Yhteistyössä Lomaristeilyt ja Princess Cruises
Risteilymme aikana oli peräti viisi meripäivää. Yleensä olen pyrkinyt meripäiviä välttämään, jos mahdollista, mutta tällä kertaa nyt kävi näin. Lopulta kahden viikon risteilyllä ainakin osa meripäivistä tuntuikin ihan tarpeellisilta lepopäiviltä. Kuuntelimme ensimmäisenä meripäivänämme laivalla pientä esitystä Islannin kohteista ja esiintyjä vitsaili meille lopuksi, että nauttikaa nyt vapaapäivistänne, sillä kohta edessä on neljä täyttä työpäivää!
Meripäivinä elämä laivalla tarkoittaa syömistä, pientä liikuntaa, edellisten päivien kokemusten työstämistä ja ehkä vähän lueskelua tai tabletille etukäteen ladattujen elokuvien tai sarjojen katselua. Kerran kävimme jopa nauttimassa laivan viihdetarjonnasta, vaikka emme yleensä iltaohjelmista juurikaan perusta.
Olimme tätä ennen risteilleet Costalla, Norwegianilla ja Royal Caribbeanilla, joten Princess Cruises oli meille uusi tuttavuus. Princess kuuluu risteilyvarustamoiden premium-luokkaan, kun taas esimerkiksi Norwegian ja Royal Caribbean sijoitetaan yleensä mainstream-varustamoihin. Lomaristeilyt, joka löysi meille juuri tämän risteilyn vastauksena toiveisiimme, suositteli lämpimästi Princess Cruises -varustamoa, emmekä pettyneet. Elämä Sky Princess -laivalla sopi meille hyvin: vesipuistoja tai muita hurjia juttuja laivalla ei ollut, mutta sen vastapainona oli rauhallista, ja oikeasti ystävällinen henkilökunta hoiti hommansa moitteettomasti.
Lomaristeilyt
Lomaristeilyt on nimensä mukaisesti risteilyihin erikoistunut suomalainen matkatoimisto. Se on pieni perheyritys, jossa risteily- ja matkailukokemusta on kuitenkin vaikka muille jakaa, mitä he tietysti yrityksensä puitteissa tekevätkin. Niin yrityksen toimitusjohtaja Petri Siren kuin hänen kumppaninsa Elina Mälkiä olivat meille entuudestaan tuttuja, ja viimeistään tämän matkan myötä olemme vakuuttuneita siitä, että he kuuntelevat asiakasta ja etsivät juuri asiakkaan toiveisiin sopivan ratkaisun.
Lomaristeilyt ei edusta mitään tiettyjä varustamoja, vaan ratkaisu voi löytyä miltä tahansa varustamolta, isolta tai pieneltä laivalta, isolla tai pienemmällä budjetilla. Petri on henkilökohtaisesti testannut ainakin 30 varustamoa yhteensä yli 150 risteilyllä.
Sky Princess
Sky Princess on Princessin Royal-luokan laiva, joka valmistui vuonna 2019 Italiassa. Se on 330 metriä pitkä, ja siihen mahtuu noin 3 660 matkustajaa ja teoriassa runsaat 1 300 miehistön jäsentä. Isompiakin laivoja on, mutta minusta laivojen koon jatkuva kasvaminen ei oikeastaan ole positiivinen asia.
Parvekehyttimme oli E-kannella, siis 8. kerroksessa ja laivan keulapuolella, ei kuitenkaan ihan keulassa. Sen sijainti yhteensä 19-kerroksisessa laivassa oli kuitenkin melko keskellä, mikä pahimman aallokon meripäivinä oli luultavasti melko hyvä sijainti. Hyttiimme mahtui parisängyn lisäksi pieni sohva ja työpöytä. Parvekekin oli, iso sellainen, mutta sitä hyödynsimme syksyisellä Atlantilla vain muutaman kerran – useimmiten oli liian kylmää tai tuulista.
