Talvilomamme Karibialla koostui pätkistä Dominikaanisessa tasavallassa, Guadeloupella ja Puerto Ricossa. Puerto Ricosta teimme myös viikon risteilyn Royal Caribbean varustamon Rhapsofy of the Seas -laivalla. Risteilyosuuden ostimme We Love Cruises -toimistolta – tosin siis ilman lentoja, sillä olimme jo ennen risteilyä San Juanissa ja jatkoimme vielä San Juanista Miamiin.
Risteilyyn olimme päätyneet löydettyämme reitin, joka sisälsi meille kaksi uutta kohdetta ja mahdollisti vielä päiväretkellä tutustumisen kolmanteenkin – aika hyvin ajatellen, että olemme jo aikaisemmin kiertäneet Karibiaa niin lentäen kuin parillakin risteilyllä. Tämänkertaisen risteilyn kohteina olivat Yhdysvaltain Neitsytsaaret, niin St. Croix kuin St. Thomas, Sint Maarten, josta kävimme Anguillalla, Martinique ja Barbados.
Yhdysvaltain Neitsytsaaret tunnetaan ehkä nykyisin parhaiten matkailukohteina, aivan erityisesti risteilymatkakohteena. Yhdysvaltalaisille saaret ovatkin kotimaan kohteina erityisen helposti saavutettavissa. Vakituisia asukkaita saarilla on kaiken kaikkiaankin noin 100 000, joten tuhannet päivävieraat näkyvät kyllä katukuvassa. Charlotte Amalien, St. Thomaksen pääkaupungin, satamassa taisi olla meidän siellä käydessämme yhtaikaa ainakin neljä laivaa, joissa kussakin ehkä keskimäärin 3000 matkustajaa, joten onhan siinä, turisteja!
Viequesille olisi kyllä voinut tehdä retkiä Puerto Ricosta, mutta mieluiten yön yli, joten skippasimme sen.
Tanskan entinen siirtomaa
1600-luvulta aina vuoteen 1917 asti saaret kuuluivat Tanskalle, joka käytti niitä sokerintuotantoon ja orjakauppaan. Ensimmäisen maailmansodan myllerryksessä Tanska kuitenkin myi ne 25 miljoonalla dollarilla Yhdysvalloille.
Tanska myi St. Thomasin – sekä koko nykyisen Yhdysvaltain Neitsytsaaret -alueen (St. Thomas, St. John ja St. Croix) – Yhdysvalloille vuonna 1917 osana Tanskan Länsi-Intian myyntiä. Kauppahinnan oli 25 miljoonaa dollaria (nykyrahassa noin 500–600 miljoonaa dollaria). Orjakauppa oli siinä vaiheessa jo lakkautettu eikä sokerintuotannollakaan enää ollut käytännön merkitystä. Yhdysvallat oli kiinnostuneita saarista sotilastukikohtana, etenkin kun riskinä oli, että ne päätyisivät Saksalle, sillä Tanskan mahdollisuudet puolustaa saaria olivat vähäiset. Tapaamamme saarelaiset, siis retkioppaat, tuntuivat olevan edelleen jotenkin ylpeitä siitä miten paljon Yhdysvallat saarista maksoi – summa oli nimittäin iso, erityisesti ajatellen miten halvalla Yhdysvallat oli ostanut Alaskan Venäjältä.
Saaret ovat Yhdysvaltain territorio, ei siis osavaltio – ja retkioppaamme vitsailee (?) että he eivät olleet mukana äänestämässä Trumpia presidentiksi, sillä presidentinvaaleissa he eivät saa äänestää, vaikka ovatkin Yhdysvaltain kansalaisia. Myös samalla matkalla vierailemamme Puerto Rico on ainakin vielä territorio, ei osavaltio.
Vasemmanpuoleinen liikenne
Paitsi menneisyydestään Tanskan kanssa saaret ovat myös ainakin jossain määrin tunnettuja vasemmanpuoleisesta liikenteestä. Syinä tähän mainitaan historia – hevoskärryillä kuulemma tavattiin ajaa vasemmalla puolella tietä, jotta kuljettajan oikea käsi jäi vapaaksi vaikka aseelle. Isompi merkitys on kuitenkin saattanut olla brittivaikutteilla, sillä naapurissa, Brittiläisillä Neitsytsaarilla, ajettiin vasemmalla kuten Brittein saarillakin. Autot tulevat kuitenkin pääosin Yhdysvalloista, joten niiden ratti vaikuttaa olevan väärällä puolella – mutta samoinhan on esimerkiksi useammassa maassa Aasiassa. Nykyään Yhdysvaltain Neitsytsaaret ovat ainoa Yhdysvaltoihin kuuluva alue, jossa ajetaan vasemmalla puolella tietä.
