Ibiza

Juuri sinä päivänä, kun olin ajatellut kirjoittaa Ibizasta Helsingin Sanomat päättää julkaista jutun Matt Haigin kirjasta Mahdoton elämä (juttu vain tilaajille). Jutun ingressi menee näin: Matt Haigin kirjat ovat hurmaavia esimerkkejä omaperäisen juonen ja kliseisen sanoman kohtaamisesta. Uutuus on kuin matkailumainos Ibizalle.

Kirja on Matt Haigin kirjoista uusin, mutta itse luin sen jo maaliskuussa. Juoni on varmasti omaperäinen ja sotkuinen enkä pitänyt siitä. Tuosta matkailumainos Ibizalle osuudesta pidin, sillä tiesin Ibizan olevan Listallani, vaikka matkaa sinne ei vielä tuolloin oltukaan varattu.

Kirjan alkupuolella Ibizalta talon perinyt nainen saapuu perille ja löytää talostaan kirjeen, jossa on joukko vinkkejä:

• Vaeltele Dalt Vilan kapeilla kujilla – se on Eivissan tai englanninkieliseltä nimeltään Ibiza Townin vanha linnoitusalue, joka nököttää vuorenrinteellä vahvojen muurien suojaamana.
• Kävele Cala Sant Vicentiltä vanhaa pyhiinvaeltajapolkua pitkin Tanitin luolaan.
• Mene katsomaan hevosia Es Murtan suojelualueelle.
• Käy pohjoisen mäntymetsissä.
• Käy katsomassa flamingoja Ses Salinesissa.
• Mene Las Daliasin hippitorille – päivällä, ei illalla, jolloin siellä on teknobileet – ja tervehdi ystävääni Sabinea.
• Hyppää Formenteran laivaan ja ihaile erityisesti majakkaa.
• Nauti lasillinen Hierbas Ibicencas -likööriä vuoristokylän baarissa.
• Mene katsomaan Benirràsin rannan rummuttajia auringonlaskun aikaan.
• Ostoksilla sinun kannattaa käydä Santa Gertrudiksen ruokakaupassa. Siellä ollaan hyvin ystävällisiä.
• Aja Font de Peraltan vanhan kivisen suihkukaivon luo katselemaan perinteistä ibizalaista ”maalaistanssia” nimeltä ball pagès, jossa värikkäästi pukeutuneet ihmiset hyppivät ja kieppuvat kastanjettien tahtiin.
• Mene itsekin tanssimaan. Edes kerran. Iällä ei ole mitään merkitystä täällä.
• Pidä hauskaa.
• Ai niin, ja mikä kaikkein tärkeintä: mene Cala d’Hortin rannalle Atlantis Scuba -sukelluskouluun. Sano Albertolle, että minä lähetin sinut. Hän ei veloita sinulta mitään. Mene katsomaan meriruohoniittyä. Se on maapallon vanhin elävä organismi.

(Yllä oleva lista on suora lainaus Matt Haigin kirjasta Mahdoton elämä.)

Matka-opas Ibizalle

Siinähän se oli, matkaoppaamme Ibizalle. Emme, kolmessa päivässä, toteuttaneet koko listaa, mutta vaeltelimme Dalt Vilan kujilla, näimme pohjoisen mäntymetsiä Portinatxissa pistäytyessämme, kävimme Ses Salinesin luonnonpuistossa niin Ibizalla kuin Formenteralla ja kiertelimme Punta Arabin hippitoria, Las Daliasin sijaan. Cala d’Hortin rannan edustalla satoi vettä, mutta näimme kuitenkin Es Vedran saaren. Tanssiminen taisi jäädä väliin, mutta hauskaa oli, etenkin iltaisin tacoja syödessämme, ilman likööriäkin.

Kirjan tarina kietoutuu Es Vedran saaren ympärille: Ikkunasta näin vilaukselta kivistä rantaviivaa, karuja vihreitä rinteitä ja pitkiä, kultaisia hiekkarantoja. Maisemaa täplittivät valkoiset talot, ja siellä täällä kohosi keskisuuria hotelleja tai kerrostaloja. Erotin pienen saaren kauempana Välimerellä. Se oli jyrkkä, asumaton kalliosaari, ja saisin pian kuulla, että sen nimi oli Es Vedrà. Jopa jo silloin, kun olin tulossa lentokoneessa eikä mitään ollut vielä tapahtunut, saari herätti minussa sekä kauhua että ihmetystä.

