Palasimme pari päivää sitten Kabulista. Vietimme viikon Kabulissa, Bamiyanissa ja Band-e Amirin kansallispuistossa suomalaisen Traveller-matkatoimiston matkalla seitsemän muun Afganistanista kiinnostuneen matkailijan kanssa.
Afganistan on 166. itsenäinen maani, mutta Afganistan oli enemmänkin kuin vain uusi maa, sillä Afganistan ja erityisesti Kabul on kiinnostanut minua jo pitkään. Maa on ollut uutisten polttopisteessä jo niin monta vuotta, että halusin päästä itse näkemään ja kokemaan sen, etenkin maan pääkaupungin, Kabulin. Ensimmäisen kerran taisi tässä blogissa kirjoittaa siitä jo kymmenen vuotta sitten referoidessani blogia 1001 Kabul. Blogi on edelleen olemassa, joskin nykyisin nimellä Landing Solo blogia kirjoittaneen Sinin muutettua pois Kabulista.
Talibanien nykyisin hallitsema Afganistan ei ole kohde, jonne voisi matkustaa noin vain varaamalla lennot ja hotellin. Tai voisi, mutta ilman paikallista matkanjärjestäjää tai ainakin paikallista opasta, kovin moneen kohteeseen ei luultavasti pääsisi, sillä ainakin meiltä kysyttiin monen moneen kertaan matkustuslupia milloin minnekin. Lisäksi maahan tarvitaan viisumi, jonka toki voi itsekin käydä esimerkiksi Dubaista hakemassa, mutta me annoimme Travellerin hoitaa senkin. Jos viisumia omatoimisesti haluaa lähteä hakemaan on syytä tarkistaa, että lähetystö myöntää nykyisen hallinnon hyväksymiä viisumeja. Esimerkiksi Tukholman lähetystö ei ainakaan vielä taida olla väleissä talibanien kanssa.
Monta matkaa Afganistaniin
Ennen matkaamme lueskelin tapani mukaan muiden kokemuksia Afganistanista.
Tuoreimmat löytämäni kokemukset olivat Merjan matkassa -blogin jutut matkasta Afganistanin pohjoisosiin osana yhdistelmämatkaa Tadzikistan ja Afganistan. Tämäkin syksyllä 2024 toteutettu matka oli Travellerin toteuttama. Matka suuntautui pääosin Tadzikistaniin, mutta Tadzikistanista poikettiin myös neljäksi päiväksi Afganistanin pohjois-osiin, erityisesti maan kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin Mazar-i-Sharifiin ja läheiseen Balkhin kaupunkiin. En ollut tuota yhdistelmämatkaa huomannut, vaikka Travellerin uutiskirjeen tapaankin lukea, mutta vaikka olisinkin, niin tuskin olisin siitä innostunut, sillä Afganistanin osalta olin ajatellut, että jos joskus sinne matkustaisin, niin haluaisin käydä ainakin Kabulissa. Kuten Irakin osalta olen valinnut matkan, johon sisältyy myös Bagdad.
Maailmanmatkaajien käyttämä Nomadmania-sivusto antaa Afganistanissa käyneiden henkilöiden listan. Iso osa listalla olevista henkilöistä on esimerkiksi Suomen osalta kaikissa maailman maissa käyneitä henkilöitä. Näistä tuoreimmat tietämäni kokemukset ovat Juha Suoniemen ja Anna-Katri Räihän, jotka ovat kumpikin kertoneet niistä kirjoissaan, Anna-Katri myös lukuisissa Instagram-tarinoissa. Kummatkin kokemukset ovat kuitenkin ajalta ennen nykyhallintoa, Juhan vuodelta 2018 ja Anna-Katrin keväältä 2021. Valta maassa vaihtui viimeksi syksyllä 2021.
