Matkalla maailman kaikissa maissa

Vuonna 2023 kolme suomalaista saavutti tavoitteensa käydä kaikissa maailman maissa. Yksi heistä oli vantaalainen Juha Suoniemi. Nimi saattaa olla tuttu ainakin vantaalaisille kaupunginvaltuutettuna ja kaupunginhallituksen jäsenenä, mutta itse Juha luonnehtii itseään myös sijoittajaksi, kirjailijaksi ja taloustieteilijäksi. Äskettäin julkaistun kirjan täydellinen otsikko onkin Matkalla maailman kaikissa maissa – taloustieteen silmin.
Anna-Katri Räihä oli yksi näistä kolmesta ja hänkin on jo ehtinyt julkaista kokemuksistaan kirjan, joka kuitenkin on hyvin erilainen kuin Juhan kirja. Kolmas henkilö on Jari Karppinen, mutta häneltä ei ainakaan hetimmiten taida olla kirjaa tulossa.

Matkabloggaajana ja Maailmanmatkaajana, kuten Juhakin, sain kirjan luettavakseni ennakkoon jo muutamia viikkoja sitten. Hienoisesta “etumatkasta” huolimatta tunnustan, etten ole kirjaa kannesta kanteen vieläkään lukenut, sillä matkakirjaksi Juhan kirja yli 350 tiiviillä sivullaan on aikamoinen järkäle. Päätinkin lähestyä kirjaa siten, että luin sen alun ja lopun, eli johdannon aiheeseen ja yhteenvedon tunnelmista siinä vaiheessa kun kaikki maailman maat on nähty. Sen lisäksi arvoin itselleni 12 maata, joissa olen itse käynyt ja 4 maata, jotka ovat vielä meiltä näkemättä ja luin Juhan tarinat näistä maista.

Matkalla maailman kaikissa maissa välttää luettelomaisuuden

Jo parin ensimmäisen tarinan luettuani jouduin korjaamaan hienoista ennakkokäsitystäni kirjasta, joka “vaan” luettelee kaikki maailman maat. Juha on valinnut lähestymistavaksi aloittaa kunkin maan osalla lyhyellä yleiskuvauksella koskien maan sijaintia, historiaa ja taloudellista tilannetta. Kuvaukset eivät kuitenkaan ole Wikipedia-kopioita vaan kertaus maan historiasta keskittyy ainakin lukemieni maiden osalta hienosti asioihin, jotka ovat eniten vaikuttaneet maan nykytilanteeseen. Samoin taloudellisen tilanteen osalta Juha ei tyydy pelkästään luettelemaan BKT-lukuja vaan ottaa rinnalle ostovoimapariteetin, eli BKT:n jaettuna maan asukasluvulla ja muistaa myös esittää arvioita liittyen varallisuuden jakautumiseen asukkaiden kesken. Moni BKT ja jopa ostovoimapariteetillakin hyvinkin varakas maa ei välttämättä ole varakas kuin muutaman harvan maan asukkaan kannalta.

Arvontani maista, jotka ovat meillekin ainakin jossain määrin tuttuja 164 itsenäisessä valtiossa käytyämme, osui tällaiseen listaan valtioita: Brasilia, Chile, Guyana, Kuuba, Lesotho, Liechtenstein, Luxemburg, Marokko, Nigeria, Palau, Slovakia ja Vietnam. Meille, vielä, tuntemattomista valtioista luin tarinat Jemenistä, Pohjois-Koreasta, Sudanista ja Tuvalusta.

Kuten monen muunkin suomalaisen, myös Juhan, “matkailu-ura” alkoi Euroopasta. Kirja eteneekin maasta toiseen hakuteokseksi vähän oudossa järjestyksessä, eli järjestyksessä, jossa Juha on aikuisena maissa vieraillut. Tämä määritelmä aikuisena sotkee kuviota vielä hiukan, sillä hän on vieraillut joissakin maissa myös sitä ennen, joten etenkin alkupään maiden kohdalla lukija saattaa välillä olla vähän hukassa sen myötä, että tarinoissa on niin kaukaisempaa kuin vähemmän kaukaista menneisyyttä ja matkoja nuoruuden ystävien kuin vaimonkin kanssa.

