Tapaus William Baekeland

baekeland feature

Sähköpostini hakutoiminto löytää tusinan verran maileja hakusanalla Baekeland. Ensimmäinen niistä on keväältä 2018, jolloin Nomadmanian uutiskirjeessä esiteltiin sivustolla käyttöönotettavaa uutta autentikointi-ominaisuutta. Jatkossa sivustolla matkojaan tositarkoituksella ylläpitävien henkilöiden pitäisi pyytää jotain sivustolla jo olevaa henkilöä todistamaan, että kyseessä on oikea henkilö. Autentikoinnin tekevä henkilö joko tuntee kohteena olevan henkilön tai tapaa hänet vain tarkistaakseen hänen henkilöllisyytensä. Sivustolla on myös jo pitkään ollut käytössä verifiointi, joka käynnistetään kun henkilö nousee riittävän korkealle listoilla. Verifioinnissa henkilölle lähetetään satunnaisotos maista ja alueista, joilla hän on kertonut käyneensä ja häneltä pyydetään todisteita vierailuistaan näissä paikoissa, lentolippuja, passileimoja, valokuvia tai muita todisteita. Autentikoinnilla pyritään vaan varmistamaan, että sivustolla olevat henkilöt ovat oikeita henkilöitä.

Uuden nyt käyttöönotettavan autentikointiominaisuuden takana on tapaus William Baekeland.

William Baekeland

Päädyin Nomadic Mattin kirjalistalta lukemaan äskettäin – paitsi hänen matkailuhistoriastaan kertovan kirjan Ten Years A Nomad: A Traveler’s Journey Home – myös Dave Seminaran kirjan Mad Travelers: A Tale of Wanderlust, Greed and the Quest to Reach the Ends of the Earth.

Seminaran kirja kertoo tarinan äärimmäisellä tasolla maa- ja aluebongausta harrastavista ihmisistä ja William Baekelandista, joka vuosina 2015-2018 onnistui huijaamaan heiltä lähes miljoona dollaria.

William Baekelandin tarina maabongaripiireissä alkaa Ortelius-nimiseltä aluksella, joka on matkalla Bouvetin saarelle, melkein Antarktikselle. Mukana tällä noin kuukauden kestävällä matkalla on lähinnä maabongareita, sillä Bouvetin saari on yksi vaikeimmin tavoitettavia kohteita Nomadmanian ja Most Traveled People -järjestelmien listoilla. Osa mukana olleista matkustajista on yrittänyt saarelle jo aikaisemminkin. Matkan onnistumisesta ei nimittäin ole takeita – näillä vesillä merenkäynti voi estää rantautumisen.

Mutta oleellista ei ole Bouvetin saari vaan se, että kuukauden matkan aikana William tutustuu kanssamatkailijoihin esitellen itsensä maailmanmatkaajana, aristokraattina ja miljardöörinä. Näin siitä huolimatta, että William on vasta 21-vuotias. Hän on myös ainoa, joka matkustaa Orteliuksella omassa hytissään. Muut matkustajat, joista useimmat heistäkään eivät ole köyhiä, asuvat kahden tai neljän hengen hyteissä, sillä matka on kallis.

Tapaus William Baekeland
William Baekeland luultavasti kuvattuna Ortelius-aluksella (kuva netistä)
Tapaus William Baekeland Palmyra Atollilla
William Baekeland Palmyra Atollilla (kuva netistä)
Tapaus William Baekeland
William Baekeland maailman korkeimmalla järvellä, Tilicho-järvellä Nepalissa (kuva netistä)

Mukaan maabongareiden sisäpiiriin

Seurustellessaan Orteliuksella muiden matkustajien kanssa William kertoi käyneensä lähes kaikissa YK:n jäsenvaltioissa, nuoresta iästään huolimatta. Aluksi William oli pidättyväinen kertoessaan taustoistaan, mutta antoi lopulta ymmärtää perheensä olleen varakas ja matkustelleensa paljon jo perheensä kanssa. Vähitellen hän kertoi myös kanssamatkustajille, että Leo Baekeland, mies joka keksi bakeliitin, nykyisin muovin edeltäjän, oli ollut hänen isoisänsä. Matkan päätyttyä William oli hyväksytty näiden maabongareiden sisäpiiriin. Useimpien maabongareiden mielestä Williamin tarina oli niin uskomaton, että sen oli pakko olla totta!

