Kävimme Lonnassa FRS Finlandin tarjoamilla päivälipuilla
Otetaan perään heti toinen saarijuttu, sillä rakastan saaria, erityisesti kesäsaaria!
Vierailu Lonnan saarella on ollut “kesälistallani” jo useamman kesän, mutta jotenkin se oli jo pari vuotta jäänyt sinne, listalle. Läntisen saaristoreitin myötä myös Lonnasta tuli tänä kesänä kohde, jonne pääsee kotisatamastamme, Haukilahdesta, suoraan, eikä matkakaan kestä kuin runsaan tunnin.
Me kävimme tällä kertaa sekä Lonnassa että Suomenlinnassa, mikä pienellä suunnittelulla onnistuu Läntistä saaristoreittiä ja Kauppatori – Lonna – Suomenlinna -reittiä yhdistelemällä hyvin.
Lonna
Pieni Lonnan saari Helsingin edustalla on kiehtonut minua – olemmehan ohittaneet sen monesti niin matkalla Suomenlinnaan tai Vallisaareen tai muuten vaan Helsingin edustalla aikaa merellä viettäessämme. Sinne ei kuitenkaan ole tullut poikettua, joten nyt oli vihdoin aika korjata tämäkin puute merellisen Helsingin ja Espoon tuntemuksessa.
Lonna oli alunperin osa Suomenlinnan linnoitusjärjestelmää. Erillisenä saarena se sopi hyvin ruudin ja merimiinojen säilyttämiseen. 1800-luvulla saarelle perustettiin ensin ruudin käsittely ja varastopaikka, myöhemmin merimiinojen lataamispaikka. Vuosisadan loppupuolella sinne rakennettiin myös neljä miinvarastoa, johon kuhunkin mahtui 300 miinaa. Toisen maailmansodan aikaisten merimiinojen käyttöön liittyvä demagnetisointiasema toimi saarella ja sen ympäristössä vuodesta 1943 alkaen.
Lopulta Lonnaa ei kuitenkaan enää tarvittu sotilaallisessa merkityksessä ja saari siirtyi Suomenlinnan hoitokunnalle ja avautui yleisölle virkistyskäyttöön 2010-luvulla. Sauna avattiin vasta vuonna 2017 ja iso perinteinen puulämmitteinen sauna onkin osoittautunut yhdeksi saaren suosituimmista käyntikohteista. Lonnan edustalla meressä uiminenkin on varmaan edelleen vähemmän riskialtista kuin pulahdus Seine-jokeen Pariisissa.
Toki saaren ravintolakin kerää kävijöitä ja vanhoissa miinamakasiineissa voi myös järjestää yksityistilaisuuksia kuten esimerkiksi häitä – yhden häät olivat meidänkin saarella vieraillessamme juuri alkamassa.
Joskus Lonnassa on järjestetty/järjestetään myös tapahtumia, kuten vaikka leffailtoja, mutta kesälle 2024 en sellaisia löytänyt.
Demagnetisointimuseo
Tutustuessamme Läntiseen saaristoreittiin alkukesästä opas kertoi Lonnan kohdalla demagnetisointimuseosta – jos olimme muutenkin ajatelleet joskus Lonnassa käydä, niin viimeistään nyt, se on nähtävä!
Laivojen demagnetisoinnista en ollut koskaan kuullutkaan, mutta se siis tarkoittaa nimensä mukaisesti prosessia, jossa vähennetään tai poistetaan laivan metalliosien magnettikenttä. Toisen maailman sodan aikana käytetetyt magneettimiinat perustuivat laivan magneettikentän aiheuttamaan magneettisuuden muutokseen. Meressä kelluvat tai pohjaan lasketut miinat räjähtivät havaittuaan lähelle todennäköisesti tulleen aluksen.
Magneettimiinojen kehityksen myötä syntyi tarve laivojen demagnetisointiin – ainahan tapaa käydä niin, että jokaiselle siirrolle vastapuoli ennemmin tai myöhemmin keksii vastasiirron. Demagnetisoinnissa laivaan asetetaan demagnetisointikäämit, jotka luovat vastakkaisen magneettikentän ja näin kumoavat alkuperäisen magneettikentän. Kuvio pitää laskea ja mitata tarkasti, jotta lopputulos lähentelisi edes nollaa. Demagnetisointi on myös uusittava säännöllisin väliajoin, sillä liikkuessaan maapallon magneettikentässä metalliosat saattavat magnetisoitua uudelleen. Nykyisin etenkin sota-alukset pyritään tekemään alumiini- ja komposiittirakenteilla sellaisiksi, etteivät ne aiheuttaisi magneettiherätettä.
Demagnetisointia tehtiin laivoille aina 1960-luvulle asti, aina siihen asti, kun kaikki Suomenlahdella olleet merimiinat oli saatu raivattua.
