Helsinki Biennaali 2025 – 12 tärppiä

Jaoimme Helsinki Biennaali 2025 “urakan” kahteen osaan – kiersimme Vallisaarta yhtenä kesäisenä päivänä ja kävimme toisella kertaa HAMissa, Helsingin taidemuseossa, jossa on merkittävä osa tämän vuoden 47 teoksesta. Esplanadin puistossa olevat mielestämme pääosin – muihin verrattuina – melko olemattomat teokset ohitimme kävellessämme Vallisaaresta Rautatieaseman metrolle. Menomatka Vallisaareen taittui mukavasti ja ihanan kesäisesti FRS Finlandin Läntisen saaristoreitin Kajava-aluksella. Matka-aika Haukilahdesta Vallisaareen on n. 1,5 tuntia, mutta ainakin meiltä yhdistelmä liityntäbussi, metro, kävely ja laiva Kauppatorilta Vallisaareen olisi luultavasti vienyt enemmänkin kuin tuon 1,5 tuntia. Valitettavasti aikataulut eivät osaltamme osuneet kohdalleen siten, että olisimme voineet palatakin suoraan Haukilahteen – mutta toisaalta pitihän ne muutamat työt Esplanadillakin nähdä.

Olen taltioinnut muistojamme Helsinki Biennaalista myös vuosina 2021 ja 2023 – biennaalihan tarkoittaa, että tapahtuma järjestetään joka toinen vuosi. Ensimmäisellä kerran tapahtuma, etenkin Vallisaaressa, ihastutti. Seuraavalla kerralla enemmänkin vihastutti – siinä määrin, etten edes tarjonnut siitä kuin 10 tärppiä, siinä missä vuonna 2021 ei ollut edes vaikeaa valita 12 teosta. Kesän 2025 Helsinki Biennaalista voisin sanoa, että sekin lopulta ihastutti, tosin enemmän HAMin kuin Vallisaaren osalta.

Kesän 2025 teemana on Suoja

Helsinki Biennaali 2025 esittelee 37 kansainvälistä taiteilijaa tai taiteilijaryhmää. Teoksia on 47, sillä osalta taiteilijoita on mukana useampikin teos. Kolmannen biennaalin teemana on Suoja: Pinnan alla ja yläilmoissa, joksikin tullen ja jonnekin kuuluen. Biennaalin teema, Suoja, on inspiroitunut vuosikymmeniä ilman ihmisasutusta olleesta Vallisaaresta. Tänäkin kesänä huomio kiinnittyy ihmiskunnan ja luonnon väliseen herkkään suhteeseen.

Pari vuotta sitten Helsinki Biennaalia kritisoitiin sen kalleuden takia – vaikka Vallisaareen ei ole pääsymaksua, niin lauttamatkaa sinne pidettiin kalliina. Tänä vuonna lauttamatkan hinta on onnistuttu saamaan tasolle 10,90 meno-paluu Kauppatorilta. Päivälippu, joka kattaa myös Espoon satamat, maksaa 26 euroa. Jos haluaa selvitä taide-elämyksestä ihan ilmaiseksi, niin kesän mittaan on myös useampia ilmaispäiviä niin HAMin kuin venekuljetuksen osalta, seuraavat tällaiset päivät ovat 25. heinäkuuta ja 29. elokuuta. Tove Janssonin ja suomalaisen taiteen päivänä HAMiin on maksuton sisäänpääsy näiden kahden päivän lisäksi.

Biennaalin teoksiin voi tutustua aina syyskuun loppupuolella asti (-21.9.2025).

Tänäkin vuonna valitsin 12 tärppiä, siis 12 teosta, jotka kannattaa käydä katsomassa jos nyt yleensä päätät perehtyä Helsinki Biennaaliin 2025. Suosittelen kyllä, perehtymistä :-) Kävin tätä juttua kootessani läpi näyttelyluetteloa pisteyttämällä teoksia mielessäni ja lopulta nämä 12 nousivat helposti mieleeni ja listani kärkeen. Se, että niistä juuri 6 on Vallisaaressa ja 6 HAMissa on puhdas sattuma, eli en valinnut mielessäni erikseen Vallisaaren ja HAMin parhaita. Esplanadin puistossa olevista töistä en riittävästi innostunut/ihastunut mistään.

Seuraavassa teokset numerojärjestyksessä:

8 Tue Greenfort

Molukkiravut nousevat Vallisaaren rantavedestä, juuri sopivasti erottuen, vaikka osa katsojista tuntuikin pälyilevän ympärilleen, että missä se teos on. Molukkirapujen esikuvana on elävä fossiili, joka on asuttanut maailman meriä jo satoja miljoonia vuosia. Molukkirapuja elää edelleen Aasian rannikoilla, mutta tänä kesänä muutama niistä on tullut Vallisaareen!

16 Sara Bjarland

Vallisaaren Suomenlinnan puoleisille kallioille on tänä vuonna noussut … uimaleluja? Surullisen näköiset delfiinit kallioilla eivät kuitenkaan ole muovia vaan pronssiveistoksia (pysyvätköhän ne Vallisaaren kallioilla, vai vieköhän joku ne kohta Viroon sulatettaviksi). Sara Bjarlandin teosten aiheina ja lähtökohtina toistuvat ihmisen hylkäämät ja jätteeksi muuttuneet materiaalit. Nämä “uimalelut” ovat jääneet välivaiheeseen, joka muovin tapauksessa on pitkä ja tuhoisa.

Jos kierrät Vallisaarta vastapäivään, kuten ehkä useimmat, kallioiden kohdalla tultaessa tarjolla on näköalareitti ja oikoreitti. Kannattaa ehdottomasti valita näköalareitti!

20 Ernesto Neto

Saarilintua ei Vallisaaressa voi ohittaa sitä huomaamatta. Erityisesti aurinkoisena päivänä se loistaa valkoisena halliten pihaa, jolle se on asettunut. Taiteilijan mukaan teos on kunnianosoitus Vallisaaren linnuille. Astumalla linnun sisään voi kuvitella tulleensa valtavan linnun nielaisemaksi – no ehkei nyt ihan, mutta hätkähdyttävän upea teos joka tapauksessa!

22 Paul Rosero Contreras

Vallisaaren parhaat elämykset ovat vanhoissa makasiineissa – parhaat myös sikäli, että helteisinäkin päivinä paksujen kiviholvien ympäröimät tilat ovat ihanan viileitä. Haarautuvien polkujen puutarha tosiaa tarjoaa polun, jonka varrella on valkoisia valaistuja kasveja, hyönteisiä ja muita eliöitä yliluonnollisessa mittakaavassa. Iso esihistoriallinen sieni näyttäytyy hetkestä toiseen eri valosa ja kaikkea säestävät hallusinogeeniset äänet.

26 Ana Teresa Barboza

Toisiinsa punoutuvat tarinat näyttäytyy suomalaiselle ylistyksenä täällä kautta aikojen tuohesta tehdyille käyttöesineille. Ana Teresa Barboza on kuitenkin perulainen taiteilija ja teoksessa onkin käytetty kahta puumateriaalia, Amazonin alueen yanchama-puuta ja suomalaisen koivun tuohta. Teoksen yanchama-puusta tehdyn osan sisäpintoihin taiteilija on piirtänyt kuvituksia, joka kertovat kumpaankin puulajiin liittyvistä kulttuureista ja historioista.

Työ on minusta paitsi todella upeaa käsityötä, myös erinomaisen hyvin Suomessa toteutettuun taiteen kesänäyttelyyn sopiva yhdistelmä Suomea ja taiteilijan kotimaata.

32 Olafur Eliasson

Vallisaaren teoksista on – tähän mennessä toteutetuissa Helsinki Biennaaleissa – yksi aina sijoittunut Vallisaaren ja Kuninkaansaaren väliselle kannakselle. Paikka on hiukan haastava, sillä Vallisaaren kiertämiseen menee helposti kolmisen tuntia ja sen jälkeen pitäisi vielä jaksaa kävellä rantaa pitkin kannakselle. Jaksaa, jaksaa … No onneksi Torpedonlahdella on myös kahvila/ravintolakeskittymä, joten nesteytykseen on ainakin saatavissa apua.

Katselukone on kaleidoskooppi, joka muuttaa Vallisaaren maiseman geometrisiksi kuvioiksi. Teosta voi siis “käyttää” kaukoputken tapaan ja valita oman maisemansa ja tapansa katsoa sitä.

33 Yayoi Kusama

Tässä kohtaa vaihtuu näyttämö, eli seuraavat kuusi tärppiä ovat HAMissa. Me päädyimme jakamaan Biennaaliin tutustumisen kahteen retkeen, sillä 47 työtä kerralla on aikamoinen taide-elämys, mutta toki sinnikäs taiteen ystävä voi vierailla samanakin päivänä niin Vallisaaressa kuin HAMissa.

Yayoi Kusaman värikkäät työt ilahduttivat suomalaisia keväällä 2017 – tästäkin blogista löytyy muutama kuva silloisesta Kusaman näyttelystä.

Biennaalin teosten joukossa on tänä kesänä yksi Yayoi Kusaman työ, joka räiskii värinsä katsojan näkökenttään heti Biennaalin HAMin osuuden sisääntulossa. Huomenna kukkivat kukat -veistos on leikkisä ja luokseen kutsuva, mutta samalla myös outo, vieraslaji ehkä :-)

38 Ingela Ihrman

Astuessani HAMin saliin, jossa Jättiputki täyttää tilan mietin, että tässä on koko tämänvuotisen Helsinki Biennaalin ehdoton suosikkini! Sitten epäröin hetken, tuohesta toteutettu teos Vallisaaressakin oli upea … No, niin tai näin, mutta Jättiputki on vaikuttava, myös kooltaan. Jättiputki-työ on suurennos kaukasianjättiputkena tunnetusta lajista, joka tuotiin Eurooppaan puutarhakasvina ja on nykyään luokiteltu vieraslajiksi.

