Olin toki joskus kauan sitten seurannut satunnaisesti uutisia siitä miten Kanaalin alle oltiin rakentamassa tunnelia. Tunnelin rakennus aloitettiin 1988 ja vuonna 1990 tunnelin päät kohtasivat, onnistuneesti jossain meren alla. Säännöllinen junaliikenne aloitettiin marraskuussa 1994. Ehkä joskus näinä vuosina aina syksyyn 2023 asti ajatus siitä, että taittaisin matkan Lontoosta Pariisiin tai toisin päin oli käväissyt mielessäni. Varsinaiseksi suunnitelmaksi siitä ei kuitenkaan vielä ollut.
Syksyllä 2023 vietimme muutamia vielä kesäisiä päiviä Lontoossa. Eräänä päivänä kävelimme pätkän Regent’s Canalin vartta ja päädyimme lopulta Kings Crossin / St. Pancrasin asemalle ja satuimme siellä näkemään Eurostar-junan. Sinä hetkenä epämääräinen ajatus päätyi ensin kuvaannollisesti ja jo kohta konkreettisesti Listalleni. Alkuvuonna 2024 tuli jossain vaiheessa puheeksi vanhimman kummipoikamme kanssa, että hän viettää ison osan keväästä Pariisissa ja ajatus siitä, että tapaisimme hänet Pariisissa(kin) tuntui ovelalta sekin.
Matka kesää kohti on sekin monena keväänä kuulunut matkaohjelmaamme – kun talven kaukomatkat on tehty, tämän talven viimeisenä kohteena Afganistan, palaamme hetkeksi Euroopan kohteisiin. Emme kuitenkaan kovin kauaksi aikaa, sillä kesäinen Etelä-Eurooppa etenkin on jo meille turhan kuuma kohde. Joten siinä se sitten oli, Länsi-Euroopan kevätreissu, Lontoosta Pariisiin ja kun kerran tuolla suunnalla sitten oltiin, niin edelleen vielä Ibizalle ja Marseilleen. Nämäkin molemmat olivat olleet sillä Listallani.
Lontoo St. Pancras
Matkapäivämme oli perjantai ja ajankohdaksi valitsimme 13:31 junan ajatuksena, että matka alkaisi melko sujuvasti sen jälkeen kun olimme kuitenkin joutuneet luovuttamaan huoneemme hotellissa ja olisimme perillä Pariisissa vielä valoisaan aikaan. Liput ostimme Eurostarin sivuilta ja totesimme, että niiden hinnat todellakin vaihtelevat paljon ostopäivästä, lähtöpäivästä ja kellonajasta riippuen. Ostimme liput noin kuukautta ennen ja maksoimme niistä 144 euroa per nuppi. Vielä viikkoa ennen alustavaa hahmotelmaa tehdessäni ne olisi parhaimmillaan saattanut saada puoltakin halvemmalla :-)
St. Pancrassin asemalle kehotettiin saapumaan ajoissa, viimeistään puoli tuntia ennen lähtöä. Check-in aukeaisi 1½ tuntia ennen lähtöä. Tulimme asemalle ajoissa ajatuksena ostaa vielä vähän eväitäkin ennen lähtöä. Tähän asti kaikki sujui hyvin, ei edes eväiden valinnasta tullut kiistaa :-)
Kun olimme valmiita asettumaan check-in jonoon hämmästyimme sen pituutta, se nimittäin tosiaankin kierteli parin sadan metrin pituisena asemalla. Varmistimme jonossa olevilta ihmisiltä, että mihin he jonottavat ja kyllä, tämä oli oikea jono. Kun lopulta pääsimme jonossa niin paljon eteenpäin, että kohtasimme ensimmäiset virkailijat, he alkoivat erotella 13:00 junalla Brysseliin menijöitä 13:31 junalla Pariisiin menijöistä ja kehottivat Pariisiin menijöitä palaamaan asiaan – juna lähtisi kuulemma arviolta klo 14. Myös Brysselin juna oli myöhässä. Siirryimme hiukan sivuun ja päästimme Brysseliin menijät menemään.