Matkan aikana ja sen jälkeen William ehdottaa muutamille kanssamatkustajille muita kiinnostavia – ja vaikeita – matkakohteita, kuten Palmyran atollia Tyynellä valtamerellä Havaijista etelään. Williamilla on sukunsa myötä yhteyksiä, joiden avulla hän pystyisi järjestämään matkan sinne. Matkan hinta per osallistuja on viisinumeroinen ja lisäksi osallistujille ehdotetaan esimerkiksi 10 000 dollarin lahjoituksen tekemistä alueella tehtävään suojelutyöhön.
Matka toteutuukin, onnistuneesti. Lahjoitukset eivät kuitenkaan päädy suojelutyöhän vaan jäävät Williamin pankkitilille. Pankki ”ei suostu” siirtämään rahoja, sillä pankin järjestelmät sekoittavat Palmyran Syyriassa ja Palmyran atollin eivätkä halua siirtää rahoja Syyriaan. Tämä kaikki tosin selviää sattumalta ja vasta hiukan myöhemmin.

William järjestää muutaman muunkin matkan extreme-kohteisiin ja suunnittelee vielä useampaa. Matkoja tarjotaan yksittäisille henkilöille suoraan, niitä ei myydä eikä mainosteta millään nettisivulla ja ennakkomaksut ja maksut menevät Williamin pankkitilille.

Vähän myöhemmin William päätyi haastateltavaksi myös Counting Countries -sivustoa ylläpitävän Ric Gazarianin podcastiin, jossa hän kertoi miten hän lapsuudessaan kävi perheensä kanssa safareilla, Itä-Afrikassa, Namibiassa, Etiopiassa ja Kongossa. Hän kertoi myös matkanneensa Koillisväylää pitkin Anadyristä Huippuvuorille, käyneensä jo pari kertaa Keski-Afrikan tasavallassa kuten myös Pohjois- ja Etelä-Sudanissa.
Ric kysyy myös Williamin opinnoista, onhan kyse hyvin nuoresta miehestä ja William kertoo opiskelleensa Walesin yliopistossa ja Suomessa, Tampereella! Kuulemma politiikkaa ja taloustieteitä. Tosin tuskin siis oikeasti.

William Baekeland podcast
Counting Countries -sivuston mainos Williamin kanssa tehdystä podcastista. Tuolloin Nomadmania tunnettiin vielä nimellä The Best Travelled People. Vuotta myöhemmin samassa sarjassa ilmestyi podcast, jossa kerrottiin Williamin olevan huijari.

Matkat eivät toteudukaan

Luottamus Williamiin alkoi rapista kun tulevat matkat  yksi toisensa jälkeen alkoivat peruuntua. Williamiin ei saada yhteyttä ja hänen ”yksityissihteerinsä” – vai William itse – kertoo Williamin olevan sairaana.

Matkojen alkaessa yksi toisensa jälkeen peruuntua Nomadmania-sivuston perustaja Harry Mitsidis alkoi tutkia tapausta tarkemmin ja sai lopulta selville Williamin oikean henkilöllisyyden. Keräämällä tietoja muilta matkailijoilta hän sai myös kasaan tiedon, että William oli kerännyt ainakin 20 ihmiseltä yhteensä n. 835 000 dollaria. Itse asiassa Mike Kendall, maabongari hänkin, oli epäillyt Baekelandia jo aikaisemmin, sillä hän oli mm. huomannut, että William Baekelandin Nomadmanian sivustolla käyttävän samaa valokuvaa kuin muuan Jesse Gordon käytti Linkedin-sivustolla.

William Baekeland olikin oikealta nimeltään Jesse Simon Gordon, joka oli viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Birminghamin lähiössä, eikä suinkaan matkustellen maailmalla. Ilmeisesti hän kuitenkin oli jo nuorena kiinnostunut maailmasta ja suunnitteli matkoja, paperilla, huvikseen. Tämä harrastuneisuus tuotti nuorukaiselle aiheesta sellaisen määrän tietoa, että oikeastikin paljon maailmaa nähneet ihmiset uskoivat hänen olevan yksi heistä.

Monet Williamin huijaamista ihmisistä ovat menestyineitä ja varakkaita – menetetyt rahat eivät kirpaisseet moniakaan heistä siinä määrin kuin ajatus siitä, että joku oli pystynyt huijaamaan heitä. Viimeisin tieto tilanteesta niin Seminaran kirjan kuin Generation Hustlen sarjan mukaan on, että Williamia vastaan on nostettu oikeusjuttuja Ranskassa, Irlannissa ja Iso-Britanniassa, mutta ainakaan vielä häntä ei ole tuomittu eikä rahoja ole saatu takaisin.

