Yhteistyössä: Lublin Metropolitan Tourism Organisation
Maaliskuisen Kanarian-matkan ja toukokuulle suunnitellun Kanadan-reissun väliin jäi sopivasti yksi vapaa kuukausi – siis aikaa yhdelle lyhyelle reissulle. Kohteeksi valikoitu Lublin Puolassa.
Lublin oli päätynyt Listalleni kahdesta syystä: A Real Pain -elokuva ja uusi Nomadmania-alue Puolassa. Elokuva kertoi matkan tarinan ja näytti poikkeuksellisen paljon paikkoja Lublinissa ja innosti matkustamaan sinne. Nomadmanian alue Lublin and Subcarpathia oli meille viimeinen käymätön Puolan seitsemästä Nomadmania-alueesta.
Aloitimme Puolassa kauan sitten Krakovasta, seuraava vuorossa oli Varsova, koronavuoden kohteena Gdansk ja Elblag naapurialueella ja muutama vuosi sitten Wroclaw ja Leszno naapurialueella ja nyt viimeisenä Lublin.
Meillä ei ole Nomadmania-alueiden osalta numeerista tavoitetta etenkään kun emme erityisesti pidä automatkoista, mutta ihan lähialueiden, Pohjoismaat, Baltia, Saksa, Puola, ehkä UK ja ehkä Alankomaatkin, osalta olemme lähteneet tavoittelemaan kaikkia alueita näissä maissa.
Miten Lubliniin pääsee?
Ehkä Lubliniin pääsisi lentäenkin, ainakin Varsovan kautta, mutta valitsimme junan Varsova – Lublin -välille. Myös elokuvassa A Real Pain tuo matka taittui junalla. Suorat lennot Varsovaan ostimme Finnairin pisteillä – menomatkan jouduimme jopa matkustamaan, ihan turhaan, business-luokassa, kun pistelentoja turistissa ei enää ollut varatessamme taas kerran matkan aika lailla viime tipassa.
Varsovan kentältä matka Warszawa Central -asemalle taittui alle puolessa tunnissa junalla ja matka sieltä edelleen Lublin Glownyyn vajaassa parissa tunnissa. Lennon saapumisajan ja Lublinin junan lähtöajan väliin jäi noin 1,5 tuntia, mikä riitti hyvin.
Paluumatkalla pysähdyimme muutamaksi tunniksi Varsovaankin. Söimme lounaan samassa Radio Cafessa kuin aiemmalla Varsovan-matkallamme ja kävimme vilkaisemassa Hotel Metropolia, jossa silloin majoituimme. Samalla tuli vähän jaloiteltua ennen illan lentoa.
Juna Varsovan ja Lublinin välillä menee melkein joka tunti, joten jos yhdestä olisi myöhästynyt, niin seuraavallakin olisi vielä ehtinyt. Junaliput pitkille osuuksille ostimme ennakkoon, vaihtokelpoisina, varmuuden vuoksi. Junat olivatkin aika täysiä, kuten pari vuotta sitten Wroclawin ja Lesznon välillä, eli suosittelen lippujen ostamista ennakkoon.
A Real Pain -elokuvan Lublin
En muista enää, miksi päädyin katsomaan A Real Pain -elokuvan, jossa näyttelevät Kieran Culkin ja Jesse Eisenberg – luultavasti Hesarin suosituksesta. Ihastuin siihen kuitenkin heti, samoin kuin Lubliniin. Kertasimme vielä elokuvan ennen matkaamme – se on vuokrattavissa ainakin Apple TV:stä.
Elokuvan paikkoja onnistuimme matkallamme toistamaan junamatkan lisäksi muutamien Varsovan näkymien osalta sekä vierailuilla Majdanekin keskitysleirillä ja vanhalla juutalaisella hautausmaalla. Krasnystawissa, jossa kaksikko käy katsomassa taloa heidän isoäitinsä menneisyydestä, emme sentään käyneet – matkaa sinne olisi ollut vielä noin 50 kilometriä. Lisäksi tunnistimme kaupungissa muutamia elokuvasta tuttuja katunäkymiä.
