Antiikin kaupungit ovat tietysti nykyisin enemmän tai vähemmän kivikasoja, joissa parhaimmillaan säilynyt joitakin merkittävimpiä rakennuksia. Monet niistä ovat kuitenkin vaikuttavia, paitsi historialtaan, myös ihan vaan vierailukohteina. Parhaat niistä sijaitsevat meren rannalla, kuten vaikka Sabratha Libyassa. Tai Leptis Magna Libyassa. Tai Tipasa Algeriassa. Tai Lindos Rodoksella. Tai Poseidonin temppeli lähellä Ateenaa.
Välimeren etelärannan kohteet ovat hyviä vierailukohteita myös siinä mielessä, että vaikka Rooman tai Kreikan turistiruuhkista ei ole tietoakaan. Etenkin Libyan kohteissa, Sabrathassa ja Leptis Magnassa, joissa toistaiseksi sodan jäljiltä on mahdollista vierailla vain luvalla ja oppaan kanssa, kohteet saa hetkeksi itselleen – muita turisteja ei suurella todennäköisyydellä ole. Libyan matkamme oli Kamelimatkojen käsialaa, eli oppaat ja luvat järjestyivät sitä kautta.
Libyan molemmat tärkeimmät antiikin kaupungit ovat selvinneet sisällissodasta hyvin, toisin kuin Palmyra Syyriassa. Osa mosaiikeista ja patsaista onnistuttiin viemään Tripolin museoihin ja osa rakennuksista suojattiin puisin telinein tai suljettiin kalterein. Niin Sabrathan kuin Leptis Magnan museot ovat toistaiseksi vielä suljettuja – sikäli ymmärrettävääkin, että jos kävijöitä ei ole, niin eipä kannata museotakaan avata.
Kannattaa aloittaa Sabrathasta
Sabratha sijaitsee noin 70 kilometriä Tripolista länteen. Me tupsahdimme sinne melkein yllättäen, sillä aluperin matkaohjelmamme mukaan meidän piti saapumispäivänämme tutustua Libyan pääkaupunkiin, Tripoliin, mutta oppaamme päätti, että Sabratha on parempi aloitus. Ehkä olisimme voineet vääntää kättä ohjelmastamme, mutta toisaalta, eipä eri kohteiden keskinäisellä järjestyksellä meille varsinaisesti ollut väliä. Jos/kun Sabratha oli kohde, jonne riitti iltapäivä, tuosta 70 kilometrin etäisyydestä huolimatta, niin samapa tuo. Suuntasimme siis hetimmiten Tripolista länteen rantaviivaa seuraten ja olimme jo kohta Sabrathan portilla.
Sabratha on erityisesti tunnettu hyvin säilyneestä antiikin teatterista, mutta toki siellä(kin) on ollut foorumi ja esimerkiksi kylpylöitä. Sen verran olin kohteeseen etukäteen tutustunut, että odotin erityisesti tuon teatterin näkemistä. Se näkyikin heti portilta, mutta kohdeoppaalla oli oma järjestyksensä, jossa vierailu teatterissa säästettiin viimeiseksi, eli ensin oli “pakko” kiertää kaikki muut Sabrathan kohteet. Kaipa hän tiesi, että jos turistit aloittavat teatterista, niin muut kaupungin osat saattavat tuntua sen rinnalla mitättömiltä.
Foinikalaisesta kaupungista roomalaiseen loistoon
Sabrathan perusti todennäköisesti foinikialaiset noin 700 eaa., ja se kuului aikanaan Karthagon laajaan rannikkoverkostoon. Kaupunki toimi kauppapaikkana, jonne laivat saapuivat idästä ja lännestä. Myöhemmin roomalaiset valloittivat tämänkin alueen ja laajensivat kaupunkia. Tärkeimmät monumentit, kuten juurikin teatteri ja foorumi ovat Rooman valtakauden ajalta.
Sabratha oli yksi vanhan rannikkotien, Via Severianan, varrella olevista merkittävimmistä kaupungeista. Tie yhdisti Aleksandrian, Kyrenen (nykyisin Shahhat Libyan itärannikolla), Sabrathan, Leptis Magnan ja Karthagon.
Besin mausoleumi
Sabrathaan saavuttuamme aloitimme kierroksemme, me, kohdeopas ja Libyan matkan oppaamme, jonka rooli kohteissa kuten Sabrathassa, oli lähinnä ottaa joitakin valokuvia meistä. Niin Sabrathan kuin Leptis Magnan kohdeoppaat olivat todella erinomaisia, heistä oikein aisti, että he tunsivat kohteensa vuosien, ehkä vuosikymmenien ajalta, ja halusivat kovin mielellään taas kerran kertoa tutusta kohteestaan siitä kiinnostuneille turisteille.