Jättiputken rinnalla HAMIssa on myös taiteilijan teos Sammakkoeläin Bjuvista, jonka lähtökohtana on ollut Ruotsista Bjuvin kylän hiilikaivoksesta löytynyt sammakkoeläimen fossiili. Teoksessaan Ihrman on luonut sammakkoeläintä kuvaavan puvun ja pohtii eläimen elinympäristöä 200 miljoonaa vuotta sitten.

Tarjolla olisi myös ollut eroottinen novelli Vihreät sormet, mutta vaikka otinkin kuvan kirjasta, jossa oli piirros sammakkoeläimestä, niin tuo eroottinen novelli meni minulta ihan ohi.

40 Theresa Traore Dahlberg

Hakili – Jänis -teoksen esittelytekstissä kerrotaan, että taiteilija ammentaa työskentelyynsä aineksia juuristaan Ruotsissa ja Burkina Fasossa! Mielenkiintoisesti joskus matkailuharrastuksemme ja taide voi kietoutua yhteen. Pienen jutun Burkina Fasosta voit halutessasi lukea tästä. Jänis-veistokset pohjautuvat taiteilijan isoäidin kertomiin kansansatuihin, joissa jänis haastaa valtaapitäviä älyllään ja huumorillaan.

43 Tamara Henderson

Saako taiteesta pitää vaan kehysten värien ja muotojen takia? Taiteilijan tarkoituksena on kiinnittää huomiomme ekosysteemin unohdettuihin sankareihin – matoihin. Sinikehyksisissä töissä on töitä, jotka ovat kunnianosoitus matojen voimalle ikiaikaisina maan muokkaajina. Keltaisissa kehyksissä on auringon, kuun ja varjon energiaa – ja matoja. Samalta taiteilijalta on muuten Vallisaaressa esillä työ Matojuttum jossa parin ison puusta toteuten kaaren keskellä on matofarmi, mutta visuaalisesti se ei mielestäni ollut mitenkään erityinen.

46 Sissel M Bergh

Pohjois-Norjan reissumme jälkeen huomaan saamelaisuuteen liittyviä asioita herkästi. Taivaan iho -teoksessa on hirvennahkainen teltta ja sen sisällä sydämen muotoinen valolähde. Teltan pinnassa on vanha tähtikuvioihin liittyvä saamelainen tarina, jota ei tietenkään pysty lukemaan, mutta sisältä valaistu teltta on todella kaunis!

47 Marjetica Potrc

Ensin ajattelin, että tämä ja edellinen työ ovat yhtä ja samaa työtä, mutta vaikka ne sopivatkin minusta hyvin yhteen, niin seinämaalaus on Marjetica Potrcin käsialaa. Työssään taiteilija kohdistaa huomionsa luonnolle kuuluviin oikeuksiin – räiskähtelevän iloisin värein!

Muutama muu maininta

Vallisaaressa minua, “kokenutta” Biennaali-kävijää, kiinnosti myös taiteilijakollektiivi nabbteerin työ (numero 31), jossa purkukuntoisen koulun seinää peittää tänä vuonna joukko kuivia kasveja. Vuonna 2021 samainen koulu loisti kaikissa sateenkaaren väreissä (silloinen numero 38) ja näitä värejä on vielä nähtävissä hiukan tänäkin vuonna.

HAMissa Edgar Calelin “risukasa” (numero 45), johon on ripustettu puisia apinanaamioita on oikeastaan aika ovela sekin. Apinahan on pyhä eläin mayakulttuurissa ja taiteilijan juuret ovat Guatemalassa.

Helsinki Biennaalin huonoimman työn maininnan myönnän Raimo Saarisen työlle Vallisaaressa (numero 12, kahtena kappaleena). Puunpätkien kohdalla olisi pitänyt aistia kolmen eri kasvin tuoksuja, mutta emme me, emmekä muutkaan samoihin aikoihin liikkeellä olleet, kyllä haistaneet mitään, emme edes siinä vaiheessa kun olimme tajunneet, että tämä pölkky nyt on se teos – vai oliko?

Videoteokset ovat minusta aina taidenäyttelyissä vähän haastava taidemuoto ja niin nytkin. Kati Rooverin Lauluja merestä (numero 17, Vallisaaressa) 20 minuutin pätkän lopussa pääsee näkemään valaan – no, valasretkillä ei välttämättä aina edes valasta näe. Jenni Laitin ja Carl-Johan Utsin (numero 35, HAMissa) teos Isoäitimme kyyneleet on kyllä oikeastaan aika hieno, massiivisen kokoisine porolaumoineen. Jäin miettimään, että onko pohjoisessa todella noin paljon poroja missään vai joko tekoäly on valjastettu tähän työhön, mutta ehkä niitä poroja vaan on jossain niin paljon!