Mutta en antanut sen haitata, sillä ainakin omalla kohdallani totesin nopeasti, että tästä kirjasta on kyllä hakuteokseksi tuleville reissuille, vaikka tietyn maan tarinan löytyminen sisällysluettelosta saattaakin kestää hetken! Tässä kirjassa on sentään sisällysluettelo, esimerkiksi lähes saman nimisestä Rauli Virtasen kirjasta Matkalla kaikissa maailman maissa ei tiettyä maata löydä kuin lukemalla kirjan alusta loppuun.

Seuraavassa muutama huomio/kommentti lukemistani matkatarinoista.

Brasiliasta Liechtensteiniin

Brasiliassa Juha(kin) kävi kahdesti, ensin, ehkä maabongausmielessä (kuten mekin), mutta sitten toisen kerran nähdäkseen Rion ja Iguassun putoukset (kuten mekin, putousten osalta). Riossa olemme tallanneet samoja rantoja Copacabanan osalta, me tosin myös Ipaneman rannalla. Kaupungin vaarallisuus saattaa tosiaan ansaita maininnan – tosin olemme myös kuulleet tarinan siitä, miten automaattiin unohtunut pankkikortti palautui kauniisti hotellille.

Guyanan tarinan historiaosuus tarjosi minullekin uutta, vaikka olen maassa käynytkin. En tiennyt, että Guyanoja on viisi. Espanjalainen Guayana on osa Venezuelaa, brittiläinen Guyana on itsenäinen Guyana, hollantilainen Guyana on itsenäinen Suriname, ranskalainen Guyana on Ranskan merentakainen departementti, ja portugalilainen Guyana on osa Brasiliaa. Itselleni Guyanan merkittävän muisto on vierailu Kaieteurin putouksilla, mutta ymmärrettävistä syistä maita nopeaan tahtiin kuitenkin mieluiten vähemmän kuin enemmän rahaa käyttävän matkailijan budjettiin ja aikatauluun se ei ollut mahtunut.

Lesothosta Juha toteaa, että maan läpi ajaminen siellä yöpymättä tarkoittaa, että hän vietti siellä vähiten aikaa kaikista maailman maista Vatikaanin jälkeen. Osittain syynä oli etenkin syrjäisemmillä alueilla Juhan ja hänen skandinaavisen vaalean puolisonsa keräämä liiallinenkin huomio, joka ei tuntunut miellyttävältä.. Me vierailimme vain Maserussa ja senioripariskuntana paikallisen oppaan kanssa liikkuessamma maa ei tuntunut yhtään epämiellyttävältä. Muistutus vaan siitä, että maan kuin maan maailmassa eri ihmiset voivat kokea kovin eri tavalla. Kun Juha tuossa mainitsee, vain lyhyesti vierailtuja maita oli pakko vielä tarkistaa hänen kokemuksensa Paraguaysta ja Haitista, jotka nekin ovat usein maita, joissa maabongaritkin vain pistäytyvät. Paraguayn Juha näytti kuitanneet vierailulla rajakaupungissa – itse suosittelen kyllä kohteeksi myös pääkaupunki Asuncionia. Haitissa Juha näyttää käyneen “oikeasti”, siinä missä me puolestamme tyydyimme Labadeehen.

Liechtensteinissa Juha etsi, löytämättä, edullisia ruokapaikkoja – eipähän niitä siellä tosiaan oikein ole. Me ihastelimme Liechtensteinissa mm. taidetta ja kaunista kaupunkikuvaa, mutta Juha oli myös paneutunut maan hallintoon ja tullut siihen tulokseen, että pieni maa on ehkä maailman toimivin demokratia. En lähde väitettä kiistämään Juhan vakuuttavat perustelut luettuani.

