Luin vuoden 2025 aikana 58 kirjaa – pari vähemmän kuin edellisenä vuonna, mutta se oli oikeastaan tavoitteeni. Välillä tuntuu, että tulee hukattua liikaa aikaa joskus vähän puolivillaistenkin kirjojen parissa sen sijaan, että tekisi jotain fiksumpaa :-) Toki monet lukemistani kirjoista olivat hyviä ja osa todellaan innostaviakin! Kaikki tässä mainitut kirjat – ja muutkin vuoden mittaan lukemani kirjat – olen tosiaan lukenut, en tapaa kuunnella kirjoja. Lähes kaikki kirjat luen iPadillä, eli joko Bookbeatistä tai Nextorystä tai ulkomaisten kirjojen osalta Kindlellä, jonne olen kirjat ostanut yleensä Amazonista.
Monessa lukemissani kirjoissa on ainakin sen verran matkailuteemaakin mukana, että jos vaikka kirjassa ei matkaa tehtäisikään, niin se kertoo selkeästi jostain maasta tai alueesta – jotkut niistä avartavat kuvaa ihan koko maailmasta.
Kirjaan lukemani kirjat Goodreads -sivustolle, joten kaikki vuonna 2025 lukemani kirjat näet halutessasi tästä – ihan muutamaa lukuunottamatta, sillä joskus kirjojen tuleminen tuolle sivustolle kestää hetken, enkä yleensä jaksa itse nähdä vaivaa niiden lisäämisessä.
Seuraavassa – samaan tapaan kuin vuoden 2024 osalta – nostoina kymmenen parasta tai ainakin mielenkiintoisinta, mielestäni. Kirjat ovat nimen mukaan aakkosjärjestyksessä – piti vielä tarkistaa, että artikkelia The ei oteta mukaan aakkostettaessa.
The Great Hippopotamus Hotel
Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe -kirjasarja on yksi niistä harvoista, joita olen säilyttänyt kirjoina ja joista ostan uusimman kirjan heti sen ilmestyttyä pehmeäkantisena versiona. Välillä nämäkin kirjat jäävät kyllä lukujonoon, sillä hyviä kirjoja on niin paljon! Niinpä päädyin viime vuonna lukemaan näistä viimeisimpiä vähän väärässä järjestyksessä, eli luin tämän uusimman, The Great Hippopotamus Hotel -kirjan ennen toiseksi uusinta From a Far and Lovely Country. Jälkimmäisen luin vasta juuri nyt tammikuun alussa. Mutta eipä näillä aurinkoiseen Afrikkaan sijoittuvilla hyvän mielen kirjoilla nyt ihan tarkkaan ole väliä, että missä järjestyksessä niitä lukee – päähenkilöiden elämässä toki tapahtuu ajan mittaan joitakin muutoksia, muttei niin nopeasti, että niitä parin väärässä järjestyksessä luetun kirjan kohdalla edes huomaa!
The Great Hippopotamus Hotel -kirjassa Mma Ramotswe ja Mma Makutsi matkustavat syrjäseudulle auttamaan hotellia, jonka maine on kärsinyt erikoisten vastoinkäymisten vuoksi. Hotellissa ilmenee muun muassa ruokamyrkytyksiä, katoamisia ja muita häiriöitä, ja kaksikko selvittää, ovatko ne sattumaa vai tahallista sabotaasia. Sivujuonissa ratkotaan pienempiä arkisia pulmia, kuten epäilyttävää käytöstä, luottamukseen liittyviä kysymyksiä ja ihmissuhteisiin liittyviä salaisuuksia, kuten vaikka miten eräs Mr. J.L.B. Matekonin asiakas on ostamassa kalliin urheiluauton vaimonsa tietämättä. Mutta rikokset, jos niitä nyt edes on, ovat pieniä ja niiden ratkaisu on usein ihmissuhteiden ratkaisua, poliisia ei yleensä tarvita paikalle lainkaan.
