Ajattelin julkaista tämän viimeisenä juttuna Lissabon-sarjastamme, mutta onnistuin töpeksimään tämän kanssa siten, että se livahti jo luonnosteluvaiheessa julkiseksi ja vaikka sitten otinkin sen pois näkyvistä, niin linkki tähän oli jo livahtanut verkkoon ja kun statistiikasta näen, että ihmiset yrittävät lukea tätä juttua, niin onhan se kirjoitettava!
Neljän päivän ja neljän yön vierailumme kokemuksia olen kuvannut seuraavissa jutuissa:
Matkan kustannuserittelyn laatimisessa oli tällä kertaa hiukan haasteita, sillä matkalaisia oli neljä, mutta jotta alla olevat kustannukset olisivat vertailukelpoisia blogimme muiden kustannuserittelyiden kanssa, olen valinnut tähän mukaan otettavat kustannukset siten, että niissä on vain kahden hengen kustannukset.
| Lennot (TAP) ja hotelli – Lentodiilin paketti | 658,92 |
| Ylimääräinen hotelli”yö” | 75,00 |
| Tours by locals retki tippeineen | 155,00 |
| Pääsymaksuja (Santa Justa, St Georges) | 20,00 |
| Oceanario-liput (2 kpl) | 23,00 |
| Uber-takseja (Lentokenttäkuljetukset, Belemiin) | 36,86 |
| Muita takseja (4 matkaa) | 21,00 |
| Paikallisliikenne (Belemista ratikalla, 2xpäivälippu, Oceanarioon metrolla edestakaisin) | 25,30 |
| Telecabine -liput (2 kpl) | 5,95 |
| Funicular -liput (2 kpl) | 7,20 |
| Lentoparkki | 61,00 |
| Matkamuistoja | 2,00 |
| Yhteensä 2 hengeltä | 1 091,23 |
Hotellimme, Hotel Florida, sijaitsi Avenida da Liberdaden päässä, eli matkaa keskustaan oli tuon Avendian verran, ehkä 15-20 minuuttia kävellen, ja aivain Marques de Pombal -metroaseman vieressä, mikä oli tietysti kätevää.
Hotellihuoneemme olivat tilavia ja niissä oli kaikki tarvittava, kahvinkeitintä ja jääkaappia myöten. Ilmainen wifikin toimi luotettavasti, joskin rajoitetulla nopeudella (alle 0,5 Mbps).
Hotellin teema, Florida, näkyi kivasti sen sisustuksessa, hissien filmitähtineen ja hotellihuoneiden elokuvanmaailman niminä. Kaipa tätä on Floridassakin, eikä vaan Kaliforniassa 🙂
Tuo ylimääräinen 75 euroa Lentodiilin pakettiin hotellin osalta tuli siksi, että varasimme yhden huoneen vielä sunnuntain ja maanantain väliseksi yöksi meille neljälle, jotta meillä oli tukikohta aina lennon lähtöön (lento klo 22:00 – 04:40) asti.
Erityisesti menolennolla (16:50 – 19:40), jolla olin valveilla koko ajan, näkyi mielestäni Portugalin suosio eläkeläisten keskuudessa: tällä lennolla tabletit olivat vähemmistönä, pääosa ihmisistä luki koneessa ihan perinteistä kirjaa, kun jollain muulla lennolla mielestäni lähes jokaisella oli tabletti edessään.
Tours by Locals -retken osalta mukana on vain puolet kustannuksista, tähän hintaan tuota retkeä ei kahdelle hengelle saisi, mutta toisaalta tuo on suunnilleen sama hinta kuin mitä vaikka Viatorin isolla turistibussilla tekemät retket suunnilleen samalla reitillä olisivat kahdelta hengeltä maksaneet.
Pääsymaksuissa näkyy toisen henkilön seniorihinta, useimpiin kohteisiin hinnat yli 65-vuotiaille olivat edullisempia.
Uber-taksit toimivat Lissabonissa hyvin ja ovat todella edullisia, esimerkiksi paluumatkamme hotellilta lentokentälle maksoi 9,40€.
Paikallisliikenteen (sisältäen metrot, bussit ja raitiovaunut) päiväkortit ostimme meille yhdeksi päiväksi – muina päivinä tarvitsimme sitä sen verran vähän, että selvisimme kertalipuilla alle tuon 6 euroa per nuppi, mitä päivälippu maksoi. Kertalippuja (1,40) voi ladata kerran ostetulle Viva viagem -lipulle yhdellä kertaa useampia, jolloin ei tarvitse askarrella automaatin kanssa kuin kerran päivässä. Metrossa rahastajan tehtäviä hoitanut koira ilahdutti tietysti sisarentytärtäni, koiranomistajana.
Lopuksi vielä sana isästänä selityksenä näille useimmissa jutuissani Lissabonista esiintyviin kuviin tai viittauksiin 1970-luvulle – isäni siis työskenteli 1970-luvulla konsulttina Lisnaven telakan kehittämisessä (ja asui tuolloin Cascaissa) ja siksi esikoisena kävin parikin kertaa vuonna 1973 näillä samoilla seuduilla. Isä kävi toki kotonakin säännöllisin väliajoin ja äitini ei kahden minua nuoremman lapsen takia ja kanssa halunnut lähteä Lissaboniin, joten silloin kun isä ei ehtinyt käymään kotona, niin minä ehdin mainiosti, koulua ehkä vähän väliinkin jättäen, käymään Portugalissa!
Isäni työt Lisnavessa päättyivät Portugalin vallankumoukseen 25. huhtikuuta 1974, viimeistään sen jälkimainingeissa isäni ja hänen monet ulkomaalaiset ystävänsä lähtivät Portugalista, osa jättäen sinne jo ostamansa talon.
Mekin jätimme Portugalin taas tältä erää, juoden läksiäismaljat Avenida da Liberdadella, sisarentyttärieni jo tuskaillessa hotellihuoneessamme sitä, että joutuvatko maksamaan matkalaukuistaan ylipainomaksuja reippaan shoppailun jäljiltä (eivät joutuneet).
Käy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)!