St. Thomas
Ennen risteilymme alkua olimme ostaneet vain saarikierroksen Martiniquen saarella, sillä se näytti täyttyvän nopeasti. Laivalle saavuttuamme retkitiski mainosti näkyvästi Neitsytsaaren retkiä 20-prosentin alennuksella ja innostuimme mekin varaamaan kevyen saarikierroksen myös St. Thomaksella. Tuon luvatun 20 prosentin alennuksen eteen jouduimme kyllä sitten tulevina päivinä vielä palaamaan, sillä laskulla sitä ei näkynyt ennen kuin huomautimme asiasta.
Mutta retki panoraama-retken nimellä myyty retki oli kyllä mielestäni hyvä valinta, kaikesta turistisuudestaan huolimatta. Se kierteli nimittäin saaren monia näköalapaikkoja ja ne näköalat, ne olivat heittämällä koko matkamme kauneimpia! Juuri meille oli myös todella mielenkiintoista nähdä myös Tortolan ja Jost van Dyken saaren Brittiläisten Neitsytsaarten puolella – tuolla me joskus olemme purjehtineet.
Parhaat näkymät olivat mielestäni kuitenkin Skyline Drive Overlookilta Charlotte Amalien kaupungin yläpuolella. Toki paikoitusalue oli ääriään myöten täynnä ihmisiä – ja matkamuistomyymälöitä – mutta kyllä sen reunalta pääsi näkemään vaan vihreänä ja sinisenä avautuvan maisemankin. Laivaretkillä tuntui myös olevan tärkeää nähdä laiva, ehkä ihmiset tarvitsevat vakuuttelua, että siellä se edelleen on :-)
Banana Daiquireja
Mountain Topin näköalaterassilta näkyi tosiaan Brittiläisiin Neitsytsaariin kuuluvia saaria ja St. Johnin saari. Myös Magens Bayn saaren upeimmaksi mainitun hiekkarannan näki täältä, yläilmoista. Oppaamme muisti myös mainita, että asuntojen hinnat ovat saarella korkeimmat Magens Bayn alueella, alle miljoonalla dollarilla ei kannata kuulemma etsiä. No, emme olleet etsimässä. Mountain Topin baari kehuskelee keksineensä Banana Daiquri -drinkin, jota sitten myydäänkin siellä mieluiten jokaiselle kävijälle. Hedelmäisenä se kävikin pienestä lounaasta, isosta tuopista nauttina kahdelle. Tuopin sai pitää – ja poikkeuksellisesti toimme sen ihan kotiin asti, vaikka se pahinta mahdollista kitschiä edustaakin. Paikan matkamuistomyymälä oli suurin matkallamme näkemä, mutta tuhansista tarjolla olevista t-paidoista emme kuitenkaan löytäneet mielestämme (emme kyllä tarkkaan ottaen etsineetkään).
Reitin alussa pysähdyimme myös Beacon Pointin näköalapaikalle, mutta se ei vakuuttanut, pysähdys olikin luultavasti enemmän tarpeellinen wc- ja juomataukona.
Laivaretkien ohjeet ja ehdot ovat nykyisin muuten tosi tarkkoja. Tällekin retkelle oli määritelyt, että osallistujat eivät saa painaa yli 150 kiloa ja heidän on pystyttävä ilman apuneuvoja kävelemään vähintään 15 askelta.
Charlotte Amalie
St. Thomaksella sijaitsee Yhdysvaltain Neitsytsaarten pieni pääkaupunki (20 000 asukasta). Saarikierroksemme päättyi laivan edustalle, mutta kuljettajamme = oppaamme tarjosi mahdollisuutta jatkaa matkaa Crown Bayn satamasta Charlotte Amalien keskustaan ja mehän tartuimme siihen. Kukaan muu ei lopulta tarttunut, mutta sehän ei meitä haitannut.
