Vietimme mukavan viikonlopun Imatralla – ja kävimme katsomassa Imatran koskea neljä kertaa! On Imatra toki muutakin, mutta palataan siihen vähän myöhemmin, sillä Imatran varsinainen vetonaulahan on kuitenkin Imatran koski. Valtionhotelli, Alvar Aallon suunnittelema Kolmen ristin kirkko ja vaikka Venäjän rajan läheisyys tulevat vasta sen jälkeen.
Imatrankoskesta Suomen matkailu alkoi. Venäjän keisarinna Katariina II kävi seurueineen 126 hevosen kulkueena katsomassa koskea jo vuonna 1772. Ensimmäinen hotelli kosken partaalle rakennettiin jo vuonna 1846.
Muutama vuosi sitten vierailimme mainiossa Come to Finland -julistenäyttelyssä, jossa oli esillä myös ensimmäinen Suomen matkailun edistämiseksi laadittu juliste ja sehän esitti, tietysti, Imatrankoskea.
Näyttelyn yhteydessä julkaistua kirjaa lainatakseni:
Oli vuosi 1893. Kuohuva Imatrankoski Itä-Suomessa oli maan alkuvoima, sen kauneus, siinä oli kaikkea. Uusi, kosken valaiseva valaistusjärjestelmä ja upouusi hotelli auttoivat nostamaan Imatrankosken koko maailman tietoisuuteen. Mutta miten se tehtiin? Sen ajan Internetin – julisteiden – avulla tietenkin! Niinpä Axel Gallén (Akseli Gallen-Kallela) vietti aikaa kosken äärellä piirtämässä. Gallénin julisteessa on tietenkin koski, mutta hän on kovin omintakeisesti valinnut julisteen keskiöön valonheittimen. Taustalla näkyy uusi hotelli, kuten myös Saimaan kanava ja Vuoksijoen ylittävä silta. Itä-Suomen suuret ylpeydenaiheet pähkinänkuoressa. Suomen ensimmäinen graafinen matkailujuliste oli syntynyt!
Julistetta ja siitä tehtyä postikorttia on edelleen saatavilla, jos haluat, voit ostaa omasi tästäMe saavuimme Imatran Valtionhotelliin hiukan ennen iltakuutta ja vastaanottovirkailija muistutti meitä, että meillä onkin vielä sopivasti vartti aikaa ennen koskinäytöstä. Me kuitenkin tiesimme – ja kerroimme vastaanottovirkailijallekin – että meillä on yli neljä tuntia aikaa, sillä olimme sattumalta suunnitelleet saapuvamme Imatralle Imatra-päivänä ja sen kunniaksi koskella järjestettiin juhlanäytös klo 22.
Mutta toki me hetimmiten majoituttuamme kävimme katsomassa silloin vielä hiljaista koskea – olihan se kiva nähdä ilman vettäkin.
Imatra-päivän erikoisnäytös
Illallisen jälkeen lähdimme sitten mielestämme hyvissä ajoin, ehkä puoli kymmeneltä uudelleen sillalle, josta kosken näki ehkä parhaiten, todetaksemme, että eturivin paikat olivat luultavasti menneet jo – iltakahdeksalta? No, onneksi olemme molemmat aika pitkiä, joten vähän kauempaakin näki koskelle.
Kymmeneltä näytös alkoi, upea yhdistelmä musiikkia, värejä, kuohuvaa vettä ja näytöksen loppupuolella vielä ilotulituskin! Kosken juoksutus, joka kai normaalisti kestää vartin verran jatkui myös yli yön. Huoneemme oli kosken puoleisella seinustalla ja pidimme pientä ikkunaa auki yön yli melkein vaan siksi, että kuulimme veden pauhun. Juoksutus tosiaan kesti pitkälle aamuun asti.
