Syyskuinen matkamme Alaskaan ja Havaijille koostui kahdesta risteilystä ja muutamista lisäpäivistä ennen Alaskan risteilyä ja risteilyjen välissä niin Vancouverissa kuin Honolulussa. Alaskan ja Vancouverin osuuden kustannuksista tein oman yhteenvetonsa jo muutama viikko sitten, mutta jätin silloin Havaijin pois, sillä ajattelin, että vaikka meille Alaska ja Havaiji olikin sopiva yhdistelmä, niin ehkä vielä sittenkin on tavallisempaa lähteä Alaskan risteilylle tai Havaijille.

Mutta asiaan, eli Havaijin osuuden kuluihin – alla oleva erittely siis ilman Helsinki – Seattle – Helsinki -välin lentoja, sillä ne olivat mukana Alaskan risteilyn kustannuserittelyssä, kahdelta hengeltä n. 1 700 euroa.

Lennot, risteily ja hotellit

Vancouverista lensimme Honoluluun Westjetillä ja Honolulusta takaisin Seattleen Hawaiianilla. Jätimme Havaijin lentojen varaamisen ehkä vähän turhan myöhään, sillä Seattle – Anchorage -välillä näytti kulkevan lentoja niin taajaan ja niin halvalla, että tuudittauduimme ajatukseen, että tilanne olisi jokseenkin sama Honolulun lentojen osalta, mutta näin ei sitten kuitenkaan ihan ollut – olihan lentomatkaakin kuitenkin n. 6 tuntia suuntaansa.
Eli vinkki tältä osin, lentoihin Honoluluun asti kannattanee suhtautua kuten pitkiin lentoihin ja varata ne ajoissa.

Lentolippujen hintoihin olen tuossa sisällyttänyt myös 42,75 euroa (50 dollaria) laukkumaksuja kahdelta laukulta kummallekin lennolle. Nämä maksut maksettiin luottokortilla vasta sisääntsekkauksen yhteydessä. Yritin jopa kevyesti selvittää, että olisiko ne voinut maksaa etukäteen, mutta ilmeisesti ei.

Havaijin risteilyjen kalleudesta kerroin jo matkaa varatessamme: risteilyhän on Yhdysvaltain sisäinen risteily ja siten se ei ole verovapaa ja ulkomaisen henkilökunnan määrä laivalla on rajattu 25 prosenttiin.
Saimme kuitenkin risteilyn hinnasta pienen alennuksen (yhteensä n. 500 euroa) blogiyhteistyönä, mikä tietysti paransi tilannetta hieman.

Ennen matkaa pohdimme kyllä myös vaihtoehtoa liikkua saarelta toiselle lentäen, mutta näin jälkeenpäin olemme todella tyytyväisiä siihen, että valitsimme risteilyn, joka mahdollisti kaikkien saarien näkemisen viikossa, kun aikaa ei mennyt “pakkaa – lähde lentokentälle – lennä – ota taksi hotellille – pura” -kuvioon joka toinen päivä.

Ennen risteilyä asuimme pari yötä Waikiki Beachillä Pacific Beach -hotellissa, sillä pitihän sitä nähdä vähän Honoluluakin.

Yöpyminen Seattlen lentokenttähotellissa oli vain lentoaikataulujen takia – Seattlea emme enää tälle matkalle mahduttaneet.

Retket

Päädyimme ostamaan laivan retken lähes jokaisessa satamassa, vaikka etukäteen niitä olimmekin varanneet vähemmän kuin Alaskaan (vain Haleakalan ja Volcanoes Parkin).

Mauilla “retki” Lahainaan tuli edullisemmaksi laivan bussilla kuin taksilla edestakaisin.

The Director’s Cut -retki Kauailla näyttää olleen kallein valitsemistamme retkistä, mutta ehdottomasti hintansa arvoinen!

Retken Pearl Harbouriin ostimme Pearl Harbor Visitor Bureaun sivuilta kun halusimme helpon ja varman vaihtoehdon vierailla tuolla tiettynä päivänä.

Taksit olivat Havaijilla suomalaiselle edullisia. Tuon viimeinen siirtymä Honolulussa, satamasta lentokentälle, olimme varautuneet tekemään taksilla, sillä laivayhtiön 25 dollaria per nuppi tuntui liian kovalta hinnalta, kun meitä sentään oli kaksi, mutta kun terminaalissa asiallisen näköinen nuorimies ehdotti meille minibussikyytiä hintaan 10 dollaria nuppi otimme sen, etenkin kun meillä ei vielä siinä vaiheessa ollut kovin kiirekään, joten oli aikaa katsoa, että toimiiko tämä vai ei – ja toimihan se.

