Ehkä se oli pääsiäinen. Tai hiukan sateinen ja tuulinen sää, vaikka maaliskuussa Karibialla pitäisikin olla keskellä kuivaa kautta. Mutta Barbados ei Sint Maartenin/Saint Martinin, Saint Kitts ja Nevisin ja Dominican jälkeen oikein innostanut meitä.
Saavuimme saarelle kiirastorstaina ja lähdimme saarikierrokselle heti samana iltapäivänä. Retkioppaamme taisi haluta itselleen pääsiäisvapaan, sillä väittämä siitä, että retki onkin nyt tehtävä tänään, koska huomenna pitkäperjantaina kaikki paikat ovat kiinni ei pitänyt paikkaansa. Voihan olla, että “paikat” olivat kiinni, mutta emme saarikierroksella pysähtyneet yhteenkään “paikkaan”, johon olisi ollut pääsymaksua tai muuten ovea tai porttia! Jälkijättöisesti ajatellen olisi ollut fiksumpaa käyttää kiirastorstain iltapäivä Bridgetownissa ja tehdä saarikierros pitkäperjantaina, sillä Brigdetown todella oli tyhjä ja autio pitkäperjantaina.
Romanttinen lomasaari?
Suomalaistenkin suosimaa aurinkolomakohdetta luonnehditaan mainoksissa monipuoliseksi ja romanttiseksi lomasaareksi, jolla nautit rantaelämästä ja hyvistä ravintoloista. Suomalaisia enemmän saarella lomailevat britit ja amerikkalaiset.
Barbadosin maisemista mainitaan sokeriruokopellot, kivimuodostelmat, valkeat hiekkarannat, kirjavat kukat ja värikkäät talot. Uimarannat ovat etelärannikolla ja surffirannat idässä.
Romantiikasta en tiedä ja auringon osalta saari ei selvästikään ole ihan takuuvarma, mutta kuvaus sokeripelloista, rannoista, kukistaja värikkäistä taloista pitää kyllä paikkansa.
Kiirastorstain maaseutukierros
Saarikierroksella näimme paljon sokeriruokopeltoja. Siinä missä monet Karibian saaret ovat luopuneet sokeriruo’osta jo vuosia sitten Barbadoksella sitä viljellään edelleen, sillä yksi Barbadoksen tärkeistä vientituotteista on rommi ja saari ylpeileekin maailman vanhimmalla (ja hienoimmalla) rommilla, eli Mount Gayn rommilla.
Jos rommiin tarvittava sokeri tuotaisiin muualta, tuotakaan rommia ei ehkä enää voisi väittää barbadoslaiseksi rommiksi.
Näimme myös vanhan sokeritehtaan myllyineen keskellä Barbadoksen maaseutua. Tuulimyllyjäkin on sokeriruo’on tuotannon alasajan myötä aika vähän jäljellä Karibialla, mutta Barbadoksella on, useampiakin.
Mount Hillabyn näköalapaikalta saa käsityksen vihreästä Barbadoksesta, kun taas Cherry Tree Hilliltä näkee miten aallot lyövät rantaan saaren itärannikolla. Batsheban surffiranta on ehkä yksi tunnetuimmista ja tuulisella säällä meressä olikin todella paljon juuri sitä oikeaa aaltoa odottavia surffareita.
Carlisle Bayn hiekkaranta Bridgetownissa edustaa etelärannikon hyviä uimarantoja ja on niistä tunnetuin, ehkä lähinnä siksi, että risteilyvieraat eivät juuri kauemmas päivävierailulla ehdi. Me asuimme lähellä Oistinsin pientä kaupunkia ja kuljimme useammankin kerran Oistinsin rannalla, joka on tietysti rauhallisempi kuin Carlisle Bay, mutta vähän kauempana Bridgetownista.
Vielä pari oudompaa nähtävyyttä, kuten vaikka Sandy Lanen golfklubi, jossa on kuulemma
pidetty mm. Tiger Woodsin häät ja Gun Hillin omituiset leijonat, joko patsaina tai kalkkikiviseinämää koristavina muraaleina ja tiedämmekin jo kaiken tarpeellisen saaresta Bridgetownia lukuunottamatta.
Pitkäperjantain Bridgetownissa
Bridgetownissa käymme pitkäperjantaina. Aloitimme Itsenäisyyden aukiolta, josta on joen yli kiva näköala parlamenttitalolle. Joella oli muutamia veneitä ja parlamenttitalon viereisessä puistossa muutamia kodittomia viettämässä hiljaista pyhäpäivää.
Vasta St Michaelin kirkosta löytyy tavallisia kaupunkilaisia, jumalanpalveluksesta.
Lopetamme Brigdetownin kierroksemme lyhyeen ja palaamme Oistinsiin.
Pitkäperjantai tai ei, niin Oistinsin rannalla vietetään saaren suurinta perjantaitapahtumaa: Friday Night Fish Fryta. Ensimmäiset kojut ilmestyivät Oistinsin rannalle jo torstaina, mutta perjantai-iltapäivällä sinne suuntaa koko saari. Ranta muuttuu isoksi ravintola-alueeksi, jonka monista kojuista voi ostaa haluamansa kala-aterian (muitakin vaihtoehtoja toki on) ja palan painikkeeksi kerralla puoli tusinaa paikallista olutta pieneen jäillä täytettyyn ämpäriin. Kyllähän niillä sitten pärjää, hetken ainakin. Tarjolla on myös karibialaisia rytmejä. Ruuan lisäksi alueella on samaan aikaan menossa isot markkinat: lukuisissa kojuissa myydään kaikkea mahdollista niin lapsille kuin matkailijoille.
Olemme ehkä hiukan outoja, mutta emme innostuneet ruokajuhlista emmekä isossa määrin paikallisesta oluesta tai rommistakaan, mutta tilaisuuden sijainti rannan välittömässä läheisyydessä mahdollistaa sen tarkkailun hiukan sivummalta ja keskittyen ajoittain enemmän rannan kalastusveneisiin tai auringonlaskuun kuin markkina-alueen humuun.
Butterfly Beach
Vaaleanpunainen (siis romanttinen!) hotellimme Butterfly Beach sijaitsi siis runsaan kilometrin päässä Oistinsin keskustasta ja oli tyypiltään huoneistohotelli.
Sint Maartenin ja Dominican hyvien hotellien jälkeen sekään ei meitä erityisesti innostanut, vaikka olemmekin periaatteessa sitä mieltä, että jos kiertomatkalla vietämme samassa hotellissa vaan muutaman yön, niin ei sen hotellin niin väliä ole.
Hotelli vaan onnistui heti alkuun ärsyttämään kertoessaan miten kassakaapin käyttö maksaa erikseen ja miten rantapyyhkeet kuitataan/maksetaan erikseen. Kylpyhuoneesta ei löytynyt kuin saippuapala, ei edes shampoota ja illallisella ei ollut muita vaihtoehtoja kuin buffet.
Kadun toisella puolella oli sentään keskinkertainen kiinalainen ravintola, jonne sitten ensimmäisenä iltana päädyimme. Hotellin aamiaisella tuli toimeen, mutta mitään erityisen hohdokasta sekään ei tarjonnut.
Eli emme jääneet kaipaamaan Barbadosta tai Butterfly Beach -hotellia kun jatkoimme kolmantena päivänä matkaamme, Grenadalle.