Yhdysvaltain Neitsytsaarilla ei makseta Yhdysvalloissa hinnan päälle tulevaa Sales Taxiä, joten saaret, etenkin Charlotte Amalie, on ostosparatiisi (?). En ole kyllä tähän päivään mennessä ymmärtänyt miten risteilyt ja timantti- ja korukaupat liittyvät niin saumattomasti yhteen kuin ne näyttävät tekevän, mutta ehkä tuon veroedun takia joku todella ostaa jotain timantteja risteilyllä.
Me halusimme vain nähdä kaupungin, kävellä edelleen tanskalaiset nimet omaavilla kaduilla, kuten pääkadulla Dronningens Gade ja sen poikkikaduilla.
Kävimme myös katsomassa 99 Steps -nimisen portaikon, mutta emme päässeet niitä nousemaan, sillä juuri vierailumme aikana niitä kunnostettiin. Portaissa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, tanskalaiset vaan rakensivat niitä useampaan kohtaan kaupunkia, sillä kaupunki sijoittuu paikoin jyrkillekin kukkuloille. Portaiden rakennusmateriaalina käytettiin tiiliä, jotka tuotiin Euroopasta Karibialle laivojen painolastina. Eikä niitä portaita muuten ole 99, vaan ehkä 104 tai 105, kertoo netti.
Charlotte Amaliessa, kuten monella muullakin Karibian saarella, on myös suhteellisen hyvin säilynyt iso linnoitus, Fort Christian. Nimetty tietysti tanskalaisen kuninkaan mukaan siinä missä koko kaupunki tanskalaisen kuningattaren mukaan, Linnoitus on kuulemma vanhin tanskalaisten jäljiltä säilytys rakennus.
Meidän suosikkimme Charlotte Amaliessa oli loppujen lopuksi kaunis poikkikatu rannan ja Dronningens Gaden välillä nimeltä Palm Passage ja sen keskellä sijainnut ellipsin muotoinen baaritiski. Luottokortit eivät kelvanneet, mutta onneksi matkassa oli dollareitakin sen verran, että saatoimme hetken viihtyä sen rauhallisessa ilmapiirissä ennen paluuta usein ruuhkaiselle laivalle.
St. Thomakselle on samoin risteilyllä poikennut ainakin Unelmatrippiä kirjoittava Jenni – lue juttu tästä.
Aidan takaa kurkistettuna 99 Steps – ja taiteilijan kaunis näkemys samaisista portaista
St. Croix
St. Croix on paljon St. Thomasia suurempi, mutta väestöltään pienempi ja kaikin puolin saarista rauhallisempi.
Tai toki kolmas isoista Neitsytsaarista, St. John on varmasti vielä rauhallisempi, mutta siellä emme käyneet. St. John on suurelta osin luonnonsuojelualuetta sen myötä, että Rockefellerin suku hankki sen aikoinaan omistukseensa ja sittemmin lahjoitti sen luonnonsuojelualueeksi.
St. Croixilla on kaksi kaupunkia, saaren pääkaupunki Christiansted ja Frederiksted, jonka satamaan useimmat isot risteilyalukset rantautuvat. Matkaa kaupunkien välillä on runsas 20 kilometriä, mutta kimppataksit kuljettavat risteilymatkustajia Frederikstedistä Christanstediin ja takaisin päivän mittaan melko sujuvasti ja melko edullisesti. Melko sujuvasti, sillä kimppataksin lähtöä voi toki hetken joutua odottelemaan ja lähtöjä takaisin päin on ehkä kerran tunnissa. Melko edullisesti: 20 euroa per nuppi per suunta? No, laivaretkenä poikkeaminen kaupungissa olisi kyllä maksanut enemmän kuin 40 taalaa per nuppi. Valitsimme kimppataksin, emme päiväretkeä Frederikstedin satamasta tarjoavaa taksia, sillä halusimme viettää ainakin muutaman tunnin Christianstedissä. Toisaalta saariretkenä olisi voinut poiketa muuallakin saarella. Rannoista emme olisi olleet kiinnostuneita, mutta jos aikaa olisi ollut enemmän, niin historiallinen Whim sokeriplantaasi tai Point Udall, Yhdysvaltojen itäisin kolkka, olisivat voineet olla kiinnostavia.
Niin Christianstedissä kuin Frederikstedissä jalkakäytävät ovat usein katettuja. Jotainhan tanskalaisten piti keksiä selvitäkseen Karibian auringosta.
