Maabongareiden yhteisöistä kerron blogissamme silloin tällöin Maailmanmatkaajista, Nomadmaniasta ja joskus, joskin ehkä vähän harvemmin, Travelers’ Century Clubista. Kuulumme kuitenkin myös Travelers’ Century Clubiin, joka on vanhin näistä klubeista ja myös vanhin oman maabongaushistoriamme osalta, sillä Travelers’ Century Clubin aluelista oli ensimmäinen, jota aloimme systemaattisesti käyttämään. Tämän päätöksen jäljiltä olemme käyneet niin Euroopan kuin Pohjois-Amerikan paitsi kaikissa maissa, myös kaikilla Travelers’ Century Clubin (TCC) alueilla. Ehkä myös siksi sijoitukseni maailmanmatkaajien tilastoissa Nomadmaniassa, joka tarjoaa ranking-listoja niin maittain kuin Nomadmanian tai TCC:n aluelistojen mukaan, on korkein juuri TCC:n alueiden osalta.
Travelers’ Century Club järjestää parin vuoden välein kansainvälisiä konferensseja, joista olemme osallistuneet Barcelonassa vuonna 2018 ja Maltalla vuonna 2022 järjestettyihin. Vuoden 2024 konferenssi Azoreilla meni sivu suun, sillä se ehdittiin myymään loppuun ennen kuin ehdimme osaltamme siihen reagoimaan. Vuoden 2026 konferenssi järjestetään Hanoissa, mutta Hanoi on vähän turhan kaukana pelkän konferenssin takia eikä meillä sillä suunnalla oikein ole muita aktiivisia suunnitelmia ja Hanoikin on jo nähty.
Koronavuosina Travelers’ Century Club alkoi järjestää virtuaalitapaamisia noin kerran kuussa ja olenkin osallistunut useampaankin niistä. Erityisen mielenkiintoisia aiheita ovat olleet esimerkiksi Venezuela tai Dave Seminaran Why we travel. Dave Seminaran kirjan esittelinkin blogissamme taannoin William Baekelandista kertovan jutun yhteydessä. Virtuaalitapaamiset myös tallennetaan, joten niitä voi katsoa myöhemminkin – jos on Travelers’ Century Clubin jäsen.
Virtuaalisesti etelänavalle
Muutama viikko sitten virtuaalitapaamisen aiheena oli etelänapa. Maltalla tapaamammekin Sherri Donovan oli käynyt etelänavalla ja kertoi matkastaan. Useimmista matkakohteista kuvittelen jo jollain tasolla tietäväni, että miten niihin voi matkustaa vaikken olisikaan niissä, vielä, käynyt, mutta etelänapa oli minullekin ihan tuntematonta aluetta.
Etelänapa on siis eri asia kuin Antarktis, jossa moni suomalainenkin on käynyt. Nomadmanian ylläpitämistä listoista selviää, että etelänavalla on tätä kirjoitettaessani käynyt 70 ihmistä. Yhtään suomalaista listalla ei näyttänyt olevan. Travelers’ Century Clubin osalta juuri etelänapa on kiinnostava paitsi äärimmäisenä kohteena myös siksi, että TCC-alueista Antarktiksella on seitsemän. Siinä missä Nomadmanian aluelistaa ei kukaan ole ainakaan vielä saanut valmiiksi, niin TCC:n lista on ehkä näistä aluelistoista viimeinen, jonka (tällä hetkellä) 330 alueella voi oikeasti käydä ja näitä henkilöitä onkin kymmeniä – siinä missä kaikissa maailman maissa käyneitä ihmisiä on satoja. Maltalla tapasimme mm. David Langanin, irlantilaisen huonekalukauppiaan, joka juuri silloin oli saanut TCC-urakkansa valmiiksi. Hän oli käynyt Antarktiksen eri alueilla niiden kaikkien “ulkoreunoilla” useammalla eri matkalla, mutta osa kaikkia TCC-alueita tavoittelevista käy juuri etelänavalla kiertäen sen riittävän laajalla ympyrällä, jolloin tulee kävelleeksi muutaman askeleen kaikilla Etelämantereen alueilla.
