Paraguay

Paraguay feature
Paraguayssakin on kuulemma jaguaareja, mutta Asuncionissa vain graffiteissa

Paraguay ei ole turistien suosiossa. Maassa ei ole erityisen vetovoimaisia kohteita kuten useimmissa sen naapurimaissa, Boliviassa, Brasiliassa tai Argentiinassa. Monet maabongaritkin kuittaavat Paraguayn käymällä Brasilian ja Paraguayn välisellä sillalla tai läheisellä Itaipun padolla ja palaavat nopeasti takaisin Brasiliaan. Maan historia tai mainekaan ei ole erityisen hohdokas.

Päätimme kuitenkin antaa Paraguayllekin mahdollisuuden. Aloitimme, mekin, Itaipun padolta, joka näillä maailman matkailun seitsemän ihmettä -listoilla on yksi modernin maailman seitsemästä ihmeestä, mutta sen sijaan, että olisimme palanneet Brasiliaan, jatkoimme matkaa pääkaupunki Asuncioniin. Asuncionin keskustan lisäksi kiertelimme päivän verran myös läheisen Ypacarai-järven ympäristön pieniä viehättäviä kaupunkeja. Osittain nämä kaupungit ovat jo pääkaupunkilaisten nukkumalähiöitä, mutta myös viikonloppuretkien kohteita. Mutta aloitetaan alusta.

Itaipun pato

Itaipun voimalaitos patoaa Brasilian ja Paraguay rajajokena kulkevaa Parana-jokea lähellä rajakaupunki Ciudad del Esteä.
Paraguay ja Brasilia omistavat voimalaitoksen puoliksi, mutta se tuottaa enemmän sähköä kuin koko Paraguayn tarve, joten pääosa tehosta johdetaan Brasilian puolelle.
Laitos alkoi tuottaa sähköä vuonna 1984. Paraguayn ja Brasilian välinen sopimus laitoksen tuotannosta on pakottanut aina tähän vuoteen asti Paraguayn myymään ylijäämäkapasiteettinsa Brasilialla alennettuun hintaan, mutta tuo sopimus ilmeisesti päättyy vuonna 2023. Voimalaitos oli maailman suurin vuoteen 2012 asti, jolloin Kolmen rotkon pato Kiinassa ohitti sen.

Voimalaitokselle pääsee opastetulla bussikierroksella, jossa pysähdytään katsomaan patoa ja sen jälkeen vielä kiertelemään aluetta Brasilian puolella. Bussi ajaa myös padon päältä ison tekoaltaan reunaa pitkin. Mittakaava kaikessa ainakin on täällä vaikuttava!

Itaipu Paraguay Itaipu Paraguay

Monday Falls -putoukset

Osa Iguassun putouksilla kävijöistä haluaa vain piipahtaa Paraguayn puolella. Itaipun padon lisäksi toinen vaihtoehto päiväretkeen voisi olla vierailu Monday Falls -putouksilla. Matkaa näille putouksillekin on Iguassun putouksilta alle 30 km. Me emme Monday Falls -putouksilla käyneet, mutta Ne Tammelat -blogin Katri ja Ilkka kävivät.

Monday Falls Ne Tammelat
(Kuva: Ne Tammelat)

Asuncion

Asuimme Asuncionissa Villa Morran kaupunginosassa, kuten kai useimmat turistit. Alueen hotellit ovat hyviä, jopa ihania, kuten Aventuran meille löytämä Factoria-hotelli ja lähistöllä on kahviloita, ravintoloita ja ostoskeskuksiakin, jos niitä kaipaa. Kunhan ehdin kirjoittamaan tärkeimmät kohdejutut matkaltamme, niin saatan vielä palata kaikkiin toinen toistaan kivampiin hotelleihin omassa jutussaan – ei siksi, että olisi pakko, sillä hotellien osalta emme todellakaan tällä matkalla tehneet minkäänlaisia blogiyhteistöitä, vaan ihan vaan siksi, että lähes kaikki niistä olivat niin persoonallisia!