Kiinan maailma – Tulevaisuuden supervalta ja sen tavoitteet
Mika Hentusen tietokirja tarkastelee Kiinaa turvallisuuspolitiikan, vallankäytön ja suurvaltastrategian näkökulmasta. Se analysoi Kiinan kommunistisen puolueen ajattelua ja sitä, miten historia, nationalismiin nojaava ideologia ja autoritaarinen hallintomalli ohjaavat maan toimintaa. Erityisesti Hentunen kuvaa Kiinan pyrkimystä muuttaa kansainvälistä järjestelmää itselleen suotuisammaksi pitkän aikavälin strategioiden kautta. Keskeisiä teemoja ovat sotilaallinen voima, teknologinen kilpailu ja informaatiovaikuttaminen. Kirjassa käsitellään myös Kiinan suhdetta Yhdysvaltoihin, Eurooppaan ja Venäjään. Taiwan ja Etelä-Kiinan meri nousevat esiin konkreettisina jännitteiden näyttämöinä. Itselleni Kiinan vaikuttaminen on näkynyt monessa vierailemassamme Afrikan valtiossa – ideologialla ei ehkä ole niin väliä, kun luvassa on puhdasta rahaa. Ainakin minulle kirja oli silmiä avaava – ja samalla hiukan pelottavakin – Xi Jinpingin maailmanvalloitus voi olla asia, jota ei enää voi estää tapahtumasta. Varsinkin kun Kiinassa asioita voidaan edistää pitkäjänteisesti, kun valta ei vaihdu vaalikaudesta toiseen.
Kolme saarta – isä, äiti ja minä
Sophia Janssonin elämänkerrallinen teos Kolme saarta syntyi ainakin siksi, että Sophia Jansson halusi kirjoittaa elämänkertansa ainakin tältä osin itse. En ole erityinen Muumi-fani, mutta toki viime vuosina on tullut tutustuttua useammassakin yhteydessä Tove Janssonin taiteeseen ja Kesäkirjan olemme nähneet niin näyttämöllä kuin elokuvana. Klovharunin saarellakin olemme käyneet.
Kirjan kolme saarta ovat Tonga, Ibiza ja Klovharun – tai ei vain Klovharun vaan laajemminkin Pellingin saaristo, jossa Sophia Jansson on lapsuudesta asti viettänyt kesiään. Tonga oli Tove Janssonin ja hänen velljensä, Sophia Janssonin isän, unelma, joka ei sitten lopulta koskaan toteutunut. Aina ei viisumin saanti onnistu – sisarusten Tongalle muutto kilpistyi lopulta siihen, että saarelta ei siihen myönnetty lupaa. Tonga on kuitenkin ollut suvussa niin merkityksellinen paikka, että lopulta Sophia Jansson toteuttaa miehensä kanssa matkan saarelle, joka ei sitten kovin paratiisimaiseksi osoittaudukaan. Ibizalla Sophia Jansson vietti ison osan lapsuuttaan. Sophian ja isänsä asuinpaikat vaihtelevat, mutta Pellingin saaristo, meri ja Suomen kesä kuitenkin pysyvät.
Mahdoton elämä
Matt Haigin kirjan Mahdoton elämä luin, sattumalta, ennen keväistä Ibizan matkaamme ja siitä tulikin pieneltä osin matkaoppaamme Ibizalle. Kirja kertoo vanhemman naisen rohkeasta päätöksestä harkita muuttoa Ibizan maaseudulta lahjaksi saamaansa taloon. Mukana on “muutan toiseen maahan” arkirealismia, mutta myös paljon Ibizan luontoa ja yliluonnollisiakin asioita. Yliluonnolliset asiat eivät ole ihan minun juttuni, mutta menivät nekin, kaiken Ibiza-kuvauksen lomassa.
Lisää kirjasta jutussamme Ibizalta, mukana myös kirjan vinkkilista saarelle!