Luxemburgista Vietnamiin

Luxemburgissa niin Juha kuin monen monet matkabloggaajat :-) syyllistyy kuittaamaan kaupungin kovin nopeasti. Vietettyämme runsas vuosi sitten kaupungissa useamman päivän väitän edelleen, ettei sitä päivässä, ehkei parissakaan ehdi kunnolla kokemaan. Mutta meillä ei olekaan ollut varsinaisesti kiire rientää jo seuraavaan maahan. Juhan tapauksessa tavoitteena oli paitsi kiertää kaikki maailman maat myös tehdä se nopeasti, eli saavuttaa tavoite nuorimpana suomalaisena. Ihan tähän Juha ei koronavuosien takia päässyt, mutta melkein. Juha saavutti tavoitteensa 37-vuotiaana siinä missä Pekka Suonio teki sen 36-vuotiaana – tosin maita oli silloin, 2006, pari vähemmän. (Etelä-Sudan itsenäistyi 2011 ja viimeiset valtiot Jugoslavian raunioista itsenäistyivät juuri vuonna 2006.)

Nigeriaa myös Michael Palinin kuvaamana!

Nigeriaa Juha luonnehtii yhdeksi haastavimmista maistaan, ellei muuten niin viisumien osalta. Hiukan epäonnisesti hän lopulta päätyi anomaan viisumin kahta kautta ja sai ne lopulta molemmat, mutta myös 800 euron laskun niistä! Me selvisimme sentään yhdellä viisumilla ja alle 400 eurolla (per nuppi). Perillä Lagosissa toinen viisumin kanssa auttaneista henkilöistä päätyy häntä opastamaan ja kokemus onkin erinomaisen positiivinen, eli loppu hyvin kaikki hyvin. Siinä missä me kävimme Lagosissa mm. Makokon alueella, niin Juha tekee retken orjakaupunki Badagryyn. Yhteisiäkin kokemuksia löytyy, kuten vaikka Lekkin riippusillat. Juuri nyt voit muuten käväistä kotisohvalta Nigeriassa Michael Palinin mainion Nigeria-sarjan myötä.

Palaussa omatoimimatkailija asettuu maan suurimpaan kaupunkiin Kororiin ja tutustuu maahan vuokra-autolla. Maasta syntynyt mielikuva on hyvin erilainen kuin meidän Palaun upeasta saaristosta niin ilmasta kuin veneestä saamamme mielikuva. Taas yksi osoitus siitä, että vaikka muiden matkakertomuksiin kannattaa tutustua, mielellään monipuolisesti, ennen matkaa kohteeseen jos toiseenkin, niin kannattaa muistaa, että monella maalla on monet kasvot ja parhaimmillaan niistä voi valita mitkä haluaa nähdä.

Vietnamissa Juha harmittelee aivan hullua liikennettä lukuisine kaksipyöräisineen. Näinhän se Vietnamissa on, mutta toisaalta maa elää tavallaan ja ulkomaalaisena siihen kai pitää vaan sopeutua. Tosin ihan näin ei taida Suomessa aina maahanmuuttajien osalta olla … Juha kohtaa myös maassa huijausyrityksiä, joista olemme muiltakin kuulleet tarinoita, mutta aikoinaan Vietnamia ryhmän kanssa kiertäessämme vältyimme niiltä kokonaan. Toki sitten maksoimme luultavasti matkatoimistolle monin verroin sen, minkä muutamassa pienessä huijauksessa olisimme menettäneet :-)

Jemenistä Tuvaluun

Jemen on kiinnostava kohde kai useimmille maita laskeville, sillä onhan se suhteellisen lähelläkin Suomea, mutta silti nykytilanteessaan niin saavuttamaton – poislukien Socotran saari. Käynti Socotralla taas tarkoittaa kokonaista viikkoa melko alkeellisissa oloissa, useimmiten jopa ihan telttaillen. Viikkoa, koska lentoja saarelle ei ole sen taajempaan ja telttaillen, koska hotelleja on hyvin vähän. Viikkokin saattaa muuttua kahdeksi, jos joku lennoista perutetaan. Mutta Juha telttaili, urheasti, saarella viikon, kuten useimmat muutkin maassa viime vuosina käyneet.

