Loistava ystäväni -sarjan Napoli ja Ischia

Napolinlahdelle suuntautuneella matkallamme oli useita innoittajia, joista ei vähäisimpänä kesällä Areenasta katsomamme Elena Ferranten Napoli-sarjaan perustuvat Loistava ystäväni -sarja. Sarja on nyttemmin jo poistunut Areenasta, mutta ainakin vielä tätä kirjoittaessa nämä ensimmäiset kaksi kautta ovat katsottavissa HBO:ssa. Luin myös, matkavalmisteluina, neliosaisen kirjasarjan kolmannen ja neljännen osan eli Ne, jotka lähtevät ja ne jotka jäävät ja Kadonneen lapsen tarinan.
Sarja on saamassa jatkoa myös televisiossa – ainakin netin mukaan sarjan kolmannesta kaudesta on tehty sopimus ja sitä on jo kuvattukin, mutta julkaisupäivästä ei vielä taida olla tietoa. Ehkä neljän kirjan sarjasta riittää vielä tulevina vuosina materiaalia neljänteenkin kauteen?

Ennen matkaamme hain tietoa tämän ylistetyn tarinan ”Napoli-sarja on sukeutumasta yhdeksi nykykirjallisuuden suurimmista saavutuksista (The Independent)” miljöistä Napolinlahdella. Sarjan jäljissä olisi jopa ollut tarjolla opastettuja retkiä niin Napolissa kuin Ischialla, mutta niitä ei ollut juuri haluaminamme päivinä – ja toisaalta, erikoisaiheisina retkinä, ne olivat myös melko hintavia. Tietoa löytyikin sitten ihan kelvollisesti niin netistä kuin kirjasta Ferrante Fever: A Naples Travel Guide Inspired by Elena Ferrante’s Neapolitan Novels. Katsoimme myös Areenasta dokumentin Ferrante-huuma, joka kuitenkin lähestyy kirjasarja lähinnä ilmiönä ja pohtii mysteeriksi jäävää kirjailijaa. Elena Ferrantehan on pseudonyymi, ei kirjailijan oikea nimi.

Päiväretki Procidalta Ischialle

Tosin Ischialla palkkaamamme taksikuski tuntui tietävän kirjailijasta ainakin sen, ettei hän asu Ischialla vaan Procidalla! Mutta niinhän kai aina on, oli kyse sitten pörssikursseista tai mysteerikirjailijoista, että taksikuskit tietävät paremmin :-)

Matkamme Napolinlahdella alkoi Procidalla, jossa vietimme kaksi päivää, vaikka saimmekin etukäteen ”ohjeen”, että Procidallahan ei ole juuri mitään nähtävää, yksikin päivä riittää. Mutta me olimmekin varanneet toisen päivän Ischialle, joka on vain vartin lauttamatkan päässä Procidalta ja siis helppo päiväretkikohde juurikin sieltä.

Loistava ystäväni -sarjassa Lila and Lenu (Elena) viettivät aikaa Ischialla kahteen otteeseen. Ensimmäisellä kerralla Lenu vietti kesän Ischialla kesätöissä ja toisen kerran Lilan ja Pinuccian kanssa, Stefanon ja Rinon, heidän puolisoidensa vieraillessa saarella viikonloppuisin. Ischialla tapahtuivat myös monet niin Lenun kuin Lilan kohtaamiset Nino Sarratoren (ja hänen isänsä Donaton) kanssa.

Ischia on iso saari, joten päiväretkellä – ja autoa vuokraamatta – kaikkia tarinaan liittyviä paikkoja ei pääse näkemään. Emmekä toisaalta halunneet vierailustamme Ischialla tehdä pitkää suoritettavaa listaa, joten päädyimme valitsemaan kolme kohdetta eli Aragonesen linnan ja sinne vievän sillan, Casamicciolan, Lacco Amenon ja Forion pienet kaupungit ja Citaran rannan. Muita mahdollisia paikkoja olisivat ainakin olleet esimerkiksi Barano ja Marontin ranta. Aragonesen linna taitaa muutenkin olla Ischian päänähtävyys, joten vaikket olisikaan kiinnostunut Loistava ystäväni -sarjasta, niin käy ainakin siellä!