Muut kulut

Norwegian Cruise Line myy Euroopassa kaikki risteilyt nykyisin All-inclusivena, joten meillä oli kattavat juomapaketit, mutta “verollisella” risteilyllä kaikki juomaostokset piti silti ensin “maksaa” ja sitten seuraavana yönä hyttilaskusta pyyhittiin niiden osalta pois muut kulut paitsi verot. Kahdelta hengeltä ei sitten lopulta kuitenkaan jäänyt veroja maksettavaksi kuin tuo 13 euroa, mutta prosessi oli kyllä vähän työläs ja sotkuinen.

NCL Onboard credits -summa koostuu sekä hyvityksistä, jotka saimme siksi, että olimme jo (!) toisella NCL:n risteilyllä, että 25 dollarin korvauksesta siitä, että onnistuivat ensin rikkomaan toisen matkalaukkumme yhden sarana kun kuljettivat sen terminaalista hyttiimme. Laivan verstas sai kyllä onneksi saranan korjattua ihan hyvin, mutta saimme tuon verran vaivan palkkaa siitä, että jouduimme kuljettamaan matkalaukun respaan ja noutamaan sieltä.

Nettikulut puuttuvat tästä laskelmasta, sillä osana blogiyhteistyötä saimme ilmaiseksi käyttöömme samanlaisen 250 minuutin nettipaketin kuin Alaskankin risteilyllä (paketin hinta 110 euroa). Havaijilla pystyi kyllä myös satamissa hyödyntämään aika monessa paikassa ilmaista wifiä.

Pienen alennuksen ja ilmaisen nettipaketin lisäksi saimme blogiyhteistyönä yhden illallisen erikoisravintolassa, jonka nautimme brasilialaisessa churrascariassa.

Melkein ainoat suomalaiset laivalla

Pride of America -aluksella emme omalla risteilyviikollamme tavanneet muita suomalaisia matkustajia. Yhden suomalaisen kuitenkin tapasimme, eli laivan hotellipuolen johtajan Kaj Turusen. Kaj on alunperin Porvoosta, mutta päätynyt maailmalle jo kauan sitten, ensin hotellimaailmaan ja sittemmin risteilyaluksille. Pride of American hotellipuolta hän on ehtinyt jo johtaa useamman vuoden.

Muun jutustelun lomassa ilmaisin myös tyytymättömyyteni juomapaketteihin, erityisesti siihen, että jos haluan hytissä valokuvien käsittelyn ja muistiinpanojen teon lomassa  juoda Pepsiä, niin se pitää hakea baarista ja kuljettaa hyttiin lasissa.
Kaj päätti sitten ratkaista tältä osin ongelmani juomapakettien kanssa lähettämällä hyttiimme sangollisen Pepsi-tölkkejä!

Tarjosipa Kaj meille vielä yhden aterian erikoisravintolassakin, joten tällä risteilyllä päädyimme paitsi brasilialaiseen Moderno Churrascariaan myös ranskalaiseen Jeffersson’s Bistroon.

Pride of America

Pride of America on kokoluokaltaan suunnilleen samanlainen kuin Alaskan risteilyllä kotinamme toiminut Norwegian Sun, eli keskikokoinen. Laivalle mahtuu 2 186 matkustajaa ja 927 hengen miehistö.

Hytti

Hytiksi valitsimme tällekin risteilylle ikkunahytin, josta näköala voi olla rajoitettu – joka meidän tapauksessamme osoittautui ikkunan edessä osittain olevaksi pelastusveneeksi. Havaijilla parvekettakin olisi teoriassa voinut käyttää vähän enemmän kuin Alaskassa, mutta risteily oli jo tälläkin hyttivaihtoehdolla sen verran arvokas, että emme halunneet siihen enempää panostaa. Ja riittihän laivassa hyvin yleisiä ulkotiloja niiksi harvoiksi hetkiksi, jolloin päiväsaikaa kannella ehdimme olemaan.

Ravintolat

Pääosin ruokailimme risteilyn perushintaan kuuluvissa ravintoloissa, eli 5. kerroksen pääravintolassa, jossa ruoka tarjoiltiin pöytään ja 11. kerroksen buffet-ravintolassa. Aamiaisen nautimme retkiaamuina useimmiten hytissä, jonne sen sai tilata ilman sen kummenpia palvelumaksuja tälläkin aluksella.
Olimme ihan tyytyväisiä tähän “perusruokaankin”, tosin buffetissa valikoima oli melko samanlainen päivästä toiseen, mutta laajasta valikoimasta saattoi toki tehdä vähän erilaisia valintoja eri päivinä.

