Karibian risteilymme viimeinen satama oli Barbadoksen Bridgetown. Olimme vajaat kuusi vuotta sitten lentäen tekemällämme Karibian kierroksella viettäneet useamman päivänkin saarella ja tehneet silloin saarikierroksenkin, joten päätimme tällä kertaa olla erityisesti panostamatta Bridgetowniin.
Laivalla toki olimme ensimmäistä kertaa Bridgetownissa ja kun ymmärsimme, että matka laivalta edes ns. risteilysatamaan on aika pitkä annoimme aamulla hätäisempien jonottaa shuttlebusseja meidän vielä nauttiessa kiireettömästä eteemme kannetusta aamiaisesta Edelweiss-ravintolassa. Useimpina, kiireisimpinä, aamuina nautimme aamiaisen jo varhaan buffetaamiaista tarjoavassa Windjammer-ravintolassa Rhapsody of the Seas -laivalla.
Kun lopulta lähdimme kohti Bridgetownia niin jonot busseihin olivat jo olemattomat ja pääsimme nopeasti varsinaiselle satama-alueelle, jonne varmaan osa risteilymatkustajista jäikin, sillä rantamakasiinialue oli iso. Baareja, matkamuistoja, vaatteita jopa ihan elintarvikekauppoja risteilyvieraiden käyttöön. Jonkinlainen wifikin, mutta se oli niin hidas ja/tai kuormitettu, että hylkäsimme sen lyhyen kokeilun jälkeen.
Tarkoituksemme oli kuitenkin matkabloggaajina saada ainakin yksi kuvasarja julkaistua ja Meriharakan tammikuun kuukausikirjeestä ainakin lyhyt versio jakeluun päivän mittaan. Päivän vierailun takia emme olleet ostaneet eSIMiä Barbadokselle emmekä aikaisempien huonojen kokemusten takia nettiaikaa laivallakaan, joten lähdimme etsimään sopivaa työskentelypaikkaa Bridgetownissa.
Shuttle laivalta risteilysatamaan oli ilmainen. Taksikyydin risteilysatamasta kaupungin keskustaan sai aamulla 2 dollarilla per nuppi kimppataksissa. Iltapäivällä, kun kaikkien keskustassa olevien oli joka tapauksessa palattava laivalle, samainen kyyti maksoikin jo sitten 5 dollaria per nuppi :-) Kävelläkin tietysti olisi voinut, matkaa taisi olla runsaat 2 kilometriä, muttei helteessä viitsitty enää.
Bridgetown Duty Free -tavaratalo
Ensimmäinen saamamme vihje oli keskustan Subway. No, löytyihän sieltäkin jokin ilmainen 30 minuuttiin rajoitettu netti. Subwayssa saimme kuitenkin toisen vihjeen, eli kuulemme tavaratalon netti voisi olla hyvä idea. Aikamme tavarataloa sen vanhalla nimellä Cave Shephard haettuamme löysimmekin sen (nykyisin Bridgetown Duty Free. Sen kolmannesta kerroksesta löytyikin kahvila, jossa oli tyhjiä pöytiä ja netti. Ostospakkoakaan ei oikein ollut, sillä jono ravintolan kassalle oli koko ajan sen verran pitkä,, ettemme edes yrittäneet asettua siihen! Lyhyt työskentelyrupeama mukana raahatulla läppärillä sujui siis ihan mukavasti siistissä ilmastoidussa tilassa!
Tavaratalo vaikutti muuten hyvinkin samantasoiselta kuin joku Sokos vaikka Suomessa, eli jos Bridgetownissa vieraillessasi jostain syystä tarvitsisit jotain tavallista, siis muuta kuin matkamuisto-t-paidan, niin kannattaa poiketa siinä. Osaltamme päivän ainoiksi ostoksiksi jäivät, kun jääkaappimagneettikin oli jo Barbadokselta ostettu, muutama Cokis-tölkki. Parilla viimeisimmällä risteilyllämme olemme jo skipanneet juotavapaketit kokonaan, sillä alkoholittomia juomia voi tuoda päivän, parinkin, tarpeisiin hyvin laivalle satamista.
National Heroes Square
Kiertelimme kyllä Bridgetownin kaupunkiakin ja mm. ylitimme keskustan pari siltaa suuntaan jos toiseenkin – pitäähän sitä sillat kokea, siltojen kaupungissa. Kertasimme myös päänähtävyydet kuten parlamenttitalon ja mm. itsenäisyyden aukion. National Heroes Square olikin toteutettu parlamenttitalon edustalle edellisen vierailumme jälkeen, eli tarjosihan Bridgetown jotain uuttakin!
Jos haluat tutustua saareen laajemmin, niin kuuden vuoden takainen juttumme tarjonnee ainakin hiukan eväitä siihen – kuten myös Oistinin rannalle, jonka kalamarkkinoilla tuolloin kävimme.