Samaa hotellia emme voineet valita, sillä elokuva kuvattiin jo suljetussa hotellissa – paikallisoppaamme mielestä aivan liikaan neukkuhenkisessä sellaisessa, eivät Lublinin hotellit ole tuollaisia!
Vanhassa kaupungissa ja kävelykadulla
Vanhan kaupungin näkymiä, ainakin katutasosta, kerroinkin jo Lublinin pienistä vuohista kertovassa jutussa.
Vanhasta kaupungista kannattaa kuitenkin mainita ehdottomasti myös Lublinin taikuri, eli Magician of Lublin -veistos, joka tasapainoilee Grodzka-kadun poikki vedetyllä vaijerilla korkeuksissa. The Magician of Lublin on Nobel-palkitun kirjailijan Isaac Bashevis Singerin romaani, joka sijoittuu Lubliniin. Hahmo näyttää tasapainoilevan ilmassa, mikä sopii hyvin kirjan teemaan. Paikallisoppaamme väitti jopa, että patsas pysyy paikallaan pelkän tasapainon ja painopisteen avulla ilman erillisiä varmistuksia – ehkä, ehkä ei, mutta siltä se kyllä näyttää.
Paitsi vanhassa kaupungissa vietimme aikaa myös Krakow Gatelta alkavalla kävelykadulla Krakowskie Przedmiesciellä.
Täällä sijaitsee turistien suosima kuvauskohde, “I love Lublin” -kyltti, sekä useita suihkulähteitä. Ainakin kesäiltoina sekä kyltti että suihkulähteet ovat valaistuja. Paikallisoppaamme kuitenkin varoitteli suihkulähteistä: vaikka kadusta pulppuava vesi houkuttelee lapsia leikkimään, hän ei päästäisi omiaan niihin, sillä myös asunnottomat käyttävät niitä. Enpä ollut tullut ajatelleeksi.
Kävelykadun kiinnostavin kohde oli mielestäni niin sanottu portaali, Portals, joka yhdistää Lublinin muihin kaupunkeihin. Kyseessä on suuri ympyränmuotoinen näyttö ja kamera, joiden kautta välittyy reaaliaikaista kuvaa muista kaupungeista, esimerkiksi Philadelphiasta. Meidän katsoessamme ruutua näkyivät puolestaan lublinilaiset Philadelphiassa – ja hetken aikaa vilkuteltiin puolin ja toisin ja tehtiin sydämenkuvia kameralle.
Samalla aukiolla sijaitsee myös The Union of Lublin -muistomerkki. Vuonna 1569 solmittu unioni yhdisti Puolan ja Liettuan yhteiseksi valtioksi, mikä oli aikanaan merkittävä poliittinen ratkaisu Euroopassa. Sittemmin Puolan rajat ovat muuttuneet moneen kertaan – harvan Euroopan maan historia on ollut yhtä monivaiheinen.
Vanhan kaupungin kirkot ja torni
Euroopan vanhoissa kaupungeissa kirkoilta – tai ainakin niiden raunioilta – ei oikein voi välttyä. Lublinissa poikkesimme Lublinin katedraalissa, jonka runsaassa barokkisisustuksessa kiinnitin tällä kertaa sattuneista syistä erityisesti huomiota paavin kuvaan. Katolisessa Puolassa ei liene kovin montaa, joka asettuisi paavin ja Donald Trumpin välisissä arvokysymyksissä Trumpin puolelle.
Läheinen Trinitarian Tower on entinen luostarin kellotorni, joka toimii nykyisin museona ja näköalapaikkana. Säästyimme kuitenkin noin 200 portaalta, sillä se sattui nyt huhtikuussa ainakin olemaan kiinni kunnostustöiden takia. Kaunista valaistua tornia saatoimme kuitenkin iltaisin katsella hotellihuoneemme ikkunasta.
