Alkutalven Karibian kierroksemme käsitti seuraavat lennot:
- Helsinki – Miami Finnairilla
- Miami – Santo Domingo American Airlinesilla
- Santo Domingo – Pointe-a-Pitre (Guadeloupe) SKYhigh:lla (dominikaanilainen lentoyhtiö)
- Pointe-a-Pitre – Santo Domingo SKYhigh:lla
- Santo Domingo – San Juan, Puerto Rico SKYhigh:lla
- San Juan – Miami American Airlinesilla
- Miami – Helsinki Finnairilla
Näistä kolme, listassa vahvennetut, myöhästyivät enemmän tai vähemmän. Lisäksi Finnairin paluulennon osalta kaikki ei muutenkaan mennyt ihan putkeen. Menolentomme Miamiin sentään meni ihan nappiin Finnairiltakin :-)
Santo Domingo – Pointe-a-Pitre
Santo Domingosta teimme parin päivän retken Guadeloupen saarelle. Emme olleet aikaisemmin käyneet Guadeloupella ja se oli saavutettavissa 1½ tunnin lennolla Santo Domingosta. Iltapäivälentomme piti lähteä klo 13. Siltä se vaikuttikin vielä siinä vaiheessa kun matkustajat olivat asettuneet paikalleen ja taisi “boarding completed” olla jo kuulutettu.
Hetki sen jälkeen kuitenkin takaamme kuului ranskaksi “aidez”, eli joku huusi apua. Ilmeisesti joku oli saanut jonkinlaisen sairaskohtauksen ja hänelle huudettiin apua. Seuraavaksi koneeseen saapui lääkintätiimi tms. kentältä ja sairaskohtauksen saaneen henkilön tilannetta selviteltiin. Ilmeisesti tilanne ei sitten lopulta ainakaan asianomaisen mielestä ollut kovin vakava, sillä hän ei halunnut poistua koneesta vaan lentää, kuten me muutkin, Pointe-a-Pitreen. Sen verran mitä ulkopuolisina näimme tilanteesta, niin lääkintähenkilöstö, koneen kapteeni ja potilas neuvottelivat jonkin aikaa tilanteesta ja samalla potilaan tilaa seurattiin. Lopulta hän mitä ilmeisemmin sai lentoluvan – ja ilmaisen upgraden businessluokkaan :-) – ja kone pääsi lopulta lähtemään noin tunnin myöhässä.
Tavallaan kyllä ymmärsin miestä, sillä lentoja tällä välillä ei ole päivittäin, joten jos tilanne ei ollut vakava, matkan siirtyminen useammalla päivällä olisi varmasti harmittanut.
Tunnin viivästys ei toki ole paljon, mutta osaltamme se vaikutti iltapäivän ohjelmaan sen verran, että klo 17 ei enää kannattanut Guadeloupen liikennetilanteen takia yrittää iltapäiväretkelle läheiselle Pointe des Chateauxin näköalapaikalle, joka sitten lopulta jäikin meiltä kokonaan näkemättä, mutta lisää tästä myöhemmin.
San Juan – Miami
Karibian risteilymme jälkeen olimme jatkamassa matkaa San Juanista Miamiin samoin iltapäiväkoneella. Nyt koneen piti lähteä 14:30 ja saapua Miamiin 16:35. Laiva saapui San Juaniin jo aamukuudelta, mutta aamulennoille emme siltä olisi ehtineet. Laivasta piti kuitenkin poistua viimeistään klo 9:05, joten tiesimme, että meillä on lentokentällä aikaa vähän turhankin reilusti, mutta minkäs teet. San Juaniakaan emme enää halunneet kierrellä, sillä olimmehan jo viettäneet kaupungissa lähes viikon. Saavuimme lentokentälle ehkä 10:15, mutta onneksi check-in American Airlinesin lennolle aukesi jo 10:30, joten pääsimme matkalaukustamme, siitä yhdestä yhteisestä, eroon ja etsimme kentältä sopivan kohdan viihtyä useamman tunnin.
Tälläkin kertaa kaikki meni hyvin aina koneeseen asettumiseen asti, “boarding completed”, jep. Sen jälkeen kuitenkin kapteeni ilmoitti, että jokin osa vielä tarkistetaan/vaihdetaan, mutta emmeköhän pääse matkaan ihan muutaman minuutin sisällä. Paitsi ettei päästy.