Christiansted
Christianstedin se juttu on rantabulevardi, jolla mekin vietimme ison osan ajastamme pienessä kaupungissa. Rantaravintolan terassilta oli mukava varjosta tiirailla auringossa kimmeltävälle merelle ja ihailla lukuisia valkokylkisiä veneitä. Rantaravintolan sijaan olisimme myös voineet valita pienen ravintolalautan, joka teki kierroksen lähivesillä tai siirtyä rantabulevardilta näkyvällä pienelle Cayn saarelle.
Rantabulevardia hallitsevaa kivistä tornia paikalliset kutsuvat Wedding Toweriksi – nyttemmin ehkä siksi, että sen edustalla tavataan ottaa kihlaus- tai hääkuvia, mutta joskus aikoinaan merimiehet ja sotilaat kuulemme lupasivat palata ja kihlata tai naida rakkaansa kunhan palasivat satamaan ja näkisivät taas tornin.
Jatkoimme kuitenkin, kunnon turistin tapaan, rantabulevardilta lähteville kujille, joita tietysti reunustivat lukuisat matkamuistomyymälät. Mekin ostimme jääkaappimagneetin, vaikka saarilta saimmekin “vain” Traveler’s Century Clubin pisteen, kysehän ei ole itsenäisestä maasta.
Kaupungin historiaa edustaa 1700-luvulla rakennettu Fort Christiansvaernin linnoitus ja muutama muu hallintorakennus, kuten vaikka Raadhuus. Mennyt tanskalaisuus näkyy täällä edelleen Tanskan lippuina, tanskalaisten kuninkaallisten patsaina ja kadunnimissä.
Paluumatkalla kimppataksimme kävi poimimassa matkustajia myös läheiseltä Buccaneerin rannalta, jonka osa risteilymatkustajista oli valinnut päivän retkikohteekseen. Reitti kulki myös vanhan, nyttemmin jo suljetun öljynjalostamon alueen ohi. Limetree Bay Refinery on kuulemma aikoinaan ollut yksi maailman suurimmista öljyjalostamoista, mutta ympäristö- ja talousongelmien takia se on ollut suljettuna (taas) vuodesta 2021 alkaen. Lähes 300 ihmistä menetti työpaikkansa, mutta ympäristö kiittää ja matkailuelinkeinon takia puhtaat vedet saattavat nykyisin työllistää entistä enemmän ihmisiä.
Keltaisessa kyltissä lukee Christiansted, National Historic Site. Rannan tuntumassa on myös museon infopiste, jossa voi halutessaan hakea leimat siitä, että on vieraillut alueella olevissa luonnonpuistoissa ja/tai nähnyt tämän vanhan kaupungin.
Frederiksted
Christianstedistä palattuamme kiertelimme vielä pienen hetken pientä Frederikstedin kaupunkia ennen kuin palasimme laivalle. Joissakin etukäteen lukemissani nettijutuissa kaupunkia kehutaan rauhallisemmaksi ja vähemmän turistiseksi kuin pääkaupunki ja suositellaan jopa Frederikstedin risteilylaivalaituria uimapaikkana – vesi on kuulemma kirkasta. Näin voikin olla, rauhallista, vähemmän turistista ja kirkasvetistä, jos jotenkin päädyt Frederikstediin muuten kuin risteilemällä :-)
Näkemämme Frederiksted oli t-paita- ja matkamuistomyymälöitä ja baareja. Ravintolat eivät taida oikein menestyä tilanteessa, jossa laivan ilmainen ruoka on parin sadan metrin päässä.
Iso oranssi Fort Frederik 1700-luvulta on toki edelleen ihan näkemisen ja kokemisen arvoinen. Jos jäät vaan Frederikstediin, niin ehkä kannattaa poiketa linnoituksen museossakin, jossa voi tutustua saaren siirtomaahistoriaan – ja orjakauppaan. Yksi saaren suosituimmista rannoista, Rainbow Beachille, on lähes (?) kävelyetäisyydellä, eli vain mailin verran linnoituksesta vasemmalle, risteilylaiturilta katsottuna.
St. Croixista, niin Christianstedistä kuin Frederikstedistä ja hiukan muuten saaresta voit lukea lisää ainakin Kohteena maailma -blogista.