Sukelletaan siis, tällä alustuksella, Ibizalle. Kuvaannollisesti.

Dalt Vila

Dalt Vila tarkoittaa kirjaimellisesti “yläkaupunkia”. Asuimme Ibizalla ollessamme “alakaupungissa”, mutta teimme parikin retkeä Dalt Vilan kapeille kujille ja sen ravintoloihin ja pieniin putiikkeihin. Eivissan, Ibiza Townin, vanha kaupunki on paksujen muurten ympäröimä, joten reitti sinne kannattaa oikeasti katsoa jostain karttasovelluksesta, sillä näköetäisyys Dalt Vilaan ei vielä takaa sinne pääsyä.

Ensimmäinen kosketuksemme Dalt Vilaan oli retki katedraalille. Reitti sinne teki monen monta mutkaa, mutta niiden varrelta löytyi mm. kiva näköalapaikka – ja niitä kapeita kujia. Katedraalikin osoittautui olevan kiinni, mutta ei silläkään ollut niin väliä, sillä tämän retken juju oli enemmän näköaloissa ja kiipeämisessä, katedraali nyt vaan sattui olemaan paikka, joka oli helppo valita karttasovelluksesta.

Katedraalilta jatkoimme matkaa vielä korkeammalle, Eivissan linnoitukselle – ja pysähdyimme pitkäksi aikaa katsomaan täältä merelle aukeavaa näköalaa. Kiersimme koko linnoituksen ja laskeuduimme lopulta takaisin melkein samoille Dalt Vilan kujille, josta olimme aloittaneet matkamme katedraalille. Onneksi Dalt Vilassa riittää baareja ja ravintoloita – tuossa vaiheessa iltapäivällä valitsimme kumpikin isot lasit tuorepuristettua mehua!

Dalt Vila on yksi Ibizan neljästä Unescon maailmaperintökohteesta. Se on yksi Välimeren parhaiten säilyneistä linnoitetuista vanhankaupungin keskuksista ja sen historia ulottuu yli 2 500 vuoden taa. Nykyiset muurit ovat 1500-luvulta. Dalt Vilan lisäksi kävimme Ibizalla toisessa Unescon maailmanperintökohteessa eli Ses Salinasin luonnonpuistossa. Loput kaksi rauniota skippasimme muutaman päivän matkalla.

Eivissa

Valitsimme tukikohdaksemme pienen huoneiston Eivissan keskustassa – keskustassa on vähemmän kohtuuhintaisia hotelleja. Historiallista Montesol-hotellia mietin pienen hetken, mutta ajattelin, ettei se ole hintansa (alkaen n. 400 euroa/yö) arvoinen, sillä emme ajatelleet viettää Ibizan päiviämme hotellihuoneessa. Montesol on Ibizan vanhin hotelli (vuodelta 1933). Sotavuosina se oli sotilasjohdon käytössä ja sen jälkeen 1950-luvulla monet julkisuuden henkilöt kuten vaikka Pink Floyd tai Orson Welles olivat mieltyneitä siihen. Poikkesimme kuitenkin Vara de Reyn varrella olevan hotellin kahvilassa. Kattoterassikin olisi ollut tarjolla, mutta emme olleet liikkeellä oikeaan aikaan.

Tuo Vara de Rey on Eivissan ehkä keskeisin katu – tosin noin kaikki kadut vievät satamaan, joka on tietysti toinen Eivissan “keskipiste” Dalt Vilan ohella. Luksusta löytyy paitsi Montesol-hotellista tietysti myös sataman monilta luksusjahdeilta, mutta niillä ei noin vaan piipahdeta.

Eivissan keskusta on aika hyvä yritys espanjalaiseksi kaupungiksi, vaikka Ibiza turistikohde onkin, sillä isot hotellit, all-inclusivella :-) tai ilman ovat lähimmillään Figueretesin rannalla tai vaikka Talamancan alueella. Talamancassa pistäydyimme, Playa d’en Bossan bilerantaa emme edes pistäytymiskohteena harkinneet.