Villa Morran alueella kulkiessamme huomiomme kiinnittyi myös täälläkin meneillään olevaan johonkin vaalikampanjaa – toki oppaamme hienoisen vinkin perusteella. Ehdokkaiden nimissä oli moniakin selkeästi eurooppalaisia nimiä. Kolmoisliiton sota (1864-1870) tappoi pääosan Paraguayn miespuolisesta väestöstä ja ison osan koko väestöstäkin. 1900-luvulla maahan tulikin paljon eurooppalaisia, jotka pakenivat maailmansotien jaloista, espanjalaisia, saksalaisia, italialaisia, ranskalaisia, mutta myös skandinaaveja. Saksalaisista monet olivat mennoniitteja (vrt. amissit Pohjois-Amerikassa), joita asuukin nykyisin paljon Paraguayn harvaan asutussa länsiosassa. Mennoniitteja pääsimme sittemmin näkemäänkin Bolivia Santa Cruz de la Sierrassa.

Hotel Factoria Asuncion

Paraguay

Paraguay-joen rannalla

Aloitimme kaupunkikierroksemme Paraguay-joen rannalta. Vähän samaan tapaan kuin tammikuussa Sevillassa piti hetken miettiä, että miten sisämaakaupungissa voi olla merkittävä, niin Paraguayssa piti hetki miettiä, että tämähän on valtio ilman rantaviivaa, mutta ilmeisesti laivaliikennettä Paraguay-joen kautta Atlantille on ihan merkittävässä määrin. Vähän Asuncionin jälkeen Paraguay-joki liittyy isompaan Parana-jokeen, joka laskee Atlanttiin Buenos Airesissa.

Rannan läheisyydessä on myös presidentin palatsi, Palazio de Lopez. Kaupungin puolelta palatsi oli tiukkaan vartioitu, mutta joen rannalta sitä sai jo vapaasti kuvata ja kuvauskohteena se olikin suosittu paitsi kauniina rakennuksena myös sen edustalle asetellut Asuncion -kyltin takia.
Kaupungin keskustanakin pidetyn Plaza de Uruguayn laidalla oleva vanha rautatieasema olisi myös ollut rakennuksena kaunis ja teoriassa sinne olisi päässyt jopa vierailemaan, sillä se on nykyisin museona, mutta juuri nyt se oli jonkun remontin takia suljettu.

Asuncionin katedraalinkin edessä pysähdyimme hetkeksi, mutta kirkko mikä kirkko. Läheisellä viheraukiolla meneillään oleva hyönteismyrkyn suihkuttaminen vaikutti mielenkiintoisemmalta. Työntekijät siinä suihkuttivat toinen toisiaan kaupunkia vaivaavan chikungunya-epidemian takia.

Kaikki maanosat -blogia tuottavat Anu ja Petri viettivät yli puolen vuoden Etelä-Amerikkaan, Karibialle ja Pohjois-Amerikkaan suuntautuneella matkallaan vähän useammankin päivän Paraguayssa ja Asuncionissa ja heillä oli tuuria mm. tuon Rautatiemuseon suhteen, eli tutustu halutessasi mm. siihen tästä.

asuncion paraguay

asuncion paraguay
Rannalta löytyy toinenkin kirjainyhdistelmä turistien iloksi :-)

asuncion paraguay asuncion paraguay

Loma San Jeronimo

Kierreltyämme aikamme ”isoja” juttuja pääosin autolla, oli mukava välillä jalkautua ihmisen kokoiseen ympäristöön, kuten San Jeronimon värikkääseen kaupunginosaan. Vielä joitakin vuosia sitten aluetta pidettiin kuulemma vaarallisena, mutta sen asukkaat tarttuivat toimeen ja saivat toimillaan asuinympäristöstään taas turvallisen, turisteillekin.

Värikkäät talot, kujat ja seinämaalaukset olivat kauniita, kissat ja koirat leppoisaa katseltavaa, mutta varsinainen yllätys oli oppaamme kehoitus kääntyä ympäri laskeuduttuamme pienet portaat. Jo portaiden yläpäässä hän oli näyttänyt meille ristin ja kertoi, että nämä portaat ovat osa Asuncionin VIa Crusis -reittiä pääsiäisenä, mutta emme silti portaita laskeutuessamme osanneet kiinnittää niihin sen kummemmin huomiota. Vasta kun käännyimme katsomaan taaksepäin näimme miten jokainen porras oli koristeltu värikkäällä mosaiikilla!