Mad Travelers -kirja

mad travelers

Dave Seminara kertoo kirjassaan William Baekeland -huijauksen tarinan seikkaperäisesti. Sen rinnalla kirja pohtii matkailua harrastuksena: miksi jotkut meistä haluavat lähteä uudelleen ja uudelleen ja toiset taas jäädä. Kirjailija on myös kiinnostunut omasta sijoittumisestaan tällä akselilla uudet kokemukset – rutiinit, jopa siinä määrin, että kun jokin tutkimus väittää tämän riippuvan tietystä geenistä, hän tutkituttaa omat geeninsä tältä osin. Paljon matkustavia ihmisiä tutkiessaan Seminara tekee myös havainnon, että useimmat heistä ovat perheettömiä – ei liene yllättävää! Seminaran omaa matkustusintoa vaimon ja lasten into lähteä oudompiin paikkoihin rajaa hieman. Baekelandin tarinan lomassa kirjassa on myös aimo annos matkailun historiaa, joskin etenkin kirjan loppuosassa palataan taas huijarin tarinaan ehkä vähän liiankin monen sivun verran. Seminara oli kirjaa kirjoittaessaan useampaan otteeseen sähköpostitse yhteydessä William Baekelandiin, siis Jesse Gordoniin ja hänen ystäviinsä – ainakin hän uskoo.

Kilpailuhenkiset maabongarit

Kirjassa Mad Travelers käydään myös läpi näitä maa- ja aluebongareiden käyttämiä listoja, Nomadmaniaa, Most Traveled People ja Travelers’ Century Club.
Nomadmanian nykyisin yli 1300 alueen joukossa, kuten myös Most Traveled People -listalla, on useita tällaisia lähes mahdottomia alueita kuten vaikka alussa mainittu Bouvetin saari, jonne kukaan näistä listoista tietämätön ihminen ei koskaan matkustaisi. Ehkä niitä onkin päätynyt listalle siksi, että listojen kärjessä olevillekin matkailijoille löytyisi vielä haasteita.

Mielenkiintoista on myös, että Nomadmanian listan kärjessä tai aivan kärjen tuntumassa, ajankohdasta vähän riippuen, on järjestelmän perustaja, Harry Mitsidis. Most Traveled People -järjestelmän kärjessä puolestaan on useimmiten Charles Vevay, yllätys yllätys, MTP-järjestelmän perustaja. Travelers’ Century Clubilla ei ole julkista ranking-listaa, joskin Nomadmania-järjestelmä sisältää nyttemmin kaikki järjestelmät, eli luomalla itselleen Nomadmanian profiilin ja täyttämällä sinne kaikki käymänsä kohteet riittävällä tarkkuudella se kertoo paitsi Nomadmanian mukaiset pisteet, myös MTP-pisteet, TCC-pisteet ja käydyt YK:n jäsenvaltiot. Seminaran mielestä nämä julkiset ranking-listat ovat luoneet kärkibongareiden kesken kilpailuhenkeä, joka vaikutti mm. siihen, että he eivät jakaneet keskenään tietoja matkoista harvaisimpiin kohteisiin ja sen myötä mahdollistivat William Baekelandin huijauksen.

Omalta osaltani olen maa- ja aluebongausharrastukseni alusta alkaen käyttänyt päälistana Travelers’ Century Clubin listaa. Klubiin liittyessäni minulla oli jo 150 aluetta nykyisestä 331 alueesta ja sain tämän tiimoilta nimeni kertaalleen klubin lehden osastoon ”Well traveled”. Sen jälkeen meni useampi vuosi ennen kuin saavutin 200 aluetta, jonka tiimoilta seuraavassa (neljännesvuosittain) ilmestyvässä lehdessä nimeni on tuossa samaisessa osastossa taas kertaalleen, mutta virallista listaa, jolta selviäisi jokaisen tilanne jokaisessa kuussa ei ole, vain nämä 50 alueen välein päivittyvät ”kunniamaininnat”.

Generation Hustle

Tapaus William Baekelandiin voi juuri nyt tutustua myös katsomalla HBO Maxilta sarjan Generation Hustle hänestä kertovan jakson.

Tapaus William Baekeland generation hustle HBO

Dave Seminaran kirjan ohella myös yksi Baekelandin huijaamista matkailijoista, jo muutamaan kertaan tässäkin jutussa mainittu Harry Mitsidis, on hänkin kirjoittanut aiheesta kirjan: The Curious Case of William Baekeland. Ehkä hankin ja luen tuonkin vielä joskus, siitä huolimatta, että kirja pitäisi ostaa ihan oikeana kirjana, siitä ei näytä olevan e-kirjaversiota.