Jonosta seuraavaan jonoon
Hetken päästä virkailijat alkoivat järjestellä uudelleen Pariisiin menijöiden jonoa ja taas edettiin hiukan, edelleen asemahallissa. Lopulta jono eteni niin paljon, että näimme jo Eurostarin odotusalueen sisäänmenoportit ja turvatarkastuslinjat, mutta tovin silläkin alueella kiersimme hallia jonossa edestakaisin ennen kuin oli meidän vuoromme.
Matkatavaraa junaan saa ottaa kahden ison matkalaukun ja käsimatkatavaran verran, painolla ei ole väliä, mutta kaikki pitää itse pystyä kantamaan. Myöskään nesteiden määrällä ei olisi ollut väliä. No lentolaukulla ja pienellä repulla ja lentokelpoisella määrällä kosmetiikkaa meillä ei ollut ongelmaa.
Turvatarkastuksen jälkeen seuraava jono oli Ranskan, siis Schengen-alueen Immigration. Passit siis tarkastettiin jo Lontoossa. Samantyyppiseen ratkaisuun olemme edellisen kerran tainneet törmätä lentäessämme Vancouverista Havaijille, US Immigration tarkisti siellä passit ja viisumit jo Vancouverissa.
VIhdoinkin, kohta, matkaan
Lopulta pääsimme asettumaan Eurostarin täyteen odotustilaan – odottamaan. Tila oli todella ruuhkainen johtuen siitä, että ainakin kaksi junaa oli myöhässä, mutta kaikki matkustajat valmiina odotustilassa nousemaan junaan heti kun se olisi mahdollista. Joissain tilanteissa matkoillamme on jo ihan miellyttävääkin, että meidät mielletään jo sen verran vanhoiksi, että istumapaikka heltiää melko usein ruuhkaisissakin tilanteissa.
Lopulta ensin Brysseliin lähtevä juna ja jo kohta Pariisiinkin lähtevä juna oli lähtövalmiina ja jonotimme, vielä kerran, laiturille, ja oikeaan vaunuun.
Vaunuun asetuttuamme totesimme, että osuimmepa noin 2½ tunnin matkaksi mukavan rauhalliseen vaunuun – siis not! Meitä lukuunottamatta lähes koko vaunun täytti Lontoossa ehkä luokkaretkeillyt luokka arviolta kymmenvuotiaita keltaisine lippiksineen ja useine valvojineen. Käytävän toisella puolella alkoi välittömästi retkeläisten lounaan valmistelu, eli isoista kauppakasseista leipää, voita, juustoa ja kinkkua pöytään ja voileipätehdas käyntiin ja sen jälkeen jo kohta voileipien jakelu, ei kuitenkaan meille :-)
Junan lähdettyä katselimme hetken maisemia – alun jälkeen juna kulkee hetken maan päällä ennen sukeltamistaan tunneliin. Kohta jo kuitenkin kiertelin vähän lähivaunuissa katsomassa löytyisikö jostain täyden tuntuisessa junassa sattumalta kahta vapaata paikkaa ja löytyihän niitä, juuri tarvittavat kaksi. Joten muutimme, parissa erässä, varmistaen, että emme menetä löytämiämme paikkoja muuton aikana.
Ranska, Pariisi ja Gare du Nord
Loppumatka sujuikin sitten rauhallisemmin. Tunnelissa ei enää maisemia juuri ollut, mutta iPad tai puhelin tarjosivat riittävästi viihdykettä. Lasse kuvaili ahkerasti vaunun monitoriakin pyrkien saamaan kuvan suurimmasta näkemästään nopeudesta. Eväätkin tuli nautittua. Junassa on myös ravintolavaunu, tasoa VR – tai vähän sen alle, eli kannattaa ostaa eväät jo asemalta. Junassa on myös, teoriassa, wifi. Ranskan, eli Euroopan, puolelle noustuamme vaihdoimme kyllä heti 4G:hen, sillä se tarjosi paljon paremman yhteyden. Sähköäkin junassa taidettiin väittää olevan, muttemme sitä ainakaan istumapaikkojemme läheisyydestä löytäneet. Tarvittaessa aina reissussa mukana olevat varavoimalähteemme olisivat tulleet avuksi.