Hyvinhoidetulta rantabulevardilta kannattaa käydä katsomassa vaikka miltä se laiva näyttää vähän etäämmältä
Lisää kuvia
Melkein reaaliajassa julkaisimme muutamia kuvia vierailuiltamme niin St. Thomaksen kuin St. Croixin saarilla:
Onpas kertakaikkiaan toksisen kehonegatiivinen retki, kun on tuollaisia vaatimuksia. Sehän karsii puolet jenkkituristeista heti pois näköalapaikoilta!
En tiennyt myöskään jugoslaavien hallinneen Neitsytsaaria, mutta niin vain on Jugoslavian lippu päässyt rivistöön komeasti ja hollantilainen menneisyys on unohdettu kokonaan. :)
Jäämme jännityksellä seuraamaan, saako sarja “Tanskalta Yhdysvalloille siirtyneet siirtomaat” vielä jatkoa…
Tuo laivassa syöminen, miten sujuvaa tuollaisella valtavalla aluksella on nousta laivaan ja jäädä taas uudelleen kyydistä? Jos siis laiva on satamassa vaikkapa klo 9–18, niin voiko siellä laivassa päivän mittaan poiketa ihan kuin hotellissa, syömässä ja huilaamassa, ja sitten taas jatkaa kaupunkiin tutustumista?
Kiitos Daniel! Huomasinkin tuon Alankomaiden lipun olevan väärin päin, mutta annoin sen kuvatekstissä olla, kun tekstiä pitää (?) aina yrittää tiivistää. Painoraja ja askelvaatimukset olivat kyllä useimmissa retkissä – kaipa juuri siksi, että etenkin risteilyturisteista varmaan melkein useimmat olivat lihavampia kuin minä enkä minäkään ole erityisen alipainoinen.
Tanskan avaus Kalifornian suhteen on hauska – ehkä vakavammin otettavia ovat jotkut avaukset sosiaalisen median puolella, että vaikka Norja voisi ottaa haltuunsa USAIDin ja tehdä siitä NORAIDin, heillä kun olisi jo valmiiksi rahoitus olemassa. Norjan öljyrahasto voisi varmaan jopa tehdä vakavasti otettavan tarjouksen Kaliforniastakin.
Laivasta poistuminen ja sinne saapuminen on sinänsä sujuvaa, mutta satamasta riippuen matka laivalta minnekään mielenkiintoiseen voi vaatia taksin (tai lenkkikuteet). Tämän reitin satamista San Juanissa, Sint Maartenilla ja Martiniquella olisi kyllä voinut poiketa kaupungista laivaan välilläkin. St. Croixillakin, jos olisi jäänyt Frederikstediin.
Voisin kuvitella, että paino- ja askelraja tulevat varustamon kokemusten kautta, ja oikeastihan nuo ovat hyvä juttu kaikille osapuolille. Ei se ole kenenkään etu, että retkille päätyy väkeä, jotka eivät siellä voi sitten käytännössä olla. Ihmetyttää silti, että tuo uskalletaan sanoa ääneen, mutta hyvä että uskalletaan.
Grönlanti varmaan itsenäistetään vähän Palaun tapaan, jolloin kaikki saavat haluamansa: Tanska pääsee eroon kuluerästä, grönlantilaiset kuvittelevat olevansa itsenäisiä ja Trump saa sopivaa vuosimaksua vastaan huseerata saarella mielensä mukaan ja hyödyntää luonnonvaroja. Mutta Norjahan voisi NORAIDin nimissä sitten ulottaa yhdensuuntaisesti pohjoismaisen passivapauden koskemaan tukemiaan Afrikan maita, niin pääsemme helposti tutustumaan niihin ilman byrokratiaa!
Risteilystä olisi mukava lukea enemmänkin, että miten kaikki siellä laivalla toimii tai ei toimi, miten ruuhkaista on ja millaista ohjelmaa siellä on. Olen joskus miettinyt Karibian risteilyä, mutta olen kovin epävarma siitä, sopisiko se minulle vai ei.
