Avainsana-arkisto: Rauli Virtanen

Machines feature

Maailmalle valkokankaalla

Helmikuun olemme viettäneet Suomessa, mutta muutaman irtioton olemme tehneet, kotisohvalla tai elokuvateatteriassa. Eilen kävimme myös eteläistä Espoota riepotelleessa lumimyrskyssä Kino Tapiolassa katsomassa elokuvan Machines -ennakkonäytöksen.

Machines

Machines press foto matkaelokuva

Intia/Saksa/Suomi -yhteistyönä valmistunut dokumenttielokuva Machines vei meidät lumimyrskyn keskeltä Intiaan, mutta tämä Intia ei näyttäytynyt meille valkoisina rantoina ja palmuina. Täällä tekstiilitehtaan koneet jyskyttävät yötä päivää ja tehtaan työläiset ovat todellakin vain osa koneistoa. Työvuorot kestävät 12 tuntia ja siirtotyölaiset saattavat tunnin tauon jälkeen tehdä heti perään toisen vuoron. Ei ihme, jos joillakin oli koneiden metelistä huolimatta vaikeuksia pysyä hereillä. Mutta täällä ollaan vaan töissä, perhe ja koti ovat tuhansien kilometrien päässä, vaikka Uttar Pradeshin osavaltiossa ja työt ovat täällä, Gujaratissa. Matkarahat on ehkä lainattu, mutta alle 100 euron kuukausipalkalla hyvä jos pysyy hengissä ja pystyy maksamaan velkansa, kotiin ei välttämättä jää mitään.

Suomessa en ole ollut varaukseton ammattiyhdistysliikkeen kannattaja, mutta näissä oloissa sille kyllä vielä olisi tilaa. Tilaa olisi myös Suomessa harkita jokaista vaateostosta: olisiko jo aika ostaa kappalemääräisesti vähemmän vaatteita ja maksaa niistä enemmän – toivoen, että siitä enemmän osuudesta osa edes päätyisi myös tekstiilitehtaan työntekijöille.

Hotel Machine

Hotel Machine press foto matkaelokuva
Elokuvan kuva Kiovasta (linkki blogimme juttuihin kaupungista).

Machines -elokuvan olisimme voineen käydä katsomassa jo DocPoint -festivaaleillakin tammikuun lopulla, mutta silloin ehdimme vain pienelle kierrokselle  Beirutiin, Gazan alueelle, Kabuliin, Kiovaan  ja Sarajevoon elokuvan Hotel Machine -myötä. Konfliktialueilla tietyt hotellit valikoituvat usein tilanteesta raportoivien toimittajien asuinpaikoiksi. Ensin ehkä siksi, että ne ovat vielä jotenkin turvallisia kyseisellä alueella, mutta vähän ajan päästä myös siksi, että kaikki keskittyy näihin hotelleihin, jotka vielä toimivat ja jossa pääosa toimittajista on. Parhaimmillaan (?) toimittaja saa juttunsa poistumatta hotellista siellä läsnä olevilta ministereiltä, kenraaleilta, diplomaateilta, fixereiltä, tulkeilta, taksinkuljettajilta, rahanvaihtajilta, sutenööreiltä.

Docpoint-festivaalien ohjelmalehdessä Rauli Virtanen kirjoittaa elokuvan kuvaamasta todellisuudesta: ”Siinä missä vieraileva toimittaja tekee riskialttiin matkan kerran tai pari, paikallinen avustaja on vaarassa kuukaudesta, jopa vuodesta toiseen ilman vakuutuksia tai kunnon palkkaa. Kannammeko me vastuuta heistä tai heitä mahdollisesti kaipaamaan jääneistä omaisista jos ja kun jotain sattuu? Pääsääntöisesti emme.”

Kuninkaan hologrammi

Kuninkaan hologrammi press foto matkaelokuva

Viihteellisimmissä merkeissä käväisimme myös yhtenä iltana Saudi-Arabiassa Tom Hanksin seurassa. Elokuvasta Kuninkaan Hologrammi vain osa on oikeasti kuvattu Saudi-Arabiassa, mutta ehkä tarina olisi voinut kertoa kyseisestä maasta. Ihan viihdyttävä se kyllä oli, poislukien muutama ällöttävämpi rasvapattiin liittyvä kohtaus! Saudi-Arabian matka on meillä edelleen listoilla, Startlight Toursin kanssa sinne pääsisi jo lokakuussa, mutta Maailmanmatkaajat -ryhmämme on vielä selvittämässä edullisempia vaihtoehtoja, joko jo tänä vuonna tai sitten vähän myöhemmin. Ensimmäiset turisteille mahdolliset matkat Saudi-Arabiaan ovat vielä hinnoissaan, sillä uteliaita matkailijoita maailmalla riittää, mutta hyvällä tuurilla kysynnän vähän tasoittuessa maahan voisi päästä jo edullisemminkin.

