Viroa viidellä vuosikymmenellä

Viro feature

Käymme Tallinnassa tai muualla Virossa luultavasti harvemmin kuin useimmat pääkaupunkiseudulla asuvat tuttavamme. Matkamme suuntautuvat mieluiten aina uusiin kohteisiin ja koska toisaalta emme halua matkustaa joka viikko, niin lyhyetkin päivämatkat Viroon karsiutuvat helposti pois jo ajatuksena. Mutta, olemme me silti käyneet Virossa ellei nyt joka vuosi, niin vähintään kerran jokaisella vuosikymmenellä 1980-luvulta alkaen!

Matka Neuvosto-Viroon 1986

Ensimmäisen Tallinnan matkamme teimme yhdessä siskoni ja hänen nyttemmin jo edesmenneen miehensä kanssa. Heinäkuisena tiistaina nousimme Georg Ots -laivaan, joka kuljetti meidät neljässä ja puolessa tunnissa Tallinnaan. Perillä majoituimme kahdeksi yöksi Viru-hotelliin. Ruoka ei vakuuttanut, mutta venäläinen shamppanja oli halpaa, ainakin jos ruplat vaihtoi pimeästi. Ensimmäisen päivän aamuna osallistuimme Intouristin järjestämälle kaupunkikierrokselle, mutta iltapäiväohjelmasta jo lipesimme ja kiertelimme itseksemme vanhassa kaupungissa. Toisen päivän Piritan retkeen osallistuimme taas kiltisti, osittain ehkä siksikin, että retki päättyi laivarantaan.

Tallinna 86 Viro
Sisarukset (ja siskon mies) Georg Otsin kannella kesällä 1986
  • Tallinna 86
  • Tallinna 86 Viro
  • Tallinna 86

Päiväristeilyjä 90-luvulla

90-luvun Viron matkamme olivat ehkä lähimpänä perus-Tallinnan risteilyjä – matkat tehtiin vain siksi, että halusimme tehdä silloin 6-12 -vuotiaiden kummilasten kanssa pienen matkan ja Tallinnan risteily oli helpoin vaihtoehto.

Kesällä 1995 kävimme Tallinnassa neljän hengen kokoonpanolla, minä, ystäväni, 6-vuotias kummityttöni ja ystäväni vähän vanhempi poika. Erehdyimme kiertoajelullekin, mutta lasten kärsivällisyys ei siihen oikein riittänyt. Tytöt, myös 6-vuotiaat, pitävät shoppailusta ja niinpä matkaan lähti collegepuseroita ja mm. Barbie-nukke ja Kaubamaja ja tuolloin jo Tallinnassakin ollut Stockmann tuli koluttua joltain osin.

Seuraavana kesänä matkaan lähtivät kanssamme 9-vuotias kummipoikani kaverinsa kanssa. Silja Festivalilla tehdyllä matkalla aikaa maissa jäi tosiasiallisesti vain pari tuntia, mutta ehdimme kääntymään Raatihuoneen torilla ja jopa käymään Stockmannilla poikien toiveesta. Tallinnaa enemmän poikien mieleen olivat pokeriautomaatit laivalla! Tuon aikaisista muistiinpanoistani muistui menneisyys mieleen myös siltä osin, että olin kirjoittanut pari päivää ennen matkaa, että hain aamulla Tallinnan matkan liput matkatoimistosta!

Kesällä 1998 laivana oli jo Nordic Jet Line ja aikaa Tallinnaan jäi lähes 5 tuntia. Menomatkalla oli aika reipasta aallokkoa ja 11-vuotias kummipojalle tuli huono olo. Tunnelmaa kuitenkin helpotti kummasti, kun hän oksentamassa käydessään näki, että samalla asialla oli aikuisia miehiäkin! Yhtenä retkikohteena oli tälläkin kertaa Piritan satama, joka aurinkoisena päivänä oli ihan mukava kohde. Tuulikin tyyntyi jo paluumatkalle.

Purjeveneellä Piritassa 1999

Ensimmäisen kerran ylitimme Suomenlahden omalla veneellä kesällä 1999.
Menomatkassa oli mukana hitusen dramatiikkaakin, sillä ensimmäinen lähtömme Suomenlinnan tullilaiturista päättyi Harmajan majakalle – keli oli sittenkin liian kova, kuten merivartiosto oli tulliselvityksen yhteydessä vähän uumoillut. Tuolloin Viroon lähtiessä piti vielä tehdä tulliselvitys. Seuraavana aamuna yritimme uudelleen 9-13 m/s tuuliennusteella. Aallot olivat edelleen 3-4 metrisiä ja ylitys oli haastava. Miehet, olimme tuolloin matkassa me, veljeni, hänen tyttärensä ja sisarenpoikamme, molemmat tuolloin 11-12 -vuotiaita, ajoivat vuorotellen, sillä jo tunti ruorissa kävi voimille. Kummipoika voi pahoin ja joutui istumaan noin koko matkan kannella katse tiukasti horisontissa vaikka vesi löi aina välillä suihkuna yli kannen. Yhdeksän merellä vietetyn tunnin jälkeen rantauduimme kuitenkin onnellisesti Piritaan.

