Emme tälläkään kertaa innostuneet ajatuksesta liikkua Italiassa vuokra-autolla. Viimeksi esimerkiksi Cinque Terreen ja Toscanan kaupunkiin suuntautuneella matkalla totesimme, ettei autolla olisi päässyt mihinkään niistä kuin jonnekin kaupungin liepeille, joten liikuimme julkisilla. Tai no, Alberobellon ja Materan osalta päädyimme bussiretkeen, joka sisälsi kuljetukset Barista Alberobelloon, edelleen Materaan ja takaisin Bariin. Opastuksia retkeen ei pitänyt kuulua ja olimmekin varautuneet listaamalla itsellemme oleelliset asiat ja merkkaamalla niitä osittain ainakin valmiiksi karttasovellukseenkin. Retkipäivän aamuna bussin ollessa lähdöstä Barista kuljettaja kuitenkin kertoi, että hänellä on meille tänään yllätys – yllätys oli, että Materassa onkin paikallisopas ja halukkaat voivat kiertää kaupunkia hänen kanssaan.
Kumpaankin kohteeseen, niin Alberobelloon kuin Materaan, olisi ilmeisesti päässyt hyvin myös junalla (tai reittiliikenteen bussilla), tosin sitten mieluummin kahtena eri päivänä – kovin hyviä julkisia yhteyksiä ei Alberobellon ja Materan välillä ole, eli kumpikin reissu olisi pitänyt tehdä Barista.
Molemmat kohteet, niin Alberobello kuin Matera ovat Unescon maailmanperintökohteita.
Alberobello
Alberobello tunnetaan omaleimaisista trullitaloista ja tuskin yksikään turisti tuleekaan Alberobelloon muusta syystä kuin nähdäkseen ne.
Talojen historia luontaa 1500-luvulle ja liittyy, mihinkäs muuhun, kuin verotukseen. Hallitseva herttua antoi asukkaille luvan rakentaa asumuksia maaseudulle, mutta talot piti rakentaa ilman laastia. Tuohon aikaan Espanjan valtakuntaan kuuluneet eteläiset alueet joutuivat maksamaan veroja uusista asunnoista. Rakentamalla talot ilman laastia herttua pystyi kiertämään verot – trullit voitiin tarvittaessa purkaa nopeasti, mikä sai talot näyttämään väliaikaisilta. Trullit rakennettiin käyttämällä paikallista kalkkikiveä, joka ladottiin kuivan kivimuuritekniikan avulla.
Rakennustapa periytyi sukupolvelta toiselle ja vaikka kaupunki kasvoi, niin perinne säilyi. Unescon maailmanperintökohde kohde on ollut vuodesta 1996.
Rione Monti ja Rione Aia Piccola
Alberobellossa arvioidaan olevan nykyisin ehkä 1500 trullitaloa, eli kunhan kylän keskustan tuntumaan löytää, niin taloja ei voi olla havaitsematta. Jos karttasovellukseen haluaa pari osoitetta, niin Rione Monti on hyvä, kuten myös Rione Aia Piccola.
Kiertelimme molempia. Rione Montin varrella on enemmän matkamuistomyymälöitä ja kahviloita ja onpa siellä kaksikerroksinen kirkkotrullikin (Chiesa Parrocchiale di Sant’Antonio da Padova – Chiesa a Trullo). Rione Aia Piccolassa näimme lukuisia Booking.comin tai luultavasti myös Airbnb:n kautta varattavissa olevia trullitaloja. Muutamaan trullitaloon saattoi halutessaan kiivetä kattoterassille juomaostoksen hinnalla. Vierailimme yhden trullitalon katolla, koska pieni tauko oli joka tapauksessa tarpeen, mutta eipä näköala sieltä nyt ihan ihmeellinen ollut.
Saint Lucian kirkon vierellä olevalta näköalatasanteelta sen sijaan on hieno näkymä Rione Montin alueen trullitaloihin, eli sinne kannattaa kiivetä.
Trullien historiaa esitteleviä museoita on ainakin pari. Isommassa Trullo Sovranossa, emme käyneet, emme vaikka se kuulemma on Alberobellon suurin ja ainoa kaksikerroksinen trulli, sillä sinne oli vähän pitempi kävelymatka kylä pääaukiolta, Largo Martellotalta. Pienemmässä museossa, House Pezzollassa, 15 trullitalon muodostamassa ryppäässä/korttelissa sen sijaan kävimme. Jos päädyt nousemaan Saint Lucian kirkon viereiselle näköalatasanteelle, niin tuo pienempi trullimuseo on samalla suunnalla.
