Päivä Caprilla

Capri feature

Kävimme Napoliin ja Napolinlahden saarille suuntautuneella matkallamme myös kaikilla lahden saarilla, siis myös Caprilla. Halusimme kuitenkin rauhoittaa viikon matkamme “muuttorumbaa” ja asuimme vain kahdessa osoitteessa, eli Procidan saarella ja Napolissa. Muille saarille, Ischialle ja Caprille teimme päiväretket.

Matka Napolista Caprille kestää nopealla lautalla 50 minuuttia suuntaansa. Me pääsimme matkaan 9:10 Molo Beverellon satamasta lähtevällä lautalla ja olimme perillä Caprin satamassa aamukymmeneltä. Erityisesti Caprille suunnatessa satamassa kannattaa olla jo jonkin verran ennen lautan lähtöaikaa varmistaakseen, että ehtii ostamaan lauttaliput ja että mahtuu haluamaansa lauttaan, sillä Capri on suosittu kohde – jopa syksyllä, kesästä luultavasti puhumattakaan!

Olimme etukäteen, jo osallistuttuamme mainioon Caprille suuntautuneelle virtuaalimatkalle, hiukan pohtineet, että mitä ehtisimme – ja haluaisimme – Caprilla päivässä nähdä ja listalle olivat päätyneet Monte Solaro, Villa San Michele, ehkä myös Chiesa di San Michele Arcangelon kirkko, jonka lattia jäi virtuaalimatkalta mieleeni, Giardini di Auguston puutarha ja Leninin patsas, joka tuntui haasteelta virtuaalioppaan mainitessa, että se on sijoitettu vähän piiloon.

Opas Caprilla(kin)

Pohdimme suunnitelmaamme ääneen Pompeijiin ja Amalfiin suuntautuneella päiväretkellämme kyseisen retken oppaallemme muutama päivä ennen Caprin retkeämme, vinkkien toivossa, ja yllättäen saimmekin ainakin puolittaisen lupauksen siitä, että hän voisi ehkä opastaa meitä Caprillakin. Sorrentossa asuva oppaamme kertoi ottavansa usein, jos hänellä ei ollut muita keikkoja kyseiselle päivälle, aamulla lautan Sorrentosta Caprille ja myyvänsä lauttamatkan aikana opaspalvelujaan Caprilla. Näin ehkä myös sinä päivänä, jona mekin olisimme tulossa Caprille, vaikkakaan ei Sorrentosta vaan Napolista. Sovimme puolin ja toisin olevamme yhteydessä Caprin päivämme aamuna ja niin sitten tapasimmekin uudestaan Caprilla!

Olimme pienen ryhmän (me mukaanlukien 8 henkeä) ainoat Napolista saapuvat osallistujat ja aloitimme retkemme etsimällä satamasta tietystä baarista oppamme Peppen ystävän Luigin, jonka oli määrä hommata meille kyyti Anacaprin bussiasemalle. Sorrenton lautta oli tullut Caprille jo hiukan aikaisemmin. Luigi löytyi – ja istuimme autoon, joka mutkitteli ylös Anacaprin kaupunkiin. Toki Anacaprille olisi päässyt satamasta myös bussilla, mutta nopeammin ehkä näin.

Capri
Caprin satamaa aamutuimaan – takana keskellä isot Napoliin ja Sorrentoon kulkevat laivat – ja Vesuvius!

Monte Solaro

Anacaprissa saimme oppaalta koordinaatit Monte Solarolle vievään tuolihissiin, Villa San Micheleen ja vähän myöhemmin tuohon kiinnostavaan kirkkoonkin ja sitten mentiin, ensin tuolihissillä vuoren huipuille. Itse asiassa lopullinen päätös noususta tuolihissillä vuorelle tapahtui niin nopeasti, etten ehtinyt edes pelätä tuolihissiä! Tosin kun istuin tuoliin, joka heti nykäisi minut ilmaan, ensimmäiset pari sataa metriä olin kyllä melko kauhuissani. Mietin nauhattomia kenkiäni ja niiden mahdollista putoamista. Seuraavassa tuolissa istuva puoliso totesi, että hän ei ainakaan ota nyt matkan aikana yhtään kuvaa, ettei puhelin putoa. Mutta kaikkeen tottuu, ilmassa istumiseenkin, ja kaulassa turvallisesti roikkuvalla kameralla otin jo vähän aikaa kuviakin. Matka vuoren huipulle kestää kuulemma 13 minuuttia ja ensimmäisten minuuttien jälkeen meno oli jo, melkein, rentoa.

