Cape Sounion ja Poseidonin temppeli

Cape Sounion

Kreikan matkamme koostui “rungosta” Ateenassa ja kahdesta kahden päivän retkestä, Meteoraan ja Peloponnesokselle. Ateenastakin teimme muutamia lähiretkiä sen lisäksi, että kävelimme välillä päämäärättömästi Syntagman, Monastirakin ja Plakan alueella. Pari retkeä ostimme GetYourGuiden kautta (Norwegianin 18% alennuksella, tietysti) ja pari retkeä kehitimme enemmän tai vähemmän extempore ja toteutimme ne omatoimisesti.

Auringonlaskuretken Cape Sounioniin ja Poseidonin temppelille ostimme valmiina pakettina. Sounionin niemen kärkeen on kuitenkin sen verran matkaa, ettemme innostuneet selvittämään pääsisikö sinne jotenkin muutenkin.
Retki oli myös osa Ateenan nostalgiamatkailuamme, sillä olimme osallistuneet samanlaiselle retkelle jo 70-luvulla. Sen verran 40+ vuotta haalistaa muistoja, että ei todellakaan haitannut käydä samassa paikassa toistamiseen!

Retki alkoi aavistuksen verran mielenkiintoisesti Halandrin (tai Chalandrin) metroasemalta – onneksi olimme lukeneet ohjeet sen verran hyvissä ajoin, että osasimme varata tarvittavat 20 minuuttia matkaan Syntagmalta Halandriin. Perusteluna tälle ehkä vähän yllättävälle aloituspaikalla oli, että näin bussi ei juutu alkuillasta keskustan ruuhkiin vaan pääsemme suoraan Cape Sounioniin vievälle moottoritielle. Iltakymmeneltä bussi toi meidät takaisin Syntagma-aukiolle, joskin silloinkin olisimme luultavasti olleet perillä hotellilla nopeammin, jos bussi olisi jättänyt meidät sopivan metrolinjan päähän!

Cape Sounion retki kartta Cape Sounion ja Poseidonin temppeli
Menomatka suoraan moottoritietä, paluumatka Ateenan Rivieran kautta, vaikkei rannoista enää mitään pimeällä nähnytkään

Poseidonin temppeli

Tunnetko tarinan siitä, miten Ateena sai nimensä?

Legendan mukaan viisauden, sodan, sankaruuden ja käsitöiden jumalatar Athene ja meren, jokien, tulvien, maanjäristysten ja hevosten jumala Poseidon halusivat kumpikin kaupungin suojelijaksi ja antoivat sitten kumpikin kaupunkilaiselle lahjan. Athene antoi lahjaksi oliivipuita, joista saatiin oliiveja ja oliiviöljyä. Poseidon puolestaan puhkaisi Akropoliille lähteen, jostsa kuitenkin pulppusi suolavettä, meren jumalasta kun oli kyse. Valinta ei siis ollut kovin vaikea ja kaupungista tuli Ateena.

Sounionin niemi oli ateenalaisille tärkeä, sillä niemi oli viimeinen Attikan alue, jonka he näkivät purjehtiessaan Egeanmerelle ja ensimmäinen, jonka he näkivät palatessaan kotiin. Temppeli rakennettiin noin vuonna 444–440 ennen ajanlaskumme alkua ja se omistettiin Poseidonille, jonka uskottiin turvaavan merimatkat.

Uudella ajalla aluetta on tutkittu 1700-luvulta alkaen, joskin järjestelmälliset arkeologiset kaivaukset suorittiin vasta 1900-luvun alussa. Raunioita on kunnostettu jo 1800-luvun lopulla ja laajemmin taas 1950-luvulta alkaen.

Temppeli on doorilaista tyyliä edustava peripteraalitemppeli, eli sen ydintä ympäröi pylväsrivistö. Alunperin temppelissä on ollut 6 x 13 pylvästä, eli yhteensä 34 pylvästä, joista vajaa puolet on säilynyt. Aikoinaan temppelissä oli viisi metriä korkea Poseidonin kuva, jonka säilynyt osa on Arkeologisessa museossa Ateenassa, mutta emme käyneet siellä.

Temple of Poseidon Cape Sounion ja Poseidonin temppeli
Temple of Poseidon
Temple of Poseidon Cape Sounion ja Poseidonin temppeli

Lord Byronin ajalta nykyaikaan

Turistien määrän lisääntyminen jo 70-luvulta nykypäivään näkyy alueen tarkempana vartiointina. 70-luvulla temppelissä saattoi vielä kuljeskella, mutta nyttemmin sitä saa vain katsella. Myöskään alueella olevien irtonaisten vanhojen kivien päälle ei saa kiivetä: alueella partioivat vartijat puhaltavat välittömästi pilliin, jos joku liian innokas valokuvaaja tai kuvattava nousee kiville.