Kohdevinkkejä maassa käyneiltä
Kabulissa niin Juha kuin Anna-Katri vierailivat sinisessä moskeijassa (Sakhi Shah-e Mardan Shrine tai Ziyarat-e Sakhi) ja tutustuivat myös kaksikerroksiseen keltaiseen moskeijaan (Shah-e Doh Shamshira). Entisen kuninkaan Nadir Shahin mausoleumillakin taisivat molemmat käydä, ei niinkään mausoleumin, mutta sieltä aukeavien näköalojen takia. Mainitut kaksi moskeijaa sisältyivät jo valmiiksi Travellerin Kabulin päivien ohjelmaan ja tuon Nadir Shahin mausoleumin lisäsimme vielä omaan ohjelmaamme. Omaan ohjelmaamme, sillä meillä kävi tämän matkan osalta sikäli satumainen tuuri, että saimme viettää Kabulissa kaksi päivää keskenämme mukavan paikallisen englantilaisen kirjallisuuden opiskelijan seurassa.
Bamiyan keväällä 2025
Matkan perusversio sisälsi nimittäin paitsi Kabulin ja Bamiyanin myös pari päivää Heratissa matkan lopuksi. Olimme osaltamme neuvotelleet pistäytymisen Heratissa pois matkaohjelmastamme, sillä ajattelimme, että kyllä viikko Afganistanissa riittää. Lopulta matkaohjelma muuttui siten, että Heratin päivät sijoittuivatkin aikaisemmille päiville, joten me vietimme matkamme viimeiset päivät kahdestaan Kabulissa sillä aikaa kun muut olivat Heratissa ja meidän jo lennettyä takaisin Suomeen, muut vasta aloittivat Kabuliin tutustumisen. Hienoa, että Travellerilta löytyi joustoa muokata ryhmämatkaa ja vielä hienompaa, että kävi niin kuin kävi :-)
Anna-Katrin vierailu Bamiyanissa tilanteessa, jossa talibanit olivat jo pala palalta valtaamassa maata, oli jännittävyydeltään sitä tasoa, että me olisimme varmasti jo jättäneet matkan tekemättä. Kabulista Bamiyaniin oli päästävä “osumatta” yhteenkään talibanien mahdolliset tiesulkuun ja Anna-Katri taittoikin matkan mahdollisimman tavallisen näköisen auton takapenkillä kokonaan mustaan verhoiltuna, pahimmillaan nukkuvaa teeskennellen. Hän halusi kuitenkin ehdottomasti nähdä Bamiyanin laakson ja paikat, jossa isot buddhapatsaat olivat sijainneet ennen kuin talibanit räjäyttivät ne vuonna 2001.
Seuraava lainaus Anna-Katrin kirjasta Menolippu kaikkialle:
Ensimmäisen kerran kuulin Bamiyanin ja sen buddhapatsaiden olemassaolosta Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa -kirjasta. Kirja oli surullinen kertomus kahden naisen, Mariamin ja Lailan, kohtalosta ja naisten alistetusta asemasta sotien runtelemassa Afganistanissa. Yksi Lailan onnellisimmista muistoista oli päiväretki Bamiyanin laakson buddhapatsaille rakkaimpiensa kanssa, ja noihin muistoihin Laila palasi kirjassa yhä uudelleen kaiken ympärillä olevan raakuuden keskellä. Kun talibanit räjäyttivät buddha patsaat, tuntui kuin myös Lailan unelmat ja toiveet paremmasta tulevaisuudesta olisi samalla tuhottu.
Itsekin luin Khaled Hosseinin kirjat, myös kirjan Tuhat loistavaa aurinkoa, luultavasti hetimmiten sen ilmestyttyä suomeksi vuonna 2008, mutten silloin erityisesti kiinnittänyt huomiota Bamiyanin retkeen. Anna-Katrin kirjan muistutettua asiasta halusin toki itsekin ehdottomasti nähdä Bamiyanin laakson, niin (tuhotut) buddhat kuin muutkin laakson kohteet kuten Punainen kaupunki (Shahr-e Zohak) ja Tsingis-kaanin tuhoaman Shahr-e Gholgholan rauniot. Teimme myös, kuten Anna-Katrikin, päiväretken Band-e Amirin kansallispuistoon.