Monte Solaron huipulta on näkymät joka suuntaan saarta, mutta ihan erityisesti Faraglione-saarille. Itse asiassa näkymä, jossa etualalla on vuoren seinämään kiinnitetty patsas ja taustalle nämä pienet kalliosaaret saattaa olla yksi Caprin ikonisimmista. Ylhäällä olisi myös ollut ravintola ja siis mahdollisuus juhlistaa nousua vaikka kuohuvalla, mutta tiesimme aikamme Caprilla olevan rajallinen, joten palasimme takaisin alas lyhyen kierroksen jälkeen.

Capri Monte Solaro
Monte Solaro
Monte Solaro
Capri näkymä Vesiviukselle
Capri Monte Solaro

Villa San Michele

Monen opastettavan kesken aikansa jakava oppaamme olikin meitä vastassa ja lähdimme ripeään tahtiin Villa San Michelen suuntaan. Matkan varrella oppaamme kertasi tähän huvilaan liittyvät oleelliset asiat ja kiirehti taas muualle. Aika ovela konsepti itse asiassa, pienryhmäopastus, mutta kuitenkin erikseen itse kullekin!

Villa San Michelehän on ruotsalaisen lääkärin/kirjailijan Axel Munthen Caprille rakennuttama upea huvila, johon liittyy muistelmateos The Story of San Michele, joka onkin käännetty suomeksi nimellä Huvila meren rannalla. Huvilassa on myös pieni huone, jossa on lasikaapissa 45 kappaletta tätä kirjaa – näin monelle kielelle vuonna 1929 ilmestynyt kirja on käännetty. Melko vaikuttavaa. Samaan tapaan aikoinaan vaikutuin Karen Blixenin kodissa Rungstedissa olevasta kokoelmasta hänen julkaisujaan kaikilla eri kielillä.

Axel Munthe oli kahdesti naimisissa, mutta vaimoja kuuluisampi on häneen liitetty Ruotsin kruununprinsessa, sittemmin kuningatar Victoria. Victoria vietti pitkiä aikoja Caprilla, he musisoivat yhdessä Munthen huvilassa ja kävivät konserteissa Napolissa. Suhteen todellista luonnetta ei ehkä tiedä kukaan, mutta se kesti vuosikymmeniä ja sen aikana Axel Munthe osallistui myös Sollidenin linnan rakentamiseen Öölannin saarelle.

Huvilan sisätiloista kiiruhdimme kuitenkin melko nopeasti puutarhaan, sillä halusimme erityisesti nähdä sfinksin, joka katselee puutarhasta Caprin satamaan. Sfinksi löytyikin, mutta lumouduimme, mekin siitä ja näköalasta sen verran, että unohdimme hieroa sen takamusta ja toivoa. Tarina sfinksistä kertoo, että Axel Munthe näki sen unessa, lähti etsimään sitä ja löysi sen. Tarina ei kuitenkaan kerro mistä ja miten sfinksi lopulta päätyi Caprille. Mutta onhan se, patsas ja näköala, komea kokonaisuus.

Capri Villa San Michele
Capri Villa San Michele
Kaunis kopio Pompeijissa sijaitsevasta Varo koiraa -mosaiikista
Capri Villa San Michele
Capri Villa San Michele
Pysäyttävä muistutus siitä, että tämä huvila on nähnyt pandemioita ennenkin
Axel Munthe
Löytyi se sieltä, suomenkielinenkin opus
Villa San Michele
Näkymä Caprin satamaan
Villa San Michele

San Michelen kirkko

Jo ennen vierailua huvilassa, olimme saaneet reittiohjeet Chiesa di San Michele Arcangelon kirkolle ja ohjeet palata Anacaprin linja-autoasemalle yhdeksi, jolloin ryhmämme siirtyisi pikkubussilla Capriin. Kirkko löytyi ja vaikkakin sen lattiaan värikkäin kaakelein toteutettu luomiskertomus olikin todellisuudessa vähän hailakampi kuin luultavasti reippaasti värien osalta terästetyissä kuvissa, niin olihan se kiva nähdä. Lattiallahan ei saa kävellä, joten kiersimme pienen kirkkosalin sen reunalle toteutettua kapeaa puuporrasta pitkin. Kiipesimme myös pienet portaat kirkon parvelle, josta koko lattian näki vielä paremmin.

San Michele kirkko Capri
Capri San Michele kirkko

Capri

Pieni “kävelevä” lounastauko – ja matka jatkui Caprin kaupunkiin. Caprin saarellahan on kaiksi asutuskeskusta, Anacapri ja Capri.