San Jeronimon lisäksi kävelimme myös pätkän La Chispan alueen seinämaalauksia ihaillen. Kuvaaminen oli jo vaikeampaa melko vilkasliikenteisellä kadulla.

Loma San Jeronimo Loma San Jeronimo Loma San Jeronimo Kissa La Chispa

Casa de la Independencia

Kaupunkikierroksemme Asuncionissa sattui pilviselle, jopa sateiselle päivälle ja museot eivät olleet päällimmäisenä listallamme, niin pieni Casa de la Independencia sopi hyvin yhden sadekuuron ajaksi. Itse museoakennus on kuulemma Asuncionin vanhimpia, ellei vanhinkin. Viittaus itsenäisyyteen sen tiimoilta liittyy talon merkitykseen Paraguayn itsenäistyessä vuonna 1811 – itsenäisyyttä ajaneet johtohahmot pitivät taloa salaisena kohtaamispaikkanaan.

Nyttemmin talo toimii Paraguayn menneisyyttä esittelevänä museona, jossa on esillä vanhoja huonekaluja, maalauksia ja esineistöä. Pisteet viehättävästä miljööstä, museon pienuudesta ja ystävällisestä henkilökunnasta. Parkkipaikkakin järjestyi ihan museon oven edestä muuten ruuhkaisella kadulla!

Casa de la Independencia Asuncion
Taistelua itsenäisyydestä käytiin monella areenalla

Casa de la Independencia Asuncion

Casa de la Independencia Asuncion
Jos olisimme vierailleet katolisessa Paraguayssa pääsiäisenä, olisimme saattaneet nähdä tämänkin osana pääsiäiskulkuetta, eikä vain museossa lepäämässä

Recoletan hautausmaa

Recoletan hautausmaalle Asuncionissa, ei siis Buenos Airesissa, päädyimme ehdotuksestani, mutta opas suostui mukisematta lisäämään sen oman kierroksensa lopuksi. Hautausmaa sijaitsi melkein, mutta vaan melkein, kävelyetäisyydellä hotelliltamme. Kuten nimikaimansa Argentiinassa Recoleta on täälläkin hienostokaupunginosa, jonka hautausmaatakin joku – ettei olisi ollut matkabloggaaja, ei-suomalainen kylläkin – kehui näkemisen arvoiseksi. Maininta ja pari kuvaa sai minut kiinnostumaan kohteesta, etenkin kun se ei tosiaan tarkoittanut pitkää kierrosta miljoonakaupungin liikenteessä.

Toisin kuin Buenos Airesissa täällä ei tarvinnut kävellä jonossa suosituimpien hautojen kohdalla – eipä silti, emme edes olisi tienneet, että mitkä haudat täällä nyt syystä tai toisesta olisi pitänyt nähdä. Paljon samaa Recoletassa täällä kuitenkin oli kuin Recoletassa Buenos Airesissa – emmehän me nyt kuitenkaan kovin kaukana sieltä olleet. Suomalaiselle tapa haudata ihmiset pieniin (tai kuten Manilan kiinalaisella hautausmaalla vähän isompiinkin) taloihin maan päällä on aika erilainen. Muita ihmisiä ei näkynyt, oppaammekin jäi autoonsa jo tässä vaiheessa iltapäivää. Mitä nyt joku kissa ja pieni jotain ylläpitotyötä tekevä porukka, joka piti varjossa taukoa.

Recoleta Asuncion Recoleta AsuncionRecoleta Asuncion

Ypacaraí-järven rannalla

Emme halunneet kuitata Paraguayta pelkällä Itaipun padolla, mutta emme myöskään halunneet lähteä kiertämään maata laajemmin, vaikkei se suuri olekaan. Niinpä ohjelmaksemme muotoutui päivä Asuncionissa ja toinen päiväretkietäisyydellä siitä, läheisen Ypacarai -järven maisemissa. Suurkaupungin alueella asukkaita on ainakin luokkaa 3 miljoonaa, ehkä jo neljäkin, ja sen myötä liikenne kaupungissa, jossa julkista liikennettä ei pikkubusseja lukuunottamatta ole, on tietysti ruuhkaisaa. Päiväretkemme suunta oli kuitenkin onneksi juuri vastakkainen työmatkaliikenteeseen nähden, joten aamulla pääsimme kohtuullisesti kaupungista ulos ja iltapäivällä takaisin kaupunkiin.