Harry Mitsidis Generation Hustle -sarjassa
Harry Mitsidis Generation Hustle -sarjan Baekeland-jaksossa. William Baekeland ei esitä HBO:n sarjassa itseään – kuulemma HBO ei suostunut maksamaan hänen pyytämäänsä paria miljoonaa dollaria – vaan häntä esittää näyttelijä James MacCallum.

Jutun otsikkokuvassa Dominique Laurent, William Baekeland, Harry Mitsidis Keski-Afrikassa yhdellä Williamin toteuttamistakin matkoista.

Join the Conversation

18 Comments

  1. Olipas mielenkiintoinen tarina. Kaikenlaisia huijareita sitä mahtuukin maailmaan, ja vähän joka harrastukseen. Näitä parhaita huijareita tuntuu usein yhdistävän se asia, että heidän tarinat on niin uskomattomia ettei niitä kukaan osaa epäillä.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Paula! Ja kuten tietysti usein, yksi huijaustyyppi onnistuu parhaiten silloin kun se toteutetaan ensimmäisen kerran. Veikkaisin, että tuossa huippubongareiden porukassakaan tämä ei enää toistamiseen keneltäkään onnistuisi.

  2. Huhhuh, tämä oli itselleni ihan uusi tarina, uskomattomalta kuulostaa! Varmaan varsin viihdyttävä kertomus lukea, pitääpä harkita itsekin, jos tuon lukaisisi. Yllättävän pitkään sai huijaus jatkua, jos systemaattinen huijaus jatkui yli kolme vuotta. Kertoiko tarina, miten William rahoitti tuon Bouvetin-saaren matkansa ja vieläpä omassa hytissä? Entä toteutuiko yksikään matka ilman jotain rahan huijaamista?

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mikko! Ilmeisesti osa matkoista aluksi toteutui hienosti ja se innosti ihmisiä ilmoittautumaan uusillekin matkoille. Tarina ei kerro tuon alkupanostuksen rahoituksesta, mutta kaverilla oli ilmeisesti jonkun kaverinsa kanssa ihan oikeakin matkatoimisto, joten ehkä sillä pienellä firmalla oli luottoa tuon verran – mutta siis ihan arvailua puoleltani. Käsittääkseni joku matka tosiaan toteutui ihan kuten oli luvattukin, vaikka tuolla Tyynenmeren reissulla mukana oli myös tuo hyväntekeväisyysosion huijaus. Mutta ne lahjoituksethan olivat ihan vapaaehtoisia :-) – eli en tiedä tekivätkö kaikki edes niitä.

  3. Kävin katsomassa Baekeland -jakson tuosta HBO sarjasta tästä inspiroituneena. Olipa nuorella miehellä pokkaa. Siinä täytyy jo uskoa olevansa se, jota näyttelee, että kykenee olemaan niin uskottava

    1. says: Pirkko

      Kiitos Sini! Kieltämättä olihan tuo luultavasti hyvin harjoiteltu ja valmisteltu huijaus, eli kreditit tyypille ”työnteosta”!

  4. says: Reissu-Jani

    Aikamoinen koijari, jonka toivoisi saavan oikean häkkituomion. Rahoja tuskin saadaan takaisin, jollei sitten oikeuslaitos niitä ala perimään jälkikäteen. Yleensä itse pyrin selvittämään firman taustat jolle jotain (matkoistani) maksan. Muutamia kertoa myös ulkomaille tehnyt isompiakin (satoja euroja) tilisiirtoja, osa kokonaan mutta pyrin siihen että maksan pienen varausmaksun ja kun reissu on ohi niin sitten loput. Suomessa on sentään jonkinlainen kuluttajan suoja ja oikeuslaitos, mutta aina pitää olla tarkkana mihin ja milloin rahoja maksaa — ja vakuudet on syytä aina tarkistaa.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Jani! Tuo etukäteen tarkistaminen … itseäni on ehkä kautta aikojen eniten huolestuttanut, kun aikoinaan maksoimme Borneon ja Brunein pakettina paikalliselle toimijalle siten, että homma lähti Kuala-Lumpurista ja päättyi Bruneihin ja sisälsi myös lentoja. Hintaa paketille lentoineen hotelleineen ja retkineen tuli muistaakseni tuhannen euron pintaan, mutta kun netistä löytyi edes muutama referenssi, niin uskalsin – ja kaikki meni hyvin. Luottokortilla maksaminen tietysti aina takaa jotain.