Matka alkaa Punta Arenaksesta
Sherrin matka etelänavalle alkoi anomalla osallistumisoikeutta retkelle. Matkaa varten on läpäistävä lääkärintarkastus ja hankittava tarvittavat 5 kerrosta vaatteita, joista uloimman kerroksen voi halutessaan vuokrata. Nämä 5 kerrosta ovat monen Suomessa etenkin talviurheilua harrastavien tuntemat aluskerros, välikerros, eristyskerros, kuorikerros ja uloimpana Antarktisen olosuhteissa vielä toinen eristyskerros. Jos haluat alkaa valmistelut vaatetuksesta, niin tässä tarkemmat ohjeet.
Itse matka alkoi Argentiina Punta Arenaksesta lennolla Union Glacierin leiriin, josta matkaa itse etelänavalle on vielä yli 1000 kilometriä. Lento Punta Arenaksesta Union Glacierin leiriin kesti 4 tuntia ja lento leiristä etelänavalle kestää 4-6 tuntia tuulista riippuen. Matkan pituus oli 5 vuorokautta Union Glacierin leirissä. Yhtenä päivänä käytiin lentäen etelänavalla. Matkaan oli varattu tuo 5 päivää siksi, että käynti etelänavalla voidaan toteuttaa vain hyvällä säällä, joten vajaa viikko leirissä lisää todennäköisyyttä sille, että matka onnistuu jonain näistä päivistä. Sherrilla ja hänen viidellä matkakumppanillaan oli onnea, sillä etelänavalla käytiin jo ensimmäisenä päivänä. Muina päivinä leiristä oli mahdollista tehdä erilaisia retkiä tai vaan hiihtää, kävellä tai pyöräillä leirin lähistöllä. Tarjolla oli myös erilaisia luentoja Antarktiseen liittyvistä aiheista.
Union Glacierin leiri
Leirissä ja etelänavalla oli koko ajan pakkasta, vaikka matka tehtiin eteläisen pallonpuoliskon kesässä. Esimerkkeinä Sherri mainitsi -17 asteen, jopa -27 asteen lämpötiloja ja sisällä teltoissakin -7 astetta. Tuuli tietysti vielä lisäsi pakkasen purevuutta. Leirin teltat olivat kahden hengen telttoja ja Sherri kommentoi, että jo lämmönkin takia tällä matkalla hän ihan mielellään jakoi huoneen jonkun toisen kanssa! Toisaalta aurinko tietysti paistaa koko ajan, melkein navalla kun ollaan.
Esityksessä käytiin läpi myös peseytymistiloja, jos oikein ymmärsin, niin jokainen kerää tarvitsemansa lumen, jonka voi sitten sulattaa vedeksi. Jutut, jotka normaalissa hotellimajoituksessa häviävät vessan pönttöön on kerättävä talteen – jokaisella osallistujalla olikin vesipullo ja sitten pullo, johon talletettiin se keltaisempi vesi. Muut jätökset pakastettiin ilmeisesti pusseihin ja nämä kaikki palasivat sitten paluulennolla Punta Arenakseen.
Alla muutama kuva esityksestä pienen kuvakarusellin muodossa, eli kuvia lennosta leirille, leiriolosuhteista, kulkuneuvoista ja retkistä:
Kolme etelänapaa
Ennen Sherrin esitystä en ollut ajatellut, että perillä, jos sinne asti päätyisi, onkin ei vaan yksi vaan kolme napaa. Maantieteellinen etelänapa on piste, jossa leveyspiiri on nolla ja pituuspiirit kohtaavat. Magneettinen etelänapa liikkuu jatkuvasti, eikä se tällä hetkellä ole edes Antarktiksen mantereella. Kolmantena Sherri mainitsee seremoniallisen etelänavan. Wikipedia listaa vielä pari muutakin.
Antarctic Logistics & Expeditions
Matkoja etelänavalle järjestää kuulemma vain yksi matkanjärjestäjä, Antarctic Logistics & Expeditions. Yksi ensimmäisiä kysymyksiä, kun virtuaalitapaamisessa päästiin kysymys- ja vastaussessioon oli tietysti matkan hinta. Matkanjärjestäjän sivuilla halvin vaihtoehto, joka lienee suunnilleen sama, kun Sherrin matka, maksaa 64 800 dollaria (55 000 euroa) – mutta hei, dollarin kurssihan taitaa laskea koko ajan!