Aragonesen linna

Lautat Procidalta saapuvat nykyisin Ischian satamaan – siinä missä sarjassa Lenu saapuu linnalle vievän Ischian sillan kupeeseen. Matkaa lauttasatamasta linnalle on nykyisin muutama kilometri ja koska tiesimme tarvitsevamme taksia muutenkin päivän mittaan, aloitimme retkemme lauttarannasta sopimalla taksin kanssa päiväretkestä, joka alkaisi linnalta.

Linnalle saapuessamme kuljettajamme arveli, että tarvitsisimme vierailuun noin tunnin (ja oikeassahan hän oli).

Jyrkkänä korkeuksiin nouseva linnoitussaari herätti meissä hienoista kunnioitusta – montakohan porrasta tuolla vuorella onkaan? Lähdimme matkaan (pääsyliput ostettuamme ja koronapassit näytettyämme) ajatuksella, että katsotaan nyt tätä saarta ”vähän”. Käytännössä polku oli toteutettu siten, että vaihtoehtoina oli oikeastaan kaikki tai ei juuri mitään, joten päädyimme sitten kuitenkin vaihtoehtoon kaikki, eli kiersimme koko saaren kiertävän polun. Tulihan siinä askelia, mutta toisaalta muun päivän vietimmekin sitten Ischialla lähinnä laivalla ja autossa istuen.

Aragonesen linnaan pääsyyn tarvittiin muuten paitsi lippu myös koronapassi ja maski. Normaalioloissa ylös (ehkä saarella sijaitsevaan kahvilaan) voi ilmeisesti myös päästä ainakin osittain hissillä, mutta koronaoloissa hissin käyttö on rajattu henkilökunnalle.

Lacco Amenon kautta Citaran rannalle ja Forioon

Aragonesen linnalta jatkoimme matkaa saaren pohjoisrannikkoa pitkin Casamicciolan ja Lacco Amenon kautta Citaran rannalle. Lacco Amenokin yksi sarjan paikoista, mutta siellä päädyimme lähinnä ihmettelemään/ihastelemaan isoa sienen muotoista kiveä rannalla. Kuljettajamme jaksoi myös mennen tullen muistuttaa L’Albergo Della Regina Isabella -hotellista. Mount Epomeon rinteellä sijaitsevalla luksushotellilla on ollut merkityksensä koko Ischian saaren muodostumisessa suosituksi lomakohteeksi ja siellä ovat viihtyneet kuulemma mm. Windsorin herttua (ja Wallis Simpson?), Clark Cable, Liz Taylor ja Persian shaahi.

Citaran ranta lokakuun lopulla ei luonut oikein kuvaa rantaelämästä Ischialla, vaikka muutama ihminen vielä rannalla viettikin aikaansa. Mutta täällä se siis oli! Luultavasti Marontin ranta ei lokakuussa olisi ollut tältä osin parempi kohde.
Huge Passion for Life -blogissa on muuten hyvä juttu Ischialta, jossa on myös paljon kuvia Marontin rannalta!

Citaran rannan kiinnostavin kohde, muiden turistien kannalta, olikin nyt rannalla sijaitseva lämminvesikylpylä, Poseidon Spa, jonka kuuden hehtaarin alueella on 20 lämminvesiallasta ja on sen myötä saaren suurin kylpylä. Ischia onkin kuuluisa näistä kylpylöistään, mutta ainakaan tällä kertaa ne eivät meitä kiinnostaneet, vaikka se vielä lokakuun lopulla olikin viimeisiä päiviä auki tältä kaudelta.