Seuraava kuulutus kertoi, että paikalle tarvitaan sertifioitu huoltomies tarkistamaan, että kyseisen osan vaihto on tehty oikein. Lähin tällainen kaveri oli Miamissa ja ehtisi San Juaniin aikaisintaan viideksi. Joten, tervemenoa, takaisin kentälle, eli kone tyhjennettiin matkustajista ja heidän käsimatkatavaroistaan.
Kentällä muodostui nopeasti jono American Airlinesin palvelutiskille, kun kaikki jatkolennolliset yrittivät saada jatkoyhteytensä järjestymään uuden aikataulun mukaisesti. Tai uuden ja uuden, sillä ei kulunut kauaakaan, kun sovellus kertoi uuden lähtöajan olevan 22:40, siis 8 tuntia ja 10 minuuttia alkuperäisen lähtöajan jälkeen! Yhä useampi tuntui peruuttavan lentonsa, hyväksyvän uuden lennon seuraavana päivänä tai yrittävän ostaa lippuja illan muiden yhtiöiden lennoille San Juanista Miamiin. Me päätimme jäädä odottamaan yölentoa, sillä toivoimme kovasti pääsevämme Miamiin vielä illalla (tai yöllä), jotta meille jäisi edes yksi kokonainen päivä Miamissa. Jonotimme kuitenkin palvelutiskille sen verran, että saimme varaukset myös aamun ensimmäiselle klo 6:15 lähtevälle lennolle, varmuuden vuoksi.
Amerikkalainen kuluttajansuoja
Muuta emme sitten saaneetkaan, sillä toisin kuin Euroopassa, lentoyhtiöiden velvollisuudet lentojen myöhästymistilanteissa ovat melko vähäiset. Jos olisimme jonottaneet vielä kerran palvelutiskille, niin olisimme ehkä saaneet jonkun ateriakupongin, mutta jono oli pitkä ja eteni hitaasti. Lisäksi olimme jo tutustuneet San Juanin lentokentän ravintolatarjontaan ja todenneet sen olemattomaksi, joten eipä sillä kupongillakaan sen parempia vaihtoehtoja olisi irronnut. Siirryimme omaan piikkiin Priority Passin turvin loungeen, jota sitäkään emme kehuisi. Saimme kuitenkin mukavat tuolit ja pystyimme lataamaan kaikki laitteemme.
Kyselin sosiaalisen median puolella vielä myöhemmin vähän noista mahdollista korvauksista ja paras vihje taisi olla Yhdysvalloissa asuvalta matkabloggaajakolleegalta, että voisihan sitä yrittää pyytää korvausta vaikka muutaman avioksen muodossa. Katsotaan nyt, viitsitäänkö …
Kuluttajan oikeuksista Yhdysvalloissa lisää U.S. Department of Transportationin (DOTin) sivuilla, jonne linkkaaminen ei syystä tai toisesta suoraan onnistu, mutta tässä sivun osoite: https://www.transportation.gov/airconsumer/airline-cancellation-delay-dashboard
Iltakahdeksalta loungekin meni sitten kiinni ja siirryimme toiveikkaina takaisin portille. Lopulta iltakymmeneltä pääsimme takaisin koneeseen. Meitä sinnikkäitä odottajia oli ehkä enää korkeintaan puolet alun ensimmäisen kerran iltapäivällä koneeseen asettuneista.
Miamiin laskeuduimme, tunnin aikaeron huomioiden, hiukan jälkeen puolen yön. Onneksi Puerto Ricosta Yhdysvaltoihin tultaessa ei tarvitse mennä immigrationin kautta, joten olimme jo alle puolessa tunnissa uberin kyydissä matkalla hotellillemme.
Illan mittaan vitsailimme jo hiukan hermostuneina, että onpa haastava kohde tämä Biltmore Coral Gables -hotelli Miamissa. Yritimme nimittäin päästä sinne jo vain pari vuotta sitten, palatessamme Bolivian Santa Cruzista Miamiin. Silloin tarkoituksemme oli viettää siellä vain päivä altaalla sen laidalta”majasta” ja jatkaa samana iltana Miami – Helsinki -lennolla Suomeen. Kahdeksan tunnin viivästys tarkoitti tuolloin jo sitä, että ei meidän enää lentojen välissä kannattanut poistua kentältä, joten se silloin siitä iltapäivästä altaalla.