Laivalla ollessamme arvioimme hyttimme sijaintia ehkä enemmänkin sen mukaan, kuinka lähellä tai kaukana tarvitsemamme asiat olivat. 17. kannen buffet-ravintolaan, jonka sijainti painottui laivan takaosaan, oli matkaa. Ravintolat, joissa ruoka tarjoiltiin pöytään, sijaitsivat 6. kannella: Estrella oli kivasti lähellä, mutta Cielo, jonne saimme vakiopöytävarauksen, vähän kauempana. 5. kannen International Cafe, suosikkimme, sen sijaan oli onneksi ihan lähellä. Kuntosali sijaitsi 17. kannella ja teatteri, jonne kokoonnuttiin myös laivan retkille lähdettäessä, kätevästi vain kerros alaspäin hytistämme 8. kannella.
Laivan keskellä useampaan kerrokseen avautuvan Piazzan ympärillä olevissa myymälöissäkin poikkesimme muutaman kerran, samoin kuin katsomassa valokuvia. Palataan Princessin Medallion-järjestelmään tarkemmin vähän myöhemmin, mutta todettakoon jo tässä yhteydessä, että hauskasti infotaulut laivalla tunnistivat meidät ja näyttivät niidenkin näytöillä juuri meistä otettuja valokuvia!
Aamiainen on päivän tärkein ateria
Aamiaisen nautimme vaihtelevasti Estrella-ravintolassa, jossa se tarjoiltiin pöytiin, 17. kannen buffetissa ja muutamana aikaisena retkiaamuna huoneessa.
Estrellassa oli useampia vaihtoehtoja aamiaisen ”pääruoaksi” ja vakiona (lähes aina samoja) pieniä hedelmäannoksia, jogurttia, paahtoleipää ja makeita leivonnaisia. Aika usein Lasse tilasi bagelin lohella ja minä bagelin ilman lohta, eli vain bagelin tuorejuustolla. Muutaman kerran tilasimme French Toastia tai amerikkalaisia pannukakkuja. Annokset olivat syötäviä, mutta eivät erityisen näyttäviä – upeampiakin olemme maailmalla nähneet :-)
Buffet-aamiaisella tarjolla oli ”kaikkea”, mutta ilmapiiri buffet-ravintolassa on kiireinen, ja yhdelle tai korkeintaan kahdelle lautaselle koottu aamiainen ei ole varsinaisesti esteettinen elämys.
Huonepalvelusta aamiaisen saattoi tilata edellisenä iltana huoneessa olevaa listaa rastittaen, ja se toimitettiin haluttuun aikaan hyttiin. Aika monta lautasta, kippoa ja kuppia kahden hengen aamiaisesta kertyy – pientä haastetta saada kaikki mahtumaan pienelle sohvapöydälle. Aikainen aamiainen parvekkeella ei oikein Pohjois-Atlantilla toimi syyskuussa :-)
Lounas laivalla
Hypätään aamiaiselta suoraan lounaalle, sillä näin meillä meripäivinä useimmiten kävikin. Toki siinä välissä kävimme läpi edellisenä päivänä otettuja kuvia, jaoimme niitä Facebookissa tai Instagram-stooreissa. Muutaman blogijutunkin kirjoitin jo matkan aikana – kiitos meripäivien. Vasta iltapäivällä etsimme sitten muutakin tekemistä.
Meripäivinä saatoimme syödä lounaankin Estrella-ravintolassa. Sen lounasmenu oli yksinkertaisempi kuin illallismenut, tyypillisesti vaihtoehtoina oli esimerkiksi hampurilainen tai salaatteja. Hampurilaisen tai hotdogin saattoi syödä myös uima-altaan vierellä sijaitsevassa Salty Dog Grill -ravintolassa, mutta Estrellan versio hampurilaisesta oli kyllä parempi.
Buffet-ravintolan vaihtoehdot olivat lounaallakin tyyliin melkein mitä tahansa.
International Cafesta sai pientä syötävää ja vaikka kahvia ympäri vuorokauden. Sen valikoimat vaihtuivatkin ihan kiitettävästi, ja mukana oli myös pieniä lämmitettäviä piiraita tai lämmitettäviä panini-tyyppisiä leipiä. Etenkin ei-meripäivinä nappasimme useimmiten jotain pientä syötävää International Cafessa heti laivalle palattuamme. Pari kertaa ”sorruin” siellä kaakaoon kermavaahdollakin :-) Läheisestä baarista sai nopeasti muitakin juomia kuin kahvia tai kaakaota.