  5. Nyt on kaikki huijarit kovin suosittuja suoratoistopalveluiden maailmassa. Esim. Netflixissä on tämä Tinder-huijari Simon Israelista ja miljoonaperijättärenä Yhdysvalloissa esiintynyt Anna Sorokin. Yhteistä näille on, että muiden rahojen huijaaminen kiinnostaa. En kyllä oikein itse uskaltaisi enää luottaa yhtään kehenkään raha-asioissa.

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi! Näin tuntuu nyt olevan. Inventing Anna on minulla ”kuntosalikatsomisena” juuri menossa ja ehkäpä tulevilla pitkillä lennoilla päädyin vielä katsomaan tuon Tinder-huijarinkin.

  6. says: Mari / Kodinvaihtaja

    Aika kiehtovaa, hän on varmasti nauttinut, kun on pyörittänyt ”vanhuksia”. Kyllähän meitä vanhempia kiehtoo, jos olemme tekemisissä ”täydellisen tyypin” noin nuoren kanssa, ja joka vielä on kiinnostunut hengaamaan minun kanssa. olihan kaveri nuorena myös opiskellut eksoottisessa paikassa (oletettavasti valittu paikka siksi, että harvalla kontakteja Treen yliopistoon).

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mari! Tuossa kirjassa, jonka luin, toimittaja yrittää kovasti luodata miksi kuviota käydessään mailivaihtoa kaverin kanssa – ainakin olettaen, että kyseessä on sama kaveri. Muttei asiasta nyt oikein selvää tule, ehkä kaveri tosiaan oli wannabee-bongari ja yritti tällä lailla oikaista itsensä joukkoon, jonne hän ei oikeasti ainakaan vuosikymmeniin olisi kuulunut.

  7. Melkoinen tarina kyllä. Ja kertoo siitä, että konkareitakin voi huijata, kun näkee tarpeeksi vaivaa. Yhteistä näille tyypeille tuntuu olevan hirveä rahanhimo ja toisaalta täysi välinpitämättömyys muita ihmisiä kohtaan.
    Tulipa muuten mieleeni tuosta Tampereen yliopistosta, että vaikka luottavat siihen, että kukaan ei pysty tietoa tarkistamaan, niin sitten kun sopivasti osuu kohdille, niin jää kiinni helposti. Itsekin olen törmännyt tapaukseen, jossa henkilö oli keksinyt feikkitarinan ja esiintyi suomalaisena. Kappasta vain kun asiaa epäillyt osasi kysäistä tästä meiltä oikeasti suomalaisilta. Äkkiäpä selvisi, että se suomen kielen ”taitokin” oli siansaksaa. On kyllä käynyt niinkin, että olen myös tarkistanut tapauksen, joka oli oikeastikin suomalainen, hiukan vain muuten omalaatuinen tapaus.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Tanja! Joo, aika veikeä tuo Tampere, jonka mainitsi Counting Countries -sivuston podcastissa. Piti oikein kelata taaksepäin ja varmistaa, että kuulinhan oikein.

  8. says: Terhi

    Peräti mielenkiintoinen ja opettavainen tapaus, en ollutkaan aikaisemmin kuullut mitään tästä tyypistä. Hänellä täytyi kyllä olla laaja verkosto osaavia ihmisiä apunaan, matkojen järjestäminen harvinaisiin tai peräti mahdottomiin kohteisiin vaatii jo osaamista. Tuon kaiken tarmon olisi ehkä voinut käyttää ihan rehellisenkin matkatoimiston pyörittämiseen.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Terhi! Jotenkin vaikutti siltä, tuon kirjan perusteella, eli oli valinnut vaikeiden kohteiden listalta muutaman houkuttelevimman ja sitten panostanut niiden matkojen järjestämisiin ja useimmiten vuokraamalla lentokoneen tai laivan – eli saman suuntaisia juttuja kuin Anna Sorokinin tapauksessa, ainakin Netflixin Inventing Anna -sarjan perusteella. Ja tällä kaverilla oli jopa vähän aikaa aluksi mahdollisuus maksaa niistä ennakkomaksurahoilla tulevistakin matkoista!

  9. Oho! Aikamoista, että tässäkin lajissa löytyy tuollaisia huijareita…Täytyy kurkata tuo HBO-sarjan jakso ja tutustua lisää. Selvästi lajissa kuin lajissa ja maassa kuin maassa pitää pitää silmät auki ja terve järki mukana. :D

    1. says: Pirkko

      Kiitos Sanna! Itsekin ole toistaiseksi katsonut tuosta HBO:n sarjasta vaan tuon jakson, mutta ajattelin kyllä opetusmielessä katsoa muitakin jaksoja joskus tässä kunhan ehdin.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.