Tällä kertaa suunnitelma ei sentään kokonaan kaatunut vaan vietimme kaksi yötä ja 1½ päivää Biltmoressa!
Miami – Helsinki
Miami – Helsinki -lentomme ensimmäinen pettymys tuli jo pari päivää ennen lähtöä – matkustusluokan korotus Premium Economy -luokasta Business-luokkaan ei näyttänyt menneen läpi. Siinä vaiheessa varauksellemme aukeni mahdollisuus varata istumapaikat, mutta niitä olikin tuolloin enää vapaana vain kolme, joista mitkään eivät olleet vierekkäin. Runsaan 9 tunnin lennolla olisi kiva kyllä istua tutussa seurassa …
Istumapaikkoja emme olleet aikaisemmin pystyneet varaamaan, sillä olimme tehneet sen virheen, että olimme heti ilmoittautuneet matkustusluokan korotusjonoon ja se sulkee pois mahdollisuuden varata istuinpaikkoja – myöhemmin selvisi, että ne olisi pitänyt varata ensin ja vasta sen jälkeen esittää korotustoive. Syksyn mittaan olin silloin tällöin tuota istumapaikka-asiaa kevyesti miettinyt, mutta olin uskonut asian sitten aikanaan järjestyvän.
Asetuin kuitenkin Finnairin chat-jonoon muistaakseni noin puoleksi tunniksi kysyäkseni vielä tuosta korotuksesta ja istumapaikasta, mutta turhaan. Erityisen turhauttavaa oli virkailijan väittämä, ettei meidän korotustoivetta näy, ei vaikka me kyllä näimme, että siihen liittyvät aviokset on korotuspyynnön tehneen tililtä veloitettu. Toki, uskomme, että ne sinne aikanaan sitten palautuvat, eli se ei ollut ongelma, mutta miten ne voivat olla veloitettuja, mutta korotuspyyntöä ei (muka) ole? Luovutimme tämän erän.
Myöhässä tämäkin lento
Seuraava pettymys oli tieto siitä, että kone tulee olemaan myöhässä. Tästä saimme tekstiviestin lähtöaamuna. 18:25 lento lähtisi 19:15. Saavuimme kuitenkin kentälle hyvissä ajoin, sillä jouduimme luovuttamaan huoneemme, late check-outkin huomioiden klo 14. Lähtöselvitystiskillä kysyimme uudelleen korotusmahdollisuudesta avioksilla, mutta ei kuulemma onnistu. 900 dollarilla nuppi olisi kuulemma onnistunut, siis Premium Economystä Businekseen. Tuossa vaiheessa businessluokassa kuulemma kuitenkin oli vielä 2 paikkaa. Myöskään vierekkäisiä paikkoja ei löytynyt, eli sijoituimme A330-koneessa 2-3-2 istuinjärjestyksessä noiden keskimmäisten kolmen tuoliryhmän kummallekin reunalle. Tyydyimme taas hetkeksi kohtaloomme, tsekkasimme matkalaukkumme sisään ja jatkoimme portille.
Päätin kuitenkin vielä kysäistä asiaa chatissä ja lopulta taas yli puolen tunnin jonon jälkeen pääsin keskustelemaan asiasta ihmisen kanssa. Hän totesi, että olisi tuon pitänyt olla mahdollista lähtöselvitystiskillä, muttei tässä chatissä. Tosin nyt enää jäljellä oli vain yksi paikka. Tästä keskustelusta ajattelin vielä antaa joskus ehtiessäni palautetta Finnairille, että mikä nyt on totta, olisiko tuon pitänyt olla mahdollista lähtöselvitystiskillä vai ei, eli mikä saamamme tieto on oikein – noin vastaisuuden varalle!
Muista varata istumapaikka ja ateria!
Koneeseen päästyämme istumapaikkakuvio sentään järjestyi, keskipenkille väliimme ohjattu nuori nainen vaihtoi mielellään itsensä toiselle reunapaikalle. Mutta mielenkiintoisia nämä sijoittelut silloin jos matkustaja ei halua – tai kuten tapauksessamme – pysty varaamaan istuinpaikkaa.