Seuraavana aamuna, aamupalan ja suursiivouksen jälkeen, otimme taksin Tallinnan keskustaan, kiertelimme vanhassa kaupungissa, kävimme McDonaldsissa syömässä ja täydensimme ruokavarastoja Kaubamajassa. Piritassa ostimme veneeseen Viron lipun, jotta saimme vierailulipun ylös saalinkiin. Vähän revenneelle keulapurjeellekin saimme hommattua korjausompeluajan seuraavalle päivälle. Illalla pääsimme jo lasten kanssa todelliseen kesälomamoodiin Piritan uimarannalla ja vesiliukumäessä.

Toisena päivänä suuntana oli Mustamäen tori ja piraatti-CD:t ja vaatekojut. Piritassa hankimme Kipparikallesta alkaneen lomamatkan juomia laatikoittain – ainakin vielä noina vuosina oli kai aika tavallistakin, että kesäloman aluksi käytiin “tankkaamassa” vene Suomenlahden eteläpuolella. Ilta vietettiin taas uimarannalla, jonne saattoi Piritasta myös mennä uimalla!

Paluupäivän aamunakin tuuli ujelsi vielä satamassa, mutta säätiedotukset eivät luvanneet kovaa keliä, joten lähdimme matkaan. Aallokko oli enää noin metristä eikä tuulikaan ollut paha. Aloitimme varovasti kahdella reivillä, mutta siirryimme pian yhteen ja vähän pienennettyyn keulapurjeeseen, jonka senkin jo loppumatkasta avasimme kokonaan. Suomenlahden ylitimme runsaassa seitsemässä tunnissa ja rantauduimme onnistuneesti Suomenlinnaan jo iltapäivällä. Lounaankin olimme tällä kertaa pystyneet syömään jo matkalla!

SuperSeaCat 2000

Tälle päiväretkelle meidät taisi innostaa lähinnä uudet nopeat laivat. Nyt matka Tallinnaan taittui jopa 1,5 tunnissa. Tallinnassa tyydyimme “peruskierrokseen” Viru-keskus, Raatihuoneen tori, Kaubamaja. Jos edellisenä vuonna lasten kanssa syötiin McDonaldsissa, niin tällä kertaa testattiin uusi (?) Carrolls. Kävimme myös Merekeskuksessa etsimässä merikortti-CD-piraatteja, mutta, ehkä onneksi, oikeita ei löytynyt, sillä paluumatkalla tulli sattui olemaan kiinnostunut ostoksistamme. Kamerakaan ei tainnut olla matkassa – ja kännykkäkuvista ei tuolloin vielä taidettu haaveillakaan.

Tallinnan kautta Hankoon 2005

Toisen kerran kävimme Tallinnassa S/Y Meriharakalla kesällä 2005. Tällä kertaa tuulet olivat leppeitä ja sää helteinen. Nyt saatoimme jo purjehtia suoraan Iirislahdesta Tallinnaan, koukkausta Suomenlinnan ja tullin kautta ei enää tarvittu. Suomenlahden ylitys sujui rauhallisesti – Helsingin Matalallakin oli tuulesta melkein pulaa. Ja Piritassa oli täyttä – mutta Eerolla on loistava vainu löytää aina vielä yksi paikka. Sunnuntaina katsastimme Raatihuoneen torin tienoita “tavallisina” turisteina, tankkasimme veneen, siis juomilla, ei polttoaineella ja seuraavana iltana lähdimme merelle. 80 mpk Tallinnasta Hankoon taittui lopulta heikossa tuulessa 18 tunnissa.

Koronavuonna olen näemmä koonnut tästä purjehdusretkestä pitemmänkin jutun:

Tyttöjen kesäretki 2006

Seuraavana kesänä purjeveneen sijaan aluksena olivat SuperSeaCatit ja retkiryhmänä Pirkko ja molemmat sisarentytöt. Teinien kanssa tärkeimmät kohteet olivat kaupat ja ostoskeskukset, eli Sadamarket ja Merekeskus.