Näissä viidessä kaupungissa poikkesimme:

Luque

Ensimmäinen pysähdyksemme oli Luquen kaupungissa. Runsaan hotelliaamiaisen jäljiltä vielä vähän uneliaina huomasimme vaan tupsahtanaamme pieneen kitaroita ja harppuja valmistamaan pajaan – Luque on musiikin kaupunki. Soittimien valmistamisen lisäksi – tai ehkä juuri sen takia – myös alan taiteilijat ovat tavanneet viihtyä täällä.

Paraguayn edellisen pääkaupungin aamurauhallisilla kaduilla oppaamme yritti myös saada meitä kiinnostumaan lukuisten korukauppojen ikkunoissa olevista filigraanitöistä, mutta käytyämme pienen keskustelun siitä, että käytämme pääosin rahamme elämyksiin, emme vaikka koruihin, pääsimme vaihtamaan kaupunkia ostoksia tekemättä.
Pääkaupunki siirtyi Asuncioniin muuten jo vuonna 1868.

Luque Paraguay Luque Paraguay Luque Paraguay

Arequa

Aregua tunnetaan kuulemma keramiikasta ja mansikoista. Valitettavasti nyt ei ollut mansikkakausi, mutta tuli maininneeksi oppaalle, että olen mansikkafani ja hän onnistui sentään löytämään meille oikein maukasta mansikkamehua. Hyvin sekin sopi paikallisen suolaisen chipa-leivän kanssa nautittavaksi! Joku elokuu sitten uudelleen Areguaan …

Keramiikan osalta sen sijaan sesonki on koko ajan. Pääkadun varrella – ja sen sivukujillakin – keramiikkaa riittää korttelikaupalla. Monet töistä ovat kokoa puutarhatonttu, eli tarkoitettu selvästikin paikallisille, ei meille, satunnaisille turisteille. Areguassa pyörsimmme oppaallemme esittämän väittämän siitä, ettemme osta mitään jääkaappimagneetin ja yhden keraamisen mangon verran :-)

Aregua Paraguay
La Candelarian kirkko – ja mansikka, edes kyltissä
Aregua Paraguay
Ei ole mangoa tässä, ei, koska se oli jo tässä vaiheessa paketissa!
Aregua Paraguay
Kunnon kokoinen reilusti juuston makuinen mehevä chipa, josta riitti kahdellekin

San Bernardino

San Bernardinossa pääsimme lopulta Ypacarai-järven rannalle. Areguan kirkonmäeltä sen kyllä näki, mutta täällä olisimme vaikka voineet asettua hiekkarannalle aurinkoon, jos se olisi meitä kiinnostanut. Olisimme jopa saaneet koko rannan itsellemme, arkipäivänä. Viikonloppuna se ei kuulemma olisi onnistunut, eikä ehkä vähän myöhemmin iltapäivällä/illallakaan – ainakaan päätellen siitä, että rannan muutamat myyntikojut ja ravintolat olivat auki. Jos täällä ei arkena kävisi kukaan mihinkään aikaan päivästä, niin ehkä myyjätkin lakkaisivat käymästä. Tai sitten he asuivat pienten kojujensa takahuoneissa?

Veneretkikin olisi järjestynyt, mutta päätimme skipata moisen ja kuljeskelimme vain vähän rannan parilla laiturilla ja ihmettelimme rantakojuissa myytäviä osittain aika erikoisiakin matkamuistoja tai muuten vaan … sisustustavaroita? Pienessä ravintolassa arvuuttelimme nuoren myyjän kanssa, että mikä olisi sopiva hinta kylmälle cokis-pullolle dollareissa, kun korttikoneen yhteydet eivät toimineet. Tyttö oli jo päätymässä pitkällisen laskutoimituksen jälkeen dollariin, mutta pöydässä istunut vanhempi mies päätti sitten, että kaksi dollaria. Huomasi ehkä, että kylmä cokis vaihtoehtona taskulämpimälle vedelle kiinnosti meitä oikeasti.