Tarjolla on myös matkoja, jotka sisältävät sekä käynnin etelänavalla, että osuus Weddell Sean alueella, jossa pääsee tallustelemaan keisaripingviinien kanssa, mutta nämä maksavatkin sitten jo 95 900 dollaria (runsaat 81 000 euroa). Joku kommentoikin Sherrin esitystä siltä osin, että mitä vitsiä on käydä etelänavalla, jossa on vain jäätä ja lunta, kun eihän siellä näe edes pingviinejä, eli on ne pingviinitkin mahdollista yhdistää samaan matkaan. Ilmeisesti kuitenkin kaikki tuossa ryhmässä etelänavalla käyneet olivat käyneet jo aikaisemmin “tavallisella” Antarktiksen risteilyllä ja sen myötä pingviinitkin oli jo nähty ennen tätä matkaa.
Tätä ennen olin pitänyt Aventuran Suurta Oseanian kiertomatkaa, joka kiertää kaikki Tyynenmeren valtiot, hiukan kalliina, mutta 34 000 euroahan on siis halpa!
Jutun otsikkokuva on Union Glacierin leiristä ja matkanjärjestäjän sivuilta.
Olen muutenkin huono luontomatkailija, ja ylipäätään aika kärsimätön matkailija, joten tämä kohde ei ole ihan minua varten. Ja vaikka en budjettimatkailija olekaan, niin Etelänavan matkan hintakaan ei ole mahdollisuuksien rajoissa. 55 000 eurolla voi tehdä aika monta muuta matkaa ja siinä välissä “nauttia” lumesta vaikka ihan Espoon metsissä :)
Ottiko Sherri mitään kantaa siihen, oliko se viiden päivän leireily tylsää? Varsinkin kun pääasia tehtiin jo ekana päivänä niin luulisi, että loput päivät ovat olleet pitkästyttäviä, kun ei ollut enää edes mitään mitä odottaa tai jännittää.
Kiitos Daniel! Sherri kertoi kyllä myös erilaisista retkistä, joita leiristä oli tarjolla tuon etelänavalle vievän retken lisäksi, eli ilmeisesti tekemistä oli kyllä muinakin päivinä. Itselleni olisi kyllä hyvin sopinut tuo, että jännittävin kohde olisi hoitunut jo ensimmäisenä päivänä, en olisi pitänyt siitä lievästä jännittämisestä, että mitenkähän tässä käy …
Laitoitteko varaukseen? On tuo ehkäpä helpompi tapa kuin hiihtää perille.
Kiitos Anssi! Ei nyt kuitenkaan … jos olisi tarvetta käyttää vähän enemmän rahaa matkailuun, niin ehkä sitten ensin vaikka tuo Aventuran Oseanian kierros, siinä hinta per maa- ja aluepiste jää sittenkin vielä ihan kohtuulliseksi :-) Mutta siinäkin tökkii lentotuntien määrä siinä missä tuossa etelänavan reissussa ehkä epämukavuuden määrä telttaöitä pakkasessa.
Aivan huikea setti! Olisipa ylimääräiset 55ke, niin lähtisin heti :D Jäin oman Antarktiksen matkan jälkeen seuraamaan alueelle matkailevia tutkijoita ja onhan nuo olosuhteet tuolla ihan omaa luokkaansa.
Saattaisi kyllä pakkasessa teltassa makaillessa tulla muutamakin ajatus mieleen, että miksi tänne pitikään lähteä…
Kiitos Katri! Tehän olisitte kyllä hyviä kandidaatteja tuollaiselle matkalle kun teillä on jo Antarktiksesta muuten kokemusta, eli pingviinit on jo nähty. Tosin voi olla, että epämukavuuskertoimeltaan tuo lyhyehkökin matka ylittää sittenkin Draken salmen ylityksen keinuvassa laivassa.
Joo, eipä tuo ihan edullisemmasta päästä ole. Weddellinmeri ja keisaripingviinit kiinnostaisi itseä aika paljon, mutta joskus kun hintoja katsoin, oli ne myös sitä luokkaa ettei siinä oikein enää järkeä ollut.
Kiitos Mikko! Kyllähän tuo hintataso rajaa varmasti osallistujia tuollaiselle reissulle. Sherri on ilmeisen menestyvät avioerojuristi New Yorkissa, mikä selittänee sen, ettei ihan pikkurahasta ole pulaa.