Sivuhuomiona Premium Economy -luokan melkein kaikki muut matkustajat taisivatkin kuulua Stratovarius-yhtyeeseen, joka oli palaamassa Suomeen 70000 Tons of Metal -risteilyltä. Helsingissä matkatavarahihnalla omaa laukkua odottaessamme katsoimme, että aika paljon matkatavaroita tuollaisen yhtyeen liikuttaminen vaatii!
Tässä vaiheessa lennon osalta vaikutti jo, että eiköhän tämä jo tästä – mutta ei. Paitsi, ettemme olleet ymmärtäneet varata istumapaikkaa heti lennon varaamisen jälkeen, ennen korotustoiveen esittämistä, niin emme myöskään olleet ymmärtäneet tehdä ateriavalintoja joskus alkusyksystä. Ruokatarjoilun ehtiessä Premium Economyn viimeiselle riville vaihtoehtoja oli enää vain yksi. Kieltäydyin siitä, koska se ei ollut minulle mieluinen ja sain sitten lopulta toivomani yrttikana-aterian sijaan turistiluokan aterian. Just joo …
Ihmettelin matkan aikana myös siinä missä viime keväänä Tokio – Helsinki – Tokio -lennoilla Premium Economy -luokassa matkustaessamme tarjolla oli myös pieniä välipaloja ja juomia vapaasti otettavissa, niin tällä kertaa Premium Economy -luokassa ei ollut esillä kuin vettä. Jossain vaiheessa lentoa jaloittelin huvikseni ihan koneen takaosaan todetakseni, että turistiluokassa oli välipalatarjoilukin!
Outoa oli myös, että Premium Economy -luokan wc-tilan vapaa/varattu valo ei toiminut lainkaan vaan se näytti koko ajan vapaata, jolloin ihmiset päätyivät fyysiseen jonoon, sillä omalta paikaltaan ei voinut tietää, että onko tila vapaa vai ei.
Turistikana Premium Economyssä sentään oikeilla aterimilla ja aamiaiseksi tarjottu turistimunakas (kertakäyttöisillä puisilla aterimilla vaikka jäivät kuvasta). Premium Economy-luokan toinen ateriahan on vakiosti sama kuin turistiluokassa.
Tällaisia lentokokemuksia tällä kertaa! Menihän näistä lennoista sentään neljä ihan putkeen!
Finnairin taso on laskenut huomattavasti ja on enää mielestäni kallis halpalentoyhtiö, vaikkakin kenties koneiden tekniikasta pidetään hyvää huolta (vaikka tuttu Finnairin lentäjä sanoi että älyttömästi niissä parikymmentä vuotta vanhoissa koneissa vaan on vikoja…) ja lentäjät ammattitaitoisia. Tähän se sitten taitaa jäädä. Penkkien varaus ja korotussysteemit ovat taas erittäin huonosti toimivia tai vähintään sekavia.
Itse olen viimeaikoina lentänyt lähes kymmentäkunta lentoa KeLMillä ja vaikka silläkin on puutteensa niin konsepti toimii huomattavasti paremmin niin short kuin long haul lennoilla. Myös KLM Crown lounge Schipolissa on aivan mahtava. Erityisesti pidän KLM Premium Comfort konseptista ja BC on myös ollut parempi kuin Finnarilla. Pieni seikka myös lähtöportilla kiinnittää huomioita säännöllisesti: lentohenkilökunnan tullessa portille he tervehtivät reippaasti ja iloisesti matkustajia sekä muuten palveluasenne lennolla huomattavasti reippaampi ja asiakkaan kanssa kommunikoivaa ja huomioivaa. Viimeksi esim. Amsterdamista Helsinkiin lennolla purseri huomasi lipusta että olen tulossa Costa Ricasta ja alkoi juttelemaan ja kyselemään että kuinka Costa Ricassa oli matka mennyt, lennolla tuli juttelemaan sekä lopuksi Helsingissä toivotti tervetuloa kotiin pitkän matkan jälkeen. Harvemmin tämmöiseen olen Finnairin lennolla törmännyt.
