Kolme päivää ja kaksi yötä Tallinnassa oli meille hyvän mittainen matka.

Tallinnaan lähdimme tiistaiaamuna 10:30 -laivalla. Tällä aikataululla ei tarvinnut nousta kovin aikaisin ja Tallinnan päässä sai niin halutessaan hotellihuoneen jo melko pian.
Matka taittui Megastarilla kahdessa tunnissa – hienoa!
Etenkin kun kyse on vielä isosta laivasta, joka ei Suomenlahdella pienestä säiky.

Megastar

Matkasimme Tallinnaan Megastarin Business Loungessa, jossa matkan lisäksi oli tarjolla ruokaa ja juomaa, päivän lehdet ja ihan hyvin toimiva nettiyhteys.

Mokasimme tosin aamulla kotoa lähtiessämme syömällä normaalin aamiaisemme, joten ihan hirveä nälkä ei laivalla ollut – mutta toki sitä jotain pientä tuli aina silloin tällöin kahden tunnin aikana napsittua. Vinkkivitonen: jos matkustat Business Loungessa Tallinnaan, jätä kotona aamiainen syömättä, sen verran hyvin kaikkea on laivalla tarjolla.

Kivan tuntuisesti ostosmahdollisuuksiakin Megastarilla näytti olevan tarjolla, vaikka näin menomatkalla, käsimatkatavaroilla, ohitimmekin ne melko sujuvasti – kuten tietysti Tallinnan matalankin!

Jos haluat lukea enemmän Megastar -laivasta, niin suosittelen Passionate Traveller -blogin juttua laivan neitsytmatkalta.

Silja Europa

Takaisin Tallinnasta tulimme torstaina Silja Europan 22-tunnin risteilyn paluumatkalla. Silja Europahan tekee Tallinnaan päivittäin Helsingistä klo 18:30 lähteviä 22 tunnin risteilyjä, jotka ovat Tallinnassa illalla klo 22, joissa yövytään laivalla ja Tallinnassa voi pistäytyä aamulla klo 8 – 12 välisenä aikana. Takaisin Helsinkiin laiva lähtee klo 13 ja on perillä Länsisatamassa klo 16:30 – hyvä aika tulla kotiin.

Matka-aika Silja Europalla oli siis vähän pitempi kuin Megastarilla, mutta 10-kannen hyttiä tukikohtana käyttäen käytimme ajan mielestämme hyvin erinomaiseen lounaaseen ja tuliaisostosten tekemiseen.

Lounaan nautimme Grill Housessa ravintolavaihtoehtoja hetken tutkittuamme.
Heavy Starters & Dessert Buffet -vaihtoehto sen lounaslistalla vei vaan voiton, niin siihen kuuluvien ihanien salaattien kuin tietysti jälkiruokavalikoiman takia.

Tällä kertaa teimme jopa hiukan ostoksia laivalla: mukaan lähti merihinnoilla niin kosmetiikkaa, suklaata kuin siideriä. Kosmetiikan hintoja vertailin kevyesti Tallinnassa vs. laivalla ja yksi tuote olisi ollut kaupungilla halvempi, toinen kalliimpi, joten keskiarvona taisi olla sama ostinko ne laivalta vai Tallinnan keskustasta, mutta laivalta ostettaessa niitä ei tarvinnut kovin kaukaa kuljettaa paikasta toiseen.

Siiderille tuli toki hintaa sitä kautta, että se vaikutti kyllä osaltaan päätökseemme ottaa taksi Länsisatamasta kotiin, vaikka menomatkan olimmekin urheasti taittaneet bussilla ja ratikalla!

Samaisesta Passionate Traveller -blogista löydät myös halutessasi kattavan kuvauksen SIlja Europasta ylhäältä alas ja keulasta perään.

Tallinnan matkamme kustannukset

Tallink Silja tarjosi meille laivamatkat ja majoitukset Tallink City ja Pirita Spa -hotelleissa. Niin matkojen kuin hotellien hinnat muuttuvat sen verran päivästä toiseen, että näiden osalta suosittelen Tallink Siljan sivustoa.

Ateriat, hotelliaamiaisia lukuunottamatta maksoimme itse, samoin taksimatkat ja KGB- ja Lennusadam -museot.