Lilan ja Stefanon Ischialla viettämä kesä sijoittui Forioon. Foriossa jalkauduimme hetkeksi keskustan kävelykadulle ja rannalle ja kävimme katsomassa Santa Maria Del Soccorson kirkkoa, joka on kuulemma Ischian vanhin. Ainakin kirkko nousee uljaan valkoisena rantaviivasta. Forion keskustan Palazza Cigliano on liitetty sarjassa Brunon taloon.

Ischia (satamakaupunki)

Pysähdymme vielä hetkeksi ennen paluuta Ischiaan, siis saaren pääkaupunkiin, näköalapaikalle katsomaan kaunista näkymää satamaan. Aragonesen linnakin näkyy täältä. Kaupungissa syömme matkamme ensimmäisen napolilaisen pizzan, joka osoittautuu jokseenkin satunnaisesti valitussa pienessä pizzeriassa ihan riittävän herkulliseksi. Vaikka Napolissa onkin monia kuuluisia pizzerioita, niin sanotaan, että ihan hyvin sen parhaan pizzan voi saada myös ihan tavallisessa kulmakuppilassa, ehkä myös vaikka Ischialla.

Keskustasta kävelemme pienen matkan lauttarantaan ja sen toiselle laidalle, josta aloitimme saarikierroksemme, sillä tarvitsemme paluuliput Procidalle menevään lauttaa. Kaikilla Napolinlahden saarilla vierailimme ilman etukäteen ostettuja lippuja, sillä lauttoja menee kuitenkin sen verran taajaan, että seuraavaan ei koskaan ole kovin pitkä aika – kunhan nyt tarkistaa koska päivän viimeinen lautta lähtee. Paluumatkan lauttamme sattui olemaan ferry, eli hydrofoilia hitaampi versio, mutta lyhyt matka-aika Ischialta Procidalle ei siitä paljoa pidentynyt ja plussana saimme oleilla ulkona kannella, mikä nopeilla lautoilla ei ole mahdollista.

Napoli – Rione Luzzatti

Kelataan muutama päivää eteenpäin ja ohitetaan mm. Pompeijiin ja Amalfin rannikolle tekemälle retki ja hypätään taksiin Napolissa. Taksiin, koska juuri sinä aamuna, jona olimme päättäneet tutustua Loistava ystäväni -sarjan Napoliin, Napolin metro oli teknisestä syystä aamupäivällä suljettu. Selitämme englantia yhtä huonosti kuin me italiaa puhuvalle taksinkuljettajalle haluavamme Rione Luzzattin alueelle. Lopulta hän ainakin lähtee oikeaan suuntaan, mutta pohtii vielä matkan aikana ääneen, että miksi. Tuntuu kuitenkin ymmärtävät sanat Elena Ferrante ja L’amica geniale. Jos aiot seikkailla Napolinlahdella sarjan jalanjäljissä on syytä osata sen italiankielinen nimi. Mutisee kuitenkin vielä, taksinkuljettaja, ettei siellä ole kaunista. Lopulta olemme perillä, ainakin navigaattorimme mukaan, ja päädymme omituiseen keskusteluun kuljettajan kanssa, joka tuntuu olevan haluton jättämään meitä haluamaamme paikkaan. Kieliongelmien takia hänelle ei tunnu millään menevän perille, että haluamme maksaa kyydin ja jäädä pois – ei, meitä ei tarvitse jäädä odottamaan, ei emme palaa tähän kohtaan. Lopulta saamme tungettua kuljettajalle 12 euroa (mittarin mukaan) ja poistumme taksista.

Rione Luzzattin lähiössä kiertelemme hetken etsien ”tuttuja” maisemia asuinkortteleista niitä kuitenkaan löytämättä. Ehkeivät ne olekaan oikeasti löydettävissä. Alue on kuitenkin oikea ja miljöökin ellei ihan oikea, niin ainakin oikeanlainen. Tarkkaan ottaenhan sarjaa ei ole kuvattu Rione Luzzattissa vaan Napolin lähellä Casertassa, jossa vanhalle tehdasalueen on rakennettu sarjan ”kortteli”.