Aamu koskella ja sen ympäristössä
Aamulla kävimme katsomassa koskea kerran jo ennen aamiaista, sillä halusimme nähdä sen ilman juhlavalaistusta ja arvelimme juoksutuksen jossain vaiheessa lakkaavan ja niinhän se aamiaista syödessämme lakkasikin. Juoksutusten aikataulut kannattaa aina tarkistaa ennen Imatran vierailua, usein ne pitävät paikkansa, vaikkei aikatauluun voidakaan erilaisista syistä sitoutua.
Aamupäivällä tapasimme hotellilla Imatra-oppaiksemme lupautuneet Maailmanmatkaaja- ja matkabloggaajaystävämme Anun ja Petrin, jotka kirjoittavat Kaikki maanosat -blogia. Heidän kanssaan teimme vielä pienen kierroksen Kruunupuistossa. Kävimme katsomassa Imatran Impeä, joka jäi lauantai-iltana kosken varjoon, Vuoksea, voimalaitosta, ja kaupunkipuroa, vaikka taimenia emme nähneetkään. Lopuksi kävelimme vielä Imatrankosken paviljongille, jonka Anu nimesi lempipaikakseen katsoa kosken juoksutusta – ja miten sattuikaan, juuri kun pääsimme paviljongille kuulimme veden kohinaa – koskea aloitettiin taas juoksuttamaan! Paviljongille kannattaa muuten kävellä vaikkei vesi virtaisikaan, sillä sen läheisyydessä voi ihmetellä muutamaa muutakin 1800-luvun lopulle ajoittuvaa muistoa Imatran matkailusta.
Koskituristi (jolla vielä Sunilan Aalto-kodit -tapahtuman keltainen ranneke ranteessa) ja vedestä tyhjä koski ja joen uoma
Tästä se alkaa, vesi virrata upeasti valaistuna musiikin soidessa …
… ja tähän se melkein päättyi – hiukan vielä jäähdyteltiin sinisen sävyissä tämänkin jälkeen kyllä.
Aamullakin koskea pääsi ihastelemaan, päivänvalossa ja luonnollisissa väreissä
Imatran Impi
Vuoksen voimalaitokselle menevä haara
Imatrankosken paviljonki
Kyltin teksti: Imatra on kautta aikojen houkutellut lukuisia katsojia rannoilleen. Yksi tunnetuimmista kävijöistä oli v. 1772 Venäjän keisarinna Katariina II. Brasilian keisari Pedro II hakkautti oman kivisen käyntikorttinsa tähän rantakallioon elokuun 27. päivänä 1876.
Piti sitten naputella kiveen, että kävin täällä, kun ei voinut kertoa sitä Facebookissa tai Instagramissa …
Paviljongilla ollessamme koskea alettiin taas juoksuttamaan!Imatran Valtionhotelli
Halusimme ehdottomasti yöpyä Imatran Valtionhotellissa, viralliselta nimeltään nykyisin Scandic Hotel Imatran Valtionhotelli. Edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt jo … melkein 40 vuotta! Pohdin, jopa etsin, hetken tuota valtionhotellin määritelmää, mutten oikein löytänyt sen parempaa, kuin että pari hotellia Suomessa, Imatran Valtionhotelli ja Hotelli Punkaharju on aikoinaan rakennettu valtion vähintäänkin merkittävällä osuudella, sillä näiden Suomen vanhimpien ja aikoinaan ainakin merkittävimpien nähtävyyksien äärelle piti saada majoituskapasiteettia.
Imatran Valtionhotelli valmistui vuonna 1903, ja sen suunnitteli arkkitehti Usko Nyström. Jugendlinnaksikin kutsuttu hotelli edustaa kansallisromanttista tyyliä ja muistuttaa satulinnaa tornineen ja koristeellisine yksityiskohtineen. Heti valmistuttuaan hotelli oli suosittu matkailukohde, myös Venäjän keisarillisen perheen ja muiden kansainvälisten vieraiden keskuudessa. Hotellissa on myös toiminut aikoinaan Suomen ensimmäinen kasino.
Hotellin on sittemmin laajentunut myös toiseen rakennukseen, mutta me halusimme ehdottomasti majoittua vanhalla puolella. Uudessa rakennuksessa on myös kylpylä, kylpylänä ehkä palveluiltaan suppeampi kuin Imatran kylpylä, mutta sijainniltaan tietysti ainakin Imatran koskesta kiinnostuneille paljon parempi.
Söimme hotellilla paitsi aamiaisen myös illallisen – onneksi iltaseitsemältä sentään vielä kaksi ihmistä sai pöydän ilman pöytävarausta. Imatran Valtionhotellin ravintola oli selvästi suosittu, ainakin Imatra-päivänä, ehkä muutenkin, joten ehkä kannattaa jo hotellivarauksen yhteydessä varmistaa myös pöytä illalliselle, jos sen hotellin ravintolassa haluaa nauttia.
Huone 408, kaari-ikkunasta ei nähnyt ulos, mutta tuosta pienemmästä pääsi kurkistamaan – ja etenkin kuuntelemaan kosken kuohuja
Jugendlinnan sisustukseen mahtuu vaikka mitä – villisioista kauniiseen ja tyylikkääseen
Jos Imatralle päädyt, niin käy toki katsomassa myös kissa hotellin katolla – hotellin kummitusta voi olla vaikeampi saada kuvaan
Scandic-ketjuun nykyisin kuuluvan Valtionhotellin aamiainen on tasaista Scandic-laatua – kaikkea on, muttei ehkä mitään kovin erityistä – pirteä shotti sentään alkujuomaksi!Kolmen ristin kirkko
Olemme viime vuosina jonkin verran kiertäneet yleisölle avoimia Alvar Aallon suunnittelemia rakennuksia ja toiveissa oli Imatralla ainakin nähdä Kolmen ristin kirkko. Tiesimmekin, että kirkko on jo pitempään ollut suljettuna sisäilmaongelmien takia, mutta emme tienneet – eivätkä imatralaiset ystävämmekään tienneet – että kirkon ulkosivuremontti on alkanut ja koko kirkko oli paketissa! No, onneksi se oli kuitenkin paketoitu siten, että näkihän sen muodon sentään. Ehkä kirkko vielä joskus on remontoitu siinä määrin, että siellä pääsee vierailemaan sisälläkin. Imatrallehan pääsee myös helposti junalla – joskin asemalta on hiukan matkaa Kolmen ristin kirkolle – joten pitänee sitten joskus, luultavasti melko kaukana tulevaisuudessa – tehdä uusi, vaikka päiväretki, Imatralle!
Vuoksen kalastuspuisto
Lounaalla poikkesimme Vuoksen kalastuspuiston Wanha Virveli -ravintolassa. Kalastuspuiston alueella kasvatetaan kalastuspuiston omassa altaassa Vuoksen kirjolohta, joka savustetaan paikan päällä, joten kala-ateriat olivat taatusti tuoreita! Toki tarjolla on muitakin vaihtoehtoja kuin lohta, esimerkiksi salaatteja.
Teimme myös lyhyen Vuoksen risteilyn, jonka mittaan pääsimme näkemää Imatraa myös mereltä … ei kun tietysti joelta.
Kalastuspuistoa vastapäätä oleva Imatran uima-allas luonnonvesiin levittäytyvine uima-altaineen vaikutti myös kohteelta, jonne ehdottomasti haluaisin, jos joskus syystä tai toisesta viettäisimme Imatralla vähän useammankin kesäpäivän.
Kippari Taisto Kainulainen puikoissaMellonmäki
Päivän päätteeksi nousimme Mellonmäen laelle. Täältä näkee hyvällä säällä Venäjän puolelle asti – ja tokihan Imatra tarjosi meille myös sään osalta parastaan. Kuten Ylen jossain vaiheessa tekemässä yhteenvedosta Täältä näet Venäjälle toteaa, niin Mellonmäki on siitä hyvä kohde rajan havainnointiin, että täällä rajan toisella puolella on iso Svetogorskin hienopaperi- ja kartonkitehdas, joka kauan sitten oli Enson (nykyisen Stora-Enson). Rajan ymmärtäminen vain metsäiseen maisemaan asettuvana viivana ei ole samalla lailla konkreettista.
Vasemmalla näkyvä valkoinen rakennus on Imatran terästehdas (Ovako) – oikealla näkyvät piiput ovat Svetogorskin tehtailta
Svetogorsk
Mellonmäellä otettiin päivän melkein päätteeksi ryhmäkuvakin Kaikki maanosat -blogin Petrin ja Anun kanssa
Minun kotimaanmatkailuni rajoittuu melkeinpä vain muutamana lukiokesänä isän kanssa tehtyihin roadtrippeihin. Yhtenä vuonna ajelimme Itä-Suomessa ja yövyimme mekin, yli 30 vuotta sitten, Imatran Valtionhotellissa. Silloin se oli vielä oikeastikin valtion, Arctia-hotelli kun oli. Ikävä kyllä huone oli uudella puolella, mikä vähän harmitti.
Kiitos Daniel! Me olemme oikeastaan aina viettäneet ison osan kesästä Suomessa, kauan kauan sitten osittain kesämökillä, sittemmin Saaristomerellä (tai Ahvenanmaalla tai vähän Ruotsinkin saaristossa), mutta kyllä ainakin matkailu Suomessa vähän pakostakin rajoittuu kesään, sillä ainakin heti suurimpien kaupunkien ulkopuolella iso osa kaikesta sulkeutuu koulujen alkaessa, museot supistavat aukiolonsa viikonloppuihin, jos sitäkään, ravintolatarjonta supistuu yhteen per paikkakunta jne. Imatran Valtionhotellissa pitää vähän samaan tapaan kuin vaikka Haikossa olla varausvaiheessa tietoinen siitä, että huoneita vanhalla puolella on tyypillisesti vähän ja todennäköisyys päätyä (Haikon tapauksessa) opiskelijamajoituksen tapaiseen perushuoneeseen on suuri, ellei huonetta huomaa tarkkaan valita.
Mielestäni Imatran Valtionhotelli on Suomen kaunein ja upein hotelli. Olen siellä pari kertaa ollut yötä (linnan puolella) viimeksi viime joulukuussa, jolloin myös juoksuttivat koko yön vettä ja kohina oli lähes saman tyylinen kuin lentokoneissa “white-noise”. Kummallakaan kerralla en ole valitettavasti nähnyt tai kokenut linnan kummitusta.
Se mikä hotellissa voisi olla paremmin on aamiainen. Kokemuksena a la carte tyylinen aamiainen sopisi paremmin tunnelmaan ja kuvaan kuin perus Scandic-aamiainen jonotuksilla. Erityisesti “vihaan” sitä pädiltä käytettävää mehuannostelijaa. Mutta Scandic-aamiaiset ovat kyllä ihan riittävän kattavia ja kiva lisä on se että tuovat tarjottavaksi jotain paikallista. Lappeenrannassa sai aamiaisella tehdä joko vedyn tai atomin. Tampereella oli tarjolla mustaa makkaraa heti aamusta.
Kiitos Jani! Turussa Vanhassa Hamburger Börsissä oli myös jotain upeaa ja kaunista – nythän siitä on enää jäljellä vähän vanhaa julkisivua, koko hotelli on muuten rakennettu jo uudelleen.
Mehuautomaatit eivät saa täältäkään kiitosta – Suomessa tarjonta usein on mitä on, juurikin ketjuuntumisen myötä. Paluumatkalla Imatralta yövyimme Pulsan asemalla, siellä oli sentään aamiaisella tarjolla vastapuristettua appelsiinimehua!
Olen Janin kanssa samaa mieltä, että hotelli on tosiaan upea – näin silti, etten ole koskaan siellä yöpynyt. Enkä muuten hotelli Punkaharjussakaan, joka sekin vaikuttaa todella miellyttävältä. Imatralla olen useampaan kertaan käynyt, siellä on yllättävän paljon nähtävää kaupungin kokoon nähden.
Kiitos Mikko! Punkaharju on tainnut olla – ehkä edelleen on – kiinni konkurssin ja omistajanvaihdoksen takia, mutta ihan symppis paikka sekin oli, vaikkakin tyyliltään ihan toisenlainen.
Pitkälti samoissa kohteissa tuli käytyä alkukesästä Anun ja Peten luotsaamina :) Emme toki yöpyneet Valtionhotellissa, ja se jäi vähän kaivertelemaan… Pitänee suunnata taas ensi kesänä Imatralle :)
Kiitos Eveliina! Alkukesän kuvio ei oikein sopinut meille, mutta hyvinhän – vai pitäisikö sanoa erinomaisesti! – tämä neljästään Anun ja Peten kanssakin toimi :-) Valtionhotelli on kyllä mielestäni aika must Imatralla käydessä.
Muutama vuosi sitten pyöräreissun päätteeksi yövyin valtionhotellilla. En edes tiennyt, että koski pidetään ajoittain kuivana. Onneksi meidän ollessa oli vapaana – on se vaan upea!
Kiitos Mari! Useimmat kosket maailmalla taitavat olla auki/kiinni riippuen vesitilanteesta. Taisi Imatrallakin olla joku kausi, että juoksutukset olivat kovin harvassa kuivuuden takia, mutta nyt tosiaan onneksi, turistin näkökulmasta, vettä juoksutettiin jopa koko yön.
Olen käynyt Imatralla joskus -80-luvun lopulla, jolloin olin töissä piirtämässä paperikoneita ja minua käytettiin sitten paperitehtailla tutustumassa koneisiin. Samalla kävimme katsomassa Valtionhotellia ja koskea. Aikaa on vierähtänyt sen verran, että ehkä pitäisi uusia käynti! Siihen saakka pitää ihailla meidän omaa pientä Kellokosken koskea sekä Ruukissa että miltei omalla pihalla :)
Kiitos Raija! Nuo 30-40 vuotta vanhat muistot aika alkaa kyllä olla siinä määrin kullannut, että sen kullan alle on enää vaikea nähdä :-) – eli tärkeimmät kohteet kannattaa ehdottomasti kerrata!
Ihanaa kuinka toitte esille Imatrasta jotakin uutta eli Mellonmäen. Itse olen aikoinaan käynyt laskettelemassa siellä. Toiminta Mellonmäessä loppua joskus 1990-luvulla alussa osittain huonolumisten talvien ja silloiseen naapurikuntaan Joutsenoon tulleen isomman Myllymäki-niminen laskettelukeskus vuoksi. Entisen Mellonmäen hiihtohissin paikalle on nykyään rakennettu kuntoportaat, joita pitkin te taisitte nousta mäen päälle.
Svetogorskin tehdas on aikaisemmin näkynyt hyvin 6-tielle Korvenkylän kohdalla, mutta nykyään puusto peittää näkyvyyden. Svetogorskin tehtaalle on matkaa vain muutama kilometri Suomen rajalta.
Tänä kesänä Saimaan pinta on ollut poikkeuksellisen korkealla, joten perinteisten koskinäytösten lisäksi Imatrankoskessa on ollut paljon ns. ohijuoksutuksia. Oli Imatrankoski sitten kuiva tai kosken kuohunnan vallassa, niin paikka on upea nähtävyys ympäri vuoden.
Itse olen käynyt Valtionhotellissa lukuisi kertoja ja aina ko. rakennuksesta tuntuu löytyvän jotakin uutta (pieniä yksityiskohtia). Löytämänne kissa osoittaa sen, että joskus todellakin kannattaa katsoa myös ylös/katolle. Valtionhotellissa on paljon pieniä yksityiskohtia, jotka liittyvät luontoon, eläimiin ja kuohuvaan Vuokseen. Huomasitteko muun yhden ulko-oven edessä (maassa) kaksi kaakeloitua suomenpystykorvakoiraa?
Kiitos Pia! Me saamme kiittää Mellonmäestäkin imatralaisia oppaitamme. Kohteita heillä olisi tosiaan riittänyt pitemmäksikin kuin päivävierailuksi, mutta nämä nyt tällä kertaa. Kultturikeskuksenkin näimme niin joelta kuin maalta, mutta emme poikenneet sisällä. Valtionhotellista kissa tosiaan löytyi, ja villisika sisältä, mutta pystykorvaan emme kiinnittäneet huomiota – jotain siis seuraavallakin kerralla :-)
Valtionhotellin julkisivulta löytyy iso joukko erilaisia eläimiä, kuten mainitun kissan ja suomenpystykorvien lisäksi myös mm. karhu, kala, pöllö, orava, kettu, riekko, lepakko, hirvi ja palokärki. Seuraavalla kerran sitten näitä etsimään …
Kiitos Pia! Tuossapa projektia jollekin – osaltamme emme ihan heti taida nyt Imatralle tästä huolimatta palata. Ei niin, että Imatrassa olisi mitään vikaa, päinvastoin, mutta kohteita kun maailmalla tapaa riittää …
Tuttuja maisemia alkukesän Anun ja Peten hostaamalta reissulta :) Upea tuo Imatrankoski valojen ja ilotulitusten kanssa! Näimme perinteisen koskinäytöksen kesän valossa musiikin kera, mikä oli sekin vaikuttava näky.
Kiitos Sarianne! Anun ja Peten alkukesän reissu taisikin kerätä hienosti osallistuja!
Upean näköinen tuo kosken valoshow ja voin vain kuvitella sen veden pauhun! Olen itse nähnyt kosken vain ilman vettä. Imatran valtionhotelli on rakennuksena mielestäni aivan upea. Ehkä hieman saisi sisätilojen osalta freshata ilmettä, mutta en ole tosiaan siellä yöpynyt, joten perustan mielipiteeni vain yleisten tilojen näkemiseen. :)
Kiitos Sanna! Vierailu Imatralla vaatii vähän ajoitusta – mutta toki vaikka yrittäisikin osua paikalle oikeaan aikaan, niin eivät varsinaisesti anna takuuta juoksutusten aikataulujen pitävyydelle. Ihan kelvollinen huone ainakin meillä oli, vaikka ikä siinäkin vähän näkyi. Ravintolassa oli hienosti sama tapetti kuin edellisellä vierailullamme yli 30 vuotta sitten – valokuvista tarkistin!
Olipa kiva, että lähditte käymään Imatralla! Ellen ihan väärin muista (voi hyvin olla mahdollista!), mietit Imatra postauksessa, että pitäisikö teidän lähteä tuolla sittenkin käymään. Oli tuttuja paikkoja ja kiva, että tapasitte Anun ja Petrinkin. Olipa muuten erilaisen näköinen tuo koski tyhjänä! Vaikuttavan näköinen pimeällä valojen ja ilotulitusten kanssa!
Kiitos Elina! Osaltamme Kotkan matkan venyttäminen Imatralla johtui niin toiveesta kerrata Valtionhotellia kuin tosiaan tavata Anua ja Petriä, jotka ovat maailmanmatkaajia, hekin, mutta parista kevyestä yrityksestä huolimatta tapaamiset Miamissa tai Helsingissä eivät lopulta ole osuneet nappiin.