Vietimme syyskuisen viikon Rodoksella – ja siitä pääosan Rodoksen kaupungissa.
Noin neljään päivään – yhden käytimme Marmariksen risteilyyn, yhden Lindoksen retkeen ja yhden, osittain, Koskinoun kylään ja Kalithean rantaan – mahtui aika monta kävelykierrosta Rodoksen vanhassa kaupungissa ja muutama kaupungin uudellakin puolella. Tosin tällä kertaa etenkin Rodoksen kaupungissa annoimme meille jossain määrin harvinaiseen tapaan päivien viedä emmekä edes laatineet etukäteen mitään listaa asioista, jotka täällä erityisesti pitäisi nähdä. Viikko samassa paikassa tuntui sen verran pitkältä ajalta, että annoimme päivien viedä, päivä kerrallaan.
Mutta kaipa me kuitenkin lopulta näimme kaupungista ainakin meitä eniten kiinnostavat kohdat. Näimme vanhan kaupungin ruuhkaisia turistikatuja kuten Sokrates-kadun. Päädyimme lukuisia kertoja Ippokratos-aukiolle. Eksyimme vanhan kaupungin hiljaisemmille kujille. Kävelimme pariin otteeseen muurien välisessä vallihaudassa kunhan ensin löysimme tien sinne ja sieltä pois. Kiipesimme Rodoksen akropolille katsomaan täältä, kaupungin korkeimmalta paikalta, näköalaa kaupunkiin. Kävimme rannalla vaikka kaupunkikohteessa olimmekin. Nousimme vuorelle katsomaan auringonlaskua. Etsimme Tiedon portaita ja toisella yrittämällä löysimmekin ne. Kiertelimme Mandrakin vanhassa satamassa katsellen tuulimyllyjä ja sataman suuta korkeiden pylväiden päältä vartioivia patsaita. Suurmestarin palatsia vilkaisimme vain portilta ja hylkäsimme sen jonojen takia. Arkeologisen museon edustalla nautimme yhden viikon aikana syömistämme kreikkalaisista salaateista, mutta itse museeon asti emme koskaan päätyneet. Süleyman moskeijaa, kuten Roloin kellotorniakin, ihailimme jonkun ravintolan kattoterassilta.
Muinaista Rodoksen kolossia emme tietenkään löytäneet, paitsi matkamuistoissa ja Koskinoun kylän seinämaalauksissa. Sataman suulla se ei kuulemma koskaan ole ollut, vaikka sellaista tarinaa nyttemmin mielellään toistellaan.
Unescon maailmanperintökohde
Matkamme Rodokselle ei Kreikan osalta ollut minkään pistejärjestelmän mukaan pistematka, sillä Dodekaneesien saariston olimme kuitanneet jo aikaisemmin käymällä Patmoksella, Leroksella, Kalymnoksella ja Kosilla. Rodoksen vanha kaupunki on kuitenkin sentään Unescon maailmanperintökohde, eli jotain sentään :-)
Ensimmäisenä aamuna selvitimme lyhyimmän reitin vanhaan kaupunkiin, joka sijaitsikin oikeastaan ihan hotellimme (Rodos Park Suites & Spa) kulmalla ja lähdimme katsomaan mihin olemme tulleet. Ensimmäisenä päivänä ei oikeastaan ollut edes väliä, että mihin suuntaan kaupungissa kävelimme, sillä tiesimme palaavamme tänne vielä monena päivänä viikon mittaan. Siispä pysähtelimme jokaisen kissan ja kukkivan puun kohdalla. Suurmestarin palatsin kohdalla totesimme, että ei ainakaan vielä (ei sen aika sitten tullut myöhemminkään) ja jatkoimme Ippoton-katua (Ritarien katua) rantaan päin. Tuosta kadusta sanotaan, että se olisi yksi parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kaduista. Ritariromantiikkaa löytyy paitsi turistimyymälöiden kadulle asettamista ritareista myös holvikaarista, mukulakivistä ja vaakunoista.