Ranskan puolella maisemia riitti pitempäänkin kuin Englannin puolella, mutta yllättävän nopean tuntuisesti, vähän tahmean alun jälkeen, olimmekin jo Pariisissa ja Gare du Nordilla, jonne matkamme tältä osin päättyi.
Koska olimme ajoissa St. Pancrasin asemalla ja juna oli myöhässä, niin aikaa ensimmäisten St. Pancrassin asemalla otettujen jonokuvien ja Gare du Nordilla otettujen kuvien välillä oli kulunut n. 4 tuntia. Saint-Lazareen aseman lähellä olevaan hotelliimme kirjauduimme ehkä tuntia myöhemmin.
Tunneli on n. 51 km pitkä ja 37 km siitä kulkee meren alla.
Junalla vai lentäen?
Lentoaika Lontoon Heathrown kentältä Pariisin Orlyn kentälle on 1 tunti 35 minuuttia. Sekä Heathrown että Orlyn kentät ovat helposti saavutettavissa noin tunnin mittaisella metromatkalla kaupunkien keskustasta. Heathrown kentällä olisi pitänyt olla pari tuntia ennen lentoa, joten lentäen matka-aika, olettaen, että lento olisi ollut ajoissa, toisin kuin junamme, olisi ollut ehkä vähän runsaat 5 tuntia. Junalla, jos asemalle menee vasta puoli tuntia ennen ja juna on ajoissa, matkasta voisi selvitä 4 tunnissa, mutta lentämisen etuna on kyllä järjestäytyneemmät ja paremmat palvelut tarjoavat odotustilat, vaikka ei loungeen lennon lähtöä menisikään odottamaan.
Eurostarkin tarjoaa useamman matkustusluokan, Standard, Premium ja Plus, lentoyhtiöiden turisti, Premium Economy ja Business-luokkien tapaan. Premium-luokassa, kuten Premium Economy -luokassa lennoilla, saa ateriankin, Plus-luokassa aterian ja oman sisääntsekkauksen ja pääsyn loungeen. Matkustimme Standard-luokassa, kuten jo tuosta edellä olleesta kuvauksesta varmaan kävikin ilmi, jatkumona sille, että vasta 6-7 tunnin ja sitä pitemmillä lennoilla valitsemme Premium Economyn tai Business-luokan.
Yhteenvetona voisi ehkä todeta, että kokemus oli mielenkiintoinen – ja odotettu – mutta sittenkin liiankin tavallinen. Kuin matkustaisi Helsingistä Turkuun tai Tampereelle, poislukien tuota check-in hässäkkää jonoineen. Jotenkin olin ajatuksissani mieltänyt matkan jollain tapaa hohdokkaammaksi, mutta ei se ainakaan enää sitä ole. Ehkä ensimmäisinä vuosina 90-luvun alussa, mutta silloinhan lentäminenkin oli vielä jossain määrin hohdokasta. Ei ole enää, useimmiten.
St. Pancras Renaissance -hotelli
Pienenä vinkkinä muuten, vielä Lontoon puolelta, jos haluaisit tehdä Eurostar-matkastasi upean, niin valitse Eurostar Plus -luokka ja yövy ennen matkaasi St. Pancras Renaissance -hotellissa, joka on ihan asemalla. Tai vaikket yöpyisikään, niin käy kurkistamassa hotellin sisäpihaa ja etenkin sen portaikkoa! Mekään emme yöpyneet hotellissa, vaan kuitenkin melko lähellä sijaitsevassa The Judd -hotellissa, mutta olin ennen matkaamme saanut vinkin tuosta portaikosta ja olihan se poikkeamisen arvoinen, ainakin kun poikkeamisesta ei lisäaskelia käytännössä tullut.