Tuo lentojen myöhästyminen on kuitenkaan kertakaikkiaan raivostuttavaa. Muutamia kertoja on mennyt suunnitelmat aivan pieleen sen vuoksi. Paluulennon viivästyminen ärsyttää sen sijaan huomattavasti vähemmä, vaikka sekään toki ei ole mukavaa.
Kiitos Mikko! Tosi monella tuolla San Juanin kentällä taisi tosiaan mennä suunnitelmat isomminkin uusiksi kuin meillä, kun San Juanista lähdön ja Helsinkiin suuntautuvan paluulennon välillä oli kuitenkin suunniteltuna kaksikin hotelliyöpymistä. Tämä oli jo toinen kokemuksemme siitä, että ehtiäksemme Miamissa iltalennolle Eurooppaan aikataulussa on syytä olla ainakin 8 tuntia “vara-aikaa”. Jos samalle reitille tuolta osin kolmannen kerran päätyisimme, niin lienee syytä suunnitella lentoreititys silloinkin tuo mielessä!
Kiitos Jani! Etelä-Amerikan, ja joskus Karibiankin suuntaan, olemme lentäneet KLM:llä ja kieltämättä kokemukset ainakin näin jälkikäteen muisteltuina olivat ihan positiivisia. Jos vielä jonain talvena toteutamme tuon “puuttuvat Karibian saaret” -matkan, niin sen tukikohdaksi lienee paras Sint Maarten tai Antigua. Kumpaankaan ei ole suoria lentoja, joten vaihto Amsterdamissa on luultavasti jopa parempi vaihtoehto kuin vaihto Miamissa – nyt kun tuo Biltmore-hotellin uima-allaskin tuli katsastettua, niin ei pitäisi hetimmiten olla taas tarvetta pistäytyä Miamissakaan.
Mulla samoja ajatuksia sekä Finskistä että KeLMistä (tää oli mulle uusi “lempinimi”, otan heti käyttöön!). Nykyään suosin KLM:ää, jos vain mahdollista! :)
Ja lentojen myöhästyminen on ärsyttävää… Siinä menee äkkiä lomasuunnitelmat uusiksi!
Kiitos Eveliina! Meillä Finnairin reitit matkan ensimmäiselle osuudelle ovat usein sopineet aika hyvin, mutta ehkä tosiaan kannattaa joskus katsoa muitakin vaihtoehtoja.
Olen täysin samaa mieltä, että Finnair on nykyään melko yliarvostettu yhtiö. Palvelun taso on suht huonoa, eikä hintalaatusuhde ole sen kummoisempi kuin muillakaan yhtiöillä, ehkä jopa surkeampi. Kaikki tarjoilut, matkatavarasäännöt yms. on ala-arvoisia tai kalliita verrattuna moneen muuhun yhtiöön. Esimerkiksi joku välipalakeksi ja mustikkamehu Euroopan lennoilla on lähinnä vitsejä verrattuna siihen, että kaikilla muilla kansallisilla yhtiöillä tulee ihan kunnon ruoka ja juomat ilmaiseksi. Mä en koskaan edes kato Finnairin lentoja vaihtoehtona, ellei ole ihan pakko.
Mutta noin yleisesti ottaen tosi ikävää, että useampi lento on myöhässä saman reissun aikana. Se kentällä odottelu ja kalliiden ruokien ja juomien ostaminen on muutenkin ärsyttävää. Harmi vielä, jos loungen tarjoilukin on huonoa.
Kiitos Cilla Maria! Toisaalta kyllä toivoisin, että Finnair säilyisi hyvinkin elinkelpoisena vaikka sitten vähän karvalakkimallina, sillä arvostan suoria yhteyksiä ja kaikki muut vaihtoehdot tarkoittavat useimmiten älyttömän aikaisia aamulähtöjä ja yhtä “ylimääräistä” vaihtoa jossain päin Eurooppaa.
Lentäminen on turhan usein vähän liian seikkailullista. Minulle kelpaisi ihan vaan lento ilman yllätyksiä ja sattumuksia, noin suunnilleen aikataulussa, mutta yhä useammin se on liikaa vaadittu.
Finnairista: Istumapaikat saa kyllä aspan kautta varattua, vaikka upgradejonossa olisikin. Jos siis ensi kerralla jää varaamatta ennen upgradejonoon liittymistä, niin puhelimitse se hoituu.