Emme lopulta kuitenkaan päätyneet suoraan rantaan asti, sillä saimme idean poiketa juomassa jotain ja kartta tarjosi Socratous Garden -nimistä paikkaa lähellä. Lähellä, mutta lopulta monen monen mutkan takana. Mutta mutkittelu kannatti, isohko puutarhakahvila vaikutti ihan kivalta ja viivähdimme siellä hetken. Kahvilan elämää tutkaillessamme huomasimme, että sinne selvästikin tullaan useammalta suunnalta ja niinpä päätimme katsoa minne päätyisimme toisesta portista ja kas, niinhän me päädyimme keskelle Socratous -kadun vilinää. Ei tietysti kovin ihmeellistä, kun kahvilan nimi on Socratous Garden :-)
Viikon mittaan Socratous-katu tulikin sitten liiankin tutuksi, kun suorin reitti hotelliltamme rantaan tai sieltä takaisin kulkin sitä pitkin Ippokratous -aukion suihkulähteelle ja siitä edelleen Sea Gatelle – mutta onneksi kadun varrella oli niin paljon kaikkea, että vielä kymmenennelläkin kerralla saattoi huomata kiinnostavan kaupan, jota ei ollut aikaisemmin tutkinut tai ”uuden” jogurtti- tai jäätelöpaikan.
Pieniä kiemurtelevia kujia
Ensimmäisinä päivinä kävelimme muurien sisällä lähinnä sen pääkadulla, Sokratous-kadulla ja sen vanhan kaupungin pohjoisosissa. Kun aloimme osalta turistikadun kaupat ja ravintoloiden sisäänheittäjät alkoivat olla jo liian tuttuja, niin siirryimme vanhan kaupungin eteläisiin osiin, jossa kapeat kadut mutkittelivat usein talojen välissä olevien holvikaarien alla. Siellä täällä oli pieniä matkamuisto-, taide- ja vaatemyymälöitä, mutta myös paljon ihan tavallisia asuintaloja, asukkaiden pyöriä ja pieniä puutarhoja.
Tämä on alue, jonne kannattaa eksyä! Maps.mekin usein vähän eksyi ja ehdotti tilanteesta kauhistuneena pitkiä kiertoreittejä, mutta siellä täällä kujien kulmissa on kuitenkin viittoja, jotka saattavat ohjata takaisin Socratous -kadulle – ja ainahan voi suunnistaa sen mukaan, että missä on ihmisiä ja ääniä vähän enemmän, sillä suunnalla on todennäköisesti suuremmat kadut. Siellä täällä, eniten tietysti lähimpänä vanhan kaupungin keskustaa, on myös edes vähän vilkkaimmista reiteistä syrjässä olevia ravintoloita, usein kattoterasseille sijoittuen.
Pääosan viikosta liikuimme Rodoksella lähinnä vanhassa kaupungissa – mitä nyt yhtenä aamupäivänä kiertelimme Kypros-aukiota ympäröiviä katuja kaupungin uudella puolella ja poikkesimme tradition vuoksi Marks & Spencerin myymälässä, kun sellainenkin näytti kaupungissa olevan, täydentämässä perusalusvaatevarastojamme.
Vanhan kaupungin muuri ja vallihauta
Alkuun kuljimme vanhaan kaupunkiin hotelliamme lähimmästä D’Amboise Gaten kautta. Vanhan kaupungin muurit ylittäviltä silloilta aukeaa kivan tuntuinen näkymä sillan alla olevaan muurien väliin jäävään vallihautaan, mutta meillä kesti heti ennen kuin saimme selvimme miten pääsisimme sinne, alas. Vallihauta näytti olevan suosittu kävelypaikka ja melkein aina näimmekin siellä ihmisiä, joten pitihän tuo selvittää, että miten sinne pääsee.
Nörtteinä skippasimme helpoimmat vaihtoehdot kuten kysyä asiasta hotellin respasta tai turisti-infosta, jonka sellaisenkin olimme rannan tuntumassa jossain vaiheessa ohittaneet, ja kaivelimme tietoa netistä. Vastauksena oli, että alas pääsisi ainakin St Athanasiosin tai rannalta Libertyn Gatelta. Edellinen oli lähempänä meitä, joten sinne. Aikamme etsimme alas menevää reittiä, tuloksetta. Epäilin kyllä, että tässä on joku juju, sillä eihän nyt netti voisi olla tässä asiassa väärässä.
No, kävimme sitten välillä katsomassa samalla suunnalla olevat Tiedon portaat (katso alla olevan kuvasarjan viimeinen kuva) ja jatkoimme matkaa vanhan kaupungin läpi rantaan.