Afganistanin monet vaiheet
Vanhemmista tieteenharjoittajista, siis maailmanmatkaajista, ainakin osan matkat Afganistaniin perustuivat suhteisiin joihinkin maassa toimiviin organisaatioihin tai järjestöihin. Ismo Porna kävi Kabulissa 2007 judoharrastuksen tiimoilta ja jo edesmenneet Veikko Huhtala ja Oili Liutu Veikon rauhanturvaaja- ja sitä kautta Nato-suhteiden kautta vuonna 2004. Matka ajoittui Oilin syntymäpäivään, jota sitten vietettiin, kuulemma, luotiliiveihin pukeutuneina, Kabulissa.
Kummatkin matkat ajoittuvat aikaan jälkeen syyskuun 11. päivän terroristi-iskun vuonna 2001, jonka jälkeen amerikkalaiset olivat läsnä Afganistanissa, mutta tilanne ei ollut mitenkään erityisen rauhallinen. Afganistanin historiassa on ollut niin monia vaiheita: 1970- ja 1980-luvulla venäläiset olivat läsnä Afganistanissa. Sen jälkeen maa oli hetken demokratia, muuttuakseen 1990-luvun alussa islamilaiseksi valtioksi, jossa talibanit ottivat vallan 1996. 2000-luvullla syyskuun 11. päivän iskun jälkeen (2001) amerikkalaiset saapuivat maahan ja nyt vuodesta 2021 maa on ollut taas omillaan, toisen kerran talibanien vallassa.
Merjaa lukuunottamatta kaikkien muiden tässä mainitut kokemukset olivat siis ajalta ennen maan nykyistä Taliban-hallintoa. Afganistanin matkustustiedote on edelleen tasolla “Poistu välittömästi maasta”, mutta osaltamme päätimme luottaa eri lähteistä lukemiimme kuvauksiin, että maan turvallisuustilanne on nyt parempi kuin vaikka viisi vuotta sitten, sillä Talibanin ollessa vallassa taisteluja talibanien ja aikaisemman hallituksen joukkojen välillä ei enää ole suuressa määrin. Viimeisiin turisteihin kohdistunut terroristi-isku tapahtui toukokuussa 2024, juuri Bamiyanissa. Kolme espanjalaista turistia sai surmansa iskussa, joka tapahtui kaupungin basaarialueella.
Talibanit valvovat teitä ja kohteita
Talibanien hallitsema Afganistan, jonka me koimme, näkyi Kabulin ja Bamiyanin ja Bamiyanin ja Band-e Amirin kansallispuiston välisillä tieosuuksilla lukuisina heidän hallitsimina tiesulkuina. Lasse taisi laskea kuusi pysähdystä runsaan sadan kilometrin välillä Kabulista Bamiyaniin. Useimmilla tiesuluilla tarkistettiin matkustuslupamme ja passimme. Talibanit hallitsivat myös kaikkia merkittävimpiä turistikohteita joitakin basaarialueita lukuunottamatta. Parhaimmillaan he toivottivat meidät tervetulleiksi, mutta muutaman kohteen osalta tervetulotoivotus koski vain miespuolisia, eli naiset saivat jäädä autoon odottamaan kohteen ulkopuolelle. Ehkä hiukan yllättäen, mutta onneksi, kaikki pääsivät kuitenkin tutustumaan esimerkiksi Kabulin siniseen moskeijaan.
Kohteemme Afganistanissa
Tulevina viikkoina kirjoitan lisää kaikesta Afganistanissa näkemästämme ja kokemastamme.
