Toissakesänä Wroclawissa hurahdimme, mekin, ainakin jossain kääpiöjahtiin. Wroclawissa tiesimmekin kääpiöistä jo ennen kaupunkiin saapumistamme.
Lublinin vuohista emme tienneet etukäteen, mutta jo ensimmäisenä iltana ihan pienellä kierroksella vanhassa kaupungissa tapasimme ensimmäisen pienen vuohen. Siinä se seisoi, kadun reunalla, oranssi kaulaliina kaulassa. Myöhemmin näimme monen monta muutakin vuohta, mutta ensin vähän faktoja niistä.
Lublinissa kävellessä törmää ennemmin tai myöhemmin pieneen pronssiseen vuoheen. Kyse ei ole sattumasta, vaan kaupunkiprojektista: vuonna 2022 käynnistetty vuohireitti (Szlak Koziolkow) on tuonut kymmeniä vuohipatsaita ympäri kaupunkia – ja määrä kasvaa jatkuvasti. Keväällä 2026 vuohia oli yli kaksikymmentä muttei ehkä vielä kolmeakymmentä. Lublinin turisti-infon vuohikartassa on hiukan sekavasti kolmen värisiä täpliä. Alkuperäisen vuohireitin vuohet ovat sinisiä ja vihreät ovat kaupallisia vuohia, eli jonkun yrityksen hankkimia. Punaiset kirjaimet ovat muuten kiinnostavia kohtia kaupungilla, eivät vuohia.
Vuohi on Lublinin symboli, joka on myös kaupungin vaakunassa. Taustalla on vanha legenda vuohesta, joka pelasti lapsia nälänhädältä maidollaan. Tämä symboli on nyt tuotu kaduille pieninä patsaina, joilla jokaisella on oma nimensä, teemansa ja tarinansa. Monien yhteydessä on myös QR-koodi, josta tarinan voi lukea paikan päällä.
Patsaita on erityisesti vanhastakaupungista, mutta myös sen ulkopuolelta – kävelykaduilta, aukioilta ja jopa hieman syrjemmästä.
Onnen vuohi löytyi sattumalta
Saavuimme Lubliniin illansuussa ja jo ennen illallista teimme pienen kierroksen vanhassa kaupungissa. Eikä aikaakaan, kun näimme ensimmäisen vuohemme – tietämättä vielä mitään koko vuohikuviosta. Tämä ensimmäinen vuohi sattui olemaan Onnen vuohi, Felicja, ja se sijaitsi vastapäätä epäonnen kiveä.
Epäonnen kiveen (Kamien Nieszczescia) liittyy legenda kirouksesta: kiven sanotaan tuovan huonoa onnea sille, joka siihen koskee. Tarinan mukaan kivi on peräisin teloituspaikalta, ja sen historia on synkkä. Onneksi paikalla on selkeä varoitus siitä, ettei kiveen pidä koskea, niin opastauluna kuin liikennemerkkinä.
Pienen onnen vuohen kädessä on kivi, jota sen sijaan kannattaa koskea, sillä sen koskeminen tuo onnea. Ehkä jopa siinä määrin, että jos on vahingossa mennyt koskemaan epäonnen kiveä, niin koskemalla onnen kiveä saattaa selviytyä sittenkin!
Koko tarina aukesi meille vasta seuraavana päivänä kiertäessämme vanhaa kaupunkia oppaan kanssa. Lublin, erityisesti vanha kaupunki, onkin sen verran pieni, että on helppo palata johonkin kohteeseen, vaikka jonkun vuohen luo vaikka toisenkin kerran. Etenkin kun olimme valinneet hotellimmekin vanhasta kaupungista (Avatary Miasta).
Ensimmäinen “vuohikierros”
Toisena päivänä kiersimme Lublinia oppaan kanssa ja näimme jo monen monta pientä vuohtakin. Näimme toki kirkkoja, torneja, linnoja ja museoitakin, mutta niistä vähän myöhemmin.
Erityisesti mieleeni jäivät kaupungin sipulileipätraditioon liittyvä vuohi, Esterka. Kävimme myös maistamassa sipulileipää sen naapurissa. Teatterirakennuksen edessä oli tietysti teatterivuohi. Lublinin vaakunaa pitelevän vuohen viereisen rakennuksen seinässä on vuohi, vaakunassa tietenkin.
Lublinin vanhassa kaupungissa on kaksi tunnettua porttia, Krakovan portti ja Grodzkan portti ja näistä Krakovan portin vieressä nojaili yksi vuohi vatupassiin – näin keväällä vielä sininen kaulaliina kaulassa. Kuulemma vuohet talvisin saavat kaulahuivit tai muita asusteita, kesäisin ne pärjäävät ilmankin vaatteita. Vatupassi mukana siksi, että Krakovan portti on vähän kallellaan – ehkä vatupassi uupui sitä rakennettaessa?
Swiatlowid-vuohen kädessä oli puhelin ja sen tarina liittyi valokuituun. 1970-luvulla Maria Curie-Sklodowska -yliopistossa kehitettiin Puolan ensimmäinen valokuitukaapeli, ja vuonna 1983 kaupunkiin avattiin myös maan ensimmäinen valokuitutehdas. Orange Polskan lahjoittama patsas muistuttaa tästä teknologisesta läpimurrosta. Nykyaikakin on siis saanut vuohensa!
Vanhan kaupungin porttien ulkopuolella uuden kaupungintalon edustalla pienen pieni vuohi puhaltaa torveensa. Tai ei se sen pienempi ollut kuin muutkaan, mutta ison talon portailla se näytti kovin pieneltä. Toinen nojailee talon seinään ja lukee kirjaa.
Kävelykadun laidalla on kaupungin suurin vuohi, vesialtaaseen nojailemassa. Vähän samaan tapaan kuin Wroclawissakin on yksi kaikkien muiden kääpiöiden yli.
Ensimmäisen päivän vuohikierroksemme, ei kun siis kaupunkikierroksen, päättikin sitten Lublinin linnan edustalla vaaleanpunaiseen sonnustautunut vuohi. Toki se vähän tyhmästi katsoi linnan päin, vaikka upea näkymä vanhaan kaupunkiin oli ihan toisessa suunnassa. No ehkä se joskus kurkistaa olkansa yli sinnekin päin :-)
Iltaretki vuohien perässä
Kolmantena päivänä pääkohteemme olivat Majdanekin keskitysleiri ja vanha juutalainen hautausmaa. Oppaamme oli suositellut meille iltaretken kohteeksi Saskin puistoa ja koska ilma oli kauniin keväinen lähdimmekin vielä yhdelle kävelykierrokselle. Puiston sijainnin varmistimme Google Mapsistä, mutta tarkastimme myös vuohikartan ja päätimme kiertää Stanislawa Staszica -kadun kautta: luvassa olisi kolme uutta vuohta, jos kiertäisimme ne kaikki! Kadulla taitaa olla erilaisia klinikoita ja nämä vuohet olivat siis vihreitä, yritysten hankkimia.
Yksi näistä oli nimeltään Marianna. Vuohi liittyy historialliseen sisar Marianna Kulisinskaan ja hyväntekeväisyyssisaristoon, joka hoiti Lublinin sairaita yli 200 vuoden ajan – patsas symboloi hoivaa ja myötätuntoa. Toisella oli kirja – vai tietokone – kädessään ja kolmas makaili tyytyväisenä divaanillaan. Yksi näistä oli rakennuksen pihalla, eli kannattaa katsoa myös vähän sivuun.
Saskin puistokin oli ihan kiva kohde ja matkalla sinne näimme paitsi vuohia myös katutaidetta, mutta lisää niin puistosta kuin katutaiteestakin vähän myöhemmin.
Sattumasta pakkomielteeksi :-)
Vietimme Lublinissa saapumis- ja lähtöpäivät mukaanlukien neljä päivää. Viimeisenä aamunakin meillä oli vielä aikaa, sillä olimme palaamassa Varsovaan vasta iltapäiväjunalle ehtiäksemme iltalennolle, joten mitä sitä muuta enää tekisi kuin etsisi lisää vuohia!
Nyt kävin jo vuohikarttaa läpi vanhan kaupungin osalta aika tarkalla kammalla yrittäen tunnistaa meidän aikaisemmin mahdollisesti ohittamamme vuohet ja rakentaen reitin vähän niiden mukaan. Rybny-aukion olimme ohittaneet jo aikaisemmin pariinkin kertaan, sillä kukkiva kuja siitä alas Kowalska-kadulle oli niin kaunis, että sitä käveli mielellään vaikka vähän turhaankin. Aukion reunalla penkillä oli kuitenkin vielä yksi vuohi, jota emme aikaisemmin olleet huomanneet. Myös vanhan kirkon rauniot ohitimme ensimmäisenä päivänä ripeästi lounas jo mielessä, mutta nyt palasimme tarkistamaan senkin laitoja ja löytyihän sieltäkin vielä yksi vuohi makailemassa portailla.
Paluumatkalla hotellillemme huomasimme vielä yhden, peiliin katsovan vuohen, joka sekin osoittautui ihan uudeksi.
Melkein veikkaan, että näiden myötä onnistuimme näkemään kaikki vanhassa kaupungissa olevat vuohet, mutta ihan kaikkia emme nähneet. Kuulemma muutama vuohi on nykyisin jo vähän keskustan ulkopuolellakin, eli eivät ainakaan satunnaisella kävelykierroksella saavutettavissa.
Tärkeäähän ei ole löytää kaikkia vuohia (tai Wroclawissa kaikkia kääpiöitä), mutta hienosti näidenkin etsiminen vie turistin vähän eri reiteille ja eri puolelle kaupunkia. Pidän tällaisista keräilyretkistä, kuten äskettäin maanosa-kasvot Puerto de la Cruzissa ja vaikka Dijonin pöllöpolku jo mainittujen Wroclawin kääpiöiden lisäksi.