Matkamme Pakistaniin oli pitkästä aikaa ryhmämatka, joten kevyttä matkaohjelmaan tutustumista lukuunottamatta lähdimme luottavaisin mielin matkaan. Tällä kertaa joku muu oli selvittänyt kaikki yksityiskohdat, meidän tarvitsisi vaan olla ajoissa paikalla, päivä kerrallaan.
Muutama maailmanmatkaajaystäväni oli ollut Pakistanissakin. Osa jo vuosikymmeniä sitten ja he kertoivat lähinnä rajaseremoniasta Pakistanin ja Intian rajalla. Osa ei ollut kirjoittanut vierailustaan mitään, ainakaan myöhemmin helposti löydettävää. Tuoreimmista kokemuksista mieleeni oli jäänyt lähinnä maininta poliisisaattueista joillakin siirtymillä. Golfaava ystävämme oli kiertänyt Karachin, Lahoren ja Islamabadin golf-kenttiä.
Pari vuotta sitten Sri Lankassa ollessamme Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja hetken aikaa oli vähän epävarma olo sen tiimoilta – näkyisikö se jotenkin matkallamme. Se ei kuitenkaan vaikuttanut meihin, siinä missä vaikka maassa oleilleisiin venäläisiin, joiden luottokortit saattoivat lakata toimimasta.
Ympäri maata on puhjennut väkivaltaisuuksia
Pakistaniin saavuimme hetkellä, jolloin maa päätyi Suomessakin uutisiin. Korkein oikeus oli pidättänyt entisen pääministerin, Imran Khanin, ja kansa, siis häntä edelleen kannattavat olivat kaduilla. Ensimmäistä kertaa matkailu-urallamme Ulkoministeriökin muisti meitä varoituksella – olimmehan tehneet matkustusilmoituksen. Kansanjoukkoja olisi syytä välttää ja varautua liikenteen takkuamiseen.
Lahoressa, 14 miljoonan asukkaan kaupungissa, josta matkamme Pakistanissa alkoi, oli kuitenkin rauhallista. Paikallisoppaamme, Noman, muistutti, että isossa kaupungissa jossain päin kaupunkia sattuneet yhteenotot eivät näy koko kaupungissa, kaupunki on siihen liian laaja. Itseasiassa liikenne oli kuulemma tavallista vähäisempää, sillä se osa kansasta, joka ei tästä rettelöinnistä välittänyt, taisi välttää kaupungilla liikkumista.
Lahore – Wagahin rajaseremonia
Ensimmäisenä päivänä paneuduimme hiljaisessa kansallismuseossa kevyesti Pakistanin historiaan ja kävimme illansuussa katsomassa tuota kuuluisaa rajaseremoniaa. Äkseeraus oli luultavasti yhtä komeaa kummallakin puolella, mutta siinä missä Intian puolella jokailtainen seremonia kiinnosti viisikerroksien katsomon verran ihmisiä, niin Pakistanin puolen pienet katsomot olivat kuin pienen suomalaisen maaseutukunnan jalkapallokentän reunalta tänne tuotuja. Mutta eihän näillä,kulmilla olisi voinut käydä tätä seremoniaa kokematta! Illallinen Lahoren kattojen yllä kruunasi kivasti päivän, vaikka jo vähän väsyttikin – olimmehan edellisen yön tehneet matkaa tänne.
Vinkki: jos haluat katsoa kaikki Facebookissa julkaistut kuvat, niin paina tekstin Meriharakka – Iirislahdesta maailmalle ja takaisin alla olevaa päivämäärätietoa!
Lahore – linnoitukselta moskeijaan
Toisena päivänä paahduimme auringossa Lahoren linnoituksella esittäen, vähän aikaa, lievää kiinnostusta linnoitusta meille esittelevän oppaan latelemiin vuosilukuihin, mutta jo kohta yritimme hienovaraisesti saada hänet pitäytymään vuosisatojen tasolla. Kävimme, tietysti, vahvasti islaminuskoisessa maassa ensimmäisessä moskeijassa, Badshahin moskeijassa.