Looking for Transwonderland: Travels in Nigeria
Noo Saro-Wiwa on brittiläis-nigerialainen kirjailija jo kirjassaan Looking for Transwonderland: Travels in Nigeria (ei suomennettu) palaa ensimmäistä kertaa vuosien jälkeen synnyinmaahansa. Kirja seuraa hänen matkaansa Lagosista, Ibadanista, Abujaun, Kanoon, Maiduguriin ja Port Harcourtiin. Itselleni kirja oli enemmän matkakertomus, mutta oli kyllä myös mielenkiintoista lukea kuvausta siitä, miten monet asiat Nigeriassa ovat kirjailijalle toisaalta tuttuja, mutta toisaalta jo ihan erilaisia kuin ennen. Kirjailijan isä oli ympäristöaktivisti Ken Saro-Wiwaan, jonka teloitus vuonna 1995 varjostaakin koko tätä matkaa Nigeriaan. Melkein jäi harmittamaan, että oma matkamme Nigeriaan keskittyi vaan Lagosiin ja Aboekutaan aika lähellä Lagosia, mutta toisaalta länsimaiselle matkailijalle ihan koko Nigeria ei ole samalla lailla helppo kohde kuin nigerialaiset juuret omaavalle. Suosittelen kyllä kirjaa ehdottomasti, jos haaveilet joskus matkasta Nigeriaan – siinä missä Chimamanda Ngozi Adichien kirjoja.
Matkalla maailman kaikissa maissa
En ole vieläkään lukenut Juha Suoniemen kirjaa Matkalla maailman kaikissa maissa kannesta kanteen (tai sähköisenä versiona alusta loppuun), mutta olen lukenut sitä moneen otteeseen ja tulen etsimään Juhan kuvaukset tulevaisuudessakin jokaisesta uudesta maasta johon olemme suuntaamassa. Siinä missä Anna-Katri Räihän Menolippu kaikkialle keskittyy henkilökohtaisiin tarinoihin ja innostamaan lähtemään matkalle, niin Juhan kirja on koko maailman kattava tietokirja. Toki sekin vanhenee käsissä, kuten kaikki matkakirjat, mutta kunhan oleelliset asiat tarkistaa muistakin lähteistä, niin mielestäni on aina ennen uutta maata mukava lukea edes lyhyesti jonkun toisenkin matkailijan kokemuksista kyseisessä maassa.
Juhan kirjaa esittelin blogissamme laajemmin jo alkuvuodesta:
On the Hippie Trail
Rick Stevesin kirjaa The Hippie Trail panttasin lukujonossani Afganistanin matkamme yli, sillä halusin, että olin itse kokenut tämän kuuluisan reitin maat ennen kirjan lukemista. Toki kirja on oivaa lukemista vaikkei mikään reitin maista olisi tuttu – ehtiihän sitä matkalle tämän kirjan luettuaankin!
Viime vuonna kirjoitin blogijutun vain kahdesta kirjasta ja tämä oli toinen niistä – todistanee jotain kirjasta sekin.
Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä
Anna-Riikka Carlsonin kirjoittama eräänlainen elämänkerta kirjailija Eeva Kilvestä syntyi kustannustoimittajan ja kirjailijan välisen yhteyden syventyessä ystävyydeksi. Kirjailija on jo vanha, hauraskin, joten naisten väliset tapaamiset tapahtuvat Eeva Kilven kotona, viikosta toiseen, lyhyinä, mutta toistuvina hetkinä. Mukana on paljon muistoja kirjailijan elämästä, sillä mukana kulkevat myös hänen kirjansa ja henkilökohtaiset arkistot, jotka kirjailija luovuttaa kustannustoimittajalleen. Toki Eeva Kilven teosten keskeiset teemat, rakkaus, luonto, evakoksi päätyminen, naiseus, äitiys ja vanhuuskin mahtuvat kirjan sivuille.
Henkilökohtaisesti kiinnityin myös pieneen yksityiskohtaan, jossa kerrottiin miten kirjailija oli asunut vuosikymmeniä samassa osoitteessa Tapiolassa ennen muuttamistaan vanhainkotiin, sekin Tapiolassa. Kävimme jopa kesällä katsomassa taloa, jossa hän asui vuosikymmeniä, sillä – vaikka emme olleet sitä tienneet – se sijaitsee alueella, jolla etenkin kesäisin kuljemme ellei nyt ihan viikottain, niin useita kertoja kesässä kuitenkin.