Kirsikkapuiden alla

Kirsikkapuiden alla press foto matkaelokuva

Keväinen Japani kirsikkakukkien aikaan on meiltä edelleen kokematta, mutta sinnekin pääsee kotisohvalta vaikka elokuvan Kirsikkapuiden alla myötä. Erilainen tarina avautuu vain vähitellen, mutta antaa mukavan arkisen, tavallisen kuvan elämästä jossain Japanissa, kirsikankukkien ajasta toiseen.

Tarinassa on liittymäkohtia televisiosarjaan Saari, jonka jäljiltä lisäsin Kreetalta Spinalongan saaren ToTravel -listalleni. Matka Kreikkaan ei näiltä näkymin ole ihan hetimmiten toteutumassa, mutta ehkä sittenkin vielä joskus.
Ja ehkä se Tokiokin. Ja ne kirsikankukat.


Machines -elokuvan voit nähdä Helsingissä Kinopalatsissa 24.2. alkaen.
Kuninkaan hologrammi ja Kirsikkapuiden alla -elokuvat lainasimme Helmetin kautta.

Tuol Sleng feature

Huhtikuinen Kambodza

Tasan 40 vuotta sitten, 17. huhtikuuta 1975, Phnom Penh kaatui ja punaiset khmerit nousivat valtaan. Pol Potin hallinnon aikana Kambodzassa kuoli jopa 1,7 miljoona ihmistä, alle neljässä vuodessa: 7. tammikuuta 1979 Phnom Penh antautui Pohjois-Vietnamin ja Vietkongin sissien hyökättyä Kambodzaan.

Vierailimme Phnom Penhissä ja siellä sekä Kuoleman kentillä että Tuol Slengin vankilamuseossa marraskuussa. Nykyisin Phnom Penh on viehättävä kaupunki ja ehdottomasti vierailun arvoinen, kuten Kambodza muutenkin, ihan erityisesti tietysti Angkorin alue.

Kuoleman kentät Phnom Penh

Syksyisen Aasian matkamme jälkeen olemme pariin kertaankin päässeet kuulemaan Rauli Virtasen kommentteja maailmasta ja matkailusta ja Kambodza ja erityisesti ranskalaistyyppinen Phnom Penh tuntuu olevan yksi hänenkin ehdottomia suosikkejaan Kaakkois-Aasiassa. Kambodza on nykyisin myös turvallinen maa – ja Thaimaatakin edullisempi.

Rauli Virtanen Laaksolahden kirjasto 15.4.2015

Juuri tämän vuosipäivän, 40 vuotta Phnom Penhin ja 30. huhtikuuta sama keväänä tapahtuneen Saigonin kaatumisen, tiimoilta Rauli oli äskettäin palannut Phnom Penhistä häntä tällä viikolla Laaksolahden kirjastossa kuunnellessamme ja kommentoi, että Kambodza on toipumassa: vanhemmat sukupolvet eivät kansanmurhaa voi unohtaa, mutta nuoremmat pystyvät jo katsomaan tulevaisuuteen.

Rauli Virtanen puhuu myös lämpimästi sen puolesta, että ihmiset kävisivät näillä ihmiskunnan historian suuria tragedioita todistaneilla paikoilla, jotta emme koskaan unohtaisi.

 

 

 

Uutinen: Matkakirjoista ja -lehdistä

Helsingin Yliopiston 375-juhlavuoden yhtenä teema on Uusi maailmankuva ja sen tiimoilta järjestetään mm. yleisöluentoja Tiedekulmassa.

Viime torstain luennolla Mitä matkakirjat kertovat kulttuurien kohtaamisista yhtenä esiintyjänä oli myös Rauli Virtanen.

Rauli Virtanen ja hänen Reissukirjansa edustivat tilaisuudessa uudenpaa alan kirjallisuutta.

Reissukirja

Virtanen aloitti osuutensa kohdistamalla tiukkaa kritiikkiä matkailualan lehtiin ihmetellen miten tällä alalla edelleenkin kirjoitetaan kohdetta kun kohdetta ylistäviä juttuja, siinä missä elokuva- ja ravintolakriitikot jo käyttävät arvosteluasteikon koko skaalaa. Kohdemaan poliittista tilannetta ei yleensä kommentoida lainkaan eikä maassa mahdollisesti vallitsevasta korruptiosta puhuta. Matkablogeille heltisi pieni tunnustuskin: jotkut niistä esittelevät kohteita jo monipuolisemminkin.