Ratakiskot pienellä saarella
Heti Lonnaan rantauduttuamme jäin hetkeksi ihmettelemään laiturille tulevia ratakiskoja – kyseessähän on kuitenkin hyvin pieni saari. Ratakiskot liittyvät tietysti saarella toimineen miinavaraston toimintaa – kiskoja pitkin raskaita miinoja ja muita varusteita pystyttiin kuljettamaan varastosta satamaan ja takaisin.
Miinavarastona Lonna toimi 1920-luvulta vuoteen 1933, jonka jälkeen miinat siirrettiin Melkin saarelle.
Osaltaan ratakiskotkin siis kivasti muistuttavat, että tämä pieni saari on joskus ollut jotain ihan muuta kuin kesäidylli, jossa tarjolla on hyvää ruokaa, saunomista tai vaan oleilua rantakallioilla.
Lonnan sauna ja ravintolat
Ihan alunperin ajatuksenamme oli käydä Lonnassa syömässä, mutta lopulta ravintolan menua, aukioloaikoja ja laivojen aikatauluja tutkiessamme päädyimme sittenkin tällä kertaa Lonnan saarella tutkimusmatkailuun ja luotimme ruokailun osalta omiin eväisiin ja laivan kahvilan tarjontaan.
Lonnan ravintola on avoinna arkisin klo 15-21, lauantaisin 12-21 ja suljettu sunnuntaisin ja maanantaisin. Läntisen saaristoreitin iltapäivävuorolla olisi kyllä Haukilahdesta päässyt Lonnaan juuri sopivasti 15:35 – 17:50 väliseksi ajaksi, joka olisi riittänyt niin ruokailuun kuin tutkimusretkeenkin, mutta tällä kertaa valitsimme lopulta toisin.
Ravintolan alakerrassa sijaitseva baari aukeaa joka päivä (sunnuntaita ja maanantaita lukuunottamatta) klo 14.
Ravintola tuntuu panostavan hienosti lähiruokaan – ainakin seinällä olevassa piirroksessa kerrottiin lähes jokaisen aineksen osalta mistä ne tulevat kuten esimerksi, että nauta tulee Bosgårdin kartanosta ja juustot Hakaniemen hallin Lentävästä Lehmästä.
Saunakin lämpeää joka ilta, mutta koska olimme saarella jo päivällä pääsimme kurkistamaan vielä tyhjiin saunatiloihinkin – aika upean näköisiä!
Suomenlinna
Lonnan lisäksi poikkesimme tälläkin kertaa myös Suomenlinnassa. Välillä on mennyt vuosia ilman, että olemme käyneet kertaakaan Suomenlinnassa ja nyt olemme pistäytyneet siellä tänä kesänä jo kahdesti! Tällä kertaa emme panostaneet ruokailuun vaan teimme kävelyretken Tykistönlahdesta aina Länsi- ja Pikku-Mustan saarille johtavalle sillalle. Suomenlinnankin asukkaat ovat ainakin jossain määrin saaneet tarpeeksi turisteista, vaikka määrät lienevät silti edelleen pieniä Amsterdamiin, Barcelonaan, Dubrovnikiin ja Venetsiaan verrattuna. Länsi- ja Pikku-Mustan sillat ovat viime viikkoina olleet jonkin verran julkisuudessa sillan kupeeseen pystytettyjen kylttien takia ja halusimme nähdä paikan omin silmin. Kyltin ensimmäinen versio oli Hesarin mukaan tyly ja sen jälkeen kyltti vaihtuikin vähän kohteliaampaan. Viesti on kuitenkin edelleen sama, eli saarten asukkaat toivovat turistien pysyvän ellei nyt poissa niin ainakin poissa heidän kotipihoiltaan.
FRS Finlandin päivälipulla voikin matkustaa paitsi Läntisellä saaristoreitillä vaikka Haukilahdesta Lonnaan (tai Suomenlinnaan tai Vallisaareen tai aina Kalasatamaan asti), myös Lonnasta Suomenlinnaan tai Kauppatorille. Suomenlinna – Lonna – Kauppatori -reitin laivat pysähtyvät Suomenlinnassa sekä Tykistönlahdella että Kuninkaanportissa, mikä onkin hyvä juttu, sillä Suomenlinna on ihan kohtuullisen kokoinen kokonaisuus, joten mahdollisuus saapua saarelle yhteen satamaan ja jatkaa matkaa toisesta on ihan hyvä juttu.
Itse tykkään myös saarista. Ja kyllähän saarimatkat kesään kuuluvat! Lonnaa en ole kuitenkaan kohteena aiemmin miettinyt, mutta mikä ettei, kiva kohdehan se voisi olla!