Kohteemme Kabulissa olivat:
- sininen moskeija eli Sakhi Shah-e Mardanin pyhäkkö
- keltainen Shah-e Doh Shamshiran moskeija Kabul-joen varrella
- Bagh-e Baborin kaunis ja rauhallinen puisto
- Shahr-e Nawin puisto
- kansallismuseo
- Wazir Akbar Khanin kukkula näköaloineen ja sen jättikokoinen Afganistanin lippu
- Nadir Shahin mausoleumi ja näköalat sieltä
- Qarghan pato ja tekojärvi (näimme vain jälkimmäisen, koska oli naisia matkassa)
- Paghmanin palatsi (vain Lasse)
- Darul Amanin palatsi (vain Lasse)
- eläintarha
- lintubasaari
- Chicken Street nimellä aikoinaan kulkenut Kabulin kuuluisa hippikatu (vrt. Freak Street Nepalin Kathmandussa)
- Kam Airin vanha kone ravintolana keskellä Kabulia
Bamiyanissa kohteemme olivat:
- jättiläisbuddhista kallioseinämään jääneet aukot
- Punainen kaupunki (Shahr-e Zohak)
- Tšingis-kaanin tuhoaman Shahr-e Gholgholan rauniot
- Band-e Amirin kansallispuisto
Näistä Afganistanin nähtävyyksistä tuskin yksikään kiinnostaa samaan tapaan kuin jos vaikka kirjoittaisin vierailustamme Vatikaanissa tai vaikka Wroclawin tontuista, mutta jollain tasolla haluan kuitenkin kokemuksemme dokumentoida, jos ei muuten niin itseämme varten :-)
Toki jos olet jostain kohteesta aivan erityisesti kiinnostunut, niin kerro, ja voin yrittää kirjoittaa siitä vähän enemmänkin – ja ehkä nostaa sen juttulistani kärkeen!
Turistina Afganistanissa
Yleisiä huomiota kaikesta kokemastamme kokosin jo vähän aikaa sitten pieneksi kuvakokoelmaksi Facebookiin:
Näihinkin havaintoihin liittyen saa toki toivoa lisää aiheesta tai toisesta ja yritän mahdollisuuksien mukaan täyttää esitettyjä toiveita!
Viikon matkan kustannukset
Perinteinen kustannusyhteenveto tällaisesta valmismatkasta on niin yksinkertainen, ettei siitä omaa juttua taida syntyä. Travellerin matka (ilman Heratin osuutta) maksoi 4 115 euroa per nuppi ja viisumit Travellerin Dubaista hakemina 300 euroa per nuppi.
Turkish Airlinesin lennoille (Helsinki – Istanbul – Kabul ja sama takaisin) ostimme mieleisiämme istumapaikkoja yhteensä (kahdelta) 145 eurolla, sillä etenkin yölennolla halusimme, kun se mahdollista oli, istua kahdestaan. Lentokenttäpaikoitus runsaan viikon reissulla maksoi P3:ssa 77 euroa. Muita menoja ei sitten oikeastaan ollutkaan, sillä matka sisälsi kaikki ateriatkin.
Paikallista rahaa vaihdoimme vain 50 dollarin edestä ja se riitti muutaman matkamuistoon (jääkaappimagneetti, afgaanihuivit molemmille) ja yksityisoppaamme ja -kuljettajamme tippeihin.
Ihan mielenkiinnosta kyselen että selvittikö matkavakuutuksen voimassaoloa vakuutusyhtiöstä/yhtiöistä Afganistanissa? Moni vakuutusyhtiö sulkee UM tiedotteiden perusteella maita pois, mm. jopa LähiTapiola pois sulkee Israelin tai sitten rajoituksia tulee esim. evakuointiin liittyen. Itse olen muutamien maiden (pari vuotta sitten mm. Pakistanin osalta) kohdalla ottanut vakuutusyhtiöstä kirjallisen vastauksen että vakuutus on voimassa tai mahdolliset rajoitteet. Oletan että teillä kuitenkin joku vakuutus on ollut.
Menikö Traveller tosiaan fyysisesti Dubaihin hakemaan teille viisumit??!
Kiitos kommenteistasi Jani!
If:iltä joskus selvitin asiaa ja he totesivat (kirjallisesti), että matkavakuutuksesta ei korvata evakuointikustannuksia, jos matka suuntautuu alueelle, jolle ulkoministeriö ei ole suositellut matkustamista ennen matkan alkamista. Muilta osin matkavakuutus on normaalisti voimassa. Viisumit Traveller kävi tosiaan fyysisesti hakemassa Dubaista, ilmeisesti sittenkin varmin ja nopein tapa saada ne. Omatoimisesti voisi tietysti pienellä riskillä matkustaa Kabuliin Dubain kautta – sieltäkin taitaa olla suoria lentoja – ja viipyä Dubaissa sen muutaman päivän, mitä viisumin saaminen kestää.
Ensinnäkin, onnittelut kaikkien seitsemän Stan-maan valloituksesta! :) Ja heti perään huikkaus, että täällä ainakin on yksi, jota Afganistan ja siihen liittyvät postaukset kiinnostavat miljoona kertaa enemmän kuin Vatikaani tai Wroclaw.