Ibiza Gran Hotel

Emme halunneet toteuttaa lyhyttä vierailuamme Ibizalla kiertomatkana, jolla muuttaisimme joka päivä. Emme myöskään halunneet vuokrata autoa näin lyhyellä matkalla, mutta halusimme nähdä saaresta vähän muutakin kuin Eivissan kaupungin, jossa asuimme. Ratkaisu oli siis saarikierros päiväretkenä toteutettuna.

Viatorin retki tarjosi pick-upin hotellilta, mutta ei tietysti Eivissan jokaisesta Airbnb-tyyppisestä huoneistosta, joten valitsimme meitä lähinnä olevan isomman hotellin ja päädyimme aloittamaan retkemme Talamancan alueella sijaitsevalta Ibiza Gran -hotellista. Samalla tuli nähtyä edes yksi saaren lukuisista isoista hotelleista. Tämä sijaitsi kävelyetäisyydellä kaupungin keskustasta ja Dalt Vilasta, mutta kyllä tännekin matkaa oli, eli sijainti kaupunkilomalle ei olisi ollut optimaalinen.

Ses Salines

Lainaan vielä kerran Matt Haigia ja keskustelua talon perineen naisen ja taksinkuljettajan välillä:

”Ibiza on suolasaari. Suolaa kerätään Ses Salinesissa. Siellä on sellaisia…” Hän teki eleen, joka ilmaisi jotakin isoa ja tasaista, samalla kun haki oikeaa sanaa englanniksi.
”Altaita?” ehdotin. ”Niin. Suola-altaita. Siellä on kaunista, kannattaa käydä katsomassa. Varsinkin kun siellä on niitä… vaaleanpunaisia lintuja.” ”Flamingoja?” ”Niin. Niin. Ne kannattaa nähdä. Isäni oli suolankerääjä, ja hänen isänsä ja isoisänsä olivat suolankerääjiä…” Ymmärsin kyllä, mitä hän tarkoitti. ”Katsokaahan, senora, historian eri vaiheissa monet eri kansat ovat valloittaneet Ibizan, mutta suola on aina ollut maailman parasta. Me suolasimme ne kalat, joita keisarit söivät.”

Jos luit pienen juttumme Formenteran saarelta, niin saatoit huomata siinäkin maininnan Ses Salinesin luonnonpuistosta. Samaista luonnonpuistoa kävimme katsomassa myös Ibizalla, sillä puisto käsittää maa-alueita kummallakin saarella ja merta saarten välillä (katso tästä kartta). Matt Haiginkin vinkkilistassa oleva meriruohoniitty on totta ja puisto onkin maailmanperintökohde näiden Posidonia oceanica -meriruohoniittyjensä takia.

Päiväretkemme ensimmäinen pysähdys oli suola-altaiden reunalla paikassa, jossa oli myös pieni muistomerkki raskasta työtä suolankerääjinä tehneille ihmisille. Flamingoja emme täälläkään nähneet, toukokuussa, sillä ne tulevat kuulemma vasta heinäkuussa ja lähtevät syyskuussa.

Sant Josep de sa Talaia

Retkemme pysähtyi myös Sant Josepin kylässä (jota Matt Haig ei mainitse). Useimmilla valmiilla retkillä, joilla olemme maailmalla olleet, jossain vaiheessa opas on alkanut kertoa miten kalliita asunnot juuri tällä alueella ovat. Ibizalla Sant Josep on oli alue, jolla saimme luennon siitä miten miljooniin nousseet talojen hinnat tekevät tämänkin saaren kohta mahdottomaksi kotipaikaksi tavallisille ihmisille, vaikka tarjoilijoille, joten ravintoloita joudutaan jo sulkemaan. Huviloiden hinnat lähtevät ehkä parista miljoonasta – moderni design-talo merinäköalalla jopa 10 miljoonasta. Yläraja taitaa nousta koko ajan.

Me tyydyimme pistäytymään kylän kirkossa ja poikkeamaan yhdestä alueen lukuisista pienistä ravintoloista.