Aviokset eivät välttämättä palaudu automaattisesti, jos ei niitä viikon sisällä kuulu, niin soitto aspaan, että palauttavat ne.
Jos korotusta ei saa, kun se 36 tunnin aikaikkuna sulkeutuu, niin silloinkin soitto aspaan ja sen saattaa sitten saadakin, kunhan asioi suomenkielisen virkailijan kanssa ja bisneksessä on vielä tyhjiä paikkoja. Englanniksi ei kannata asioida koskaan, koska silloin päätyy bulgarialaiselle jampalle, joka ei ole lentokonetta koskaan nähnytkään. Eikä chattailla millään kielellä, siellä saattaa myös istua konekääntäjän kanssa bulgaari, eikä asiat hoidu, kuten ei hoituneet teilläkään. Miamin ulkoistetun henkilökunnan olisi pitänyt osata se upgrade hoitaa pisteilläkin, mutta parempi se on kotimaan kautta.
Premium Economyssä tarjoiltiin Dubaista tullessa kaikille turistiluokan mitätöntä kanaa, vain sillä erotuksella, että se oli kaadettu posliinikippoon. Annos oli valokuvien perusteella muutoin täsmälleen sama. Siitä “ilosta” en toista kertaa maksa. Samalla matkalla istuin menolennon turistissa ja kuuntelin verhon läpi keskustelua ja kun kärry tuli kohdalleni, kysyin lentoemännältä, että monennellako Premium Economyn rivillä toinen ruokavaihtoehto oikein loppui. Kuulemma toisella…
Americanista: niillä on botti, joka jakelee AA:n maileja kaikille valittajille, mutta silloin pitää tietysti olla AAdvantage-jäsen. Avioksia (vai adioksia?) sieltä tuskin saisi. En käyttäisi energiaa valittamiseen sinne suuntaan.
Kiitos Daniel!
Syksyllä olisi tietysti aspaan voinut noista istuinpaikoista soittaakin, kun olisi huomannut. Paluulennon osalta soittaminen Suomeen olisi voinut kannattaa, mutta jotenkin sitten alistuimme vaan kohtaloomme – aina siihen asti, kun ei enää edes ateriaa voinut valita. Siinä kohtaa korotin jo hiukan ääntäni, että kehittäkää nyt joku ateria – vaikka ei varsinaisesti olisi kannattanut, ei siinä turistikanassa juuri syötävää kanaa ollut. Naputtelin tarinan kokemuksistamme myös Finnairin palauteeksi – saa nähdä saammeko koskaan minkäänlaista vastausta. Aviokset saimme takaisin, mutta pyytämistä se tosiaan vaati.
Americanille teimme valitukset, ainakin huviksemme, ja lähettivät paluupostissa ei tosiaan avioksia vaan 75 dollarin kupongit, jotka ovat vuoden voimassa. Saa nyt sitten nähdä, että tuleeko vuoteen vastaan yhtään lentoväliä, jonka voisi Americanilla lentää. Joskus kauan sitten saksalainen varustamo antoi 300 euron lahjakortin kun viikon risteilyn satamista muistaakseni kaksikin vaihtui toiseksi, mutta ei sitten sen voimassaoloaikana ollut yhtään sellaista risteilyä, jonne olisimme halunneet mennä, eli se siitäkin.
Lensin juuri äsken pitkän lennon Dohasta Helsinkiin Finnairilla. Minua häiritsi sellainen, että useamman kerran leffa keskeytyi ja tuli mainos – esim. ”Haluatko lisätilaa jaloillesi, 50€, kysy lentohenkilökunnalta” ja ”Miten olisi välipala, tilaapa”. Ärsytti, toistaiseksi muilla lentoyhtiöillä en ole tällaista nähnyt – vielä. Markkinoinnissa työskentelevä tyttäreni naureskeli, että mitä sä keuhkoat, toi on normimarkkinointia. Itse koin häiriköintinä.
Kiitos Mari! Itse olen nähnyt noita keskeytyksiä vaan liittyen turvakuulutuksiin, eli kait niihin jokseenkin pakollisiin. Ehkä tosiaan tuollaiset mainokset, kovin taajaan esitettyinä ainakin, vähän ärsyttäisivät.