Kuntosalille tai luennolle
Risteilylaivoilla tapaa olla tekemistä vaikka miten paljon, tanssikursseista korttipeleihin, kasinolla pelaamisesta ruoanvalmistusnäytöksiin ja tietokilpailuihin. Piazzan alueella kulkiessamme näimme näitä lähes aina, mutta onnistuimme viihdyttämään itseämme ihan itsekin :-)
Laivan kuntosali oli hieno, aivan erityisesti tietysti näkymiltään. Poljet siinä kuntopyörää tai kiipeät askeleita stepperissä ja katsot samalla edessäsi aukeavaa avaraa merta. Tapaamme kotioloissa käydä jollain lähisaleistamme, ja niissä käyttämistämme laitteista noin kaikki löytyivät helposti myös laivan kuntosalilta. Muutamana päivänä kävelimme hiukan laivan ylimmällä kannella kiertävää rataakin, mutta useimpina meripäivinä kelit eivät oikein sitä tällä reitillä suosineet.
Tarjolla olevista luennoista kuuntelimme Islannin kohde-esittelyjä ja mm. Princess-varustamon maailmanympäriristeilyjä esittelevän luennon. Emme kuitenkaan innostuneet, valitettavasti sekä Afrikka että Oseania eivät oikein ole risteilykohteita paitsi ihan muutaman sataman osalta. Future Cruises -tyypin esitykset olivat kyllä viihdyttäviä!
Alkuun olimme sitä mieltä, että vaate-, kello-, koru-, kosmetiikka- ja taidekaupat laivalla ovat hassu idea, mutta niin vaan päädyimme niitäkin kiertämään, ja mukaan lähti valkoinen farkkutakki, vaikka jo ostaessani tiesin, että se taitaa jäädä odottamaan seuraavaa kesää ennen kuin se pääsee käyttöön. Suklaata emme sentään ostaneet, vaikka karkkikauppakin laivalta löytyi.
Vierailu komentosillalla
Matkailuvaikuttajina pääsimme tutustumaan laivaan myös vähän epätavallisemmasta näkökulmasta, eli pääsimme vierailemaan komentosillalla, jopa kahdesti, vaikka olimmekin ensimmäistä kertaa Princess-varustamon laivalla. Muut ryhmävierailuun osallistuneet, ainakin osa heistä, oli tainnut saada kutsun kanta-asiakastasoonsa perustuen.
Pääsimme katsomaan niin laivan 14. kannella sijaitsevaa ohjaamoa kuin sen yhteydessä olevaa tilannehuonetta. Sky Princess on rakennettu Italiassa, mutta monella näytöllä näkyi myös suomalaisten yritysten nimiä, eli tälläkin laivalla luotettiin suomalaiseen meritekniikkaan. Erityisen mielenkiintoista juuri tällä matkalla oli kuulla, miten laivan vakaajat toimivat ja miten ne pystyvät eliminoimaan melkein kokonaan laivan sivuttaisen keinunnan. Pituussuunnassa mahdollisesti esiintyvää rullausta onkin sitten vaikeampi hallita.
Toisen kerran pääsimme vierailemaan komentosillalla suomalaisen kapteenin kutsumana (olimme laivan ainoat suomalaiset matkustajat näinä viikkoina). Kapteenin kanssa laivan järjestelmiin tutustuessamme meillä oli tietysti mahdollista kysellä vähän enemmän, ja näimme, miten tilannehuoneessa voidaan tarkistaa vaikka juuri meidän hyttimme tilanne esimerkiksi lämpötilan tai mahdollisen savun tai höyryn osalta. Joskus kuulemma kovin kuuma suihku saattaa laukaista hyttikohtaisen hälytyksen.
Monet sosiaalisen median seuraajistamme tuntuivat tietävän laivan suomalaisen kapteenin, Heikki Laakkosen. Onpa hänet jopa muutama vuosi sitten esitelty Taloussanomien pienessä jutussa.