Liberty Gatelta St Athanasios Gatelle
Kävimme syömässä ja pohdimme seuraavaa siirtoamme. Päätimme etsiä Liberty Gaten reittiä ja löysimmekin portin melko helposti. Nyt ongelmana oli vain, että oli jo alkuilta emmekä tienneet varmasti, että mistä pääsisimme pois, lähtisimme tästä kävelemään – netin seuraava ehdotus St Athanasioksen jälkeen oli St John’s Gate, jonne oli jo jonkin verran matkaa. Houkutus lähteä matkaan oli kuitenkin suuri ja ajattelimme, että kyllä me täältä pois pääsemme, vaikka sitten palaamalla takaisin. Matkan varrella kyselimme muutamalta vastaantulijalta, seuraavasta exitistä ja etenkin yhden lenkkeilijän täsmällinen tieto, että 1,3 km:n päässä vaikutti luotettavalta ja lupaavalta.
St Athanasioksen kohdalla näimme ryhmän ihmisiä, jotka kääntyivät muurin suuntaan vasemmalle – eivätkä palanneet. He siis pääsivät siitä jonnekin! Lähdimme tutkimaan muurin mutkaa ja sieltä löytyikin aukko ja aukon takaa portaat, jotka veivät ylös sillan toiseen päähän, parin parkissa olevan auton taakse. Ei ihme, ettemme toisesta suunnasta reittiä alaspäin etsiessämme olleet sitä löytäneet, sillä meidän olisi pitänyt ymmärtää etsiä sitä autojen takaa!
Seuraavana päivänä kävelimme saman reitin toiseen suuntaan ja tällä kertaa osasimme jo neuvoa useammallekin hiukan eksyksissä olevalle vastaantulijalle, että kyllä se sieltä löytyy, muurin mutkasta, St Athanasioksen Gaten kohdalla!
Sittemmin huomasimme, että D’Amboise Gateltä vanhaan kaupunkiin vievän jonkun sillan kupeestakin näytti olevan portaat alas suljetun näköiselle pienemmälle alueella vallihautaa, mutta epäilen, että oikeasti alue, vaikka se suljetulta näyttikin, aukeni kyllä ”päävallihautaan” joltain laidalta, mutta emme sitä enää käyneet sitten tutkimassa.
Mutta suosittelen vallihautaa kävelyreittinä ja retkikohteena – paljon kivampi se on kuin väistellä matkamuistokauppiaita kapeilla kujilla muurien sisäpuolella!
Rodoksen akropolis
Lindoksen akropoliksen ”kaveriksi” oli tietysti pakko käydä tutustumassa myös Rodoksen akropolikseen, joka sekin on tietysti antiikin ajalta, ehkä väliltä 500 – 300 ennen ajanlaskumme alkua. Alueella on antiikin aikainen stadion, pieni amfiteatteri ja Apollon temppeli, joka tosin syksyllä 2022 oli ”paketissa”.
Akropolikselle oli hotelliltamme lyhyehkö kävelymatka, joskin tietysti jossain määrin ylämäkeen, sillä nimensä mukaisesti akropolis, linnavuori, on kaupungin korkeinta aluetta. Akropolis on osa Monte Smithin puistoa, joka on saanut nimensä Napoleonin aikakauden englantilaiselta amiraalilta.
Lindoksen akropolin tapaan kiivettyämme ensin amfiteatterin yläpuolelle kyseiseltä tasanteelta nousevat seuraavat portaat alueelle, josta Apollon temppeli sijaitsee, mutta kyseisten portaiden kaltevuus on valittu siten, että portaiden juurella seisteissään näkee vaan taivaan, eli täälläkin nämä portaat ovat tyyliä ”Stairway to Heaven”.
Kaikkialla puiston alueella on vanhoja kiviä siihen malliin, että voi vaan kuvitella mitä kaikkea täällä joskus on ollut, vaikka tätä nykyä vaan suurimmat rakennelmat ovatkin säilyneet/kunnostettu.
Mandrakin satama
Yhtenä, taisi olla iltapäivänä, suuntasimme Mandrakin rannalle – vanhan kaupungin läpi tietysti – olihan se hotelliltamme suorin reitti rannalle. Halusimme käydä katsomassa vähän lähempää nuo rannan kolme tuulimyllyä, linnoituksen ja majakan. Kivisten rakennelmien lisäksi ranta tarjosi tietysti tuulahduksen merestä lukuisien purjeveneiden muodossa. Alueella on myös kivasti ravintoloita ja ruokakauppoja – pitäähän veneisiin pystyä ostamaan ruokaa.
Rannan kolme tuulimyllyä ovat peräisin ehkä 1400-luvulta ja kauan sitten niitä on saattanut olla sataman ympärillä jopa 18 kappaletta. Myllyjä käytettiin jauhamaan maissia vientiin.