Viro

Juhannus Saarenmaalla 2007

Kesällä 2007 S/Y Meriharakka oli jo siirtynyt kokonaan veljeni perheelle ja etsiessämme juhannuskohdetta Pohjois-Euroopasta päädyimme Saarenmaalle. Kuressaari osoittautuikin ehkä ihan erityisesti kivaksi juhannuskohteeksi kokkoineen ja konsertteineen. Merellinenkin se oli – tärkeää tässä vaiheessa jo entisille purjehtijoille!

Viro
Juhannuskokon virittelyä Saarenmaalla

Kolmas miehitysmuseo 2008

Keväällä 2007 olimme vierailleet miehitysmuseoissa Riikassa ja Vilnassa. Selvitimme sen jälkeen, että Tallinnassakin on miehitysmuseo, nykyiseltä nimeltään Vabamu ja päätimme vierailla sielläkin. Ideasta toteutukseen tosin kului yli vuosi, mutta sehän ei museoiden kohdalla tapaa haitata!

Tallinna 2008

Vain lounaan tähden 2010

Jos kesällä 2008 kävimme Tallinnassa museon takia, niin kesällä 2010 kävimme Tallinnassa jälkiruuan takia. Olin jossain lehtijutussa nähnyt kuvan Ribe-ravintolan créme brulée -triosta ja halusin syödä sellaisen! Lounas Tallinnassakin on siis ihan mahdollinen “matkakohde” – ainakin helpommin toteutettavissa kuin aamiainen/lounas/illallinen Pariisissa tai New Yorkissa.

Ribe Tallinna Viro

Vähän pitempi kesäretki 2017

Kesällä 2017 aloittelimme sen jälkeen aina näihin päiviin asti jatkunutta yhteistyötämme Tallink Siljan kanssa. Sovimme retkestä, joka sisälsi laivamatkat Megastarilla ja Silja Europalla ja yöpymiset Tallink City ja Pirita Spa -hotelleissa. Näin ollen Tallinnalle jäi aikaa melkein kolme päivää ja ehdimmekin tutustumaan mm. Lennusadamiin, KGB-museoon ja Telliskiven alueeseen. Erityisesti pidin Lennusadamista.

Kävimme syömässä silloisissa trendiravintoloissa, kuten F-Hoonessa ja Piritan rannalla Noassa.
Pirita Spa -hotellia tiesimme ainakin osan karsastavan, mutta meille Pirita sisälsi myös niin paljon muistoja, että halusimme palata juuri sinne. Noa-ravintolaan kävelimme rantaa pitkin ja pidimme kovasti siitäkin retkestä, myös kävelyn, ei vaan ruuan osalta.

Matka tuli dokumentoitua useammaksikin jutuksi, eli:

Lennusdam Tallinn
Lennusadam
Piritan ranta
Piritan rantaraittia

Joulu Tallinnassa 2018

Joulun 2018 vietimme Tallinnassa asuen tunnelmallisessa Schlössle-hotellissa aattoiltapäivästä Tapaninpäivän iltaan. Siinä missä Helsinki taitaa edelleen vaipua koomaan joulupyhiksi, niin Tallinnassa joulutorilla saattoi kierrellä joulunakin ja jouluinen Piparkoogimaania-näyttely tarjosi sekin nähtävää myös pyhinä.
Juttumme Tallinnan joulusta onkin ollut yksi suosituimpia Tallinnasta kertovia juttujamme:

Fotografiska 2019

Nyttemmin monet matkamme Viroon ovat olleet Tallink Siljan ainakin osittain järjestämiä blogimatkoja. Niin tämäkin, kesällä 2019, tekemämme tutustumismatka tuolloin uuteen Fotografiska -museoon. Fotografiskahan on sikäli kiva kohde, että näyttelyt vaihtuvat aika taajaan ja sen myötä siellä voisi käydä vaikka joka kerta Tallinnassa käydessään.

Mutta kuten aina, ohjelmallisellakin matkalla, tapaamme tehdä ainakin jonkun pienen irtiotonkin, tällä kertaa kuohuviinin perässä. Turhaan, sillä samaa viiniä olisi lopulta myyty laivallakin, mutta hauska retki tämäkin oli!

Tallinna ja Tartto 2021

Toistaiseksi viimeisin matkamme Viroon on vain muutaman viikon takaa. Tällä kertaa pääkohteena oli Tarton kaupunki – halusimme käydä Nomadmanian Itä- ja Etelä-Viro -alueella ja mikäs siihen olisi ollut parempi kohde kuin Tartto.

Tarton lisäksi pelkästään Virossa käyminen koronatauon jälkeen oli mielenkiintoinen kokemus, samoin kokemus siitä, miten koronan jälkeinen elämä Virossa on järjestetty koronatodistuksia käyttäen.