Kuudennen kannen Cadillac Dinner -ravintola oli ovela sisustukseltaan ja auki kai ympäri vuorokauden, mutta emme valitettavasti löytäneet sen ruokalistalta kovin moneksi ateriaksi mieluisia vaihtoehtoja. Tämä ravintola levittäytyi myös kannelle, joka Havaijin lämmössä jossain tilanteessa onkin varmaan mukava vaihtoehto, vaikkemme sitä melko myöhään illalla ravintolassa käydessämme tulleetkaan testanneeksi.

Kuvallinen henkilöllisyystodistus

Tuoreen Alaskan risteilykokemuksen jälkeen havainnoimme ehkä Pride of America -laivalla erityisesti laivojen välisiä eroja ja yksi ero kaikkiin aikaisempiin risteilyihimme oli, että rantaan mentäessä oli aina oltava mukana paitsi laivan kortti myös kuvallinen henkilöllisyystodistus, jota kysyttiin niin satama-alueelle tultaessa kuin laivaan sisälle tultaessa. Ehkä tämä lisäkerros turvallisuuteen johtui siitä, että olimme Yhdysvaltojen alueella.

Juomapaketit

Juomapaketeista emme pitäneet Pride of Americalla sen enempää kuin Norwegian Sunillakaan. Muutama ero laivoissa kuitenkin niihin liittyen oli:

• jo kustannusyhteenvedossa mainitsemani verollisuus, eli verot piti maksaa paketista huolimatta
• vesipullot toimitettiin kaikki hyttiin kerralla risteilyn alussa, mikä oli oikeastaan ihan hyvä juttu, eipä kukaan häirinnyt alkuillasta päivittäisten vesipullojen tuonnilla
• kaikki tarjoilijat eivät tuntuneet olevan ihan selvillä juomapaketeista ja niiden käytöstä – ehkä siksi, että niitä oli myyty vain eurooppalaisille (tai vain ei-amerikkalaisille) joten kaikki tarjoilijat eivät ehkä törmänneet niiden käyttäjiin kovin usein.

Kuntosali

Havaijilla Alaskan risteilyllä minua vaivannut lievä flunssa oli jo jäänyt taakse ja ehdimme muutaman kerran poikkeamaan laivan kuntosalillakin, siitä huolimatta, että meripäiviä ei tällä reitillä ollut yhtään.
Kuntosali oli ihan riittävän iso ja monipuolinen: lämmittelylaitteita pitkä rivi, mutta myös laitteita ja painoja kaikille perusliikkeille.

Valokuvat

Laivan valokuvaajien ottamia kuvia emme tällä risteilyllä päätyneet ostamaan yhtään. Jotenkin he eivät olleet ihan niin kivasti läsnä eri satamissa, retkistä puhumattakaan, kuin Alaskassa ja jotenkin onnistuimme ohittamaan tilaisuuden kuvauttaa itsemme kapteeninkin kanssa.

Valokuvakuvio oli tällä laivalla toteutettu toisin kuin millään aikaisemmalla laivalla, jolla olimme risteilleet: täällä ei ollut isoja valokuvaseiniä vaan jokaisessa kuvaustilanteessa kuvaaja kysyi hytin numeron ja omia kuviaan saattoi sitten käydä katsomassa omasta mapistaan niin halutessaan.

Valokuvaajien ohella laivassa oli kiva ilmainen selfie-automaatti, josta sai oman kuvansa lähetettyä itselleen sähköpostiin tai postattua suoraan Facebookiin. Alla yksi esimerkki lähes jokailtaisista otoksistamme!

Kohdekuvaukset

Lopuksi vielä linkkilista jo aikaisemmin kirjoittamiini kohdejuttuihin Havaijin risteilyltämme:

• Pearl Harbor ja Waikiki Beach
  
• Maui – Havaijin toiseksi suurin saari
  
• Big Island (Havaiji)
  
• Kauai – The Director’s Cut
• Kauain upeimmat luontokohteet

Reittikuvaan vielä sellainen kommentti, että meitä olosuhteet suosivat ja kiersimme tosiaan Hilosta Konaan Kilauean tulivuoren ohitse.

Saarten nimet eivät tuossa laivayhtiön tekemässä reittikartassa näy, mutta siis Honoluluhan on Oahulla, Kahului oli satamamme Mauilla, Hilo ja Kona Big Islandilla ja Nawiliwili Kauailla.

Viimeinen ilta Pride of American kannella – ja viimeinen Havaiji-juttumme.
Seuraavat sitten Vancouverista, joka jäi vielä väliin kun siirryin suoraan Alaskasta Havaijiin tai sitten jo Saudi-Arabiasta, jonne olemme lähdössä ensi kuun alussa.