Kolme jäljelle jäänyttä myllyä on kunnostettu muistoksi menneistä ajoista.
Pyhän Nikolauksen linnoitus on sekin 1400-luvulta. Mandraki oli aikoinaan sotilassatama. Majakka linnoituksen huipulla on 1600-luvulta.
Aamu rannalla
Vielä viimeisenä aamuna teimme retken kaupungin rannalle. Matkaa varatessamme olimme lievästi yllättyneitä miten joustavasti pakettimatkoja voi nykyisin varata. Ainakin Rodokselle lähtöjä taisi syyskuussa olla jokaisena viikonpäivänä ja ainakin valitsemanamme lähtöpäivänä saattoi vielä valita aamu- tai iltapäivälähdön. Aamulähdöllä paluulento oli sitten sekin aikaisemmin ja iltapäivälähdöllä paluulento oli vasta myöhemmin illalla – ihan niin pitkälle joustavuus ei riittänyt, että olsimme saaneet valita iltapäivälähdön ja aikaisemman paluun! Mutta siis, koska paluukuljetuksemme hotellilta lähti vasta n. klo 17, niin ehdimme vielä viimeisenä päivänäkin tekemään aamupäiväretken ja sen jälkeen uida melkein kolme varttia hotellin uima-altaalla ennen kuin kasasimme kamat, kävimme lounaalla lähiravintolassa ja siirsimme työpisteemme hotellin loungeen, jossa kirjoitin iltapäivällä blogijutun Marmariksen retkestämme.
Aamuretkemme suuntautui Rodoksen uuden kaupungin, Kypros-aukion, ohi Mandrakin ison postitalon edustalle. Vielä kerran silmäys sataman suulla valvoviin hirviin ja siitä vielä eteenpäin Ellin rannalle. Samalla suunnalla olisi ollut tarjolla akvaariokin, jota joku meille somessa suosittelikin, mutta emme tällä kertaa jaksaneet innostua kaloista.
Ellin rannan edustalla sijaitseva hyppytorni oli ainakin minulle jotain ihan uutta. Vastaavaa rakennelmaa en muista missään koskaan nähneeni! Toisaalta emme oikein ole rantaturisteja, joten onhan vastaavia voinut jossain ollakin.
Viikko Rodoksella – matkan kustannukset
Aurinkomatkojen pakettimatkalla kustannusyhteenveto on sen verran yksinkertainen juttu, että menköön tämän jutun jatkoksi – eivät nämä pari riviä omaa juttuaan ansaitse.
Aurinkomatkoille maksoimme 1 278 euroa per nuppi sisältäen bussikuljetukset mennen tullen (18 euroa) ja retket Marmarikseen (37 euroa) ja Lindokseen (42 euroa).
Marmariksen retkelle kertyi vielä lisähintaa satamamaksuista (15 euroa per nuppi) ja Lindoksen retkellä sisäänpääsymaksuista (6 euroa per nuppi seniorilta).
Taksiretkestä Koskinoun kylään ja Kalitheaan maksoimme 60 euroa ja sisäänpääsystä Kalithean rannalle 5 euroa kahdelta seniorilta.
Hotellilla piti vielä lähtiessä maksaa turistivero, 2 euroa per päivä per nuppi, eli kahdelta viikossa 28 euroa. Autopaikka Helsinki-Vantaalla viikoksi maksoi 70 euroa (P5).
Koko matka maksoi siis kahdelta 2 761 euroa, eli 1 381 euroa per nuppi.
Normaaliin tapaan ruokamenot eivät mielestämme ole matkailuun liittyvä meno, sillä useimmissa maissa syömme viikon pääosin ravintoloissa edullisemmin kuin viikon kotona K-kaupan ruokia. Rodoksella (ja matkalla sinne ja takaisin) käytimme ruokaan ja juomaan 280 euroa hotellin hintaan kuuluneen runsaan aamiaisen lisäksi.
Rodos Park Suites & Spa
Hotellimme Rodos Park Suites & Spa on Aurinkomatkojen mielestä luokitukseltaan ****+ – Booking.comissa hotelli on listattu 5 tähden hotellina, jonka asiakasarvioiden keskiarvo on tätä kirjoitettaessa 9.0.