Syksyllä kävimme myös katsomassa Turun kaupunginteatterissa teoksen näyttämöllä, mutta tällä(kin) kertaa pidin paljon enemmän kirjasta, jossa tarina eteni kuitenkin pitkälti kronologisesti – etenkin kirjaa lukemattomalle näytelmä saattaa olla turhankin sekava kokoelma tapahtumia ja ajatuksia. Tätä väittämää voi tietysti nyt keväällä käydä testaamassa Kansallisteatterissa helmikuun lopusta alkaen. Näytelmä ja näyttelijät on sama kuin Turussa nähdyt esitykset, joten jos sen on nähnyt jo Turussa, niin ei kannata vaivautua.
Suurenmoinen matka
Johanna Vuoksenmaa oli minulle kirjailijana uusi tuttavuus ja kirjan päädyinkin lukemaan poikkeuksellisesti löydettyäni sen lähikirjaston Viikon nopeat -hyllystä, jossa on esillä uusia kirjoja, joita saa lainata vain lyhyellä laina-ajalla. Lentokoneen kuva kirjan kannessa veti puoleensa :-)
Kirjassa kulkee osittain rinnakkain kolme matkailijaa, lentoemäntä, jonka lyhyetkin matkat vievät nopeasti kauas, hänen jo edesmennyt sukulaistätinsä, jonka matkaa seurataan säilyneiden kirjeiden kautta ja lopulta myös lentoemännän pojan matkaa Berliiniin. Vanhemman sukulaistädin matkaa kuvataan jonkinlaisena palkintomatkana sodanaikaiseen Natsi-Saksaan, jossa matkaajille esitellään Saksaa, jossa (melkein) kaikki on upeaa. Ei taida tällaisia matkoja oikeasti järjestetyn sodan jaloissa, mutta sen myötä tuo sota on yksi osa kirjan tarinaa. Toinen sota on Ukrainan sota, jonne poika tavallaan haluaisi, mutta lopulta ei kuitenkaan. Juonen käänteitä on kiitettävästi ja henkilökuvaus herättää hahmot elämään.
Vuoksenmaan esikoisromaani Pimeät tunnit (2020) on mennyt minulta kokonaan ohi. Elokuvaohjaanana erityisesti elokuva Nousukausi (2013) on ollut meille merkityksellinen, sillä sen alkumetreillä lenkkeillään nykyisen talomme vierellä!
Talo maailman reunalla
Vuosi 2025 oli vihdoinkin vuosi, jolloin minäkin hyppäsin mukaan Hildur-huumaan. Aloitin asiallisesti lukemalla kirjan Talo maailman laidalla, jossa Satu Rämö kertoo miten perhe muutti Islannin syrjäisimpään kolkkaan, Länsivuonoille, vanhaan kivitaloon. Vuoden mittaan arki asettuu uusiin uomiinsa ja perhe tutustuun niin vanhaan taloonsa kuin kylän asukkaisiin. Islannissa kun ollaan, niin luonto on melkein pääosassa: kesän pitkät auringonpaisteet ja talven myrskyt, lumivyöryt ja läpipääsemättömät tiet vaikuttavat arkeen voimakkaasti.
Tämän johdannon jälkeen luin Hildur-sarjan osa kerrallaan, loppuvuodesta myös sarjan viidennen kirjan, Tinnan. Vuoden mittaan kävimme myös katsomassa näytelmän Hildur Turun kaupunginteatterissa – tänä keväänähän myös Helsingin kaupunginteatteri tuo Hildurin näyttämölle. Tammikuussahan (26.1.) Hildur alkaa myös televisiosarjana Nelosella ja Ruudussa. Ja syyskuun alussa mekin suuntaamme Länsivuonojen maisemiin, vaikkakin vaan risteilyllä ja vaan päiväksi! Myönnetään, Länsivuonojen sisältyminen alkusyksyn risteilymme reittiin oli yksi syistä valita juuri se risteily. Aikamoinen ilmiö, tämä Satu Rämön Hildur-sarja!