Vanhan kaupungin kujat olivat kapeita, riksat värikkäitä, mutta maustekaupat kuin missä tahansa, missä mausteita myydään enimmäkseen irtomyynnissä. Naapurimaa Intian tapaan täällä ei kaduilla näkynyt norsuja, mutta autojen, riksojen ja moottoripyörien lisäksi kyllä lehmiä, vuohia ja taisi siellä jokunen kamelikin olla. Automaattimetrokin kaupungissa olisi ollut, mutta ilmeisesti ryhmän organisointi tutustumisretkelle siihen olisi ollut turhan vaikeaa – tai sitten meidät haluttiin pitää poissa väkijoukoista. Samoin, syystä tai toisesta, meiltä jäi näkemättä Lahoren toinen Unescon maailmanperintökohde, eli Shalamarin puutarha. Toisella kertaa sitten :-)
Lahoresta Islamabadiin
Matka Lahoresta Islamabadiin, pääkaupunkiin, ei ollut kilometreissä pitkä, alle 400 km, mutta kun matkalla poikkesimme Khewran suolakaivoksilla, eli poikkesimme moottoritieltä, niin kertyihän päivälle pituutta. Nämä suolakaivokset ovat kuulemma maailman toiseksi suurimmat heti Puolan Wieliczkan kaivosten jälkeen. Olipa hyvä, ettemme aikoinaan Krakovassa käydesämme uhranneet aikaa siihen, niin ei tarvinnut tutustua kahteen suolakaivokseen :-)
Päivän mittaan paikallisoppaamme oli useamman kerran puhelimitse yhteydessä kolleegaansa Islamabadissa, joka välitti hänelle ajantasaista tietoa pääkaupungin tilanteesta. Islamabad on vain runsaan miljoonan asukkaan kaupunki ja sellaisena haavoittuvampi mellakoille. Lisäksi Imran Khanin pidätykseen johtanut oikeudenkäynti pidettiin juuri tässä kaupungissa. Saattoi olla, että oppaamme vähän viivytti matkaamme, jottemme saapuisi perille kaikkein pahimpaan aikaan.
Islamabadia lähestyessämme saimme tiedon, että Imran Khan oli vapautettu, ainakin viikonlopuksi, eli tilanne ohi. Valitettavasti tieto ei kovin nopeasti ollut saavuttanut kaupunkilaisia ja kaupunkiin vieviä tietä oli edelleen tukittu asettamalla isoja kontteja koko tien leveydelle. Yritimme jatkaa matkaa yhden tällaisen hyvin konkreettisen työsulun ohi kiertämällä kontit pientareen kautta kuten monet muutkin autot, mutta lopulta jouduimme palaamaan takaisin ja tekemään pitkän kierroksen päästäksemme hotellillemme. Pientä esimakua tulevien päivien pituudesta siis …
Islamabad
Islamabadissa viettämämme kokonaisen päivänkin vietimme pääosin kaupungin ulkopuolella. Kävimme Taksilan muinaisen kaupungin raunioilla – pitäähän nyt Unesco-kohteet nähdä. Tämä ei kyllä ollut ruuhkaisen ajomatkan arvoinen, eli en suosittele. Lounas Kharpur-järven maisemissa ja pieni veneajelu järvellä vei meidät jo lähemmäs vapaapäiväänsä viettäviä pakistanilaisia, eli se oli ihan ok. Tarkkaan ottaen järvi ei ole järvi vaan Kharpurin patoon liittyvä tekojärvi.
Islamabadista ehdimme vielä nähdä Pakistan-muistomerkin ennen Faisal-moskeijan iltarukousta. Rukoukseen emme osallistuneet, kunhan osuimme sopivasti paikalle juuri sitä ennen.
Tavallaan olisi ollut kiva nähdä enemmän Islamabadia, mutta uudessa kaupungissa ei ole vanhaa kaupunkia ja hallintorakennuksia lukuunottamatta vähän kiinnostavia kohteita. Tai sitten meidän ei vaan haluttu haahuilevan pääkaupungin kaduilla juuri nyt …
Hotellimme Roomy Signature, mielestäni Pakistanin matkamme neljästä hotellista kivoin, sijaitsi sentään kivasti paikallisen ostoskeskuksen sisällä/kyljessä, joten saimme edes vähän tuntumaa paikalliseen elämänmenoon aamukävelyllä.
Isojen kaupunkien jälkeen siirryimmekin sitten pohjoiseen, vuoristomaisemiin lähelle Afganistanin rajaa, mutta se onkin jo sitten oman Facebook-kuvakokoelmistakin kootun jutun arvoinen.
Jutun otsikkokuvassa Badshahin moskeija iltavalaistuksessa illallisravintolamme kattoterassilta kuvattuna
Me teimme oman Sri Lanka -matkamme pari kuukautta teitä myöhemmin, niin levottomuudet jo näkyivät. Jäimme jopa “jumiin” useaksi tunniksi, mutta onneksi lopulta pääsimme jatkamaan matkaa, turisteita kun olimme. Paikalliset sen sijaan eivät päässeet. Suunnitelmat tässä tapauksessa kuitenkin muuttuivat lennosta, emmekä päässeet saarron läpi, joten jouduimme palaamaan takaisin.
Kiitos Mikko! Meillä pääasia oli tietysti nähdä ja kokea Pakistania yleensä, ei niinkään yksittäisiä kohteita, joten sikäli pienet muutokset ohjelmaan eivät nyt varsinaisesti hetkauttaneet. Pitkän päivän päätteeksi viivästykset liikenteen takia ovat tietysti väsyttäviä.
Onpa mukava lukea ja katsella Pakistania. Voin lohduttaa, ettei se Shalimar kovin kummoinen ollut, itse asiassa aika tylsä, kuivaa pusikkoa lähinnä. Hauskinta oli, kun ehkä 12-vuotias pakistanilaispoika kysyi minulta siellä kohteliaasti, olenko kiinalainen. Ehkä kaikki ei-eteläaasialaisen näköiset ovat… Tuonne menin metrolla, silloin upouudella mutta jo kovin kulahtaneella. Ei ollut väkijoukkoja metroasemilla, vaan hyvin rauhallista.
Kohtasitteko muita turisteja Pakistanissa?
Kiitos Daniel! Pakistanilaiset tulivat kyllä iholle, ystävällisessä mielessä. Päädyimme luultavasti satoihin kuviin paikallisten nettipalveluihin tai sukualbumeihin :-)
Muita länsimaisia näimme muutamia Lahoren linnoituksella (Unesco-kohde vetää porukkaa vaikka Pakistanissa) ja Josh-festivaaleilla, joista seuraavassa jutussa vähän lisää.
Mielenkiintoinen matkakohde teillä, eikä ihan sieltä helpoimmasta päästä. Olisin mielelläni nähnyt enemmän kuvia kohteistanne, mutta nuo fb-upotukset eivät toimi. Entä paljonko on lämpötila? Intiassa ainakin tukahduttavan kuuma tällä hetkellä. Maistuuko ruoka yhtä hyvältä kuin Intiassa ja onko siellä joitain pakistanilaisia erikoisuuksia?
Kiitos kommentistasi! Facebook-kuvat aukeavat painamalla tekstin Meriharakka – Iirislahdesta maailmalle ja takaisin alla olevaa päivämäärätietoa. Lisäsin tämän vielä vinkkinä juttuun ensimmäisen upotuksen kohdalle, eli kiitos huomiosta. Lisää kuvia on toki tulossa vielä tulevissa Pakistan-aiheisissa kohdejutuissa – ja toki kuvat voi käydä katsomassa suoraan Meriharakan Facebook -sivulla. Nyt vielä vähän aikaa ne ovat siinä “päällimmäisinä”, myöhemmin niitä täytyy tietysti etsiä vähän kauempaa menneisyydestä.
Eksoottisempi kohde. Ja ainainen kuumuus. Itse en ole niin tottunut, että aivoni ihan toimisivat noin helteisissä paikoissa. Hienoa nähdä millaista siellä oikeasti on. Ja hyvä kun pikku mellakoistakin selvisitte…
Kiitos Liisa! Vain Lahoressa ja keskipäivällä oli todella kuuma – Islamabadissa on kohtuullista ja pohjoisempana etenkin aamusta ja illasta melkein viileää.
Mielenkiintoinen tuo reittivalinta että kävitte päiväreissulla Taksilassa ja Khanpur-järvellä ja takaisin Islamabadiin ettekä jatkaneet siitä matkaa kohti pohjoista Chitralia ja yöpyneet jossain siinä välissä tai lähellä. Toki voi olla että siitä läheltä ei olisi löytynyt tarpeeksi isoa ja tasokasta hotellia.