Pienempikin museo esitteli trullitalojen rakentamista, niihin liittyvää symboliikkaa ja tyypillistä sisustusta. Alueella on myös muita trullitaloja, jotka ovat avoinna turisteille, ilman pääsymaksua, mutta toki pientä juomarahan tyyppistä avustusta toivotaan … Fintirol -blogin juttu Alberobellosta esittelee hyvin taloihin liittyvää symboliikkaa.
Syyskuun puolivälissä Alberobello ei, lauantainakaan, ollut häiritsevän ruuhkainen, vaikka toki turistikohteessa on turisteja. Voi olla, että huippusesongin aikaan kaupungin pienillä kujilla eteneminen voi olla hidastakin …
Matera
Bussilla matka Alberobellosta Materaan taittui noin tunnissa. Materassa bussi jätti meidät rautatieaseman liepeille, josta halukkaat – siis mekin – jatkoimme matkaa paikallisoppaan kanssa. Mutta aloitetaan vähän kaupungin historiasta.
Materan historia ulottuu tuhansien vuosien taakse, ja sitä pidetään yhtenä maailman vanhimmista yhtäjaksoisesti asutuista kaupungeista. Kaupungin juuret ovat peräisin paleoliittiselta kaudelta (n. 10 000 eaa.), jolloin ihmiset asettuivat asumaan luoliin Materan kalkkikivisen rotkon suojissa. Tämän vuoksi Materan vanhimmat asuinalueet, Sassi di Matera, ovat peräisin ihmiskunnan varhaisimmilta ajoilta.
Antiikin aikana Matera kuului ensin Suur-Kreikkaan ja sittemmin se oli osa Rooman valtakuntaa. Keskiajalla alueen luolayhteisöt alkoivat kehittyä entisestään, kun luoliin rakennettiin kirkkoja ja luostareita. Luoliin kaiverretut freskot ja bysanttilaisvaikutteiset kirkot muodostavat edelleen Materan tunnistettavia maamerkkejä.
Materan asukkaat elivät niukkuudessa, ja kaupungin vaikeat olosuhteet jatkuivat pitkälle 1900-luvulle saakka. 1950-luvulla Materan olot herättivät huomiota koko Italiassa: Sassin alueella asuttiin edelleen luolissa ilman sähköä, vettä ja sanitaatiota. Tämä johti Italian hallituksen puuttumiseen tilanteeseen, ja paikallisille alettiin rakentaa moderneja asuntoja. Monet asukkaat siirrettiin pois Sassin alueelta, ja se jäi osittain hylätyksi. Tässä Hesarin jo vähän vanhemmassa jutussa vähän taustaa aiheesta, jos haluat tietää enemmän.
Vuonna 1993 Sassi di Matera lisättiin Unescon maailmanperintöluetteloon sen historiallisen ja kulttuurisen merkityksen vuoksi. Sen jälkeen aluetta on kunnostettu edelleen, historiaa vaalien. Vuonna 2019 Matera oli Euroopan kulttuuripääkaupunki.
Sasso Barisano ja Sasso Caveoso
Oppaamme aloitti Materan retkemme kävelemällä rautatieasemalta Piazza Vittorio Venetolle ja laskeuduimme katsomaan holvikaarien alla näkyviä vanhoja freskoja. Palombario Lungon maanalaiselle vesisäiliölle, joka sijaitsi käytännössä samojen portaiden luona ei iltapäivän vierailulla ollut aikaa. Freskoillekaan ei oikeastaan olisi ollut aikaa – tai malttia – sillä oppaan kertoillessa niistä lisää yksi jos toinen huomasi, että samojen holvikaarien alta, vähän tuonnempana, aukeaa ensimmäinen näkymä Sasso Barisanon alueelle. Mutta kuuntelin minä opasta sen verran, että harmittelin minäkin, kuten opas, että freskot ovat viime vuosina kärsineet ilkivallasta. Näköalapaikka on nimeltään Belvedere Luigi Guerricchio.
Mutta se ensimmäinen näkymä Sasso Barisanoon! Olimmehan me nähneet kuvia kaupungista, mutta kuvat ja todellisuus ovat aina eri juttu. Vanhan kaupungin suuruus ei jotenkin hyppää kuvissa silmille siten kuin luonnossa. Materan tärkeimmät nähtävyydet kulkevat nimellä Sassi di Matera, eli Materan kivet. Kaupunki jakautuu kahteen osaa, Sasso Barisano ja Sasso Caveoso. Alue Piazza Via Venetolta alueen keskellä kohoavalle Materan katedraalille on Sasso Barisanon aluetta ja kirkon takana, vanhoihin luola-asumuksiin asti ulottuva osa Sasso Caveoso.