San Bernardino Paraguay San Bernardino Paraguay

San Bernardino Paraguay
Monesti vaikka Facebookin keskusteluryhmissä etsitään matkakohdetta, joka ei olisi turistirysä. Miksei kukaan siis lähde Paraguayhin ja San Bernardinon rannalle?

San Bernardino Paraguay

San Bernardino Paraguay
Matkamuisto tai sisustuselementti oudoimmasta päästä

Pirayu

Paraguay on, ehkä yllättäen, ollut ensimmäinen Etelä-Amerikan maa, jossa oli toimiva rautatie. Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen – yhteydet Asuncionista Ypacarai -järven rantakaupunkeihin toimivat vuosina 1861-1864. Kolmoisliiton (Argentiina, Brasilia, Uruguay) sota Paraguayta vastaan lopetti ilon lyhyeen. Sodalla oli toki muitakin järisyttäviä seurauksia Paraguaylle, mutta siinä sivussa myös rautatieliikenteelle. 1900-luvulla rautateitä rakennettiin taas joillekin väleille, mutta 2000-luvulle tultaessa liikenne loppui kokonaan.

Pirayussa on kuitenkin tallella vähän ruohottuneita raiteita, kaunis vanha asemarakennus ja veturi. Voisikohan nähtävyyden suosiosta päätellä jotain sen perusteella, että Pirayu oli noin ainoa järvikierroksemme kohde, jossa oli muitakin turisteja – ei nyt sentään ruuhkaksi asti, eli kun hetken odotti, niin sai asemantienoot ihan itselleen.

Pirayu Pirayu Pirayu

Itaugua

Itauguan kohdalla totesimme tylysti oppaallemme, että päivän kokemiskiintiömme alkaa olla täynnä ja vaikka kiertäisimme kaupungin nähtävyyksiä, muitakin kuin Virgen del Rosario -kirkon, jonka edustalle oppaamme toivorikkaasti (?) parkkeerasi, niin ne menisivät hukkaan. Sen sijaan totesimme haluavamme jäätelöä, mikä sitten järjestyikin. Suostuimme myös kävelemään hetken yllättävänkin vihreässä puistossa kirkon vieressä, mutta siihen se sitten jäikin, järvikierroksemme viides kohde.
Nämä tällaiset me ja opas, joskus opas + kuljettaja, kierrokset ovatkin siitä kivoja, että toisaalta kaikki on tarjolla, mutta jos sitten jossain vaiheessa ei enää huvita, niin voi myös todeta, että nyt riittää – tai, että kiitos kaikista ehdotuksista, mutta mitäs jos tehtäisiin jotain ihan muuta.

Itaugua Paraguay

Itaugua Paraguay
Vesimiesten, aguaterojen, muistolle pystytetty patsas Itauguassa

Etkö vielä kyllästynyt Paraguayihin?

Muutaman lisäkuvan voit katsoa Facebookistamme, yhden kuvakokoelman verran Asuncionista ja toisen Ypacarai-järven rannalta:

Tags from the story
, ,
Join the Conversation

12 Comments

  1. Paraguayssa tavallaan voisi olla mukavaa käydä tutusmassa viime kertaa perusteellisemmin. Ongelma on se, että Etelä-Amerikassa on edelleen niin paljon kiinnostavia (erityisesti luonto) paikkoja, joten Paraguay tuskin osuu kohdalle. Tuo on muuten totta, että tuollaiset oppaan kanssa tehtävät retket ovat joustavia.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mikko! Olemme enenevässä määrin niin sen myötä, että kaukomatkakohteitamme ei enää oikein löydy valmiina reissuina miltään matkanjärjestältä kuin koronan myötä käyttäneet näitä juuri meille räätälöityjä matkoja, siis myös paikan päällä tyypillisesti opas + kuljettaja -retkinä, ja tosiaan niissä on paljon hyviä puolia. Jos jotain negatiivista onnistuisi hakemaan, niin välillä saattaa melkein käydä työstä oppaan kanssa seurustelu, sillä keskustelu on pakostakin interaktiivista siinä missä isommalla ryhmällä vaikka pitemmällä ajomatkalla opasta voi vaan kuunnella, aina ei sitäkään :-)