Tuosta rajaseremonian kävelystä tulee ihan mieleen The Monty Pythonin The Ministry of Silly Walks.. :)
Kiitos Jani! Veikkaan itsekin vähän tuota sopivien yöpymispaikkojen rajallisuutta. Toki helposti etsiessäni tietoa tuosta Joshi-festivaalista netistä löysin valmiita matkapaketteja sen tiimoilta ja kyllä niissä yleensä oli matka Islamabadista Chitraliin/Ayuniin pätkäisty kahteen osaan, eli jossain Swatin tienoilla oltiin mennen tullen yötä.
Oppaanne vaikutti todella ammattitaitoiselta – myös se, että mahdollisesti jätti osan kertomatta, kuten sen, että mahdollisesti viivästytti matkaanne, jotta ette ole levottomuuksien keskiössä.
Kiitos Mari! Suomalaiset, ainakin useimmat ryhmässämme, olisivat luultavasti kuitenkin arvostaneet läpinäkyvyyttä tässäkin asiassa.
Teidän reissua oli kyllä jännittävää seurata ja etenkin se varsin erikoinen rajaseremonia jäi mieleen :D
Kiitos kommentista! Olihan tuossa hetkensä, niin koko reissussa kuin rajalla “Pakistan! Pakistan!” -huudoissa :-)
On kyllä mielenkiintoinen kohde. Tuli myös seurattu teidän jännittävää reissua!
En jaksanut klikkailla kuvia faceen. No onneksi niitä jo aikanaan katselin.
Kiitos Sari! Linkkaankin nuo Facebook-kuvakokoelmat näihin juttuihin lähinnä ei-Facebookia käyttävien iloksi – ja siksi, että itsekin löydämme ne myöhemmin, Facebookin hakutoiminnot kun ovat mitä ovat.
Oho! En tiennyt noista rajaseremonioista, ja luulinkin postauksen alussa termiä ironiaksi ja että kohta luen, miten rajalla jouduitte täyttämään sen tuhannen lappua ja lippua ja juoksemaan jonosta jonoon.
No ne olikin oikeat seremoniat ja melkoiset. Kiitos taas sivistämisestäni. Mielenkiintoinen kohde kerta kaikkiaan.
Kiitos Hannele! Tuttavapiirissämme tuo rajaseremonia on tainnut olla pitkään maan tunnetuin nähtävyys – no nyt Sinäkin tiedät :-)
Kiinnostava ja omalla tavallaan varsin eksoottinen kohde! Hyvä että nuo mellakoinnit eivät enempää vaikuttaneet teidän reissuun. Itsellä Pakistan ei varsinaisesti ole vielä keikkunut kohdelistojen kärkipäässä, mutta erityisesti pohjoisen vuoristomaisemat ja vaellusmahdollisuudet ovat kyllä houkuttelevia. Ja toki sitten jos maahan matkustaisi, pitäisi varmaan myös käydä katsomassa muun muassa nuo rajaseremoniat.
Kiitos Anne! Pakistan taitaa tosiaan nousta kohteeksi lähinnä maita laskevilla, sillä ihan vaan lomakohteeksi siitä ei oikein ole, vaikka toki maassa on monia mielenkiintoisia kohteita, mutta se vaatii kuitenkin vähän extraa matkan järjestämisessä mm. viisumikuvion takia.
Pakistan ei ihan heti kävis mielessä seuraavana matkakohteena :D veli ramppasi siellä vuosia sitten jatkuvasti työkomennuksella, mutta muuten maa on jäänyt ihan tuntemattomaksi. Tuo vuoristoseutu kuulostaa mielenkiintoiselta! Teilläkin on riittänyt jännitystä matkalla, onneksi kaikki sujui kuitenkin hyvin! :)
Kiitos Elina! Hyvinhän tuo tosiaan lopulta sujui, vaikka teoriassa levottomuudet olisivat tietysti voineet levitä ja vaikeuttaa turistin elämää pahemminkin.
Jostain syystä Pakistan kiinnostaa kohteena kovastikin. Kieltämättä teillä oli kyllä (ei varmastikaan tarkoituksellisesti) jännä ajankohta lomalle. Noh, pieni ylimääräinen jännitys reissatessa tekee hyvää!
Kiitos Eveliina! Onhan tuolla(kin) maalla ihan merkittävä asema maailmanlaajuisesti ja sikäli siihen tutustuminen voisi hyvinkin olla perustellumpaa kuin vaikka joihinkin Euroopan pienimpiin valtioihin.