Itsekin jäin miettimään, että matkatoimistoko tosiaan lähti Dubaihin hakemaan viisumit, mutta tuossahan se vastaus jo tulikin :D
Kiitos Eveliina! Lasse muistuttikin tuosta, että nyt on sitten kaikki Stan-maat kasassa, kun saavuimme Afganistaniin. Ehkä jossain vaiheessa kannattaisikin tehdä joku yhteenvetojuttukin vierailuistaimme niissä – aikoinaan en kyllä oikein kuvitellutkaan, että ne kaikki tulisi käytyä, mutta sitten lähdimme kuin lähdimmekin Pakistaniin ja nyt Afganistaniin … niin se elämä yllättää :-)
Huomasitteko Turkish Airlinesin kartasta, että staneja on vaikka millä mitalla, mm. Bulgaristan, Yunân?stan ja Serbistan. No, olette kyllä niissäkin käyneet, että eiköhän pidempikin lista ole täydellinen. Hauska niitä oli siellä koneessa bongailla.
Kiitos Daniel! Ei tullut tutkailtua tuota karttaa tuolla tarkkuudella ja taidan pitäytyä “englanninkieliseen versioon” ja seitsemään maahan :-) Bongailua etenkin paluumatkalla häiritsi myös viihdejärjestelmän toimimattomuus, vasta toisella resetillä aikani odotettua Turkish sai sen osaltani toimimaan ja pääsin paneutumaan kulttuurielokuvaan Mufasa :-)
Tuo Janin kymys olikin kiinnostava. Kattavasti näytitte pääseen maahan tutusumaan. Kiinnostavaa päästä lukemaan yksityiskohtaisemmin paikoista, joissa olette vierailleet. Saa nähdä, tuleeko itse tuonne kuitenkaan koskaan lähdettyä.
Kiitos Mikko! Afganistankin on melko iso maa ja nähtävää olisi varmasti ollut enemmänkin, mutta halusimme nyt käyttää tähän reissuun vaan viikon. Samaisella Travellerin matkalla olisi myös voinut lähte vielä Heratin kaupunkiin ja toisella reissulla mm. Mazir-i-Sharifiin, mutta tyydyimme nyt tähän ja käytämme sen “toisen viikon” mieluummin jossain muussa maassa.
Ilmeisesti oli erittäin hieno matka! Nuo Qargha-järven miekkosethan näyttävät melkein hipeiltä ainakin hiusten osalta, eikä partaakaan ole liikaa. Kaikkien ei tarvitse ilmeisesti näyttää stereotyyppiseltä talibanilta Afganistanissakaan.
Minua kiinnostaa erityisesti Kabul ja nähtävyydet siellä. Erityisesti mietin, voisiko Chicken streetin alueella ja keskustakortteleissa kierrellä myös ominpäin. Jos tuonne päädyn, niin haen Dubaista viisumin ja vietän siellä mielelläni muutaman päivän, jatkan sitten Kabuliin ja ilmeisesti minulla on oltava opas vastassa kentällä ja toki opas voi kierrättääkin noissa kauempana olevissa palatseissa, mutta olen ajatellut keskustasta hotellia ja kyllä tahtoisin valoisaan aikaan kierrellä siellä myös ihan itsekseni.
Turvallisuudentunne tietysti kiinnostaa, samoin se, miten kokemuksenne mukaan tavalliset paikalliset suhtautuivat ulkomaalaisiin. Varovaisesti, uteliaasti, vihamielisesti, välinpitämättömästi…?
Janille matkavakuutuksesta, että Fennian vakuutus ainakin on voimassa “worldwide” ilman poikkeuksia. Ilmeisesti esim. amerikkalaisissa vakuutuksissa rajoituksia on vaikka kuinka paljon.