Kiitos Daniel! Risteilystä – ja laivasta – kirjoitan varmaan tässä vielä lähiviikkoina (tai -kuukausina), mutta samanlaisesta laivasta, Grandeur of the Seas, kirjoitin jo jutun Haitin retkemme jälkeen. Suht kauan sitten kirjoitin myös vertailevan jutun Karibia lennellen vai risteillen. Saarikohteisiin risteily on joskus mielestäni kätevin, jos kohteet ovat kuitenkin sellaisia, että ne kohtuullisesti aukeavat päivässä, sillä lentäen saarelta toiselle vaihtaminen tarkoittaisi, että joka toinen päivä menisi rutiiniin pakkaa – mene lentokentälle – odota lentoa – lennä – hakeudu hotelliin – asetu taloksi mihin helposti se päivä sitten kuluukin vaikka lento olisi lyhyt. Risteily on myös Karibialla saarihyppelyyn luultavasti edullisin tapa, sillä lennot ovat lyhyiksi lennoksi kalliita. Myös Alaskassa risteily toimii, sillä rantakaupunkeihin se on ainoa vaihtoehto lentämisen ohella, maata pitkin niihin ei pääse. Havaijillakin risteily oli mielestäni kelvollinen tapa nähdä yhdellä reissulla vähän kaikkia saaria, etenkin kun risteily eteni aika hitaasti, eli päivät maissa olivat pitkiä ja välillä taidettiin olla yökin maissa.
Sivuhuomiona liikkuminen purjeveneellä tuolla on varmasti ollut todella upea kokemus! Tosiaan varsin kiintoisaa, että ei saa painaa yli 150 kiloa, mahdetaankohan sitä todellisuudessa valvoa..? Mukavalta kuulostava paikkoja erityisesti Suomen helmikuusta tarkasteltuna.
Kiitos Mikko! Kieltämättä pari viikkoa purjeveneessä Brittiläisten Neitsytsaarten vesillä oli hieno kokemus. Olimme valinneet myös osittain kimpassa purjehtimisen, sillä puolen sitä sanotaan flotillaksi, täällä päin eskaaderiksi, eli vaikka kukin vastaa omasta veneestään niin reitti on sama ja mukana on johtovene, josta saa tarvittaessa apua vaikka ankkuroitumisessa.
En osaa sanoa tuon 150 kilon valvomisesta, eivät ainakaan minua pysäyttäneet :-) Mutta esimerkiksi juuri tuolla maisemaretkellä käytetty kulkuneuvo oli sellainen, että siihen nouseminen tai sen kiinteävälisiin penkkeihin mahtuminen pahasti ylipainoisena ei olisi käytännössä onnistunut, eli valvonta tuli sitä kautta.
Olipas tarkat ohjeet laivaretkelle! Mutta toisaalta, tuollaisia linjauksia pitää varmasti (nykymaailmassa) tehdä. Joskus Kroatiassa ihmettelin, miksi snorklausreissuille lähtee täysin uimataidottomia tyyppejä mukaan. “Uimataidon” olisi ehdottomasti voinut lisätä reissun ohjeistukseen :D
Kiitos Eveliina! Tuo vaatimus uimataidosta vesiaktiviteeteissa olisi kyllä ehdottomasti paikallaan!
Kuulostaa karulta jo pelkkä ajatus, ettei periaatteessa terve, molemmat jalat omaava ihminen pystyisi kävelemään 15 askelta. Mutta toisaalta kun on nähnyt Yhdysvaltojen arkikuvastoa, missä ihmiset käyvät kaupassakin niillä sähköpyörätuoliskoottereilla (mitä ikinä ovatkaan), niin ei hirveästi ihmetytä.
En muuten tiennyt, että Espanjan Neitsytsaaretkin on olemassa! Meillä on jossain vaiheessa tarkoitus lähteä Karibian risteilylle, mutta reitti olisi valittava niin, ettei tarvitse hommata USA:n viisumia, eli mm. Puerto Rico jää ainakin pois.
Kiitos Cilla Maria! Ylipaino-ongelma Yhdysvalloissa on kyllä suuri ja tietysti matkustamisen helppouden takia se näkyy erityisen paljon risteilyillä. Meikäläinen, joka määritelmän mukaan on ylipainoinen, muttei lihava, koki itsensä usein tuossa porukassa laihaksi. Risteilyä, joka ei sisältäisi poikkeamista Yhdysvalloista, hakiessa kannattaa sitten muistaa, että myös transit vaikka Miamissa tapahtuu Immigrationin kautta, eli pitää löytää niin lennot kuin risteily, joka ei sivua Yhdysvaltoja.