Lukujonon päällimmäisiä
Lukuvuosi 2026 on jo alkanut, Alexander McCall Smithin From a Far and Lovely Country ja Robin Cookin Spasm tuli luettua jo ennen tammikuun reissuamme. Kummankin kirjailijan kirjoja olen lukenut jo vuosikymmeniä ja hommaan uusimmat itselleni jopa ihan kirjoina melkein heti niiden ilmestyttyä.
Matkoilla tulen usein enemmän katsoneeksi iPadille ladattuja elokuvia tai sarjoja kuin luettua mutta jos vaikka tuon Annu Kekäläisen Seuraavat elämät ottaisi matkalle mukaan – ehkäpä päädymme jopa niihin afrikkalaisiin maisemiin kuin kierrätystavarat Euroopasta! Dictatorland sopisi sekin matkan teemaan, mutta ehkä se jää matkan jälkeen. Itse asiassa se on jäänyt lukujonossa jalkoihin jo yli vuoden, sillä jotenkin se tuntui viime vuoden alussakin kirjalta, että nyt luen tämän, mutta eipä tullut luettua. Sen sijaan tuli kyllä kuunneltua useimmat tarinan Ylen 12 diktaattoria -podcastista. Thor Pedersenin kertomus matkastaan maailman kaikkiin maihin lentämättä ja käymättä välillä kotona voisi sekin sopia jo alkuvuoteen.
Koko lukujonooni voit halutessasi paneutua tästä.
Ajoittain kyllä harhaidun Bookbeatin tai Nextoryn muutaman euron tarjouksiin ja päädyn sitten lukemaan mitä niissä nyt kulloinkin on tarjolla sen verran kuin lukuaikaa riittää. Varsinaisesti en niiden tilaajaksi ryhdy, koska monet kirjat, jotka oikeasti haluan lukea, eivät koskaan niihin tule.
Goodreadsistä uupuneet
Aloitin jutun kertomalla, että luin kuluneena vuonna 58 kirjaa. Tarkkaan ottaen kirjoja tuli luettua 60, sillä nämä jäivät järjestelmästä ainakin toistaiseksi puuttuvina kirjaamatta:
- Laura Henriksonin Elämän taide : ikkunoita ihmisyyteen
- Reija Korkatin Uni hiekasta
Tuo Uni hiekasta jäi kyllä erikoisen aiheensa tiimoilta pitkäksi aikaa mieleen. Kirja kertoo miten koulukiusattu turkistarhaajan tytär päätyy Isis-taistelijan vaimoksi ja lopuksi lapsineen vankileirille Isiksen romahduttua. Onhan näitä tarinoita, oikeastikin, mutta aika harvinainen elämänpolku kuitenkin,
Jos itsekin käytät Goodreads-sivustoa, tai innostut nyt sen käyttäjäksi, niin laita rohkeasti ystäväpyyntöä tulemaan, Kuten ylläolevista luvuista näet, niin aika hyvin se kuitenkin kattaa suomenkielisenkin kirjallisuuden, eli ihan kelpo järjestelmä se on! Sivuston viestit, jotka kertovat mitä muut ovat lukeneet tai lukemassa tarjoavat usein nekin kivoja vinkkejä seuraavaksi kirjaksi.
Tripfiction
Välillä etsin Tripfiction-sivustolta kirjoja, jotka sijoittuvat tuleviin matkakohteisiimme, mutta turhan usein katson kirjavinkkejä liian myöhään ja sitten taas matkan jälkeen en ehkä sitten kuitenkaan tule niihin palanneeksi.
Yli 52 kirjan kun pääsee, on se varsin huikea määrä. Tuo Kiina aiheena kiinnostaisi paljon, joskin Mika Hentunen ei kuulu omiin suosikkeihin. Koska kesällä tulee mentyä Islantiin, mukaan lukien Länsivuonoille, voisi itsekin jonkun kirjasarjan kirjoista lukea.