Huoneemme oli tasoltaan Deluxe, josta oli näkymät uima-altaalle. 28 neliön huone oli riittävän kokoinen viikonkin oleskeluun ja pieni parveke oli mukava lisä. Ensimmäisen huoneemme (numero 208) hylkäsimme, sillä sen parveke oli kadulle ja huone oli sen takia meluisa. Toinen huoneemme (222) oli ihan ok, tosin uima-altaan reunoille levittyneessä ravintolassa oli elävää musiikkia monena iltana ja se tietysti taas kuului myös huoneisiin. Musiikki loppui kyllä ihan kohtuullisen aikaisin, eli ennen iltakymmentä. Uima-allas, kuten koko hotelli, oli rauhallinen – lapsiperheet taitavat Rodoksella asettua rantakohteisiin eikä Rodoksen kaupunkiin.
Hotellin sijainti oli mielestämme erinomainen, eli noin kaikki oli kohtuullisen kävelyetäisyyden päässä. Aurinkomatkojen arvioissa joku tosin taisi valittaa, ettei lähellä ole kauppaa, mutta kyllä meille vastaanotto neuvoi lähimmän supermarketin, jonne oli matkaa ehkä kolmisen korttelinväliä, tosin ylämäkeen.
Muita juttuja Rodoksen saarelta
Jos olet suuntaamassa Rodokselle, niin ehkä haluat lukea myös nämä jutut:
Harvoin tulee itsekään oltua missään kohteessa ilman, että olisi jonkinnäköistä listaa laatinut kiinnostavista paikoista. Joskus sellainenkin voisi tosin olla virkistävää. :) Tuo Mandrakin ranta näyttääkin hienolta!
Kiitos Mikko! Tosiaan tämä Rodoksen loma oli meille hiukan epätavallisen paljon vaan ”lomaa” :-) – ja sellaisena kivan erilainen kokemus. Jos olisimme viettäneet tuolla vielä toisen viikon, niin sitten elämä olisi varmaan jo mennyt enemmän etätyöskentelyn puolelle, senioreiltakin – haahuilu kaupungissa olisi jo menettänyt kiinnostavuutensa.
Minä päädyin Rodokselle joskus yhden päivän varoitusajalla, kolmeksi päiväksi ja kahdeksi yöksi, Finnairplus-pisteillä. Kaupungin näki kyllä siinä ajassa minusta ihan hyvin ja ehti syödä hyvää kreikkalaista ruokaakin. Akvaariota en erityisemmin suosittelisi. Pieni ja vaatimaton, mutta vaatimaton oli pääsymaksukin.
Tuo katuvilinä näyttää kyllä tutulta sekin, mutta olenpa päässyt näkemään vanhankaupungin lähes autionakin kun tein koronakesämatkan Rodokselle.
Sen verran levoton matkustelija minä(kin?) olen, että viikko tuolla tuntuisi jo aika pitkältä ajalta, vaikka kaupunki onkin kokoonsa nähden monipuolinen.
Kiitos Daniel! Tavallaan olisi tietysti kannattanut matkustaa enemmänkin korona-aikaan, mutta senioreina – ja siis jonkinmoiseen riskiryhmään kuuluvina – olimme varovaisia ennen rokotuksia. Harvoin me nykyisin samassa hotellissa viikkoa asumme, mutta kerran nyt näin.
Rodokselle olisi tarkoitus tehdä sellainen iso pakettimatka. Ihan vaan testinä, kun ei semmoisilla olla koskaan oltu. Aina omin nokkinemme mennään. Toistaiseksi se on ollut vain suunnitteilla ja saattaa sinne jäädäkin. Tuo turistimäärä hiukan jännittää.
Kiitos Melissa! Rodos ei tosiaan taida – poislukien keskitalvea – olla koskaan kohde, jossa ei muihin turisteihin törmäisi. Ja keskitalvella taas sinne pitäisi rehjuta vaihtolennoilla.
Joskus hyvääkin olla lomalla ilman mitään sen kummempia valmiita suunnitelmia. Itse tykkään lomailla juuri näin, go with the flow, ehkä sen takia, että työssä kalenteri on usein täynnä viikkoja tai kuukausia eteenpäin. Lomalla me usein katsotaan tarjontaa paikan päällä ja mietitään, minne siitä voisi lähteä.
Minua Rodos kiinnostaisi juuri sen maailmanperintökohteiden takia. Harmi tosin, että sinne on suhteellisen vaikeaa päästä, jos ei käytä Aurinkomatkojen charteria. Parikin vaihtoa voi tulla eteen.
