Pressimatka Tallink Silja
Maanantaina 7.7.2025 matkustimme laivalla Helsingistä Tallinnaan. Tällä kertaa laiva oli Tallinkin MyStar, mutta 39 vuotta sitten kun ensimmäisen kerran ylitimme laivalla Suomenlahden laiva oli Georg Ots.
Olisimme, teoriassa, voineet matkustaa laivalla Tallinnaan jo 7.7.1965, sillä laivaliikenne tuolla välillä avautui uudelleen tauon jälkeen tuolloin, 60 vuotta sitten. Heinäkuun 7. päivänä vuonna 1965 m/s Vanemuine -laiva lähti Tallinnasta Helsinkiin. Maanantaisen matkamme teimmekin tuon 60-vuotisen historian kunniaksi, sillä saimme tilaisuuden osallistua Tallink Siljan juhlan tiimoilta järjestämälle vaikuttajamatkalle.
Laivat Helsingin ja Tallinnan välillä ovat kulkeneet vuodesta 1837 asti, mutta keskeytyi sitten Suomen ja Viron päätyessä Venäjän vallan alle. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen – molempien maiden itsenäistyttyä, laivaliikenne palautui ja muodostui heti vilkkaaksi. Toisen maailmansodan alettua liikenne päättyi loppuvuodesta 1939 ja jatkui vasta vuonna 1965.
Helsinki – Tallinna -reitillä on vuosien saatossa kulkenut yli 100 alusta, joista meidän ikäisille tunnetuin lienee Georg Ots, joka oli linjalla vuosina 1980 – 2000.
Georg Ots -laivalla Tallinnaan 1986
Georg Otsilla mekin kävimme ensimmäisen kerran Tallinnassa kesällä 1986 Pirkon siskon Astan ja hänen miehensä Heikin kanssa. Viro oli tuolloin vielä osa Neuvostoliittoa, mutta linja avattiin, koska maan poliittinen eliitti tarvitsi länsivaluuttaa, jota turistit toivat kaupunkiin. Georg Ots otettiin käyttöön Moskovan olympialaisten (1980) yhteydessä, sillä olympialaisten purjehdustapahtuma järjestettiin Tallinnassa. Samainen tapahtuma toi Tallinnaan myös Piritan sataman, joka tuli meille tutuksi purjehdusvuosinamme. Georg Otsin ohella Helsinki – Tallinna välillä ovat kulkeneet alkuun mm. Kristina Brahe ja Kristina Regina -alukset. Osa saattaa myös muistaa Sally Albatrossin. Tallink-varustamo perustettiin vuonna 1990.
Nykyisin Helsingin Satama on yksi Euroopan vilkkaimmista ulkomaanliikenteen matkustajasatamista. Viime vuonna sataman kautta kulki 9,5 miljoonaa matkustaa, joista pääosa Helsinki – Tallinna -linjalla. Helsinki onkin matkustajamääriltään samaa suuruusluokkaa kuin Doverin satama Englannissa. Näin siitä huolimatta, että niin Ranskassa kuin Englannissa potentiaalisia matkustajia on kummassakin maassa n. 70 miljoonaa!
Vielä 1980-luvulla elintasokuilu Suomen ja Viron välillä oli suuri. Virolaiset tiesivät kuitenkin minkälaista elämä Suomessa oli, sillä Suomen television näkyi myös Tallinnassa. Suomalaiset television-ohjelmat opettivatkin monelle virolaiselle suomen kielen. Tunnetuiksi tulivat myös suomalaiset mainokset, erityisesti K-kaupan Väiski ja hänen myötään suomalaisten kauppojen runsaat elintarvikevalikoimat.
Georg Otsin myötä matkustajamäärät Helsingin ja Tallinnan välillä kasvoivat ja sen myötä kohtaamiset suomalaisten ja virolaisten välillä – neuvostoviranomaisetkaan eivät enää pystyneet niitä valvomaan. Toki viranomaiset tiesivät kaikki Tallinnaan tulleet matkustajat, sillä kaikki laivasta poistuvat kulkivat passintarkastuksen kautta. Siirtyminen laivasta Tallinnan kaduille kestikin tuolloin pitkään, sillä sen aikaisessa passintarkastuksessa nopeus ei ollut arvoissa kovin korkealla.