Tuo Finnairin matkustusluokan kototusten jonotuslista on kyllä melkoinen musta aukko – Aviokset häviävät tililtä, mutta minkäänlaista näkyvyyttä jonotuslistan tilanteeseen ei ole. Joskus sieltä on tullut sähköposteja, joissa kerrotaan että korotuspyyntö on edelleen listalla, mutta useimmiten näitä väliaikatietoja ei tule. Epäilyttää, onko koko jonotuslistaa edes olemassa!
Noh, muutaman kerran olen onnistunut samaan korotuksen sitä kautta, joten kaipa siihen on uskottava. ?
Kiitos Immo! Harvapa tuohon korotusjonoon ja sen selkeyteen tuntuu olevan tyytyväinen. Tietysti kai käytännössä businessluokan paikkoja myydään rahalla mahdollisimman pitkälle, joten montaa kuukautta ennen on ehkä vaikea antaa mitään kovin luotettavaa väliaikatietoa. Menomatkalla (päivälento) korotuksemme kyllä vahvistui jo kuukausia ennen lähtöä!
Tässäpä on hyvä kokoelma lentämisen nykypäivää. Toivoisin, että joku perustaisi lentoyhtiön, jossa on asiakaspalvelu – ja siten, että siihen asiakaspalveluun saa yhteyden ja joka ei tyytyisi vastaamaan jokaiseen kysymykseen ohi kysymyksen, esim. lähettämällä liudan linkkejä firman nettisivuille. Tai että puhelinpalvelussa oikeasti tiedettäisiin jotain lentoyhtiöstä ja sen palveluista.
Kiitos Anssi! Muutaman tunnin viivästykset ovat vielä (melkein?) ok ja niihin kannattanee lentoketjuissa varautuakin. 8 tuntia on jo aika kelju – kuten myös tyypillisesti yli puolen tunnin jono asiakaspalveluchatteihin senkin jälkeen kun on ensin saanut botin vakuuttumaan siitä, ettei se asiasta selviä, vaan nyt tarvitaan ihminen.
Osuipa teille ikävän paljon kaikenlaista säätöä lentojen kanssa! Myöhästymisistä, saati tavaroiden jäämisestä matkan varrelle, voi toisinaan olla paljonkin harmia, kun joutuu muuttamaan suunnitelmia. Meillä on tähän mennessä ollut Karibialla lentämisen kanssa ilmeisen hyvää tuuria, kun vain yksi lento (Santo Domingosta Brittiläisille Neitsytsaarille) on ollut vähän reilummasti myöhässä. Se on kyllä tullut tässä todettua, että jatkossa pyritään matkustamaan pelkillä käsimatkatavaroilla, ruumalaukuista, tai meidän tapauksessa rinkoista, tulee paljon lisämaksuja, ja myös bussimatkat, erityisesti paikallisliikenne, on niiden kanssa paljon hankalampaa.
Kiitos Anne! No eihän tuo ollut kuin alle puolet lennoista :-) Tällä kertaa meillä oli yksi ruumalaukkukin mukana, kun matka oli vähän pitempi ja kevyesti ajateltiin, että risteilyllä pitäisi joinakin iltoina pukeutuakin, mutta eivätköhän seuraavat noin viikon matkat taas mene käsimatkatavaroilla.
Huh huh! Jos lennoilla voi jokin mennä pieleen, niin teillä meni oikein urakalla! Olen myös huomannut tuon Finnairin tason heikentyneen viime vuosina ikävällä tavalla, joten jos mahdollista, me lennetään pitkät matkat KLM:llä, Turkish Airlinesilla tai BA:lla, joissa palvelu pelaa niin kuin pitäisi. Vaikkakin lentoaika pitenee kun pitää tehdä välilaskuja koneiden vaihtoa varten…
Kiitos Heidi! Kuten tuossa juuri Annelle totesin, niin yli puolet lennoistahan silti toteutui kuten pitikin. Seuraavat lentomme ovat Turkishilla, joten katsotaan sitten miten ne sujuvat – nyt suoria yhteyksiä ei ollut, joten valittiin Turkish ja vaihto Istanbulissa.