Kiitos Mikko! Kiinaan tuskin enää suuntaamme, mutta aiheena tosiaan kiinnostava, sillä sen verran iso peluri maailmalla Kiina nykyisin on.
Upea määrä kirjoja, yksi viikossa!! Ja kiitos, muutama kirja tuli tästä omaan listaan
Kiitos Mari! Nopeahko lukija, ehkä, ja eläkeläisellä aikaa :-)
Ihailtava määrä kirjoja vuoteen mahtunut! Tuo Mma Ramotswe -sarja alkoi hieman kiinnostaa, sillä olen yleisesti etsivätarinoiden ystävä ja jos siihen liitetään vielä muihin maihin tutustuminen niin kuulostaa vielä paremmalta :)
Kiitos Sarianne! Ei tuossa Mma Ramotswe -sarjassa kyllä Botswanan ulkopuolelle matkusteta, mutta Botswana, Afrikan Sveitsi, on toki hieno kohde!
Mielenkiintoisia kirjavalintoja! Itse luen myös, mutta pääasiassa dekkareita ja elämänkertoja. Pitkillä lentomatkoilla menee yksi/suunta ja jos kohteessa on luppoaikaa, siellä aukaisen jälleen uuden opuksen. Itse tykkää oikeista kirjoista, jotka yleensä jäävät hotellien “kirjastoihin” seuraavien lukijoiden iloksi. Sivujen kääntelyssä on jotain maagista ja kutkuttavaa.
Kiitos Heidi! Itse en enää – käsimatkatavaroilla pääosin matkustaessa – ole kuljettanut oikeita kirjoja aikoihin. Toisaalta matkoilla tulee enemmän katsottua Netflixiä kuin luettua :-)
Oletpa kyllä ehtinyt lukea tosi kattavan kirjapinon! Itsellä menossa tällä hetkellä Kotona Istanbulissa. Vanha kirja, mutta osui käteen vasta oman Istanbulin reissun jälkeen.
Kiitos kommentistasi! Lukemista harrastavalla eläkeläisellä riittää aikaa lukemiseenkin :-)
Kivan määrän kirjoja olet lukenut. Itse varmaan noin 20 kirjaa, jos sitäkään. Nyt juuri luen Rämön viimeistä.
Hyviä matkakirjoja ei vähään aikaan ole ilmestynyt. Tuo ilmiömäiset matkat pitäisi kai ottaa luettavaksi.
Mukavia lukuhetkiä. Se ei ole koskaan hukkaan heitettyä aikaa!
Kiitos kommentistasi! Rämön kirjat taitavat nyttemmin kuulua jo yleissivistykseen :-)
Kirjavinkit on mukavia. Itse luen parhaillaan Dan Brownin tarinaa Prahasta. Saa mukavia vinkkejä matkailuun, ja tuo samalla hyviä muistoja omilta reissulta.
Lukeminen kannattaa aina.
Kiitos Rami! Tartuin tuohon, että “Lukeminen kannattaa aina”. Itselleni on suuri kynnys jättää aloitettu kirja kesken ja joskus kyllä sattuu kohdalle opus, jonka osalta en sitten loppujen lopuksi välttämättä ole sitä mieltä, että sen lukeminen kannatti, mutta kyllä, varmaan useimmiten kannattaa.
Ennen olin kova lukemaan. Nykyään ei jotenkin ole aikaa, vaikka tykkäisin kyllä lukemisesta. Jotenkin sitä aina istahtaa sohvalle katsomaan jotain sarjaa.
Huikean määrän kirjoja olet kyllä lukenut. Kuvausten perusteella voisin itsekin lukea näistä monta. Hildur-sarjaa olen monesti harkinnut aloittavani.
Kiitos Virpi! Kieltämättä itsellänikin juuri reissuilla, vaikka lennoilla, tulee ennemmin katsottua jotain kuin luettua.