Aikamme vaikuttavaa näkymää katseltuamme oppaamme johdatti meidät vanhan kaupungin laitaa Sassi Caveoson suuntaan ja varmisti, että onhan kaikilla kunnolliset jalkineet, sillä lähempi tutustuminen Materaan tarkoittaa portaita ja lisää portaita. Monet portaista ovat myös kiiltäväksi kulunutta marmoria, joten olimme kiitollisia, ettei satanut – sateella kulkemamme reitti olisi monin kohdin ollut melkein vaarallinen.
Siellä täällä matkan varrella pysähdyimme terasseille, mm. Piazzetta Pascolin näköalapaikalle katsomaan upeita näkymiä kaupunkiin ja seuraavaksi laskeuduimme taas portaita alaspäin. Sassi Caveoson reunalta näimme myös vielä vanhempaa luola-asutusta ja laaksossa kulkevan joen ja sen ylittävän kävelysillan. Jos Materassa viipyisi pitempään, niin tarjolla olisi myös luontopolkuja.
Luola-asuntoja ja kirkkoja
Poikkesimme myös pienessä museossa, joka esitteli elämää kallioon koverretuissa asumuksissa aina 1950-luvulle asti. Kotimuseoita kaupungissa on useampia ja niistä suurin ja kaunein lienee Casa Grotta di Vico Solitario, jossa emme kuitenkaan käyneet. Nykyisin monet vanhoista asunnoista ovat täälläkin siirtyneet turistien käyttöön, eli niitä löytyy Booking.comista tai Airbnb:stä – luultavasti ne nykyisin on kuitenkin jo remontoitu käsittämään kaikki mukavuudet, eli ihan ennallaan ne eivät ole. Kaupunki olisi varmasti ollut tunnelmallinen iltavalaistuksessa!
Materan katedraalin ohella toinen kaupunkikuvaa hallitseva kirkko on kallioon kaiverrettu Chiesa di Santa Maria di Idris. Emme kuitenkaan kiivenneet sinne vaan jatkoimme matkaa sen toisella puolella olevan kirkon Chiesa di San Pietro Caveoson edustalle, jonne opastettu kierroksemme päättyi. Koko ajan yhä alemmas laskeutuessamma olimme olleet aavistuksen verran huolissamme siitä, että minkälaiseen nopeatempoiseen porrastreeniin päädymme noustessamme takaisin ylös rautatieaseman liepeille palatessamme, mutta turhaan – Chiesa di San Pietro Caveoson edustalla olevalta aukiolta voi myös halutessaan (tai aikataulusyistä) hypätä muutamalla eurolla pieneen bussiin, joka vie takaisin ylös.
Aikaa jäi jopa pikapasta-annokseen, päivän ensimmäiseen ainakin energiasisällöltään kunnon ateriaan ja matkamuistomyymälöiden kevyeen tutkailuun. James Bond on täälläkin, kuten Como-järvellä, kovaa valuuttaa, ainakin t-paidoissa. Siinä missä Como-järvellä teemana on Casino Royal niin täällä se on No Time to Die.
Itäinen Italia on meiltä kokonaan käymättä, mutta tosi kiinnostavia kohteitahan nuo ovat. Todennäköisesti seuraava Italiaan kohdistuva reissu suuntautuu noille seuduille.
Kiitos Mikko! Ihan kiva suunta, tämäkin, Italiassa :-)
Postausta näistä paikkakunnista odotin eniten ja Materassa todellakin olisi kiva päästä käymään. Hurja ajatella, että vielä 50-luvulla Italiassakin asustettiin luolissa ilman sen kummempia vessoja ynnä muuta ylellisyyttä. Milloin mahtaa Nigerian hallinto herätä siihen todellisuuteen, että siellä edelleen asutaan paikoin alasti luolissa pelkät lehdet kriittisten alueiden peittona ja etenkin ilman sähköä ja sanitaatiota! :)
Alberobello on kuin jostain elokuvalavasteesta!
Kiitos Annsi! Heh, tuo Nigeria-vertaus. Tosin ilmasto Nigeriassa taitaa olla vähän suotuisampi vaatimattomampaankin asumiseen.