Kiitos Daniel! Jep, mielenkiintoinen ja oikein onnistunut! Talibaneilla taitaa olla sääntö parrasta ja että sen pitää olla vähintään 5 senttiä pitkä, mutta eivät kaikki afganistanilaiset ole talibaneja sen paremmin kuin kaikki suomalaiset perussuomalaisia (tai mikä nyt olisi hyvä esimerkki). Kyselimme tuosta itsekseen kaupungin tutkimisesta nuorelta oppaaltamme ja arveli, ettei siihen estettä ole. Kielimuuri voi kyllä olla melkoinen, jos dari (afganistanin versio farsista) tai pastu ei ole ihan hallinnassa, sillä englantia ei puhuta kovin yleisesti. Tosin itse päädyin keskustelemaan pariinkin otteeseen nuorten naisten kanssa, jotka kyllä osasivat auttavasti englantia, mutta naisethan tyypillisesti panostavat opintoihin enemmän :-) Tosin Afganistanissa nykyisin naisten koulutie päättyy 12 ikävuoteen, mutta onnekkaimmat pääsevät jatkamaan opintoja vaikka Teheranissa. Meno tuntui turvalliselta, kun aseellisia vartijoita oli melkein joka korttelissa, siis sillä oletuksella, ettei yritä tehdä mitään tyhmää. Paikalliset suhtautuivat uteliaasti ja ystävällisesti.
Minulla on Fennian matkavakuutus, mutta esim. lähi Tapiolan tai Pohjantähden vakuutuksissa on juurikin viitattu UM matkustustiedotteisiin ja rajataan pois ne maat joissa on poistu välittömästi maasta tai vältä tarpeetonta matkustamista leima. Fenniasta olen ottanut myös kirjallisesti todistuksen että vakuutus on todellakin voimassa kohteessa mikäli on ollut epäilystäkään vakuutuksen kattavuudesta.
Mulla on myös matkavakuutus MC Platinum kortin kautta. Juuri äsken kun minut ryöstettiin matkalla niin Fennia ei korvannut mitään mutta tuolla luottokortilla oleva vakuutus korvasi.. niitä sääntöjä kun vakuutusyhtiöllä riittää milloin korvataan ja milloin ei.
Lisäksi minulla on tietyllä matkoilla mukana Garminin pieni kaksisuuntainen satelliittilähetin jolla saa yhteyden SOS keskukseen ja siihen lisätty erillinen SAR vakuutus, joka kattaa etsintä ja pelastuspalvelun. Tuolla toki voi viestiä ihan normaalisti satelliittien kautta maailmalle.
Kiitos Jani vielä keskustelun jatkamisesta ja kokemustesi jakamisesta. Ihan noin paljon, satelliittilähetintä myöten, emme ole turvallisuuteen panostaneet, mutta toki matkammekin ovat vähän ehkä keskimäärin kesympiä kuin Sinun.
Even tavoin myös minua kiinnostaa Afganistan huomattavasti enemmän kuin Vatikaani ja Wrocklaw. Sininen moskeija on ihan äärettömän upea, ja haluaisin sen itsekin joskus nähdä. Myös Bamyan ja Herat ovat pitkään olleet bucket listallani nimenomaan Khaled Hosseinin kirjojen vuoksi.
Kiitos Cilla Maria! Khaled Hosseinin kirjat kertovat kyllä hienosti Afganistanista ja sen eri vaiheista.
Olipa mielenkiintoista lukea kommentistasi turvallisuudentunteesta js paikallisten ihmisten myönteisestä suhtautumisesta. Kerrassaan mielenkiintoinen artikkelisi!
Kiitos Mari! Ainakin järjestetyllä ryhmämatkalla, vaikka siitä sitten pari päivää vietimmekin ilman ryhmää, mutta paikallisen oppaan ja kuljettajan kanssa, homma tuntui kyllä ihan turvalliselta. Mitä nyt sokkeloiset monen oven takana oleva hotellin turvatarkastus vaikka muistutti siitä, että turvallisuuteen ei täällä kannata suhtautua kevyesti. Myös kansainvälisen lentokentän sisäänkäynti oli aikamoinen labyrintti monine tarkastuksineen.
Tosi kiinnostava kohde! Samalla jotenkin sydäntäsärkevä – eläimet, buddhapatsaat, niin moni asia. Kiitos tästä mielenkiintoisesta tekstistä. Olisi kiva kuulla miten tuolla menivät majoitukset, naisena matkustaminen jne.