Temple of Poseidon Cape Sounion ja Poseidonin temppeli
Kuvaaja vuonna 2019 – huomaa aitanaru
Temple of Poseidon 1976
Kuvaaja elokuussa 1976

Toisin oli 1800-luvun alussa: Lordi Byron vieraili temppelillä 1810 ja kaiversi nimensä yhteen pylvääseen. Ehkä se annettiin hänelle anteeksi, sillä mainitsihan hän Sounionin niemen Isles of Greece -runossaan:

Place me on Sunium’s marbled steep,
Where nothing, save the waves and I,
May hear our mutual murmurs sweep…

Runossa mainitaan myös Marathon, jonka oli myös kirjannut vuoden 1976 päiväkirjaani. Paikka ei kuitenkaan päätynyt (ainakaan riittävän hyvin dokumentoituna) sen aikaisiin valokuviimme ja tämän kertainen retkemme ei käynyt tässä 42 km Ateenasta koilliseen sijaitsevassa kylässä.

Temple of Poseidon
Kuva Athens Guiden -sivuilta, joilla ilmenee myös pylvään sijainti. Nykyisin sen löytänee vain kiikarilla tai hyvällä pitkällä teleellä. 70-luvulla olisimme voineet kuvata sen itsekin, mutta silloin emme tienneet siitä.

Huomaamme kulkeneemme Byronin jalanjäljissä tänä vuonna, sillä olihan myös läsnä myös Runoilijoiden lahdella Italiassa.

Auringonlasku Sounionin niemellä

Sounionin niemi on ateenalaisten keskuudessa suosittu retkikohde, erityisesti auringonlaskun aikaan ja rannan “parhaat paikat” olikin luultavasti varmistettu jo tuntikausia ennen auringon painumista horisontin taa – tai juuri vierailupäivänämme pilven taa. Mutta hienoisesta ruuhkasta huolimatta, hyvin mekin mahduimme vielä kameroinemme mukaan!

Cape Sounion auringonlasku Cape Sounion auringonlasku Cape Sounion ja Poseidonin temppeli Cape Sounion auringonlasku Cape Sounion auringonlasku

Auringon laskun jälkeen ihmiset kerääntyivät alueella sijaitsevan kahvilan/ravintolan terassille paitsi nauttimaan juomia tai pientä syötävää, myös odottamaan Poseidonin temppelin valojen syttymistä. Valaistu temppeli yli kahden tuhannen vuoden takaa on monella tapaa pysäyttävä näky.

Temple of Poseidon Cape Sounion ja Poseidonin temppeli

 

 

Artikkelin avainsanoja
,

6 kommenttia

  • Harvaa asiaa rakastan yhtä tulisesti kuin Ateenaa ja siksi tottakai halusin lukea juttusi tästä tutusta kohteesta. Tykkäsin siitä, miten juttu oli kirjoitettu ja myös kuvista. Helkkari tuota Byronia, toiset olivat ajat tuolloin!

    • Kiitos Katja! Ja ihan erityisesti kiitos siitä, että otit kantaa tekstini tyyliin. Kreikan osalta erityisesti koen, että pitää tasapainoilla sen välillä, ettei kirjoita Wikipediaa uusiksi, mutta kertoo kuitenkin vähän mistä on kyse, jotta lukija saa ilman Wikipediaakin jonkinlaisen käsityksen kohteen merkityksestä.

    • Kiitos Sandra! Ehkei Cape Sounionin kahvila ainakaan gourmet-illalliseen taivu, mutta maisemat olivat kyllä upeat!

  • Itselle Manner-Kreikka on suuri tuntemattomuus, josta pitäisi historiaan peilaten tietää jo yleissivistyksenkin kautta enemmän. Upeita historiallisia kohteita eikä tuo lämpökään haitaksi olisi 🙂

    • Kiitos Rami! Itse olin etukäteen vähän huolissani yli 30 asteen lämpötiloista, mutta sen verran tuolla ainakin meidän reissumme aikaan, siis syyskuun alkupuolella, tuuli useimpina päivinä, ettei se nyt ihan mahdotonta ollut. Tosin aina kun piti kiivetä 100+ porrasta syystä tai toisesta, niin hiki kyllä tuli!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.