Nettiyhteyksistä vielä sen verran, että kun laivamme Bridgetownista lähdettyään teki yli vuorokauden matkaa takaisin Puerto Ricon San Juaniin, niin ostimme sitten lopulta kuitenkin meripäivän ratoksi vuorokauden verran nettiä, hintaan n. 27 dollaria ja yllätyimme positiivisesti! Enimmäkseen se toimi hyvin ja melko nopeastikin. Hiukan haasteita oli taitekohdissa eli silloin kun vaihdettiin laitetta. Tuolla samalla päivähinnalla nettiä pystyi siis käyttämään niin monella laitteella kun halusi, mutta vain yhdellä kerrallaan.
Palaan joskus lähiaikoina tarkeimmin risteilykokemukseemme Rhapsody of the Seas -laivalla, mutta ainakin on todettava, että nettiyhteydet laivoilla ovat vuosien mittaan merkittävästi parantuneet, kiitos kait sitten Elon Muskin, sillä Starlinkin yli meidänkin käyttämämme yhteys taisi kulkea.
Tuo onkin hyvä tietää, että nettiyhteydet pelaa. Itse en juurikaan ole risteillyt, mutta Etelämantereelta muistan, että siellä netin toimivuus oli sitä luokkaa, että tuli lähinnä paha mieli. Ostin sen päiväksi, mutta jostain syystä se “toimi” koko matkan ajan. En taatusti olisi kuitenkaan maksanut toisesta päivästä, niin surkea se oli.
Kiitos Mikko! Toki eri laivayhtiöt ja eri laivat voivat olla tässäkin suhteessa erilaisia, mutta tosiaan tällä alueella (Karibia) ja tällä laivalla yllätyimme positiivisesti. Huonosti toimiva netti on tosiaan huonompi kuin ei nettiä ollenkaan!
Nettiyhteydet ulkomailla – osa 453: utopiaa Turkmenistanissa: Ashgabathissa hotellissa myivät viidellä dollaria nettiyhteyttä ja olin vähän että kuinkas tämä voi olla mahdollista. No internet-yhteys wifi-verkkoon kyllä muodostui mutta ei sillä päässyt mihinkään some-alustaan tai sähköposteihin. Myöskään VPN ei toiminut. Ylen uutissivusto aukesi hi-taas-ti. Tiedustelin tätä respasta että mitä tässä tuli nyt ostettua teidän “netti-yhteydellä”, mutta siellä vaan pyöriteltiin silmiä. No kyllä sen neljä päivää maassa pärjäsi ilman nettiä, kaikkea muuta outoa ja ihmeellistä siellä muutenkin näki ja koki. Myös Kuubassa oli kiva olla kaksi viikkoa täysin somen ulkopuolella eikä vieroitusoireita tullut. Nyttemmin näissäkin maissa ei enää pääse “somettomalle” kuurille.
Kiitos Jani :-) Useinhan nämä tosiaan tökkivät ja aikaisemmat kokemukseni laivoilta olivat juurikin luokkaa, että yrittämisestä tulee vaan paha mieli, eli ei kannata, mutta nyt oli kyllä pääosin ihan hyvä kokemus, siis laivalla. Kohta suuntaamme Eritreaan ja sen osalta matkanjärjestäjän ohje on, että kannattaa suhtautua asiaan siten, että yhteyksiä ei ole, eli ne ovat niin huonot, ettei niillä noin mitään tulisi tekemään.
Oma kokemukseni Crystal-hotellin ja jossain määrin myös Sunshine-hotellin netistä Asmarassa oli, että se kyllä toimi, mutta vain läppärillä, ei luurilla. Joillekin sivuille pääsi ihan sujuvasti, vähän hitaasti, mutta kuitenkin. Toisille ei päässyt ollenkaan. En tiedä, miksi Eritrea sallisi Ylen ja kieltäisi Iltalehden, eli ehkäpä nuo olivat sattumanvaraisesti valikoituneet, mutta Google, Googlemaps ja Wikipedia toimivat ihan hyvin. Whatsapp ei toiminut ollenkaan.
Instasta päätellen Biltmoren uima-allas on nyt korkattu, hienoa!
Kiitos Daniel! Eritrea onkin sitten vuorossa seuraavaksi, mutta ehkä teemme matkan jopa ilman läppäriä, etenkin kun matkamme on kiertomatka, johon sisältyy myös yksi telttailuyö.
Biltmoren uima-allas oli odotuksen arvoinen, ainakin näin tuoreeltaan ja nopeasti ajatellen se on ehkä kaunein uima-allas, jossa koskaan olen uinut!
Risteilyt ovat itselleni vieraita, en juurikaan niillä ole ollut. Netin toimivuus toki aina jännittää, vaikka minne ulkomaille menisi, mutta pääsääntöisesti olen matkustellut maissa, joissa olen voinut käyttää ihan oman puhelimen nettiä. Nyt on hiukan herännyt kaukokaipuu esim. Aasiaan ja e-sim ym. netin käyttöön liittyvät jutut kyllä kiinnostaa.
Kiitos Virpi! Euroopassa on tosiaan helppoa netin kannalta, kun voi käyttää puhelinta kuin kotonaan. Tosin ainahan ei ole ollut näin – ei siitä niin kauaa ole, kun aina Helsinki-Vantaalta lähtiessä piti muistaa puhelimessa kieltää roaming.