Kiitos Mikko! Ehkei Lonna yksinään Helsingin reissun arvoinen kohde ole, mutta kiva lisä esimerkiksi Suomenlinnaan tai Vallisaareen liitettynä. Nuo vesibussiyhteydet noiden saarten välillä ovat aika kattavia, eli pienellä aikataulujumpalla onnistuu vaikka useampi saarikohde samalla retkellä.
Ehditte tekin lopulta tänä kesänä kotisatamasta matkalle! Ja näköjään saitte myös upean merisään. Oli kyllä hieno ja myös edullinen päiväristeilymahdollisuus. Minä yllätyin Haukilahdesta, se oli kuin mikä tahansa Euroopan pikkusatama, niin tyylikäs
Kiitos Mari! Kerran tänä kesänä saavuttu kotisatamaan ja kerran lähdetty siitä. Minustakin Haukilahti on paitsi satama kivan elävä kylä, kesällä sataman ja pursiseurojen ravintoloiden ja kioskien myötä – ja sydäntalvella lähes sama sen myötä, että monet lähtevät jäälle hiihtämään juuri Haukilahden rannoilta ja sen myötä ravintoloistakin osa elää myös talvella.
En ole käynyt Lonnassa, mutta olen käynyt harvinaisista saarista Villingissä, Isosaaressa ja Kuivasaaressa. Ehkäpä Santahaminakin on harvinainen saari, kun sinne ei normaalioloissa pääse. Santahamina on Helsinkiläinen luontokohde parhaasta päästä. Mitäs vielä, Kuusiluoto ja tietysti Lammassaari. Varjosaari, Pukkisaari, Sisä-Hattu, Pihllajasaaret, Harakka, Vartiosaari, Malkasaari. Pitäisi olla enemmän aikaa, niin voisi käydä uudestaan monessa noista.
Kiitos Stacy! Aika monta saarta listallasi, jolla emme ole käyneet. Tuota Lonnaa on vaikea olla huomaamatta mm. Suomenlinnaan mentäessä, joten siksikin kiinnosti edes kerran käydä katsomassa, että minkälainen se on.
Lonnassa en ole koskaan käynyt, mutta toki bongannut sen Suokin lautalta. Suokissa kun on tapana käydä kerran vuodessa. Helsingissä on kyllä hienosti nämä lautta jutut järjestetty. Kävin juuri Kruunuvuoressa HSL:n lautalla, ja sieltä kävelin upeaan Stensvikin kartanon alueelle maittavalle lounaalle.
Kiitos Jani! Meille on riittänyt niin Suomenlinnan kuin Tallinnankin osalta (vaikkei se nyt kait varsinaisesti tähän kuulu) sellainen kerran viidessä vuodessa tahti. Mutta tosiaan, kivasti kesäisin näiden lauttojen/vesibussien myötä avautuu myös merellinen Helsinki ja Espoo.
Haukilahdesta meidän olisi myös kätevä lähteä, eli täytyy pitää tämä mielessä. Voisin mennä tuonne ihan vain ruokaretkelle, ravintolan menu piti tietenkin köydä kurkkaamassa ja se oli just semmoinen mistä tykkään. ?
Kiitos Kati! Vähän sommittelemalla tuonne tosiaan pääsee syömään ja sitten laivalla taas takaisin.
Kauniin näköisiä saaria kyllä leppoisan kesäpäivän viettoon! :) En ollutkaan ennen kuullut tuosta demagnetisoinnista! Kaikkea sitä on keksitty sotimiseen (ja puolustukseen), ja meno vain yltyy kun teknologia kehittyy.
Kiitos Sarianne! Uusi juttu tuo meillekin oli, mutta joka kesä – ja joka reissu – opettaa jotain uutta, selvästikin :-)
Siinä missä Lonna on kesäsaari, niin Grönlanti on varmaan sitten talvisaari. :)
Lonnasta olen kyllä kuullut useasti, juurikin noiden häiden tiimoilta. Eipä tosin ole kukaan niin läheinen siellä mennyt naimisiin, että olisi tarvinnut lähteä!
Vai että demagnetisointimuseo – siellä kun kävisi, niin museosta poistuttaessa olisikin jo unohtanut kaiken.
Kiitos Anssi! Luonnehtisin kyllä Grönlantiakin kesäsaareksi, sillä pääosa kävijöistä valitsee sen kohteekseen kesä-elokuussa, erityisesti heinäkuussa, sillä muina vuodenaikoina saari vaatii jo vähän karaistuneempaa luonnetta. Olimme varovaisia Lonnan retkellämme, elektroniikasta mukana olivat vain puhelimet ja nekin tietysti varmistettuja, siltä varalta, että sisältö olisi hävinnyt :-)