Mekin kohtasimme virolaisia mm. kaupankäynnin merkeissä, tuolloin käypää valuuttaa olivat mm. sukkahousut, farkut ja lenkkitossut. Ruplilla söi ja joi sitten isompikin seurue hyvin muutaman päivän ajan – ostettavaa kaupungissa oli tuolloin vähemmän, vaikka Kaubamaja-tavaratalokin oli jo olemassa.
Kaubamaja 65 vuotta
Kaubamaja täyttääkin tänä kesänä jo 65 vuotta ja sen kunniaksi osallistuimme myös pienelle kierrokselle tavaratalossa. Nykyisin tavaratalo ja sen valikoimat lienevät loistokkaampia kuin Helsingin keskustan ehkä jo vähän kuihtuvissa tavarataloissa, mutta 1980-luvulta mieleen on jäänyt neuvostoajan kaupankäyntitavat. Jos halusit ostaa jotain, niin sait ensin myyjältä lapun, jossa kerrottiin tavara ja sen hinta, lapun kanssa jonotit kassalle ja maksoit ostoksesi ja sen jälkeen jonotit palvelutiskille, josta sait kuittia vastaan ostoksesi. Itsepalvelu ja itsepalvelukassat olivat tuolla vielä kaukana tulevaisuudessa.
Pegasus-ravintola ja Neitsyttornin kahvila
Kaubamajasta jatkoimme historialliseen Pegasus-ravintolaan. Ravintola avattiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1962 ja se sijaitsee Kirjailijatalossa. Ravintola on ollut kirjailijoiden ja muusikoiden suosima kohtaamispaikka. Vaikka näissä ryhmissä monet ovatkin usein olleet kriittisiä vallanpitäjiä kohtaan, niin tapaamiset sallittiin, sillä toisaalta niiden seuranta ja valvonta oli helppoa kun tapaamispaikka oli tiedossa.
Me tapasimme lounaalla rouva Anu Haakin, joka toimi suomalaisten matkaoppaana Tallinnassa kesinä 1965–1966 ja saimme kuulla hänen tarinoitaan noilta Tallinnan uuden ajan ensimmäisiltä turistikesiltä.
Pegasus-ravintolasta kiipesimme vielä iltapäivän päätteeksi Kiek de Kökin linnoitusmuseoon kuuluvan Neitsyttornin kahvilaan nauttimaan näköaloista Tallinnan ylle.
Neitsyttornilta retki olisi jatkunut takaisin Tallinnan satamaan ja My Star -aluksella Helsinkiin, mutta me suuntasimme Neitsyttornista Tallinnan linja-autoasemalle ja aloitimme parin tunnin bussimatkan Pärnuun. Paluumatkan Tallinnasta teimme My Starin sisaraluksella Megastarilla, johon tutustuimme ensimmäisen kerran vuonna 2017.
Tallinna, Kuressaari, Tartto, Pärnu …
Olemme vuosien varrella tutustuneet Virossa paitsi Tallinnaan myös Kuressaareen ja Tarttoon ja nyt oli vuorossa Pärnu, joka sekin on ollut – ja on – niin suomalaisten suosima kohde, että osaltamme alkoi jo tuntua aukolta sivistyksessä, että emme olleet siellä käyneet.
Nyt olemme, mutta palataan päiviimme Pärnussa kohta oman jutun myötä!
Tallinna oli pitkään itsellä pitkään kokonaan käymättä, kun jotenkaan länsirannikolta sinne ei vain tullut lähdettyä. Hauskaa olisi, jos siellä olisi tullut käytyä, niin olisi itsekin pystynyt näkemään maan huikean kehityksen. Viimeisen 10 vuoden aikana siellä sitten onkin tullut käytyä useita kertoja.
Kiitos Mikko! Lähikohteina tulimme käyneeksi niin Tallinnassa kuin silloisessa Leningradissa neuvostoaikaan ja olivathan ne kokemuksia, joita osaa ehkä parhaiten arvostaa nyt vuosien päästä :-)
Oli kiva nähdä muutama vanha kuva Tallinnasta, sillä oma ensimmäinen matkani sinne tapahtui jo vuonna 1975. Sen jälkeen kestikin sitten 15 vuotta ennen seuraavaa matkaa 1990, jolloin Tallink aloitti ns. viisumivapaat 24 tunnin risteilyt kaupunkiin. Sen jälkeen kaupungissa tuli käytyä useinkin. Sen mahdollisti silloinen työnantajani. Nykyään käymme eri puolilla Viroa kerran vuodessa pyörämatkoilla.