Tallinnassa keskityimme tällä kertaa koronatauon aikaan kokonaan uudistettuun Tallink City -hotelliin ja meille uutena kohteena Kadriorgin puistoon.

Seuraavaksi Pärnuun?

Sijoitusesitteissä tavataan aina muistuttaa, että menneisyys ei takaa mitään tulevasta, mutta emmeköhän me vielä palaa Tallinnaan ehkä useammankin kerran, vaikka juuri nyt ei mielessä ole yhtään varsinaista ideaa sille suunnalle. Pärnussa emme ole koskaan käyneet, joten ehkä joskus voisi vielä sielläkin käydä!

Kaikki blogimme jutut Virosta pääset lukemaan myös tästä.

Jutun otsikkokuvan on luonut cofkocof’ © 123RF.com

Join the Conversation

8 Comments

  1. Aika vähän on tullut Virossa käytyä ja nekin ovat olleet yleensä hieman poikkeuksellisia verrattuna muihin matkoihin. Pääasiassa Tallinnaan (tai Viroon ylipäätään) suuntautuneet matkat ovat rakentuneet jonkun tietyn asian ympärille ja matkakohteeseen ei ihan samaan tapaan ole tullut tutustuttua kuin muualle reissatessa. Paljon kiinnostavaa nähtävää Virossa kyllä varmasti olisi.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mikko! Varmasti Virossa, etenkin jos vielä useammin lähtisi Tallinnan ulkopuolellekin, riittäisi paljonkin nähtävää, mutta niin on muuallakin maailmassa, ja useimmiten tuo “muuallakin maailmassa” on vetänyt meitä enemmän puoleensa.

  2. Eipä ole tullut mieleen ennen juttusi otsikkoa, että minulle on kertynyt Viron ja Tallinnan matkoja jo kuudella vuosikymmenellä. Ensimmäisen kerran kävimme siellä 1-vuotis häämatkalla vuonna 1975. Minullakin on toiveena matkustaa mieluiten aina uusiin kohteisiin, mutta silti Virossa on tullut muistiinpanojen mukaan käytyä 37 kertaa. Osa on ollut tavalla tai toisella töihin liittyviä. Viimeisten kymmenen vuoden aikana tehdyt kesäiset pyöräreissut eri puolille Viroa ovat olleet mukava tapa viettää aikaa nuoruudesta tutun pariskunnan kanssa ja suunnitelmia on jo olemassa ensi kesälle. Virosta löytyy aina jotakin uutta.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Eila! Hieno historia Viron osalta Sinullakin siis on! Työkuvioissa itse tapasin matkustaa enemmän suunnalla Geneve, Bryssel, Lontoo kuin Viro, ehkä se osaltaan selittää sitä, että meillä noita matkoja ei sentään tuota enempää ole kertynyt, sillä ne kaikki ovat vapaa-ajan reissuja.

  3. says: Reissu-Jani

    Aika nostalginen tarina ja kuvia. Virossa on tullut käytyä kymmeniä kertoja, juurikin Tallinnassa. Kerran käyty Tartossa. Tarkemmin matkoja en ole laskenut. Kovasti on Viro kehittynyt siitä kun siellä ensimmäistä kertaa kävin 25 vuotta sitten. Tuli koluttua samat piraattilevyjen ja vaatteiden myyntipaikat aikoinaan ja taksien kanssa oli aina hieman säätöä. Yhden päiväreissun tein myös samaiseen Ribe ravintolassa käytiin muutamia vuosia sitten – hyvä paikka oli vielä tällöin. Tallinnaa olen monesti suositellut ulkomaalaisille vieraille, jotka ovat olleet Suomessa käymässä ja muutamien kanssa olen myös ollut “oppaana” Tallinnan matkalla. Kovin on eksoottista – jopa se laivamatka, ja paluumatkan juopuneet suomalaiset karaoke-baarissa hoilaamassa “Aikuista Naista”.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Jani! Ehkä tuo nostalgia liittyy ikääntymiseen :-) – tai sitten tähän korona-aikaan, joka on jättänyt aikaa katsoa taaksepäin, kun edessäpäin on sen verran sumuista.
      Totta tuokin, että sekä Tallinna että Pietari tapasivat kiinnostaa tänne töihin päätyneitä ulkomaalaisia, etenkin, jos viipyivät muutamaa päivää enemmän.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Sini! Onhan tuo muoti kieltämättä muuttunut vuosikymmenien saatossa – eivätkä nämä vuosikymmenet ihan vielä ole tainneet kertautuakaan :-)

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.