Kirkko, koulu ja kirjasto

Helpompaa on löytyy sarjaan liittyviä julkisia rakennuksia, kuten kirkko, koulu ja pieni kirjasto, jotka liittyvät Lilan ja Lenun lapsuuteen.

Kirkko ja koulu sijaitsevat vierekkäin ja koulusta ei voi erehtyä, sillä koulun keltaisella seinällä koululle ”menevien” oppilaiden joukossa ovat myös Lila ja Lenu. Kesällä 2019 Madre-museossa ja Rione Luzzattin alueella toteutettiin näyttely ”L’amica Geniale, Views from the Set” – ehkä seinämaalaukset ovat sen jäljiltä.

Tunnistettavia seinämaalauksia on myös pienen Giulio Andreolin kirjaston seinässä ja kirjastossa sisällä kuva Elenasta. Kirjastossakin pääsi käymään, kun sattuu paikalle sen aukioloaikaan ja läpäisee koronapassi ja kuumetarkistukset. Kirjastoonhan liittyy sarjassa tarina siitä miten Lila ja Lilan muutkin perheenjäsenet saavat kouluvuoden päätteeksi palkinnon siitä, että ovat lukeneet kaikkein eniten kirjoja. Lila kun lainasi kirjoja kaikkien perheenjäsenten korteilla, sillä hänen lukuintoonsa ei yhden kirjastokortin senaikainen kapasiteetti riittänyt!

Lisääkin seinämaalauksia saattaisi edelleen löytyä kirjaston lähikorttelista Via Beatro Leonardo Murialdon ja Via Nicola Fragiannin rakennusten seinistä, mutta emme Napolinkaan osalta halua tehdä retkestämme pitkää suoritettavaa listaa, joten suuntasimme jo seuraavaksi Gianturcon sarjasta kuuluisalle tunnelille.

Yritin etukäteen tunnistaa tunnelia Google Mapsin katunäkymistä, mutta sen osalta sarja ja todellisuus eivät ympäristön osalta ihan kohtaa. Sarjassa tunneli näyttää yhdeltä tunnelilta, mutta oikeasti tunneli koostuu kolmesta tunnelista, joista keskimmäisessä kulkevat autot. Nettikuvien perusteella ”oikea” tunneli on ilmeisesti kevyen liikenteen tunneli Rione Luzzattin alueelta tultaessa oikealla.

Me palasimme Napolin keskustaan (Piazza Garibaldi) Gianturcon asemalta junalla. Juna-asemalle päästäkseen onkin kuljettava tunnelista, eli kävelimme sen läpi ihan syystäkin. Jos metro aamulla ei olisi ollut poissa käytöstä olisimme aloittaneet retkemme Gianturcon asemalta – ja luultavasta palanneetkin sille.

Napoli – Via Toledolta Piazza Plebiscitolle

Rione Luzzattin alue liittyy niin sarjan päähenkilöiden lapsuuteen kuin aikuisuuteenkin, mutta myös Napolin hienommilla kortteleilla on sijansa sarjassakin. Lilan kenkäkaupan voi kuvitella sijaitsevan Via Toledon tai Via Chiaian varrella.
Myös Piazza dei Martiri mainitaan Elenan ympäristönä hänen palatessa Napoliin sarjan viimeisessä kirjassa.
Piazza Plebiscitolla nuoret käyvät katsomassa miten ”toinen puoli” Napolista elää – näillä kulmilla onkin aika erilaista kuin Rione Luzzattissa.

Myös Napolin ranta-alue Posillipon alueen rannalla, on osa sarjan maisemaa. Elenahan vietti aikaa lastenvahtina rannalla myös Napolissa, ehkä siis juurikin täällä. Ainakin alueella on kuulemma nykyisin rantakin nimeltä Bagno Elena. Viikon mittaan kävimme kuitenkin ”rannalla”, Molo Beverellon satamassa, sen verran usein, että emme enää tulleet lähteneeksi Posillipon tai Lungomaren alueelle, Napolin uimarannoille.

Pitihän sitä jotain jättää seuraavaankin Napolin matkaan!