Kiitos Nadine! Toki tuonne esimerkiksi Ateenan, mutta muutakin kautta pääsee yhdelläkin vaihdolla. Mekin, maa- ja aluebongareina, lähdimme saarelle, josta emme enää saaneet pisteen pistettä, joten kyllä se ihan ”vaan kohteena” on näkemisen arvoinen.
Itsellä on ollut taipumista lomareissujen liialliseenkin suunnitteluun ja aikatauluttamiseen, vaikka joskus on ihan parasta vain kuljeskella päämäärättömästi ja tutustua ympäristöön kaikessa rauhassa, ja kuten sanoit, ”pysähdellä jokaisen kissan ja kukkivan puun kohdalla”. Ja perusteellisesti olette tosiaan ehtineet Rodoksen kaupunkiin tutustumaan, omalla iltapäivän mittaisella kierroksella (aikoinaan muualle Rodoksella suuntautuneen ryhmämatkan yhteydessä) ei todellakaan ehtinyt nähdä tuota kaikkea. Erityisen hurmaavalta kuvissa näyttää nuo holvikaarikujat!
Kiitos Anne! Suunnittelemattomuus vaatii aikaa, eli jos olisimme käyneet kaupungissa vain yhden iltapäivän verran, niin sitten olisi pitänyt jo päättää, että mikä on tärkeää. Viikossa tärkeimmät löytyvät jo vahingossakin :-)
Myöhästynert synttärionnittelut! Jäin miettimään kahden viikon Andalucian reissua – ei ainuttakaan sisäänheittäjää. Toki olin lokakuussa ja vain parissa todella turistisessa kylässä
Kiitos Mari! Toki varmaan Rodoksen saareltakin olisi löytynyt hiljaisempia kolkkia kuin saaren pääkaupunki – mutta toisaalta ainakin akselilla rantaloma/kaupunkiloma pidämme enemmän kaupunkilomista, vaikka se sitten tarkoittaisi muitakin ihmisiä ja jopa sisäänheittäjiä.
Kylläpä tuli tästä artikkelista kova ikävä Rodokselle. Rodoksen matka vuonna 2019 jäikin mun viimeiseksi etelän matkaksi ennen koronaa. Olen myös käynyt Kosin -saarella ja se oli kyllä myös upea paikka :)
Kiitos kommentistasi! Nyt sitten vaan taas matkasuunnittelu käyntiin – korona-aika meni jo!
Kuulostipa rennolta teidän Rodoksen loma ja just kiva että oli muutama suunniteltu retki ja sitten loppuaika on vaan ”katsotaan mitä päivä tuo tullessaan”. Näin me nykyään tavataan myös reissata, että on muutama must paikka mitä halutaan sisällyttää lomaan ja sitten aika näyttää mitä tehdään lopulla ajalla. Ja kiva, että saitte täältäkin pisteen ja näytti Rodos edelleen melko samalta kuin joku 13 vuotta sitten.
Kiitos Elina! Vapaa ohjelma on – tiettyyn rajaan asti ihan kiva. Mutta sitten jossain vaiheessa saattaa huomata käyttäneensä aikaa jo melko olemattomienkin nähtävyyksien/kokemuksien parissa :-)
Rodoksella on niinkin pieneksi saareksi yllättävän paljon historiallista nähtävää. Jos ei ole historiasta kiinnostunut niin sitten ehkä vähemmän. Noilla vanhankaupungin kujilla oli jotenkin tunnelmallista käveleskellä, ja itse tykkään tosi paljon kreikkalaisesta ruoasta, niin syöminen oli aina yksi päivän kohokohtia. Jos joskus vielä eksyn Rodokselle niin teen kyllä kanssa tuon Marmariksen risteilyn.
Kiitos Paula! Rodoksen ”taika” taitaakin olla siinä, että saarella on jossain rajoissa kaikille jotain, olit sitten kiinnostunut historiasta, luonnosta, rantalomasta tai hyvästä ruuasta – ja listaa voisi varmaan vielä jatkaakin.
Ihana synttärimuistaminen hotellilta! Rodos muistutti kuvien perusteella hyvinkin paljon Haniaa, jossa olimme elokuussa. Rodosta voisi kyllä ehdottomasti miettiä joskus tulevaisuuteen matkakohteeksi.
Kiitos kommentistasi! Kesällä Balillakin yhdellä seurueestamme oli syntymäpäivä ja hänkin sai pienen kivan kakun. Pitänee yrittää ajoittaa matkat syntymäpäiviin :-)