Besin mausoleumi hallitsee näkymää portista vasemmalle – siinä missä näkymä teatterille olisi houkutellut meitä jo oikealle :-)
Mausoleumi on pieni, mutta korkea, koristeellinen hautarakennus, jonka seinäreliefeihin on kuvattu niin leijonia kuin mytologisia hahmoja.
Bes oli egyptiläinen kodin jumala, jota palvottiin laajalti Välimeren alueella ja sen myötä mausoleumi onkin sekoitus egyptiläistä, puunilaista ja roomalaista arkkitehtuuria.
Forum ja curia – kaupungin sydän
Mausoleumilta suuntasimme vanhan kaupungin keskustaan, foorumin alueelle. Täällä käytiin kauppaa ja keskusteluja ja täällä järjestettiin juhlia. Curia, jonka jäänteet edelleen kohoavat aukion laidalla, oli kaupungin neuvoston kokoontumispaikka, jossa päätettiin kaupungin asioista.
Serapis-temppeli ja oikeuden basilika
Foorumilta etenemme kohti rantaa, joka houkuttaa meitä melkein yhtä paljon kuin teatteri. Rannalla kohoaa Serapis-temppeli, jonka portaat ovat edelleen pystyssä. Temppeli oli omistettu egyptiläis-roomalaiselle jumalalle Serapikselle, joka yhdisti eri uskontoperinteitä. Temppelin vieressä on myös vanha oikeustalo, basilikaksi kutsuttu. Osa kaupungista on vajonnut mereen aluetta koetelleiden maanjäristysten myötä.
Rannan tuntumassa sijaitsevat myös kylpylöiden jäännökset – mosaiikkeja, pylväitä ja huoneita, joissa kuuma ja kylmä vesi aikoinaan virtasi. Etenkin Rooman valtakunnan aikoihin kylpylät olivat nekin merkittäviä tapaamispaikkoja, eli puhtaus ja sosiaalinen elämä kulkivat käsi kädessä. Emme kuitenkaan käyneet katsomassa niitä, sillä kylpylän reunalla olevat patsaat ja sen näyttävä mosaiikki oli, jos oikein ymmärsin, siirretty museoon Tripolissa, joten nähtävää ei ilmeisesti olisi ollut kovin paljoa.
Teatteri
Lopulta oli aika siirtyä teatterille, Sabrathan tunnetuimmalle rakennukselle. Siinä missä muualla Sabrathan alueella emme nähneet muita ihmisiä, niin teatteria oli ihailemassa myös pieni paikallinen seurue. Ehkä he olivat liikkeellä ilman opasta ja kävivät vain teatterilla :-)
Kolmikerroksinen julkisivu kohoaa yhä lähes täydellisenä, ja sen takana avautuva katsomo on yksi antiikin maailman parhaiten säilyneistä. Juuri teatterin myötä Sabrathaa pidetäänkin yhtenä Välimeren alueen aarteista. Teatteriin mahtuu noin 5 000 katsojaa ja sen antiikin aikainen akustiikka on tietysti edelleen jäljellä. Sabrathassa ei, vielä, ole taidettu järjestää isompia yleisötilaisuuksia nykyaikana, mutta Leptis Magnalla sellainen oli jo ollut juuri vierailuamme edeltäneenä päivänä.
Sananen jo Leptis Magnastakin
Mainitsin jo tuossa edellä muutamaan otteeseen Leptis Magnaan, joten sananen siitäkin jo. Libyassa on tosiaan toinenkin vähintään yhtä kuuluisa antiikin kaupunki: Leptis Magna, joka sijaitsee Tripolista itään. Sabrathaan verrattuna Leptis Magna on varsinainen suurkaupunki, joka sekin on rakennettu pääosin Rooman vallan aikana. Leptis Magnan kadut ovat leveämpiä, sen foorumit valtavia ja kaivaukset laajempia – mutta Sabratha voittaa tunnelmassa ja teatterillaan. Vierailimme toki Leptis Magnassakin, heti seuraavana päivänä, mutta kirjoitan, tietysti, siitä oman juttunsa.