Lentojen kanssa säätäminen on kyllä tosi rasittavaa ja voi pilata lomafiiliksen täysin. Tosi monella näkyy olevan negatiivisia kokemuksia Finnairista, mutta meillä on kyllä viime vuosina Finnairin lennot olleet aina ajallaan ja olen ollut tosi tyytyväinen myös Premium Economyyn. Soittamalla on saatu aina paikat, jotka on haluttu ja on saatu hyvää palvelua. Tosin en ole vuosikausiin lentänyt esim. KLM:llä, joten en voi verrata siihen. Ehkä sillä on paremmat systeemit. Olen vaan halunnut keskittää lentoni samalle yhtiölle, jotta saa lentopisteillä upgreidattua lentoluokkia. Ja mielelläni suosin myös aina suomalaista, jos mahdollista.
Kiitos Heidi! Meille riittäisi, että lento olisi ajallaan, saisimme vierekkäiset istumapaikat niistä vasta koneessa neuvottelematta ja että menussa olevista ruokavaihtoehdoista voisi valita haluamansa. Valitettavasti tuolla viimeisellä Finnairin lennolla mikään näistä ei mennyt kohdalleen, mutta toki, usein (joskus?) on mennytkin :-)
Huonoa tuuria matkassa, että useammassa lennossa oli ongelmaa! Sitähän se matkustaminen on kyllä usein, että saa jännätä ovatko lennot ajallaan ja ongelmitta. Se on yksi syy, miksi suosin käsimatkatavaroilla matkustamista, pysyy sentään tavarat mukana :)
Kiitos Sarianne! Tällä kertaa matkatavarat, 1 ruumalaukku, kulki hyvin matkassa kaikki 7 lentoa!
Jopas on ollut hankaluuksia matkalla! Tuo kyllä harmittaa, kun ei saa selvitettyä asiaansa kunnolla missään vaiheessa. En ole koskaan muuten chatannut minkään yrityksen tai laitoksen chatissa botin kanssa niin, että asia olisi selvinnyt. Yleensä ongelma on sellainen, että se vaatii ihmisaivoja ratketakseen, kun menee chattiin. Itse en ole Finnairilla kovin monesti lentänyt, omat kokemukset ihan ok.
Kiitos Raija! Ehkäpä vaan todennäköisyydet lentoliikenteessä alkaa olla tuota luokkaa, että yksi lento seitsemästä on jo pahasti myöhässä (meillä tuo 8 tuntia). Muuthan olivat kuitenkin pienempiä juttuja ja tuo sairaskohtaus ei ollut lentoyhtiön vika.
Istumapaikkojen varaaminen etukäteen on joskus hankalaa. Meillä oli vuodenvaihteen lennot varattu Qatarilta, mutta Dohan osuuden operoi Finski. Emme päässeet vaihtamaan istumapaikkoja, koska Qatarin sivuilla sanottiin että pitäisi tiedustella asiaa Finskiltä ja heidän sivuillaan taas, että Qatarilta. Meidän paikat oli peräkkäin, ja olisihan tuo matka mennyt niinkin tai koneessa kysymällä vieruskaverilta olisiko vaihtanut paikkoja, mutta saimme lopulta lähtöselvityksessä vaihdettua ne vierekkäisiksi. Tämä sama ilmiö oli vuosi sitten samalla välillä. Silloin vaihdoimme koneessa vieruskaverin kanssa paikkoja.
Kiitos Merja! Erilaisissa lentämistä ja/tai matkailua käsittelevissä Facebook-ryhmissä tuo Helsinki – Doha -välin paikkojen varaaminen onkin ollut vakiokeskustelunaihe :-) Yhä useammin taivun siihen, että ostan paikat jo lentoja ostaessani ja toivon, että saamme ne ostamani paikat sitten oikeasti. Niinkään ei aina käy.
Joskus käy tuurikin. Palasin juuri Aasian-kierrokselta ja kuudesta lennostani viisi laskeutui vähän etuajassa, kuudes, paluulentoni Suomeen, oli 12 minuuttia myöhässä. Ja osa lentoyhtiöistä oli aika outojakin, mutta silti tällä kertaa näin.
Huhtikuussa on sitten vuorossa Amerikka ja viisi lentoa. Saa nähdä, kääntyykö onni huonommaksi.
Kiitos Daniel! Enpä ole pidemmältä ajalta tilastoinnut näitä, mutta kyllä itse asiassa aika usein lennot ovat ajallaan – jopa marraskuisella Afrikan reissullamme :-)