Kiitos Eila! Sinun Tallinna-historiasi onkin sitten vielä pitempi kuin meidän!
Georg Ots on nähty ja koettu talvella 1988, samoin kuin Eesti, jolla nimellä sitä silloin kutsuttiin. Viisumimme taisivat olla vain Tallinnaan, mutta isän liiketuttava kierrätti meitä ympäri maata ja kävimme Riiassakin asti. Pelmenit olivat hyviä, mutta muuten suhtauduin kyllä todella epäluuloisesti kaikkeen ruokaan ja kaikkeen muuhunkin. Isä halusi näyttää, millaista Neuvosto-Eestissä on, ja kyllähän se mieleen jäi. Matkan päätteeksi yövyimme Hotell Virussa, joka Abloy-lukkoineen ja aamiaispöytineen tuntui ihan paratiisilta, Kaubamaja palvelutiskeineen ja vitriineineen aika oudolta.
Ehkä hauskinta oli saapua Tallinnaan helikopterilla vuosituhannen vaihteen tienoilla, kun se vielä kulki. Autolla Hernesaaren kärkeen, sitten 18 min helikopterissa ja yhtäkkiä onkin eri maassa. Se tuntui aivan epätodelliselta.
Korona-aikaan löysin Tallinnan uudelleen, kun kohteiden määrä oli niin rajallinen. Mutta nyt ole käynyt pariin vuoteen. Taitaa olla Tallinna nähty vähäksi aikaa.
Millaisella kameralla nuo vuoden 1986 kuvat on otettu, kun ovat niin tarkkoja? Kinofilmipokkarilla ei ainakaan saanut noin hyviä.
Kiitos Daniel! Oman isäni liiketuttavat olivat enimmäkseen akselilla Kööpenhamina, Rotterdam, Zürich ja Lissabon, joten noissa kohteissa tuli isän mukana muutaman kerran kuljettua 70-luvulla. 80-luvulla matkat tehtiin jo omassa porukassa. Copterlinella en Tallinnaan koskaan mennyt, mutta 90-luvun “hulluina” vuosina matka joillekin tiimipäiville tuli taitettua helikopterilla Hernesaaresta Majvikiin – olisihan se kestänyt autolla ainakin puoli tuntia :-) Meillä Tallinnan vierailutaajuus on asettunut johonkin kerran viidessä vuodessa tasolle, mutta onneksi aina välillä on tällaisia tapahtumia, jotka innostavat lähtemään – ja tällä kertaa vielä Tallinnan lisäksi sitten Pärnuunkin!
Kamera taisi olla joku Canonin järkkäri, jonka hankin jo opiskeluaikana, mutta toki kun nuo kuvat ovat paperikopioina tallentuneet, niin niiden laatu on kärsinyt jo säilytyksessäkin.
Kiva postaus ja mielenkiintoista historiaa Tallinnaan matkustamisesta! Meillä taitaa ensimmäiset reissut olla tehty sinne joskus 90-luvulla. Silloinkin vielä oli havaittavissa elintasoeroja… Virossa tosiaan olisi paljon mielenkiintoisia käyntikohteita. Pärnun juttua odotellessa… ?
Kiitos Anu! Neuvostoliiton aikaan tehdyistä reissuista on ehkä eniten jäänyt mieleen tuo puute kaikesta, ruuastakin. Tallinna vuonna 2025 on jotain ihan muuta!
Olipa kiva lukea Tallinnan ja Suomen välisen matkailun historiasta. Itse olen käynyt ensimmäisen kerran Tallinnassa verrattain myöhään, tuntui silloin että kaikki muut olivat jo siellä käyneet. Sally Albatross ja Kristina Regina ovat tuttuja nimiä, varmaankin olen kuullut muiden kertomuksia Tallinnan risteilyltä.
Kiitos Virpi! Tietysti pääkaupunkiseudulla asuvilla on tässä(kin) kotiseutuetu :-)