Se juuri on ohjelmassa, eli etsiä lentoja muualta kuin Yhdysvaltojen kautta. Siksi en koskaan Meksikoonkaan lennä Jenkkien kautta, vaikka sieltä olisi monesti halvemmat (ja pidemmät) lennot.
Kiitos kommentistasi! Ehkä Sinulla on syysi tuohon, mutta ei se Miamikaan niin paha ole, joskus immigrationissa menee tunti, joskus on selvitty vartissa. Ja jos syynä on ESTA-kelvottomuus vierailtujen maiden takia, niin ei se 10 vuoden viisumikaan niin paha rasti ole – sittenpähän ei tarvitse 10 vuoteen askarrella ESTAa. Tuolla alueella pidimme eniten Floridan helmikuun säästä, lämpötila ja kosteus olivat juuri oikealla tasolla :-)
Tuosta tuli mieleen, että olisi vaikka ennemmin ehto että pystyy kävelemään vaikka 5km. Painoraja tuntuu hurjalta ainakin itselle, joka painosta huolimatta pääsee kivasti eteenpäin.
Kiitos Sari! Enpä tiedä, että punnitsevatko oikeasti mielestään “rajatapauksia” vai onko tuo sittenkin vähän vaan vinkki siitä, että jos liikkumisen kanssa on haasteita, niin tälle retkelle ei kannata lähteä, Toisaalta juuri tuolla retkellä retkibussi oli sellainen, että penkkien välit olivat pienehköjä ja nousu bussiin oli korkeahko, joten tuollaisella luokkaa 150 kg ihmisellä olisi kyllä ollut vaikeuksia mahtua mukaan.
Kahden Karibian risteilyn jälkeen meilläkin riittää vielä koluttavaa siellä ja mahtavaa, että tekin löysitte noin osuvan risteilyn.
Me luemme retkiohjeet aina todella tarkasti ja olemme sitten aina ne kunnon kengillä ja juomapulloilla varustetut, ajoissa olevat suomalaiset. Muut tulevat sitten flipflopeissaan kuka mitenkin könkäten :D
Onneksi monilla oppailla on ollut sitten pelisilmää jättää niitä reitin varrelle lepäilemään ja poimitaan sitten tullessa takaisin kyytiin, jos ei kunto riitä retken vaatimuksiin kiivetä vaikka jonnekin korkealle näköalapaikalle.
Kiitos kommentistasi! Onneksi nuo risteilyjä Suomessa myyvät toimistot ovat aika hakoja etsimään risteilyjä myös siten, että kertoo mistä haluaa lähteä ja missä kohteissa haluaisi käydä – sillä lailla tämäkin löytyi. Tuota flipflipeissa retkeilyä olen aina silloin tällöin ihmetellyt, esimerkiksi Sri Lankalla kiersimme jonkun mielestämme melkein vaativan polun – vaativan siinä mielessä, että paikoitellen polku tarkoitti hyppimistä kiveltä kivelle – ja siinä missä me hypimme niitä kunnon lenkkareilla, niin paikallisia tuli vastaan tosiaan niissä flipflopeissa.
Kauniin näköisiä maisemia ja mielenkiintoista lukea risteily- ja reittivaihtoehdoista Karibian suunnalla, sillä se on vielä omalla bucket listalla :) Enpä kyllä tiennyt aiemmin, että Yhdysvaltain Neitsytsaaret kuului aiemmin Tanskalle!
Kiitos Sarianne! Karibiaa voi kiertää niin risteillen kuin lentäen saarelta toiselle. Joidenkin saarten välillä on “yhteysaluksiakin”, mutta ei tietysti kaikkien.
Siis voihan Karibia! Mielenkiintoista lukea kokemuksianne täältä ja nämä ihanat värikkäät kuvat ei ainakaan omaa Karibian kuumetta helpota. :) Tuo Banana Daiquiri vaikuttaa sen verran herkulliselta, että voisin matkustaa vain sen perässä. Jos tykkää banaanista ja daiquiridrinkeistä, niin ei voi olla kuin voittamaton yhdistelmä tämä. Aiemmin olen “tyytynyt” vain mansikkaversioon. Kiitos siis piristävästä postauksesta ja houkuttelevista palmukuvista!
Kiitos kommentistasi! Karibialla osataan värit, jollekin johonkin juttuun taisinkin jo kommentoida, että harmaa taitaa olla kielletty väri noilla saarilla.