Esimerkkinä yksittäisistä kohteista, joiden kohdalla matkailijan pitäisi tuntea vastuunsa,  Virtanen mainitsi Burman, Machu Picchun Perussa ja Angkor Watin Kambodzassa. Burman monet stupat (buddhalaiset kypärän- tai kellonmuotoiset rakennukset) ovat näkemisen arvoisia, mutta matkailijan on hyvä tuntea maassa vallitseva tilanne ja etsiä vaihtoehtoja, jotka tukisivat kansaa, ei sen nykyistä valtaeliittiä. Ainutlaatuisten kohteiden suojeleminen, myös turisteilta, on vaikeaa köyhissä maissa ja turistien pitäisi itse käyttäytyä vastuullisesti.

Erityisen suositeltavina kohteina nykymatkailijoille Rauli Virtanen piti paikkoja, joissa voi muistuttaa tulevillekin sukupolville virheistä, joita ei pidä toistaa. Tällaisia ovat Srebrenican joukkohaudat, keskitysleirit, Kuoleman kentät Kambodzassa, Robben Island Etelä-Afrikassa ja vaikka Normandia ja Vietnam, jossa voi vierailla museossa, jossa esitetään Vietnamin sotaa vietnamilaisten näkökulmasta.

Myös Afrikan safareja, Virtanen suositteli, joskin romantiikka alkaa esimerkiksi Nairobissa olla kaukana – mutta niin kauan kuin turvallisuustilanne sen sallii, siellä kannattaa käydä.

Turistien intoa vierailla paikoissa, jotka toivottavasti ovat pian muuttumassa parempaan suuntaan kuten Kuuba ja Pohjois-Korea, hän ihmetteli: me menemme sinne ottamaan kuvia maailmasta, jonka siellä asuvat toivovat muuttuvan paremmaksi mahdollisimman pian, kuin haluaisimme säilyttää nykytilanteen, asukkaista välittämättä.

Samoin Virtanen kommentoi huvittuneesti matkailijoiden halua vierailla paikoissa, joita muut eivät ole vielä löytäneet, ja totesi, että näitä alkaa olla entistä vähemmän, mutta Himalajan aluetta, mm. Mongoliaa ja Tiibetiä voisi vielä kokeilla tällaisia elämyksiä halutessaan.

”Menkää mieluummin maihin, jotka ovat kärsineet luonnonkatastrofeista niin pian kuin se suinkin on mahdollista! Monet köyhät maat elävät nykyisin turismista ja jos katastrofin lisäksi turistit kaikkoavat pitkäksi aikaa näillä kansoilla on todella vaikeaa.” sanoo Rauli Virtanen.

Ulkomaan kirjeenvaihtajien maailmasta välittämässä kuvassa hän valitteli kirjeenvaihtajien ”yliedustusta” läntisissä maissa: esimerkiksi Lähi-idän arjesta on turhan vähän tietoa tarjolla. Alueen haastavasta tilanteesta huolimatta monet ihmiset elävät sielläkin suhteellisen normaalia arkea, mistä olisi hyvä kertoa ihmisille.

Kiinnostavia olivat myös Rauli Virtasen kommentit omista kokemuksistaan tulkkien käytöstä, haasteista päästä keskustelemaan kouluttamattomien ihmisten kanssa tilanteissa, joissa tulkki, koulutettuna, toteaa, ettei näiltä mitään kannata kysyä, osaamattomilta. Ja tulkkien epäluotettavuudesta joissain tilanteissa – kotona nauhaa täkäläisen tulkin kanssa purettaessa sanomaksi paljastuukin ihan toinen kuin paikan päällä.

Raulin heitto kysymykseen, jossa kysyttiin matkailun haastavien olosuhteiden kuvaamisesta, että ketä kiinnostaisi kuvaus hänestä nauttimassa shamppaajaa viiden tähden hotellissa, taisi olla sekin osittainen näpäytys niin matkailulehdille kuin joillekin matkablogeille!

(Tämä uutinen on, paitsi blogimme aihepiiriin hyvin sopiva juttu, myös harjoitustyöni Johanna Nykoppin vetämälle Lehtikirjoittamisen peruskurssille, jolle osallistun tänä keväänä. Kurssin harjoitustyöt käsittävät mm. arvion, henkilöhaastattelun, henkilökuvan, kolumnin, uutisen ja lehtiartikkelin.)