Modernin maailman 7 ihmettä
Muistat tietysti taannoisen juttumme vierailustamme Itaipun padolla Paraguayssa? Itaipun padolla tutustuin käsitteeseen Modernin maailman seitsemän ihmettä, joista Itaipun pato on yksi. Kanaalin tunneli kuuluu myös tähän joukkoon. Kuten Empire State Building New Yorkissa ja Golden Gate -silta San Franciscossa ja Panaman kanava. Tätä listaa emme niin tarkoitushakuisesti kuin Maailman seitsemää ihmettä ole käyneet läpi, mutta lisätään siis Listalle Toronto ja CN Tower ja Delta Works, eli Pohjanmeren tulvasuojaus Alankomaissa :-) Jälkimmäinen olisi lähellä paikkakuntaa nimeltä Vrouwenpolder, joka taas olisi aika lähellä vaikka Antwerpeniä, jossa ei myöskään ole tullut käytyä, joten …
Jaaha. Koululaisryhmistä on Lontoossa riesaa joka puolella kaupunkia, ja näemmä vielä junassakin. Minun viime junamatkani oli Schipolin kentältä Antwerpeniin ja takaisin, eikä se ollut tuota mukavampi, vaikka mitään lähtöselvityksiä ei sentään ollut. Likainen ja ahdas vaunu, ja paluujunasta oli epäselvyyttä, että milloin se oikein lähtee, kun lipussa ja asemalla oli eri kellonajat. Eikä ketään keneltä kysyä.
Mitä siellä Eurostarin lähtöselvityksessä edes tehtiin? Ja sitten vielät omat jonot turva- ja passintarkastuksiin? En lentämistäkään erityisesti rakasta, mutta kyllä se junamatkailusta vie voiton. Teleporttautuminen olisi paras vaihtoehto!
Kiitos Daniel! Ensin jonotettiin lähtöselvitysalueelle, sitten lähtöselvitysalueella :-) – sitten porteista läpi kuten lentokentällä, eli lipuntarkistus, sitten tavaroiden läpivalaisu ja lopuksi vielä immigration. Antwerpenin muuten juuri lisäsin ainakin ihan kevyesti Listalleni, jos vaikka kävisi tuota Delta Werksiä katsomassa :-)
Heh, noihin aikoihin ei paljoa tullut uutisia seurattua :D Hauskaa tuo olisi silti kokea. Ja toki tiedostan, että ei tuo ehkä niin mullistava kokemus varmastikaan ole.
Kiitos Mikko! Sukupolvikuilu siis :-)
Tässä olisi kyllä legendaarinen junayhteys ja lähden tästä googlaamaan sitä, onko tunneli jo maksettu… :)
Tuo on kyllä jännä, että Schengen-passintarkastus oli jo Lontoon päässä. Eipähän tarvi palauttaa ketään viisumitonta sitten paluujunalla, kun nämä tyypit voidaan poimia joukosta jo alussa.
Kiitos Anssi! Ilmeisesti ainakin ajoittain junat ovat kulkeneet puolityhjinäkin, mutta juuri meidän valitsemamme päivänä ja aikana juna vaikutti kyllä ihan täydeltä. Tuosta passintarkastuksesta, ehkä sama idea oli aikoinaan Vancouverista, että eipä tarvitse sitten suht pitkällä lennolla lennättää porukkaa takaisin Havaijilta Kanadaan.
Ensimmäistä kommenttia kirjoittelen, vaikka blogia olen lukenut jo pitkään :) Olipa ikävä, että teidän junamatka meni niin monin tavoin pieleen. Junamatkailu Euroopassa on tosiaan hyvin vaihtelevan hintaista. Itse valitsen junan silti aina kun mahdollista eli käytännössä jos aikataulu ja budjetti vain suinkin antaa myöten. Säästösyistä sitä ei kannata kyllä tehdä jos yhtään pidemmästä matkasta on kyse, mutta junamatkailun ekologisuus painaa mulla kupissa ja tykkään junamatkoista muutenkin huomattavasti enemmän kuin lentomatkoista. Tuntuu, että ehtii paremmin matkaan mukaan jotenkin, mutta olenkin vähän outo tässä asiassa :D Mä menin viimeeksi syksyllä Eurostarilla toiseen suuntaan (Pariisista Lontooseen) ja mun matka sujui onneksi hyvin. Ei jonotuksia ja juna oli ajallaan. Matkalle tuli hintaakin muistaakseni vain 50€ kun varasin sen useita kuukausia etukäteen. Toki paikalla pitää olla hyvissä ajoin passintarkastuksen ja turvatarkastusten takia. Mä tein päivän aikana töitä, joten odotusaika meni nopeasti läppäriä tuijottaen. Eli jos yhtään houkuttaa kokeilla uudestaan, niin kokemus voi olla positiivisempikin!