Illallinen on päivän kohokohta :-)
Illallisen söimme useimmiten Cielo-ravintolassa, jonne olimme onnistuneet saamaan aikaisen pöytävarauksen. Kyselin pöytävarauksista jo ennen risteilyn alkua, mutta ilmeisesti niitä ei oikein sitten pystynyt tekemään etukäteen. Laivalle tullessamme ja lopulta saatuamme Princessin sovelluksen toimimaan yritin tehdä sillä pysyvää pöytävarausta, mutta sovellus löysi vain hyvin myöhäisiä aikoja. Asiakaspalvelutiskillä löytyi sitten kuitenkin 17:30 aika, jota käytimme aika monena iltana. Muutamana iltana muutimme sitä sovelluksessa vähän myöhäisemmäksi, mikä sekin onnistui hyvin. Joskus annoimme sen vaan raueta, kuten se ilmeisesti raukesi, jos emme saapuneet vartin sisällä varauksesta. Tuo, että sovelluksesta ei laivallakaan voinut varata illallisaikaa, vaikka niitä sitten kuitenkin oli, oli vähän ärsyttävää, eli sovellus ei tiennyt koko tilannetta.
Illalliset, jotka tarjoiltiin pöytiin, olivat ihan mukavia kokemuksia. Omalla pöytävarauksellamme söimme rauhassa kahdestaan, välillä valitessamme eri ajan päädyimme isompaan pöytään, mutta satunnainen illallisseurakin oli ihan ok. Menut olivat riittävän vaihtelevia, joskin muutama vakiovaihtoehtokin oli tarjolla joka päivä. Tarjoilu oli mielestäni sujuvampaa kuin edellisillä risteilyillämme. Tai sitten vaan toimiva netti ja puhelimen selaaminen myös ruokaa odotellessa sai odotusajat tuntumaan lyhyemmiltä :-)
Pari kertaa kävimme pakettiimme kuuluvista casual dining -ravintoloista Alfredo’s-pizzeriassa nauttimassa oikein hyvistä napolilaistyylisistä pizzoista. Pizzerian suppeahkon jälkiruokavalikoiman sijaan kävimme hakemassa jälkiruoan buffet-ravintolasta :-)
Pari alkuruokaesimerkkiä, tuo kaalilohko sinihomejuustokastikkeella oli aika ovela!
Aika montaa jälkiruokaa skippasimme, mutta esimerkiksi creme bruleeta ei sovi jättää väliin!
Iltaohjelmaa
Risteilylaivojen iltaohjelmista olemme enemmän puheteatterin kuin musikaali- tai tanssiesitysten ystävinä piitanneet, mutta kahteen viikkoon mahtui sentään yksi ilta, jonka vietimme laivan teatterissa kuunnellen Rock Opera -esitystä. Osa kappaleista oli riittävän tuttuja, että esitys tuntui sopivan kotoisalta. Esitystä ei luonnollisesti saanut kuvata.
Myöskään Movies Under the Stars ei meitä tällä kertaa erityisesti houkutellut. Ulkona kannella esitettiin toki elokuvia, ja ohjelmassa oli muutama sellainenkin, jonka olisi vähän kiinnostanut. Mieluummin katsoin elokuvaa tabletilta hytin lämmössä.
Etenkin risteilyn alkupuolella osallistuimme myös muutamiin tervetulo- ja miehistön esittelytilaisuuksiin, olihan tarjolla viihdettä ja shamppanjaa :-)
Princess -sovellus ja Medallion helpotti elämää
Sky Princessillä käytössä oli Princess-varustamon laivoilla käytettävä AirTag-tyyppinen Medallion. Pieni ”nappi” toimii tunnisteena, hytin avaimena ja maksuvälineenä. Avaimena se oli kätevä, sillä se avasi oven lukon (ei sentään ovea), kun tulit ovelle, eli mitään avainkorttia ei tarvinnut kaivella enää esiin. Laivalta poistuttaessa ja laivalle palatessa ”napilla” kuitattiin lähtö ja tulo. Baareissa ja ravintoloissa maksaminen tapahtui myös sillä, eikä sitä tarvinnut sen kummemmin kaivaa esiin, sillä kassa tunnisti sen jo etäältä.
Teoriassa tietyille laivan alueille olisi myös voinut tilata vaikka juomia siten, että tarjoilija olisi löytänyt Sinut sen perusteella. Emme tätä kuitenkaan tulleet edes testanneeksi, mutta sitäkin enemmän tilasimme kyllä juomia hyttiin jääkaappiin ja välillä myös ruokaa tai välipalaa hyttiin.
Princess-sovellus sisälsi lähes kaiken tarvittavan: laivan kartan, laivan ohjelman, ravintoloiden ja huonepalvelun ruokalistat, ja sen avulla saattoi tehdä varauksia niin ravintoloihin kuin retkille. Retkivaraukset olimme pääosin tehneet kyllä jo etukäteen, sillä tiesimme, että suosituimmat retket saatetaan myydä loppuun jo ennen risteilyä. Latasimme Princess-sovelluksen ja teimme sinne käyttäjätunnukset ennen matkaamme, mutta käytännössä sen käyttäminen ennen kuin saavuimme laivalle oli takkuista, mutta laivalla helppoa. Retkivaraukset onnistuivat kuitenkin varustamon nettisivuilta ongelmitta.
Kahden viikon kustannukset
Maksoimme risteilystä kaikkine retkineen, lentoineen, kuljetuksineen ja muine pienine menoineen yhteensä melko tarkkaan 8 600 euroa, eli 4 300 euroa per nuppi.
Risteilyn hinta parvekehytissä ostettuna vajaa vuosi ennen lähtöä oli 3 108 euroa nuppi. Koska varasimme risteilyn ainakin verrattuna tyypilliseen matkojen suunnittelujänteeseemme melko aikaisin, seurasin risteilyn hintaa alkuvuoden mittaan ja enimmäkseen se tuntui liikkuvan ylöspäin, eli Lomaristeilyltä saamamme ohje, että kannattaa varata ajoissa, piti selvästikin paikkansa. Jo varaushetkellä vapaiden hyttien valikoima oli melko pieni, ja myöhemmin parvekehyttejä vähän eri kategorioissa oli välillä muutama, välillä ei yhtään.
Matkailuvaikuttajina saimme risteilyn hinnasta pienen alennuksen ja lisäksi loppumetreillä Princess Plus -paketit, jotka saimme siis veloituksetta eivätkä ne sisälly tuohon 8 600 euron kokonaiskustannukseen. Ehdotimme varustamolle, että saisimme nettiyhteyden, jotta voisimme jakaa sisältöä jo risteilyn aikana, mutta nettiyhteyden hinta vs. koko paketti oli sitten sen verran pieni, että saimme pyytämättä koko paketin, eli juomapaketin (max 15 per henkilö per päivä, eli ihan turhan paljon), Wi-Fi-yhteyden yhdelle laitteelle (per nuppi), miehistön palvelumaksut, 4 ateriaa muutamassa erikoisravintolassa ja huonepalvelutilausten toimitusmaksut. Tuo Wi-Fi-yhteys yhdelle laitteelle riitti mainiosti, sillä yhteyden saattoi siirtää laitteelta toiselle tosi helposti aina sen mukaan, mitä halusi käyttää.
Lennot pisteillä ja matkat bussilla
Lontooseen lensimme Finnairin pisteillä, mutta veroista kertyi maksettavaa kuitenkin 187 euroa. Matkat lentokentälle ja lentokentältä taittuivat Helsingin päässä Boltilla hintaan 75 euroa, sillä aamulähtö Lontooseen oli sen verran aikainen, että tilasimme auton etukäteen.
Heathrowsta matkustimme mennessä National Express -bussilla Southamptoniin hintaan 71 euroa ja tullessa suoraan laivan bussilla 130 euroa (laivan kuljetukset varataan agentin, siis meidän tapauksessamme Lomaristeilyjen kautta). Laivan kuljetus paluumatkalla oli kätevä, sillä se lähti tietysti suoraan satamasta ja vei meidät suoraan pysähtymättä lentokentän Departures-ovelle. Mennessä rehjusimme ensin Heathrow Central -linja-autoasemalle ja Southamptonissa kävelimme hotellillemme. Menomatkalla ei laivan kuljetus tietysti olisi ollut mahdollinenkaan, sillä saavuimme Lontooseen päivän etuajassa. Southamptonissa asuimme yhden yön Airbnb-tyyppisessä hotellissa (PS Apartments) hintaan 124 euroa. Sieltä laivalle päädyimme ottamaan Uberin (11 euroa), sillä matkaa satamaan oli kuitenkin keskustasta jonkin verran.
Retkiä ja laivaretkiä
Laivan retkiä tavataan pitää arvokkaina, ja sitä ne kieltämättä ovatkin, jos matkassa on useampi henkilö ja takseja on saatavilla. Monet tämän risteilyn kohteista olivat kuitenkin melko pieniä paikkakuntia verrattuna laivan yli 3 000 matkustajaan, joten päädyimme olemaan luottamatta retkien ja taksien saatavuuteen satamassa ja varasimme muutaman retken jo etukäteen, eli Akureyristä Myvatn ja Godafoss (293 euroa + laivakrediitit 2 x 150 dollaria), Orkneyn saarikierros (222 euroa), Portland, Weymouth ja majakka (153 euroa). Portlandissa maksoimme vielä erikseen D-Day-museon pääsymaksut (29 euroa).
Muutamaan kohteeseen emme laivaretkistä löytäneet sopivaa, joten selvitimme muita vaihtoehtoja hyvissä ajoin etukäteen ja ostimme Isafjördurissa retken Dynjandiin ja Flateyriin GetYourGuiden kautta (258 euroa + taksi takaisin Isafjörduriin ”linturetken” takia 84 euroa).
Zeebruggesta useimmat taisivat käydä Bruggessa tai Gentissä, mutta me olimme ne jo nähneet. Sen sijaan melko lähellä (n. 100 km) olevaa Delta Works -museota emme olleet nähneet. Delta Works oli meille maailman seitsemästä teknisestä ihmeestä viimeinen näkemättä jäänyt – kaikki muut kuusi olimme jo nähneet, joten privaattiretki sinne, vaikka sille hintaa kertyikin, oli sen arvoinen (498 euroa pääsylippuineen).
Cobhissa maksoimme Titanic Trailistä 47 euroa ja Titanic Experiencestä 23 euroa.
Reykjavikissa matka satamasta keskustaan oli maksullinen, 36 euroa kahdelta meno-paluu.
Titanic-museon (SeaCity) pääsyliput Southamptonissa maksoivat 36 euroa.
Yhteensä ”retkipakettiin” kului siis 1 679 euroa eli runsaat 800 euroa per nuppi.
Eipä juuri muita menoja
Laivan valokuvaajan ”annoimme” ottaa meistä muutaman kuvan, ja kolme niistä lunastimme hintaan 54 euroa – kaikki löytyvät tästä jutusta, eihän niitä nyt voi jättää käyttämättä! Muutamaan magneettiin ja muuhun matkamuistoon (ostin jopa poikkeuksellisesti yhden mukin!) meni 44 euroa.
Lontoota, Southamptonia ja Portlandia lukuun ottamatta risteilyn kaikki kohteet olivat EU/ETA-alueella, joten eSIMiä tarvitsimme vain UK:ssa. 30 päivän moisesta paketista, vain toiselle, maksoimme 8 euroa. Laivalla käytimme laivan wifiä, sillä kovin kaukana rannastahan mobiiliverkot eivät enää toimi.
Yhteensä koko risteily kaikkine kuluineen kahdelta siis tuo 8 600 – tällä kertaa sisältäen ruoatkin, sillä laivan runsaan ruokatarjonnan lisäksi emme sitten kahden viikon aikana juuri muualla syöneetkään. Juomista olikin jo puhetta risteilyn hinnan yhteydessä.
Risteillen kotiin?
Matkamme aikana opimme, että Sky Princess -laivan seuraava risteily poikkeaisi myös Helsingissä. Jos olisimme tämän tienneet etukäteen, olisimme melkein voineet harkita viettävämme laivalla vielä viikon siitä ilosta, että saapuisimme Helsinkiin laivalla! Emme tosin selvittäneet, olisiko risteilyltä poistuminen onnistunut Helsingissä, mutta ehkä olisikin.
Seuraava risteily :-)
Olen ehkä useimpien risteilyjemme (tämä mukaan lukien 13!) jälkeen todennut, että tämä taisi olla tässä – eikä se sitten ollutkaan!
Juuri nyt mielessäni ei ole mitään selkeää suuntaa mahdolliselle seuraavalle risteilylle, mutta voihan olla, että se idea vielä joskus kuitenkin syntyy. Karibialla ainakin on vielä käymättömiä saariakin (Montserrat, Saba, San Andres, St. Barts, Turks- ja Caicossaaret).