Täytyy kyllä sanoa, että eipä tuo ihan halpaa hupia ole.
Kiitos kommentistasi! Hahmottelen tässä juuri, että miten jakaisin kokemuksia blogijutuiksi ja pitääpä miettiä myös yhtä juttua noista hotelleista, ravintoloista ja vaikka vaatteista :-)
Lisään tähän vielä yhden vanhemman kokemuksen Afganistanista. Ystäväni Eki Siivonen teki vaimonsa Stinan kanssa häämatkan asuntoautolla mm. Afganistaniin vuonna 1966. Matka alkoi Helsingistä ja kulki Neuvostoliiton, Turkin ja Iranin kautta Afganistaniin ja edelleen Pakistaniin ja Intiaan. Seuraavassa lainaus Ekin matkakuvauksesta:
“Tulimme yöllä Afganistanin rajalle. Rajalla oli tien poikki kettinki, mutta ketään ei näkynyt missään. Nostimme kettingin syrjään, ajoimme Afganistanin puolelle ja kävimme nukkumaan. Aamulla tullimuodollisuudet hoituivat nopeasti ja ajoimme koko kuningaskunnan (Afganistan oli kuningaskunta vuosina 1926-1973) läpi hyviä sileitä asfalttiteitä Herat – Kandahar – Kabul – Khyber-sola – Pakistanin raja. Lahoressa tuli yllätys, kun raja Intiaan oli sodan takia suljettu. Selvisimme sinnikkyydellä siitäkin ja ajoimme Delhiin. Siellä selvisi, että paluusta maanteitse ei olisi aikataulusyistä mitään toivoa – aikaa oli jo kulunut liikaa, että ehtisimme loman puitteissa kotiin.
Suomen suurlähettiläs tarjosi meille Delhissä illallisen ja ystävällinen lähetystösihteeri lupasi huolehtia autostamme. Lähdimme Stinan kanssa kotiin lentäen Kabulin kautta. Kabul oli mustan pörssin kaupan keskus. Sieltä sai Intian rupioita ja Neuvostoliiton ruplia pilahinnalla. Lentolippu sieltä Moskovan kautta Leningradiinkin oli naurettavan halpa. Lentoa odotellessamme kävimme paikallisen suomalaisen YK:n työtekijän kanssa YK:n autolla Salangin tunnelin suulla 3200 m korkeudessa. Se yhdistää eteläisen ja pohjoisen Afganistanin. Ostimme Kabulista myös pitkät ja valtavan suuret lampaannahkaturkit. Ne tosin haisivat, koska nahka ei ollut parkittua. Leningradista tulimme junalla kotiin.”
Eki Siivonen on pitkällä matkailu-urallaan aina maanteiden kulkija. Hän kävi 16 maassa polkupyörällä ennen kuin sai ajokortin.
Vähän erilainen ja jännittävä kohde. En usko että tulis itellä koskaan tuonne päin lähdettyä mutta never say never! Noita nähtävyyksiä ei tosiaan kyllä ennalta juurikaan tunne, mutta pianhan nekin postausten kautta tulevat tutuksi. Uskon, että maassa on todella paljon kauniita paikkoja, joita ei vaan tunneta.
Kiitos Elina! Jep, vakituisena blogimme lukijana – kiitos siitä! – tulet vielä kyllästymään Afganistanin nähtävyyksiin :-)
Onhan tuo nyt ihan huikea ja jännittävä matka! Mukava lukea tälläisistä seikkailuista, joihin oma rohkeuteni ei ehkä ainakaan vielä riittäisi. Toki itse valmismatkojen suurkuluttajana luotan aina paljon siihen, että jos niiden mukana jonnekin mennään, niin kaikki ennakoitavissa oleva on otettu huomioon.
Kiitos Virpi! Tälläkin matkalla kolmannes oli mukana “ihan muuten vaan”, eli kyse ei ollut pelkästä intohimoisten maabongareiden matkasta, eli suomalaisen matkatoimiston matkassa voi toki mielestäni sen kummemmin pelkäämättä lähteä vaikka Afganistaniin.