Todella mielenkiintoinen juttu, vaikka hinta onkin sellainen, etten sitä maksaisi vaikka varaa olisi! Ei mitään järkeä, koska kuten joku olikin sanonut, ei tuolla mitään sen kummallisempaa nähtävää edes ole. Vaikea sanoa, tuleeko sitä koskaan käytyä edes Antarktiksella. Nuo pelkästään talvikohteet ei hirveästi kiinnosta, kun Suomessakin on lunta ja jäätä, eikä aluebongauskaan toisaalta niin paljoa kiinnosta, että näkisin Antarktikselle pääsyn vaivan tyrskyisine merimatkoineen. Mutta ehdottomasti kiinnosti lukea tuollainenkin reissukokemus! Eipä ole tainnut tulla aiemmin vastaan vaatimuksia vaatepoltiiikasta.
Kiitos Cilla Maria! Tavallaan nämä tällaiset matkakertomukset kertovat myös siitä, että meidän matkailijoiden skaala on laaja ja maailmassa on myös ihmisiä, joilla on halua ja varoja toteuttaa tällaisiakin reissuja.
Samaa pohdin kuin Cillakin eli ei mulle. Antarktis ehkä jää myös välistä.
Kiitos Mari! Mekään emme ole oikein Antarktiksesta olleet kiinnostuneita – Draken salmessa keinuminen on ollut ajatuksena vastenmielinen.
Niin Etelänapa kuin Antarktiskin kiinnostaa! Aika pitkään tosi saisi viikkorahoja säästellä, että tuonne pääsisi ;)
Kiitos Eveliina! Taitaa tuolla suunnalla hinnat pysyä vielä pitkään korkealla, mutta jos aloitat säästämisen nyt, niin kaipa ne rahat jo kohta ovat kasassa :-)
Aikamoinen reissu olisi tuo! Tosin itse kun olen lämpimien ilmojen tyttö, ei asia sen kummemmin houkuttele lähtemään. Konkreettisella tasolla suurin pelkoni olisi tilanne, jossa vatsa olisi sekaisin ja ihmettelisin sitten siellä pullon ja pakastuspussin kanssa, että mitäs nyt tehdään???
Hinta on toki valtava — ja kertookin siitä, miten paljon jotkut tuollaiselle retkelle haluavat. Hyvä niin, jotta saan lukea näistä lämpimässä auringonpaisteessa.
Kiitos Hannele! Ehkäpä ympäristöstä johtuen ruoka- ja muu hygenia tuolla on aika hyvällä tasolla, eli vatsatautiriski lienee aika pieni. Tosiaan, niin Travelers’ Century Clubin kuin Nomadmanian parissa olen tavannut näitä niin intohimoisia ja hyvin varakkaita henkilöitä matkailuharrastuksen parissa.
No jopas on hintaa reissulla. Vaikka olisihan tuolla ihan hieno käydä!
Kiitos Sari! Taitaa olla jo maksimihinta lyhyelle reissulle :-) Tietysti pitemmälle, vaikka maailmanympärireissulle vaikka businessluokassa toteutettuna ja huippuhotelleissa saanee helposti kerrytettyä isommankin hintalapun.
Jaaha. En ihan ymmärrä, miksi ihmisen pitää päästä tuonne. Onkohan tuossa hinnassa kuinka paljon ilmaa? ? Ja kun en tosiaan millään lailla tunne vetoa kylmiin paikkoihin, niin ei kyllä innosta tällainen matka vaikka olisi kuinka paljon rahaa.
Kiitos kuitenkin kommentistasi! Matkailijoita on niin moneen lähtöön – monet vaikka näistä TCC:n alueita keräävistä eivät puolestaan ymmärtäisi miksi pitäisi asettua yhteen paikkaan kun maailmassa on niin monta muutakin paikkaa :-) Itse puolestani en välitä kuumasta, mutta siedän sitä tarvittaessa. En kuitenkaan lähtisi matkalle vain aurinkorannan takia.
Tuollaisessa reissussa saisi kyllä rautaisen annoksen hyisen jäistä ja lumivalkoista eksotiikkaa – lähtisin kyllä itsekin jos ei olisi noin poskettoman kallista. Mutta saapa nähdä tuleeko koskaan suunnattua edes etelänapamantereelle, ei se ainakaan ihan kärkipäässä omilla kohdelistoilla keiku, vaikka ilman muuta onkin todella mielenkiintoinen kohde!
Kiitos Anne! Ehkä, jos rahaa olisi ylenpalttisesti, ja jos olisi 30 vuotta (?) nuorempi, voisin harkita. Nyt jo mukavuudenhalukin vähän jarruttaa intoa.