Caprissa saimme ensin ohjeet funikulaarista – täältä pääsisimme kätevimmin sillä takaisin satamaan sitten kun haluamme. Sen jälkeen tutustuimme ryhmänä Piazza Umbertoon, Caprin keskusaukioon, saaren sosiaalisen elämän keskukseen, ja jatkoimme Giardini di Auguston puutarhan suuntaan. Matkalla ohitimme myös saaren ykköshotellin, Quisisanan. Nyt, marraskuussa, hotelli näyttää jo sulkeutuneen talveksi, mutta huhtikuulle voi jo tehdä varauksia huonetyypistä riippuen keskimäärin noin 500 euroa/per yö hintaan.

Capri
Näkymä Caprin taajamasta – ja tässäkin kuvassa taustalla Vesuvius
Capri Piazza Umberto
Capri
Capri Quisisana
Quisisana -hotelli caprilaisittain kapean kujan päässä
Sandaalit
Quisisana -hotellin terassille sopivat sandaalit?

Lenin ja Gorki

Puutarhan kohdalla oppaamme yritti hiukan jo ravistaa ryhmää jatkamaan omatoimisesti saareen tutustumista, mutta meidät hän tarjoutui viemään Leninin patsaalle ja talolle, jossa Maksim Gorki ja Lenin suunnittelivat Venäjän vallankumousta. Osa muusta ryhmästäkin jatkoi kuitenkin vielä Leninin patsaalle. Leninin patsas ei nyt ehkä niin ihmeellinen ollut, mutta samalla näimme ainakin vilaukselta Via Kruppin, eli saksalaisen rikkaan teollisuusmiehen rakentamasta kivetystä polusta ylös satamasta. Polku on nyttemmin vaarallisena suljettu, mutta ilmakuvissa se näyttää hienolta.

Matkalla Leninin muistomerkillä näimme myös oranssin Punta Tragara -hotellin, jota Eisenhower ja Churchill käyttivät tällä suunnalla tukikohtanaan toisessa maailmansodassa – historian havinaa siis joka kulmalla tällä saarella.

Tässä kohtaa jäimme jo miettimään, että olikohan tämä oppaamme vakiokierros Caprilla vai oliko hän kuunnellut Amalfin rannikolla esittämiämme toiveita todella tarkasti ja halusi toteuttaa juuri sen. Ehkä näin, ehkä tämä vaan on hyvä vakiokierros yhden päivän vierailulle saarella.

Caprin puolella rannikolla sijaitsevat huvilat, kuten keisari Tiberiuksen rakennuttaman Villa Joviksen rauniot tai runoilija Jacques d’Adelswärd-Fersenin Villa Fersen, ovat tavoitettavissa vain kävellen ja matkaa Caprin keskustasta niille on kuulemma noin 45 minuuttia suuntaansa, eli näitä huviloita ja Anacaprin kohteita ei oikein tunkematta saa mahtumaan samalle päivälle.

Augustuksen puutarhaa
Lenin Caprilla
Faraglionit
Rinteessä oranssi Punta Tragara -hotelli ja edustalla, taas, Faraglionit
Lenin Caprilla
Vasemmalla alhaalla vähän Via Kruppia, oikealla turisti Lenin-monumentilla

Veneretki saaren ympäri

Pitkän kävelyretken sijaan oppaamme ehdottikin, että kiertäisimme päivän päätteeksi saaren vielä veneellä. Seuraavat veneet lähtisivät klo 15 tai 15:30, eli siitä vaan funikulaariin ja satamaan. Kiitimme vinkistä ja kiisimme eteenpäin.

Päivä olikin, lokakuiseksi, aurinkoinen, lämmin ja vähätuulinen, siis mitä parhain veneretkelle. Vene kiersi saaren myötäpäivään ja matkan varrella näimme(koimme ainakin nämä kohteet:

  • Tiberius jump, eli jyrkkä kallioseinämä, jolta Tiberius kuulemma pudotutti kuolemaan tottelemattomat orjat ja muut ei-toivotut henkilöt
  • Grotta Bianca, eli valkoinen luola
  • Arco Naturale, eli luonnon muovaama kalliokaari, jonka edusta näyttää norsulta
  • Faraglionin saaret, joista toisen läpi voi ajaa veneellä ja kaaren alla on kuulemma tapana suudella kumppaniaan (juu, suutelimme!)
  • Marina Piccola, eli saaren toinen, pienempi, satama
  • Grotta Verde, eli vihreä luola
  • Caprin majakka
  • Grotta Azzurra, eli kuuluisa sininen luola.
Veneretki Caprin ympäri
Veneretki Caprin ympäri
Huomasit toki norsun?
Veneretki Caprin ympäri
Veneretki Caprin ympäri
Majakka Capri
Sininen luola Grotto Azzurra
Sinisen luolan suu

Saaren kiertävällä veneretkellä ei pistäydytä missään näistä luolista, eli retki Siniseen luolaan on eri retki. Juuri tällä kertaa Siniseen luolaan ei kuitenkaan olisi päässyt lainkaan, sillä vesi oli liian korkealla, eli luola oli koko päivän suljettu. Näin voi kuulemma olla myös kesälläkin, eli jos ehdottomasti haluaisit käydä Sinisessä luolassa, niin kannattaa varautua viettämään Caprilla useampi päivä.

Veneretken jälkeen viivähdimme vielä hetken Caprin satamassa, nappasimme pari leipää matkaamme, ja kävimme ostamassa liput Napoliin klo 16:30 lähtevään lauttaan – päivän varsinaisen aterian olimme päättäneet syödä vasta Napolissa, sillä näin syksyllä, lokakuun loppupuolella, ilta kuitenkin viilenee ja pimenee sen verran aikaisin, että tuntui paremmalta olla ajoissa Napolissa, kotikulmilla.

Mutta, hyvällä opastuksella ja etukäteen ääneen lausutulla suunnitelmalla (tai sattumalta), ehdimme mielestämme päivässä kokemaan Caprilla noin kaiken mitä olimme uskaltaneet päiväretken puitteissa mahdolliseksi. Toki, jos joskus vielä jonkun kohtalon oikusta päätyisimme toistamiseen Caprilla, niin voisimme ehkä kävellä saaren itäpään huviloille tai, jos olisimme Caprilla yötäkin, Quisisanassa tietysti, niin voisimme käydä länsirannalla katsomassa auringonlaskua. Ehkä vierailu Siniseen luolaankin onnistuisi. Tauko tai parikin Piazza Umberto ja monet pienet putiikit Caprin kapeilla kujilla saattaisivat nekin vetää puoleensa …

Capristyle
“Capri style”
Carthusia Capri
Carthusian tuoksut ovat osa Capria – vaikka yrityksen tarjoaman koirabaarin muodossa!
Caprille Caprilta
Tags from the story
, ,
Join the Conversation

12 Comments

  1. Todella kaunista siellä! Oli mukava lukea tätä, kävin Napoli-Pompei-Sorrento-Positano alueella reissulla pari vuotta sitten ja myös Capri oli listalla, mutta emme sinne kerenneet. Ehkä joskus tulevaisuudessa. Varsinkin nuo korkeammalta kukkulalta otetut kuvat ovat upeita.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Katariina! Napolinlahden “ongelmana” onkin, että kohteita on viikon, luultavasti jopa kahdenkin, reissulle oikeastaan ihan liikaakin valittavaksi!

  2. Jep, on kyllä kauniin näköistä. Erityisesti tuo veneretki kuulosti kivalta ja kuvat siltä onkin erityisen näyttäviä. Joskus tulee varmaan itsekin tuonne lähdettyä. Tämä olisi tosin ollut varmaan huippuaika, kun turisteja on vielä vähemmän.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Sari! Osaltamme tuo päätös tuolihissistä meni niin nopeasti, ettei siinä onneksi ehtinyt liikaa asiaa miettiä :-)

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mari! Näin tuon kirkon (lattian) netissä ja jotenkin tuli heti fiilis, että tuo kannattaisi nähdä livenäkin! Valitettavasti kyllä senkin osalta oli vähän samaa ilmiötä värien osalta, että nettiin ladataan kaikki nykyisin kovin tehostettuna ja todellisuus onkin sitten nettiä hailakampi …

    1. says: Pirkko

      Kiitos Suvi! Ihan kaikkea ei Caprilla päivässä ehdi, kaksikin päivää saattaisi siihen jo riittää, mutta osaltamme nyt tällä kertaa näin.

  3. says: Eila

    Kiitos kivasta artikkelista! Paljon tuttuja paikkoja omasta Capri-artikkelistani, mutta myös uutta – kuten veneretki, jota me emme ehtineet tehdä. Myös Tiberiuksen Villa jäi näkemättä. Olen nyt käynyt kahdesti Caprilla ja joka kerta ihastun paikkaan uudestaan :) Jäi syy käydä kolmannen kerran!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Eila! Jos Italia jostain syystä joskus olisi noin ainoa kohde, jonne voisi matkustaa, ja eteläiseen Italiaan päätyisimme, niin toki voisin harkita toistakin päivää Caprilla. Silloin juurikin kävellen noille Caprin kohteille, Anacapri tuli ehkä jo nähtyä nyt ensimmäisellä kerralla.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.