Hienoja paikkoja nämäkin taas. Itse en harkitsisi hetkeäkään matkanjärjestäjän kanssa, kun tuolle seudulle tule lähdettyä – kyllähän se Kamelimatkat on. Ja tosiaan, kyllä tuonne jonain päivänä tulee lähdettyä.
Kiitos Mikko! Toki tuonne muidenkin matkanjärjestäjien kanssa voi matkustaa, mutta Kamelimatkat on erinomainen vaihtoehto ainakin vähemmän ryhmämatkoista innostuville.
Kylläpä se taitaa olla, että jos haluaa maailmanluokan raunioita nähdä ilman massoja, niin Välimeren eteläpuoli Algeriasta Tunisian kautta Libyaan saattaa olla parasta aluetta. Varsinkin kun niitä ei isoksi osaksi ole (uskonnon nimissä) hajotettu. Toivottavasti tilanne säilyykin näin, myös Libyan osalta. Afrikkalaiset, myös nämä libyalaiset berberiheimot, ovat mielestäni vähemmän kiivaita kuin Lähi-idän väki, joten toivoa on.
Kiitos kommentista! Jotenkin pitäisi saada ihmiset ymmärtämään, että sen sijaan, että matkailun Facebook-ryhmissä kysytään, että mistä Espanjan aurinkorannikolta, vaikka, löytyisi sellaisia kolkkia, joissa ei tarvitse kärsiä turistimassoista, niin Espanjan tilalle pitäisi vaihtaa jokin muu maa. Antiikin kohteista esimerkiksi El-Jem Tunisiassa oli myös ihan mahtava, kuin Colosseum Roomassa, mutta sillä erotuksella, että siellä saa melkein kuljeskellä itsekseen, eikä timeslotia tarvitse varata viikkoja etukäteen. Ei maailmassa olisi liikaa turisteja, jos ne jakaantuisivat vähän suurempaan joukkoon maita kuin nyt vaikka ne 20 ylisuosittua :-)
Kerrassaan upea tuo teatteri, ja muutenkin varsin vaikuttava kohde! Ehdottomasti kiinnostaisi vierailla joskus niin Libyassa kuin muutenkin Välimeren etelärannikon maissa, joista tähän mennessä on tuttu vain Marokko ja Egypti (joista itse asiassa kummassakaan emme tosin ole käyneet Välimeren rannan kohteissa). Omatoimireissaamiseen tottuneena vähän kylläkin vierastan tämän tapaisia kohteita, mihin pääsee ainoastaan luvan ja oppaan kanssa, mutta on tietty paljon maita ja paikkoja, missä matkanjärjestäjän ja oppaiden käyttäminen on välttämätöntä – ja epäilemättä kohteista saa niin myös enemmän ja syvällisempää tietoa kuin itsenäisesti tutustuen.
Kiitos Anne! Libyassa ei tosin vielä ainakaan ihan omatoimisesti paikkoja kierrellä, mutta kyllä ainakin Sabrathaan ja Leptis Magnaan tutustuminen ilman opasta olisi jäänyt tosi ohueksi – tai vaatinut aika pitkällisenkin opiskelusession ennen vierailuja.
Upeita historiallisia kohteita! Edellisen kerran olen törmännyt noihin seutuihin latinan tunnilla:”Carthaginem esse delendam!” Kunhan olot tuolla maailmankolkalla rauhoittuvat, täytyy suunnata Etelä-Espanjan sijasta Välimeren muihinkin kohteisiin. Juha
Kiitos Juha! Tunisia ja Algeria ovat ainakin jo ihan “tavallisia” kohteita, eli niistä vaikka voi aloittaa!
Tosi mielenkiintoinen postaus ja upeita historiallisia kohteita! Jotenkin liikutti tuo oppaan kuvausinto, jossa idea ja toteutus eivät ihan kohdanneet. Aika suloista!
Kiitos Eveliina! Joo, oppaan kuvaamisen kanssa tuli vielä vastaan sellainenkin yksityiskohta, että kun hän jakoi meille niitä WhatsAppissa niin ne tulivat tietysti aika pienessä koossa, kun harva osaa siinä sovelluksessa valita HD-tason lähettämisen. Kun, vasta matkamme loppupuolella, tajusimme tämän, niin siinä vaiheessa selvisi, että hän on myös poistanut kuvia puhelimestaan heti ne lähetettyään, eli eipä niitä enää parempilaatuisena ollut jäljellä. Varminta olisi tietysti antaa oma puhelin oppaalle, mutta silloin kaikkein spontaanimmat kuvat jäävät ehkä ottamatta.