Matera houkuttelee kovasti, Alberobello ei jostain syystä ehkä niinkään. Jonakin päivänä vielä junailen itseni tuonne Materaan. Vähän hävettää, etten ollut koskaan koko paikasta kuullutkaan, mutta siksihän blogeja luetaan.
Kiitos Daniel! Kummassakin kohteessa on kyllä jotain, historian havinaa tms. mutta Materassa kieltämättä merkittävästi enemmän.
Me saavuttiin Materaan tavallaan tuolta näköalapaikasta katsottuna vasemmalta, ja muistan myös sen yllätyksen tunteen, kun kaupunki ensimmäistä kertaa avautui silmien edessä. En jotenkin osannut odottaa, että se on rakentunut tavallaan syvennykseen. Ehdottomasti kyllä Italian upeimpia paikkoja ainakin omaan silmään. Se “vesikatedraali” oli ihan hieno, mutta ei siinä toisaalta hirveästi menettänyt, vaikka ette ehtineetkään käydä siellä.
Alberobelloon houkuttelee erityisesti tuo uniikki tunnelma. Kiinnostuin alueesta etenkin Ellen Jokikuntaan ohjelman myötä, missä seurattiin heidän talonsa peruskorjausta. Luultavasti se onkin jossain vaiheessa matkasuunnitelmissa, ja samalla reissulla haluan palata vielä Materaan, koska ne luontopolut ja vanhimmat luolat jäi vielä näkemättä läheltä.
Kiitos kommentistasi! Tosiaan, kun tuon kaupungin näkee ensimmäistä kertaa, niin on siinä jotain hätkähdyttävää!
Matera oli minustakin kuukauden Italia reissumme upein kohde. Sama hämmästys kuin Cillalla, kun kylän ensi kerran näki. Tuli fiilis, että vitsit, kun olisi saanut jäädä yöksi ja vain haahuilla kiireettömästi. Voisin siis palata, toisin kuin Alberobelloon, se tuli nähtyä.
Kiitos kommentistasi! Kieltämättä Matera on kuitenkin sen kokoinen kaupunki, ettei siitä nyt ihan tarpeekseen saa muutamassa tunnissa, eli sikäli sinne voisi vaikka palatakin. Käytännössä kuitenkin muitakin kohteita maailmalla on niin paljon, että tuskin tulee palattua.
Luettuani tänään harvinaisen paljon blogipostauksia ja huomattuani, että aika moneen paikkaan tekisi mieli mennä niin kommentoinpa tähänkin, että Italian eteläosiin matkustaminen on oikeasti ollut ajatuksissa jo pidempään. Onkin ollut kiva seurata reissuanne Materaan, Alberelloon ja Bariin.
Kiitos Eila! Siinähän se sunnuntai vierähtää, vaikka matkablogeista uusia matkaideoita etsiessä :-) Tuo kombo Bari ja siitä yksi tai pari retkeä tarjoaa kyllä kivasti tekemistä vaikka melkein viikoksi, jos niin haluaa.
Ensimmäiset näkymät Materaan olivat todellakin hengästyttävän hienot, vaikka kuvia oltiinkin nähty ennakkoon paljon. Upea paikka, joka tosiaan olisi ollut hieno nähdä myös iltavalaistuksessa. Alberobellostakin tykättiin, onhan nuo talot melkoisen erikoisia ja kauniita. Apulian aluella riittää tunnelmallisia vanhoja kyliä ja kaupunkeja, ja tietysti myös hienoja rannikkomaisemia. Julkisillakin varmasti pääsee lähes kaikkialle, jos kärsivällisyyttä piisaa, mutta erityisesti autolla kierrellen ehtii lyhyessäkin ajassa nähdä todella paljon!
Kiitos Anne! Tässä tapauksissa “julkisilla” eli hyvin valitulla retkibussilla käynnit näissä kahdessa kaupungissa eivät vaatineet edes kärsivällisyyttä – sen verran sujuvaa liikkumista ilman paikoitushuolia :-)
Niin sympaattisia nuo trullitalot, mutta onhan tuo Materakin upea. Nuo kohteet jäivät vähän kaivelemaan kun Barin suunnalla piipahdettiin, joten jos reitti vielä vie Italiaan, niin täytyy sovittaa nämä kohteet mukaan. Yllättävän monta kertaa me ollaan jo sieltä itsemme löydetty, joten eiköhän vielä joskus taas :)
Kiitos kommentista! Toki Barikin varmaan ansaitsi aikansa, eli ensi kerralla sitten :-)