysselin keskustasta) iltaseitsemään.

Gent

Brysselistä on Gentiin matkaa tunnin verran (vajaa 60 km), joten bussimme kurvasi kaupunkiin jo vähän jälkeen aamukymmenen ja havahduimme aamutorkuilta kaupungin sykkeeseen.

Ensimmäinen kohteemme oli St. Bavon katedraali, joka olisi ehdottomasti Gentin päänähtävyys ellei Hubert ja Jan van Eyckin 1400-luvulla toteuttama Gentin alttarikaappi, joka tunnetaan myös nimellä The Adoration of the Mystic Lamb olisi ollut restauroitavana. Näiltä näkymin vuonna 2012 aloitettu restaurointityö saattaa valmistua vuonna 2020, joten pitänee kerrata Bryssel ja siinä yhteydessä Gent vielä kerran vuoden 2020 jälkeen. Katedraalin saarnastuoli on kuitenkin sekin näkemisen arvoinen, oli se sen verran erilainen kuin keskimääräinen luterilainen saarnastuoli.

Jatkoimme siis matkaa mystistä lammasta näkemättä.

City Pavilion -rakennusta kaupungintalon, St Nicholasin kirkon ja Belfryn tornin läheisellä aukiolla ei voi ohittaa sitä huomaamatta. Rakennuksen sisällä ympäröivä valo heijastuu kauniisti sen 1600 pienestä ikkunasta.

Belfryn torniin olisi voinut kiivetä ja katsella Gentiä yläilmoista, mutta tällä kertaa aikataulussamme ei ollut sille tilaa.

Kävelimme kanaalin rantaa vanhoja rakennuksia ja uutta taidetta ihaillen Graslein ja Korenlain rantojen ohi suuntana Castle of the Counts -linna, jota sitäkään emme sen tarkemmin tutkineet.

Vielä muutama kiva näkymä Gentin kanaville ja olimme valmiita jatkamaan matkaa Bruggeen. Tai olimme ja olimme – parissa tunnissa tästä Espoon kokoisesta ei sittenkään ehdi näkemään kovin paljoa, joten ehkä se kertaus sitten joskus vuoden 2020 jälkeen olisi ihan hyvä idea.

Brugge

Toinen tunti (tai melkein) bussissa ja toiset (vajaat) 60 km ja olimme Bruggessa. Tai pienen kaupungin isolla parkkipaikalla, josta kävelimme viimeisen kilometrin (ainakin) kaupungin vanhaan keskustaan. Kaupunki on suosittu turistikohde ja turisteja on paljon, jo huhtikuussa. Veikkaisin, että kesällä kaupungin kadut ovat aika täysiä.

Aloitimme lounaalla. Oppaamme suositteli yhtä ravintolaa, mutta toki olisimme voineet valita jonkun muunkin, mutta tyydyimme suositeltuun. Ja yllätyimme siitä, että miten hyvin ravintola, joka ei tainnut ensimmäistä kertaa ruokkia n. 30 hengen ryhmää, selvisi tehtävästä. Siitä huolimatta, että jokainen sai itse valita mitä syö ja jokainen maksoi oman lounaansa.

Lounaan jälkeen tarjolla oli veneretki halukkaille. Brugge onkin kaupunki, jota on mukava katsella kanavia kiertämällä. Jos ei laajempaa kanavakierrosta halua tehdä, niin ainakin Rakkauden järvi (Lake of Love) lukuisine joutsenineen kannattaa käydä katsomassa.

Veneretken jälkeen kävimme katsomassa vanhan luostarin pihapiiriä. Tarkkaan ottaen Begijnhof ei ole alunperin ollut luostari, mutta samantapainen yhteisö naisille, kuitenkin ilman vaatimusta sitoutumisesta luostarielämään, eli yhteisöön saattoi liittyä, mutta sieltä oli myös vapaa lähtemään.

Michelangelon Madonna ja lapsi

Myös Bruggessa kiertelimme vanhaa kaupunkia, jota täälläkin riittää ja päädyimme lopulta torille, jossa meille koitti vapaus!
Kunhan palaisimme torille 1,5 tunnin sisälle olimme vapaita tekemään mitä vaan. Osa ryhmästämme taisi lähteä shoppailemaan, mutta meitä jäi hiukan harmittamaan se, että vaikka oppaamme kulkikin Church of Our Lady -kirkon ohi, niin emme poikenneet katsomassa Michelangelon Madonnaa ja lasta, joten päätimme palata takaisin kirkolle katsastamaan tämän ehkä kaupungin kuuluisimme taideteoksen. Se ei sentään ollut restauroitavana juuri nyt!

Paluumatkalla ehdimme vielä poikkeamaan täälläkin syömään belgialaiset vohvelit mansikoiden ja kermavahdon kanssa – ei hassumpi päätös päivälle.

Ehdimmepä katsastamaan muutaman torin laidan kaupan ja pohtimassa täälläkin, kuten Brysselissä, että pitäisikö tuo(kin) matkailuaiheinen taulu ostaa kotiin, mutta onneksi kuljetukseen liittyvät haasteet pysäyttivät ostoaikeet. Gobeliinejakin olisi ollut tarjolla kaikissa muodoissaan, tyynyistä laukkuihin nyt ainakin.

Jos aamulla menomatka Brysselistä Gentiin sujui jossain määrin unia jatkaen, niin myös paluumatka Bruggesta Brysselin keskustaan sujui bussissa lokoisasti. Siitä huolimatta, että paluu Brysselliin osui tietysti ruuhka-aikaan, joten viimeisiin kilometreihin kului jos ei nyt ihan tuntia, niin reippaasti aikaa kuitenkin. Jälkeenpäin vähän harmittelimme, että ehkä olisi kannattanut jäädä pois lähes ensimmäisen hotellin pysäkillä ja jatkaa metrolla asuntomme liepeille.
Mutta kyllä me lopulta perille asti pääsimme ja onneksi asuntohotellimme myi alakerrassa valmiita ruoka-annoksia, jotka saatoimme sitten vaan lämmittää mikrossa illalliseksi. Tuona iltana Brysselin ravintolat eivät enää houkutelleet.