Es Vedra

Sant Josepissa ollessa alkoi hennosti sataa. Es Vedran edustalle – siis mantereella paikkaan, josta Es Vedran saari näkyy – tultuamme satoi jo melkein kaatamalla. Mutta onneksi (?) tässä kohtaa pysähdys oli tarkoitettukin vain photo stopiksi, joten vain piipahdimme sateenvarjojemme kanssa tien reunalla ja yritimme ikuistaa näkymän, joten kuten. Opas vitsaili, että hänen kellonsa ja puhelimensa toimivat edelleen, viitaten kalliosaaren mystisiin voimiin. Saari kuuluu kuulemma samaan sarjaan kuin Bermudan kolmio. Ehkä näihin liittyy oikeasti jotain, mutta realistisina insinööreinä epäilemme kyllä tällaisia juttuja – kunnes toisin todistetaan. Matt Haigin romaanin teksti ei kelpaa todistukseksi.

Portinatx

Saaren pohjoisrannalle Portinatxiin saapuessamme sade oli onneksi enää muisto vain, mutta osaltaan muistutus siitä, että toukokuun alku ei vielä ole varsinaista sesonkia Ibizalla. Portinatxin kivan näköinen ranta oli melko lailla autio.

Portinatx taitaa olla niin kaukana Ibiza Townista kuin saarella on mahdollista sen myötä se on kuulemma yksi saaren rauhallisimmista paikoista. Turkoosin meren rannalla on kuitenkin useampia kauniita rantoja – ja niitä mäntymetsiä, jotka Matt Haigkin mainitsee.

Me löysimme lounaskelpoisen ravintolan – valinnanvaraakin olisi ollut – ja useamman matkamuistomyymälän :-)

Lähistöllä olisi ollut Punta Moscarterin majakkakin, mutta sinne ei ihan turistibussilla, ei autollakaan, hurauteta, eikä juuri nyt ollut aikaa patikointiin.

Punta Arabi

Saarikierroksen kohokohta (?) oli vierailu Punta Arabin hippimarkkinoilla. Ibizahan on tunnettu hippimenneisyydestään ja ennen bilemenneisyyttään. Jällkimmäinen ei taida vielä olla ihan mennyttäkään, vaikka menoa on eri tavoin pyritty suotsimaan.

Kabulissa kävimme äskettäin Chicken Streetillä, jolla 1960- ja 1970-luvulla Hippie Trailiä Intiaan ja Nepaliin matkaavat pysähtyivät Afganistanissa. Samoihin aikoihin Ibizasta muodostui yksi hippiliikkeen tukikohdista Euroopassa. Tänne kerääntyi taiteilijoita, muusikoita ja muuten vaan esimerkiksi Yhdysvalloista Vietnamin sotaa tai konservatiivista kulttuuria pakenevia reissaajia. Erityisesti saaren pohjoisosiin syntyi yhteisöjä, joissa hipit rakensivat omat talonsa ja viljelivät itse ainakin osan ruuastaan. Jooga, meditaatio, käsityöläisyys ja luonnonmukainen elämä ovat jääneet myös osaksi Ibizan nykyistä identiteettiä.

Hippimarkkinoilla oikeasti Ibizalla käsityönä valmistettavien esineiden osuus lienee jo mitättömän pieni. Made in China on täälläkin vallannut markkinat. Osa myyjistä sentään panosti ainakin markkinoiden ajaksi hippie lookiin. Harvoin matkoillamme ostamme juuri mitään, mutta sen verran taajaan muutama kuosi oli tullut minulle Ibizalla ja Formenteralla vastaan, että lopulta näiltä markkinoilta ostin sen ison huivin muodossa. Kaunis makramee-laukku jäi ostamatta, kun en hetimmiten keksinyt, että missä sitä käyttäisin.

Punta Arabin (ja mm. Las Daliasin) hippimarkkinoiden ohella Ibizan hippiperinne elää Benirrasin rannan sunnuntai-illoissa – luultavasti vähän aidompanakin kuin päivisin järjestettävillä markkinoilla. Auringonlaskun aikaan paikalliset – ja matkailijat – kokoontuvat rannalle rummuttamaan, tanssimaan ja meditoimaan auringonlaskun aikaan ja tapahtuma huipentuu tietysti auringonlaskuun. Me emme sattuneet olemaan Ibizalla sunnuntaina, joten jouduimme tyytymään Punta Arabin markkinoihin, keskiviikkona. Jos olisimme olleet saarella (ja retkellä) lauantaina, niin olisimme päätyneet Las Daliasin markkinoille, eli markkinat ovat vähän eri viikonpäivinä. Nämä päivät keväältä 2025, aikataulut kannattaa toki tarkistaa netistä juuri ennen ajatusta vierailla jollain niistä.