Mikaelin kirkon rauniot Plac Po Farzella ovat nimensä mukaisesti pelkät rauniot, eli vanhan kirkon perustukset. Kirkko purettiin huonon kuntonsa takia jo 1800-luvulla, mutta se elää edelleen pienoismallina aukion laidalla, joka auttaa hahmottamaan rakennuksen alkuperäiset mittasuhteet.
Yhdessä kirkossa ja yhdessä tornissa kävimme Lublinin linnassa, mutta niistä vähän tuonnempana.
Grodzka Gate
Krakow Gaten lisäksi kuljimme Lublinissa useaan otteeseen myös Grodzka Gaten läpi. Portti toimii symbolisena rajana vanhan kaupungin ja entisen juutalaiskaupunginosan välillä. Saksalaiset tuhosivat Lublinin juutalaiskorttelit keväällä 1942 ja siirsivät kymmeniä tuhansia juutalaisia Belzecin tuhoamisleiriin, missä heidät tapettiin. Tämän jälkeen koko kaupunginosa hävitettiin. Alue on jätetty tyhjäksi muistuttamaan siitä, mitä siinä joskus oli – käytännössä mitään ei ole säilynyt.
Keväisen vihreän nurmikentän laidalla seisoo vanhanaikainen katuvalo, joka palaa jatkuvasti. Sekään ei ole alun perin juuri tältä paikalta, mutta samalta ajalta, jolloin juutalaiskorttelit vielä olivat olemassa. Lamppua kutsutaan nimellä Muistojen lamppu – yksinkertaisuudessaan aika vaikuttava muistomerkki.
Alueen toisella laidalla kohoaa Lublin Castle ja Muistojen lampun vieressä vanha luostari, jonka tiloissa toimii nykyisin hotelli. Pieni luostarikirkko on edelleen olemassa ja siellä voi myös käydä kurkistamassa samalla kun kurkistaa hotelliin.
Portin tuntumassa toimii lisäksi Grodzka Gate – NN Theatre Centre, joka kertoo Lublinin juutalaiskortteleissa eläneiden ihmisten tarinoita. Kävimme toki tuossa museossakin, mutta siitä lisää Majdanekin keskitysleiristä kertovan jutun yhteydessä.
Lublinin linna ja näkymät ylhäältä
Lublin Castle on yksi kaupungin keskeisistä nähtävyyksistä. Sen alueella sijaitsee laaja museo, pyöreä torni sekä kirkko.
Innostuimme ensin tornista, sillä Trinitarian Towerin ollessa suljettuna yhdet parhaista näkymistä Lublinin vanhaan kaupunkiin avautuvat juuri täältä. Kiipeäminen torniin (111 porrasta) oli ehdottomasti vaivan arvoista: pyöreältä tasanteelta näki joka suuntaan kaupungin ylle. Linna – ja sen torni – on ollut pääosan olemassaolostaan vankilana. Nykyinen rakennus valmistui Venäjän vallan aikaan 1800-luvun alussa ja siitä tehtiin pian vankila. Toisen maailmansodan aikana linna toimi natsien vankilana ja sodan jälkeen vuosina 1944–1956 se oli kommunistisen turvallisuuskoneiston käytössä poliittisena vankilana.
Tamara de Lempicka
Museossa suuntasimme ensimmäisenä Tamara de Lempickan näyttelyyn. Alun perin sen piti olla esillä vain väliaikaisesti, mutta suuren suosion vuoksi se jäi pysyväksi osaksi museota – ja kuulemma osa matkailijoista tulee nykyisin Lubliniin juuri tämän näyttelyn takia. Tunnustan, että Lempicka oli minulle ennestään tuntematon, mutta näyttely teki vaikutuksen. Hänen tyylinsä – vahvat muodot, kiiltävät pinnat ja modernit naishahmot – on yksi art decon tunnistettavimmista ilmentymistä. Erityismaininnan ansaitsee myös näyttelyn valaistus, joka oli poikkeuksellisen onnistunut.