Mielenkiintoista lukea ja rohkeaa lähteä Afganistaniin. Ihan vain senkin takia, että olosuhteet eivät varmasti ole yhtä miellyttävät kuin joillain muilla reissuilla ? Itse en lähtisi, raivostuisin naisena siitä että en pääse joka paikkaan. Eikä muutenkaan innosta kyseisen maan politiikka jne. Muistelen sinun sanoneen, että et halua Intiaan naisen aseman takia siellä?
Kiitos Raija! Lonely Planetin perustaja Tony Wheeler julkaisi äskettäin kirjoituksen, jossa kertoo paikoista, joista “I’m not going there a anymore”. Kerran pitää käydä katsomassa, mutta kaikista ei tarvitse tulla lempparikohteita. Raivostua ei kannata, eikä siinä mitään järkeä olisikaan, sillä tuonne lähtiessään, ellei nyt ihan sokkona lähde, toki tietää jo jossain määrin etukäteen mitä on odotettavissa. Olosuhteet, siis vaikka hotellit ja ravintolat, joita käytimme, olivat samaa tai parempaa tasoa kuin monessa osin Afrikkaa, eli ei siellä nyt sikäli erityisesti kärsimään joutunut. Tämänkin kohteen mielenkiintoisuus oli kyllä sitä luokkaa, että vähän haalea suihkuvesi jossain paikassa oli pientä sen rinnalla – en olisi vaihtanut kokemusta oleiluun luksushotellissa jossain “tavallisessa” kohteessa.
On kyllä todella mielenkiintoista päästä lukemaan reissustanne. Kiinnostaa ehdottomasti! Ei siellä tosiaankaan ole ruuhkaksi asti vieraillut suomalaisia, joskaan kaikki eivät varmaan ole Nomadmanian jäseniä.
Kiitos kommentista! Kannattaa myös muistaa, että esimerkiksi tuossa Nomadmanian listauksessa listatuista suomalaisista monet ovat käyneet maassa jopa jo 1960-luvulla, ja lähes kaikki ennen nykyistä Taliban-hallintoa, eli sikälikin tämä kokemuksemme on taas erilainen kuin heidän.
Kiitos linkityksestä! Hienoa kuulla, että teidänkin Afganistanin matka meni hyvin. Viisumin hinta on noussut tai sitten se on Dubain kautta hankittuna kalliimpi. Me maksoimme siitä 100 dollaria Tadzikistanin rajalla, mutta koko operaatioon kului lähes päivä. Vakuutuksista oli kommenteissa puhetta. Oma matkavakuutukseni ei olisi korvannut, jos Afganistanissa olisi sattunut jotain. Otin vakuutuksen ranskalaisen Insurten kautta. Sen sai kätevästi ostettua heidän nettisivuiltaan eikä muistaakseni edes maksanut paljon.
Kiitos Merja! Traveller kävi fyysisesti paikan päällä Dubaissa hakemassa koko ryhmälle nuo viisumit, eli maksoimme paitsi viisumista myös tuosta hakumatkasta – ja siis jonotuksesta – osamme. Mutta säästyimmepä tuolta päivän odotukselta :-)
Afganistan kyllä kiinnostaa kulttuurin ja historian vuoksikin, ja mielenkiintoista lukea tosiaan näistä reissuista Talibanin valtaannousun jälkeen. Kiinnostaisi lukea myös käytännön valmisteluista, ja miten esimerkiksi naisena ohjeistettiin pukeutumaan ja käyttäytymään? :)
Kiitos Sarianne! Työlistalla on tuollainen Turistina (naispuolisena turistina) Afganistanissa, mutta paneudun nyt ensin kaikkeen siihen mitä maassa näimme :-)
Varmasti erittäin mielenkiintoinen matka.
Ja paljon erilaista nähtävää. Harmillista, että Afganistan on muuten niin epäturvallinen.
Kiitos Sari! Paradoksaalista ehkä, mutta talibanien valtaannousun jälkeen väkivaltaiset yhteenotot ovat, tietysti (?), vähentyneet murto-osaan ja kunhan käyttäytyy, eli tekee niin kuin käsketään, niin maa saattaa olla turvallisempi kuin vuosikymmeniin.