    1. says: Pirkko

      Kiitos Jael! Pitääkin muistaa Sinut, jos jossain vaiheessa sittenkin palaamme Venezuelan-suunnitelmiin …

  2. says: Reissu-Jani

    Paraguay ei varmasti ole Etelä-Amerikan top 5 suosituimpina kohteina mutta nähtävästi sielläkin löytyy ihan katsottavaa ja koettavaa. Näissä opastetuissa matkoissa voi aina olla se riski että jossain kohtaa tulee ns. kiintiö täyteen ja tällöin on hyvä jos opas osaa lukea opastettavia ja vaihtaa suunnitelmia siihen suuntaan mihin opastettavat haluavat. Aika usein tämä on helppoa jos on privaattiopas, kun taas ryhmämatkoilla sen oppaan on vaan vedettävä jutut läpi. Aikoinaan Siem Reapissa oli mulla oma opas kolme päivää ja kyllä sen kolmannen päivän iltapäivällä alkoi ne temppelien kuvien kertomukset menemään jo hieman ohi vaikka oppaan silmistä paloi into selostaa kaikki mahdollisimman yksityiskohtaisesti — mutta sain opastuksen loppumaan hienovaraisesti ja sanoin että nyt on kauhea jano että missä olisi baari tarjoan sulle teen. Niinpä lähdimme juomaan teetä – ja minä kylmää Angkor olutta. Toki tämä opas oli niin hyvä että ekana päivänä kun sanoin ”huumorilla” että kiinnostaisi nähdä tarantelloja niin me lähdettiin puskaan niitä tikuilla kaivamaan pesistä. Maksoin kyllä hyvät tipit hänelle.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Jani! Olen tuota joskus pohtinut, että miten jostakin löytyy ”nähtävää” ja väittäisin, että lähes mistä tahansa löytyy aina jotain mielenkiintoista kun sitä pysähtyy miettimään ja etsimään. Vaikka jostain Pihtiputaalta :-) (ei tosin ole kokeillut). Mutta kieltämättä, mitä pitemmälle mennään välillä 150-193, niin sitä todennäköisemmin vastaan tulee myös kohteita, joista ainakin ne ”maailman isoimmat ja merkittävimmät” nähtävyydet puuttuvat. Todennäköisyys myös sille, että ryhmämatkat puuttuvat kasvaa. Juuri nyt tutkailen ehkä vielä yhtä Aventuran ryhmämatkaa, jos saavat sen toteutumaan, mutta muuten sillä saralla ei enää ole paljoa annettavaa, tällä hetkellä ainakaan.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Kati! Paraguayhin taitavat päätyä, ehkä päiväseltään, Iguassun putouksilla käyvät, ehkä maapisteen tai jopa tuon melko kuuluisankin padon takia – tai sitten kaikkia maailman maita tavoittelevat :-)

  3. Kiitos tästä. Paraguay on minulla jäänyt Surinamin ja Guayanan lisäksi valloittamattomaksi valkoiseksi läntiksi Etelä-Amerikassa, mutta kai se jossain vaiheessa tulee käytyä.

    Se on totta, että kun näkee ja kokee paljon, tulee välillä sellainen ähky, että pelkkä jäätelö tulee ainoaksi asiaksi, jota todella haluaa kokea:)

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi! Taitaa tosiaan Paraguay olla lähinnä niiden ihmisten listalla, jotka tavoittelevan mahdollisimman montaa/kaikkia maita ja/tai vaikka kaikkia maita jollain mantereella. Viimeiseksi se meilläkin jäi – poislukien Venezuela, joka puuttuu vielä meistä toiselta …

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentista – ja linkistä! Hetimmiten en usko, että tuolle suunnalle päädymme, ellei sitten jostain vielä täysin ennakoimattomasta syystä yhdistettynä mahdolliseen tulevaan Venezuelan reissuun :-)

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *