Hotelli Punkaharjun historia alkaa vuosisatojen takaa. 1840-luvulla Punkaharjusta tehtiin kruununpuisto ja sinne rakennettiin kaksi metsänvartijan taloa, joista pohjoinen talo on osa nykyistä Hotelli Punkaharjua. Matkailun käynnistyttyä toden teolla tilat eivät riittäneet ja laajennusten jälkeen harjulle valmistui Valtionhotelli, nykyinen Hotelli Punkaharju. 1900-luvun alussa kokonaisuuteen lisättiin Keisarinnan huvila, jossa huvilan nimestä huolimatta ei ole koskaan yksikään keisarinna vieraillut.
1900-luvun alussa huomattava osa matkailijoista oli venäläisiä, jotka saapuivat Punkaharjulle höyrylaivoilla tai hevosten vetämissä vaunuissa tai vuodesta 1906 lähtien rautateitse. Ensimmäinen maailmansota tyrehdytti venäläisten matkailun ja vasta kotimaan matkailun elpyminen sodan jälkeen toi taas vieraita silloiseen Valtionhotelliin.
Toisen maailmansodan aikana hotelli oli ajoittain puolustusvoimien käytössä. Sodan jälkeen matkailu taas elpyi, mutta 1970-luvulle tultaessa Valtionhotelli, Keisarinnan huvila ja rantaan rakennetut lomamökit olivat rapistumassa. Rakennuksia kunnostettiin vähitellen, mutta hotellin uusi elämä alkoi oikeastaan vasta vuonna 2016 Saimi ja Thomas Hoyerin ja Janne Leinosen ostettua hotellin. Kunnostustyöt hotellin kaikissa tiloissa on tehty pieteetillä, mutta ne ovat myös tulleet kalliiksi ja ainakin kesäkaudella ilmeisen hyvästä täyttöasteesta huolimatta pieni hotelli on vielä tehnyt tappiolta. Toivottavasti koronakesä ja sen myötä lisääntynyt kotimaan matkailu pitää kansallismaisemassa sijaitsevan historiallisen hotellin pinnalla vielä tämän ja tulevatkin vuodet!
Keisarinnan huvila
Majoituimme Keisarinnan huvilaan, sillä vaikka teimme huonevarauksen jo kesäkuun alussa (heinäkuun lopulle) kaikki päärakennuksen huoneet oli jo varattu. Mutta ihan hyvä vaihtoehto historiallinen, äskettäin kunnostettu Keisarinnan huvilakin oli. Majoituimme Neidit Rubinstein -nimiseen huoneeseen, joka oli kahdelle hengelle (ja yhdelle läppärille) melko pieni. Huoneen seinällä oli kerrottu miten Rubinsteinin neidit olivat viihtyneet täällä 1900-luvun alussa pari kuukauttakin, mutta toisaalta huone oli varmasti tuolloin isompi, sillä tuskin jokaisessa huvilan huoneesta vielä tuolloin oli omaa kylpyhuonetta – nyt on. Ja jos oikeasti pitäisi valita työpöydän ja kylpyhuoneen välillä, niin valitsisin kyllä jälkimmäisen!
Keisarinnan huvilalle on päärakennuksesta – ja ravintolasta – jonkin verran matkaa: jyrkähkö mäki alas ja toinen taas ylös. Autolla matka taittui tietysti helposti. Etenkin kun ajo-ohjeet olivat hyvät, eikä siis tarvinnut olla huolissaan siitä, että joutuukohan tätä pientä tietä vielä peruuttamaan takaisin. Huvilan takana olevat parkkipaikat riittävät hyvin Keisarin huvilassa majoittuville. Neitien Rubinstein matka huvilalle taisi taittua huvilan ja hotellin välillä kulkevaa polkua ja portaita pitkin henkilökunnan huolehtiessa matkatavaroista.
Hotellin ja Keisarinnan huvilan lisäksi hotellilla on vielä kolmaskin majoitusvaihtoehto: rannalla vähän kauempana sijaitsevat metsähuoneet. Metsähuoneetkin näyttivät kuvissa ihan kauniilta, mutta niissä peseytyminen hoituu saunassa ja wc:n virkaa toimittavat alueella olevat puuceet.
Metsähuoneet tunnettiin aikaisemmin nimellä Kaarnaniemen mökit. Ne rakennettiin jatkosodan aikana 1940-luvulla Valtionhotellin sotaleskien tai haavoittuneiden sotilaiden perheiden lomanviettoa varten.
Hotelli Punkaharju oli ollut ”listallamme” jo muutaman kesän ja taisi se edelleen jäädäkin sille ”listalle”. Ehkä seuraavalla kerralla voisimme onnistua testaamaan jonkun päärakennuksen huoneista. Ehkä jäisin jopa pariksi yöksi, kävelisin harjumaisemassa ja pulahtaisin Saimaaseen.
Saattaisinpa pistäytyä Inkeritalon vohvelikahvilassakin – tällä kertaa jäi käymättä, sillä se olisi avannut ovensa vasta tiistai-iltapäivällä ja viivyimme Punkaharjulla vain sunnuntaista maanantaihin.
Illallisen – ja tietysti myös aamiaisen – nautimme hotellin ravintolassa. Sunnuntai-iltaisin ravintolassa on erityinen sunnuntaimenu, joka taitaa vaihtua ihan viikottain.
Kolmen alkuruoan, pääruuan ja jälkiruuan vaihtoehdoista testasimme nämä:
- hirveä ja katajaa
- tomaattia ja kutunjuustoa
- paahdettua hanhenrintaa, palsternakkaa ja matsutakea
- höyrytettyä kirjolohta, kesäkurpitsaa ja samppanjakastiketta
Jälkiruokavaihtoehdoille ei sitten lopulta enää löytynytkään tällä kertaa tilaa.
Aamiainen oli mielenkiintoinen – kerrankin jotain erilaista! Harvoin aamiaisjuustona on homejuustoa, leikkeleenä lammasta ja suklaakekseissä tattia. Riskivalintoja ehkä, sillä sekä lampaalla että sinihomejuustolla taitaa olla niin ystävänsä kuin vihamiehensä, mutta me kuulumme onneksi molempien ystäviin. Sienet ovat muutenkin tärkeässä osassa Punkaharjulla, ovathan sienet lähellä hotelliyrittäjä Saimi Hoyerin sydäntä.
Tänäkin kesänä useammatkin matkabloggaajat ovat vierailleet Punkaharjulla.
Maailman äärellä -blogin jutun Heidi majoittui metsähuoneeseen, eli jos haluat tutustua tähän vaihtoehtoon, niin kurkkaapa tästä:
Punkaharju – taidetta, luontoelämyksiä ja gourmet-nautintoja kansallismaisemassa
Aseman Taidelaituri Punkaharjulla
Punkaharjulla on joka kesä tarjolla paitsi luonto- myös taide-elämyksiä. Me valitsimme tällä kertaa laajasta tarjonnasta vain yhden, eli Aseman Taidelaiturin. Taidelaituri esittelee itsensä tähän tapaan: ”Tervetuloa kesämökillemme! Järjestämme vaihtelevia taidenäyttelyitä upeassa Jugend-tyylisessä asemarakennuksessa, joka toimii samalla kesäkotinamme!”
Rento tyyli näkyi esimerkiksi aukioloajoissa – ei se nyt niin tarkkaa ole, että osutko paikalle klo 10-17 vai vähän ennen tai jälkeen.
Minua kiinnostivat erityisesti Marko Ruuskasen taidelinnunpöntöt. Taide-, tai rakkauslinnunpöntöt, oli sijoitettu Lehmuskujan puihin kujan molemmille puolille ja kävelimmekin kujan päästä päähän, vaikka olin jo kujan puolessa välissä hiukan pettynyt siihen, että lähes kaikki pöntöt olivat sittenkin aika samanlaisia. Olin jotenkin onnistunut luomaan itselleni mielikuvan laajasta kirjosta erilaisia taidelinnunpönttöjä ja kun todellisuus ei vastannut mielikuvaani petyin ainakin vähän.
Marko Ruuskanen on kyllä tehnyt erilaisiakin pönttöjä, mutta ne eivät olleet täällä esillä.