En ollut ennen törmännyt tuollaiseen “modernin maailman 7 ihmettä” -listaukseen. Taidan päätyä laittamaan nämä kohteet myös omalle matkalistalleni (osa onneksi jo nähty) :)
Kiitos Pauliina! No, perusjuttu, eli tunnelin alitus kyllä onnistui :-) Kiertomatkan kasaaminen siten, että lennot, tässä tapauksessa tapaaminen Pariisissa ja tämä junamatka muodostavat toivotunlaisen kokonaisuuden ja jossain määrin kokonaisedullisesti tarkoittaa sitten helposti, että jollain välillä joutuu maksamaan ns. täyden hinnan – etenkin kun tavallamme matkustaa varauksia ei oikein voi eikä kannata tehdä monen kuukauden päähän, kun monet reissut päätetään vain muutamien kuukausien päähän.
Tuo taitaa kyllä olla totta, että maata pitkin matkailu ei missään tapauksessa tule edullisemmaksi, ainakaan, jos sen myötä tulee väliyöpymisiä, joita ei nyt erityisesti elämyksinä toivonut, eli ovat vaan yöpymisiä yöpymisten takia.
Meillekin kun nuo tekniset ihmeet tulivat uutena juttuna tuolla Itaipun padolla, joka onneksi :-) osasi mainostaa itseään yhtenä niistä.
Hienoa, että saitte junamatkan toteutettua! Varmaan täältä sinun juttujen kautta minäkin kuulin noista modernin maailman seitsemästä ihmeestä, mutta en muistanut, että tämä tunnelikin on niiden joukossa.
Onhan se kyllä aika mieletöntä, että meren alle voidaan sellaisia rakennelmia tehdä. Tanskaan mennessä olemme monesti ihailleet Juutinrauman siltaa, josta reitti sukeltaa sitten lopulta tunneliin keskellä merta.
Kiitos kommentista! Samaisen Juutinrauman sillan takia käytin kauan kauan sitten yhden illan työmatkalla Kööpenhaminassa käydäkseni bussilla Malmössä – oli se yhden illallisen missaaamisen arvoista!
Ensin ajattelin, että onpas kätevää kun junalla pyyhältää noin nopeasti Pariisiin. Itse olen myös ajatellut, että jos mahdollisuus tulee, niin olisi kiva kokea tuokin. Mutta kuulostaa kyllä melkoiselta kaaokselta eikä mitenkään houkuttelevalta. Onko ne junat yleensä aina täynnä vai vain koska oli perjantain lähtö?
Tuo on muuten totta, että Vancouverista Yhdysvaltoihin tullessa rajamuodollisuudet tapahtuu jo lentokentällä. Eli “periaatteessa” astut jo kentällä USA:n puolelle. Meille jopa sanottiin, että “Welcome home!” mikä kuulosti kyllä vähän jännälle kun ei oltu vielä edes oltu lennolla.
Kiitos Paula! Tuon yhden kokemuksen perusteella en kovin paljoa uskalla sanoa siitä, että oliko tuo perjantai-iltapäivällä kokemamme kaaos ihan poikkeuksellista vai ei. Tosin Pariisissa paljon viihtyvä Lassen veljenpoika kertoi kyllä käyttävänsä tuota junaa ja ettei tuohon nyt yleensä ihan noin paljon taida aikaa mennä – tosin siis meillä osa ajasta meni siihen, että olimme hyvin aikaisin asemalla, kun jopa tapauksessa jouduimme hotellilta lähtemään ja sitten juna oli vielä sen puoli tuntia myöhässä.