• Taksit yhteensä 3 päivän ajalta 24 euroa (4 matkaa Uberilla ja yksi Tallink Taksolla)
• Lennusadam -museo 28 euroa (kahdelta)
• KGB-museo 24 euroa (kahdelta)

Helsingin päässä siis ylitimme itsemme ja menimme julkisilla Espoosta aamulla Länsisatamaan, arvolipuilla 2 x 4,50 euroa. Paluumatkalla emme enää olleet yhtä urheita, vaan otimme taksin Länsisatamassa Etelä-Espooseen, hintaan 32,70 euroa.
Melkoinen ero taksimatkan keskihinnalla Tallinnassa ja Helsingissä! Tallinnassa ajoimme yhteensä ehkä 25 km, Helsingin pään yhden taksimatkamme pituus oli 12 km.

Matkajuttumme Tallinnasta

Näiden kahden laivamatkan välissä ehdimme Tallinnassa mm.

• käymään KGB-museossa hotellin Virun “katolla”
• käymään Lennusadam-museossa ja Telliskiven alueella ravintola F-hoonessa
• viettämään yhden yön Piritan alueella ja syömään Piritan ja Viimsin rajalla sijaitsevassa upeassa Noa-ravintolassa

Edellisestä Tallinnan matkastamme olikin ehtinyt vierähtää jo seitsemän vuotta, mutta melkein veikkaisin, että seuraavaan piipahdukseen Tallinnassa ei ihan niin montaa vuotta tule kulumaan!

Matkat Megastar- ja Silja Europa aluksella, sisältäen hytin ja lounaan,
yhteistyössä Tallink Siljan kanssa.

Megastarin rantautuessa Tallinnaan taivas oli uhkaavan tumma. Hotellihuoneen saisimme vasta parin tunnin kuluttua, joten valitsimme varmuuden vuoksi ensimmäiseksi kohteeksi Lennusadamin museon. Tripadvisor listaa Lennusadamin Tallinnan kakkosnähtävyydeksi heti vanhan kaupungin jälkeen, mutta museo oli avattu edellisen Tallinnan vierailumme jälkeen, joten emme olleet sitä vielä kokeneet, joten sinne!

Lennusadam Seaplane Harbour

Matkaa satamasta Lennusadamin museoon kertyy 3 km ja 1,8 hintakertoimella Uber veloitti 5,40 euroa – laivan saapuminen nostaa autojen kysyntää hetkellisesti. Kyytiä enemmän hintaa tulikin sitten pääsymaksuista: 2 x 14 euroa, mutta väittäisin kyllä museota hintansa arvoiseksi.

Lennusadam Seaplane Harbour, vesilentokonehalli, on rakennettu vuosina 1917-1917 osaksi Pietaria suojelevaa merilinnoitusketjua. Vuosina 1918-1940 tila oli Viron ilmavoimien käytössä. Itse rakennus on merkittävä aikansa insinööritekniikan saavutus, sillä sen teräsbetoninen kupolikatto on toteutettu ilman tukipylväitä – eli hallissa kannattaa ehdottomasti katsoa myös ylös!

Museon näyttely on rakennettu Viron ylpeyden, sukellusvene Lembitin ympärille.
Lembitin lisäksi tilassa on vanha vesilentokone Short 184 ja Maasilinnan laiva 1500-luvulta. Museossa on myös paljon vanhoja purjeveneitä ja muuta merenkulkuun liittyvää esineistöä – ja erilaisia aktiviteetteja. Merenkulkuun liittyvät joskus myös, valitettavasti, torpedot ja merimiinat.

Aktiviteetteja kaipaaville on tarjolla mahdollisuus pukeutua merellisiin asuihin merihenkistä Facebook-kuvaa varten tai kokeilla laskeutumista lentosimulaattorilla.

Tänä vuonna tilassa on myös vaihtuvana näyttelynä meripelastusta esittelevä Mayday Mayday Mayday. Estonian pelastusvene on edelleen pysäyttävä juttu: Estonian onnettomuus on yksi niistä tapahtumista vuosien aikana, josta muistan tarkkaan tilanteen, jossa siitä kuulin.

Simulaattori, jossa voi itse toimia meripelastustoiminnan koordinoijana on toteutettu hyvin – suosittelen ehdottomasti, myös aikuisille!

Satamassa on lisää laivoja ja pihalla Viron ensimmäinen sukellusvene, joka ei tainnut kuitenkaan oikeasti koskaan edes sukeltaa.

Tallink City -hotelli

Lennusadamista jatkoimme keskustassa sijaitsevalle hotellillemme, Tallink City -hotelliin. Taivas oli edelleen mustanpuhuva ja iltapäivällä tuli muutama pisarakin, mutta tauko hotellihuoneessa oli muutenkin tässä vaiheessa retkeä hyvä idea ja mikäs oli ollessa, mukavassa huoneessa. Business -luokan huoneessa oli jopa kahvikone, joten ei tarvinnut kahvi/kaakaotaukoa varten edes lähteä alakertaan!