Sudanissa omatoimimatkailijan sielulla varustettu Juha lähes kuolee helteeseen matkatessaan julkisilla ja kävellen Meroen pyramideille. Itsekin haluaisin nähdä ne, mutta juuri nyt Sudaniin ei ole asiaa.

Juhan tarina Tuvalusta vahvisti jo muilta maailmanmatkaajaystäviltäni saamaani käsitystäni Tyynenmeren saarista. Kaikki niistä, kuten ei Tuvalukaan, eivät ole kauniiden hiekkarantojen ympäröimiä saaria ja jokainen matka näille kaukaisille saarille saattaa venyä parista vuorokaudesta lähes viikkoon tai pidemmäksikin kun kohdalle osuu myrsky ja/tai lentojen peruutuksia muuten vaan. Näin kävi Juhallekin ainakin Tuvalun osalta.

Pari sanaa Suomestakin

193 YK:n jäsenvaltioon tai 197 itsenäiseen valtioon, joissa Juha on käynyt, kuuluu tietysti myös Suomi. Suomestakin löytyy kirjasta oma kappaleensa ja vaikkei kukaan kirjaa suomenkielellä lukevista ehkä tarvitse “matkaopasta” Suomeen, niin kannattaa paneutua myös Juhan kokemuksiin kotimaastaan. Kappale kuvaa Juhan ja hänen vaimonsa Annen kokemuksia esikoisen syntymän aikoihin ja antaa aikamoisen kuvan suomalaisten viranomaisten toiminnasta. En toki tunne tarinasta kuin Juhan kertoman puolen, mutta toisaalta yksi ulkomaalainen ex-kolleegani päätyi muuttamaan pois Suomesta esikoisensa synnyttyä ainakin osittain johtuen suomalaisten viranomaisten suhtautumisesta hiukan erityistarpeita omaavaan lapseen.

Kirjan lopussa Juha esittelee myös muut suomalaiset kaikissa maissa käyneet henkilöt ja vielä hetken aikaa kuvaus tältä osin on ajan tasallakin, sillä vuonna 2024 kukaan ei saavuttanut tätä tavoitetta. Tälle vuodelle, 2025, saatamme, suomalaisina, saada yhden lisää.

Monilla maabongareilla on muuten tarve kertoa olevansa jotain muuta kuin maabongareita, niin Juhallakin, mutta ehkä hän sittenkin viittaa “kilpailevilla ja ennätyksiä rikkovilla maabongareilla” lähinnä haasteisiin tyyliin montako Euroopan maata voi kiertää 24 tunnissa tai voiko kaikki maailman maat kiertää vuodessa. Ihan tällä mittapuulla Juha ei tosiaan ole “vain maabongari”. Mutta ei ole kukaan muukaan tuntemani suomalainen, joka laskee käymiään maita tai alueita.

Itse jatkan Juhan kirjaan tutustumista vähintäänkin aina uuden maan osalta – miksei kertauksena jo käymistämmekin maista. Noiden arpomieni kappaleiden lisäksi luin toki jo Juhan kokemuksista Dominikaanisessa tasavallassa, jossa tämän jutun kirjoitin. Tarinassa oli jotain samaa, mutta myös paljon sellaista, jota me emme täällä kokeneet emme syksyllä 2021 emmekä tällä kertaa. Mutta toisaalta meidän Dominikaaninen tasavaltamme sisältää paljon sellaista, mitä Juha ei ole kokenut – jokainen maa näyttäytyy meistä jokaiselle vähän samanlaisena, mutta myös vähän erilaisena.