The Woman in the Green Bugatti) (1929) on Tamara de Lempickan tunnetuin teos ja yksi art decon ikoneista. Maalauksessa taiteilija esittää itsensä vihreän urheiluauton ratissa – tyylikkäänä, itsevarmana ja modernin naisen symbolina. Teos tehtiin alun perin muotilehden kanteen ja se julkaistiin itsenäisenä työnä vasta vuonna 1972.
Museon vanhempaan esineistöön liittyy puolestaan tarina lahjotusta oikeudenkäynnistä, jonka paholainen päätti uusia. Reilumman tuomion sinetiksi se löi kätensä pöytään jättäen siihen pysyvän jäljen. Tätä niin sanottua Devil’s Paw -jälkeä voi yhä kokeilla: tarinan mukaan, jos oma käsi sopii siihen täydellisesti, on paha ihminen. Oma käteni oli liian pieni, Lassen osui jo melko lähelle…
Pyhän kolminaisuuden kirkko
Lopuksi kävimme vielä linnan kirkossa, Chapel of the Holy Trinityssa, joka on poikkeuksellinen yhdistelmä läntisiä ja itäisiä tyylejä: ulkoa goottilainen rakennus, mutta sisältä kirkkosali on kauttaaltaan koristeltu kuningas Wladyslaw II Jagiellon tilaamin värikkäin bysanttilaistyylisin freskoin.
Vanha juutalainen hautausmaa
Muut tämän jutun kohteet ovat saavutettavissa kävellen ympäri Lublinin kaupunkia. Vierailu vanhalla juutalaisella hautausmaalla vaatii sen sijaan hieman ennakkovalmisteluja – ja mahdollisesti taksin. Halusimme kuitenkin, jos suinkin mahdollista, käydä myös täällä, sillä A Real Pain -elokuvan kaverukset vierailevat juuri tällä paikalla. Hautausmaa on lukittu, ja avain täytyy hakea etukäteen Ilan Hotelista, joka toimii entisessä juutalaisen koulun rakennuksessa. Alue on kärsinyt ilkivallasta erityisesti 1980- ja 1990-luvuilla, minkä vuoksi se pidetään nykyisin suljettuna.
Vanha juutalainen hautausmaa on yksi Lublinin vanhimmista paikoista. Se tuhoutui lähes täysin toisen maailmansodan aikana, mutta noin kaksisataa hautaa on säilynyt tähän päivään asti. Yksi merkittävimmistä on Jakub Kopelmanin haudalla sijaitseva muistomerkki vuodelta 1541, joka on Puolan vanhin juutalainen hautakivi, joka on edelleen alkuperäisellä paikallaan.
Hautausmaa sijaitsee kumpuilevassa maastossa, ja siellä kulkiessa tuntuu paikoin enemmän siltä kuin kävelisi puistossa kuin perinteisellä hautausmaalla. Siellä täällä kohoavat kuitenkin säilyneet vanhat hautakivet muistuttavat paikan historiasta. Kopelmanin hautamuistomerkki sijaitsee alueen korkeimmalla kohdalla – samassa paikassa, jossa myös elokuvan hautausmaakohtaus on kuvattu.
Kulttuuripääkaupunki 2029
Lublin on valittu Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2029 – siinä missä Kiirunakin. Titteli on osa EU:n ohjelmaa, jossa kaupungeille annetaan mahdollisuus nostaa esiin omaa kulttuuriaan ja uudistaa kaupunkikuvaansa pitkällä aikavälillä. Vuosittain ohjelmaan valitaan 2-3 kaupunkia.
Lublinin kohdalla valinta nojaa erityisesti kaupungin monikerroksiseen historiaan, vahvaan kulttuuriperintöön ja opiskelijakaupungin elinvoimaan. Juhlavuoden teema “RE:UNION” viittaa sekä kaupungin historiallisiin kerrostumiin että erilaisten yhteisöjen kohtaamiseen.