Katsastimme myös kevyesti vanhan jugend-tyylisen asemarakennuksen muiden taiteilijoiden töitä. Taidelaiturin vuoden 2020 näyttelyiden päätähti oli tänä vuonna 75 vuotta täyttävä Leonardo da Vilhu eli Risto Vilhunen, suomalainen taidemaalari ja keräilijä, jonka jo vanhemmat pop-taidetyöt hallitsivat tilaa, mutta ne eivät erityisesti puhutelleet meitä.
Muutama helmi kuitenkin löytyi, ihan muilta tekijöiltä.
Aseman taidelaiturin vieressä on myös komea Suomen Metsämuseo Lusto. Sen aukioloajat eivät kuitenkaan tällä kertaa oikein sopineet ohjelmaamme, joten toisella kertaa sitten – ehkä.
Hotelli Punkaharjun lähellä on kiinnostavia kävelyreittejä, joihin tuli tänä kesänä tutustuttua. Samalla syntyikin ajatus, että olisi hienoa viettää suvun naisten kesken viikonloppureissu Punkaharjun hotellissa yöpyen ja ympäröivästä luonnosta nauttien. Paikka on hyvin kaunis ja siellä viihtyisi helposti pari yötä.
Kiitos Marika! Enimmäkseen olen ajatellut, että ulkoiluun riittävät kotini lähelläkin olevat reitit, eli harvemmin lähdemme kovin kauas ”vaan” patikoimaan. Mutta kieltämättä, koronakeväänä, tuli lähireittejä talsittua sen verran, että joskus voisi lähteä kauemmas vain ulkoilureitinkin takia.
Tuonne jos minne haluisin! Upea historiallinen paikka ja miten tyylikkäästi entisöity! Myös Keisarinnan huvila näyttää upealta ja nuo ruoka-annokset saa veden kielelle.
Kiitos Anna! Entisöinti ja paikan pitäminen hengissä on kyllä kulttuuriteko. Toivottavasti saavat sen myös kannattamaan siten, että tilanne jatkuu näin myös tulevaisuudessa.
Tuo Valtionhotelli oli kyllä suunnitelmissa mutta vaihtui sitten kuitenkin Kruunupuistoon. Nuo ruoat ovat kyllä lupaavan näköisiä. Nam. Valtionhotelli jäi nyt seuraavaan kertaan, tosin tuo metsämökkimajoitus ei innosta (lue puucee). Linnunpöntöt olisivat olleet kiinnostavia.
Kiitos Terhi! Juu, vaikka tänä kesänäkin, vahingossa, olemme kerran majoittuneet huoneeseen, jossa ei ollut omaa kylpyhuonetta tai edes vessaa, niin pääsääntöisesti pidämme ainakin vessaa melko pakollisena juttuna.
Ihanainen on tuo hotelli Punkaharju, mutta ihana on kyllä koko Punkaharjun alue ja mitä mainioin patikointiin noissa huikeissa maisemissa. Ja mikä parasta, samalla reissulla pääsee nyt nauttimaan erilaisista taidenautinnoista. Ja nythän vanhaa Retrettiä taas nostetaan unholasta, eikö vaan? Hyvältä näyttivät myös hotellin ruokakuvat.
Kiitos Annemaria! Punkaharju on tosiaan ilmeisesti yksi tuon suunnan kohteista, joissa aktiivisemmallekin matkailijalle riittää tekemistä useammaksikin päiväksi.
Hotelli sijaitsee kyllä niin upeassa ympäristössä! Mä olin eilen just tutustuu tähän alueeseen ja oltiin Saimin kaa sieniretkellä. Päivä päättyi myöhemmin parin tunnin islanninhevosavellukseen Aurinkolaukalla noissa harjumaisemissa. Pitää lähteä syksymmällä uudelleen, niin pääsee tutustuu tarkemmin noihin majoituksiin. Ihanaa, että hotelli ja muut rakennukset on säilytetty ja niiden pitkä elämä on saanut jatkoa.
Kiitos Cilla Maria! Tuo hotellin ja muiden rakennusten säilyttäminen on tosiaan kunnioittamisen arvoinen teko!