Tallink City -hotelli sijaitsee ihan Viru-keskuksen vieressä, joten kahviloitakin olisi tietysti ollut tarjolla ihan lähelläkin.

Tallink City (ja Pirita Spa) -hotelleissa minua ilahduttivat nämä huoneiden avaimet. Maailmanmatkaajahan rakastaa karttoja ja tämäkin kartta innosti heti miettimään, että lähtisimmekö vielä syksyllä käymään vaikka Tukholmassakin …

Ikkunallisessa kylpyhuoneessa tuli napattua jos ei vuoden, niin ainakin kuukauden hauskin peiliselfie, ainakin omasta mielestäni!

Ja nämä mahtavat kukkalaatikot koko kadun matkalla – ei yhtään haitannut hetki vaikka taksia odottaakin näitä katsellessa.

Telliskivi ja F-hoone

Sateen tauottua päätimme suunnata Telliskiven alueelle, joka sekin oli meille vielä uusi juttu Tallinnassa. Olimme varanneet pöydän tästä paljon puhutusta F-Hoone -ravintolasta ja vaikka matkaa sinne keskustasta muutama kilometri kertyikin, niin halusimme kävellä sinne, niin saisimme samalla kerrattua Tallinna vanhaa kaupunkia.

Vanha kaupunki olikin ennallaan, mutta selvittyämme Balti Jaam -rautatieaseman alitse Telliskiven puolelle kaikki olikin meille uutta. Aloitimme “eksymällä” aseman lähellä sijaitsevalle kauppahallille ihastelemaan edullisia hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Illallisemme Tallinnan parhaissa ravintoloissa, joista tällä kertaa testasimme Noa Viimsin ja Piritan rajalla ja F-hoonen, eivät mielestämme olleet aivan erityisen edullisia Suomen hintatasoon nähden, mutta toreilla ja ruokakaupoissa ruoka oli kyllä edelleen halpaa.

F-hoone -ravintola ei suoranaisesti kävele tuolla vastaan, vaan sen löytäminen vaatii hiukan navigaattoria tai tarkkuutta opaskylttien suhteen, mutta löytyihän se parin kulman takaa – kunhan vielä tunnisti oikean rakennuksen!

Pöytävaraus näytti olleen hyvä idea – vapaita pöytiä oli vähän ja niissäkin useimmissa lappu, että mistä alkaen ne ovat varattuja. Asetuimme siis onnellisina varauksesta meille osoitettuun ikkunapöytään, vaikka se hiukan kiipeämistä vaatikin ja aloimme suunnitella kolmen ruokalajin illallistamme.

Päädyimme alkupalatarjottimeen (kahdelle), jossa oli juustoja, salameja, kinkkua ja vihanneksia – mutta yllätykseksemme ei leipää (vaikkakin myöhemmin Instagramissa katsoessamme näimme muiden samassa annoksessa olleen leipääkin).

Pääruokalajeiksi valitsimme lohta avokadolla ja kaviaarilla ja bataattia vuohenjuustolla ja punajuurella. Erityisesti jälkimmäinen oli kyllä huippuhyvää!
Ravintolan netissä olevassa menussa ei ainakaan tätä kirjoitettaessa enää/vielä ole tuota bataattiruokaa, mutta ehkä ravintolan menu muuttuu reaalimaailmassa nopeammin kuin nettisivuilla.

Jälkiruuan kohdalla valintaa helpotti vahva mieltymykseni crème brûléisiin: aina kun kyseinen vaihtoehto on tarjolla, otan sen. F-hoonen cème brûlée tarjoiltiin praliinien ja sorbetin kera. Nappivalinta sekin.

En ole tavannut erityisen olla erityisen innostunut Tallinnan matkailusta, mutta tuona iltana F-hoonessa melkein jo pidin mahdollisena sitä, että Tallinnassa kävisi vaan syömässä!

Ikkunapöytäämme ravintolassa löytyi heti uusi pariskunta, joka vaikutti todella tyytyväiseltä siihen, että olimme lähdössä!

Ravintolaan mennessämme olimme vielä miettineet, että paluumatkalle voisi ottaa taksinkin, mutta illan seljettyä (ja kolmen ruokalajin jälkeen) pakkohan meidän oli kävellä takaisinkin. Ja tarjosihan Telliskiven alue yhtä jos toista katseltavaa matkan varrella!

Yöpyminen Tallink City -hotellissa yhteistyössä Tallink Siljan kanssa.