Osallistuimme Rodoksella kahdelle Aurinkomatkojen retkelle: Lindos ja Marmaris. Lindoksen retki olikin sen verran suosittu, että se toteutettiin puhtaasti suomenkielisenä ryhmänä, vaikka retkeä varatessamme meille luvattiin ”vain” suomenkielinen selostus korvanapista. Hyvä näin, sillä ainahan opas, jonka kanssa voi tarvittaessa vaikka keskustella, on parempi kuin nauhoitettu opastus korvanapissa. Lindokselle tehdään myös veneretkiä Rodoksen kaupungista, mutta valitsimme bussiretken matka-ajaltaan lyhyempänä vaihtoehtona.
Retkibussi poimi meidät hotellimme läheltä aamulla sovittuun aikaan, 8:35. Keskustahotellin (Rodos Park Spa & Suites) edustalle bussi ei kahden osallistujan takia ajanut, mutta eipä parin sadan metrin matka bussipysäkille vähän isomman tien varteen ei ollut meille ongelma. Isossa bussissa oli kivasti tilaa. Kierreltyämme vielä muutamassa hotellissa, lähinnä Falirakissa, poimimassa mukaan lisää ihmisiä, meitä oli kasassa ehkä 20-25 hengen ryhmä. Matkaa Rodoksen kaupungista Lindokseen oli vähän yli tunti, mutta suomea hyvin puhuva kreikkalainen opas käytti ajan hyvin kertomalla niin Lindoksesta kuin elämästä Kreikassa ja Rodoksella.
Lindoksessa bussi pysähtyi korkealla kylän yläpuolella olevalle parkkipaikalle – alas kylän keskusaukiolle isoilla busseilla ei ole mitään asiaa, tuskin henkilöautoillakaan. Matka alas kylään tien reunaa pitkin oli kesy – matka ylös sen jälkeen kun jaloissa painoi jo nousu Lindoksen akropolikselle vähän tiukempi! Jos ei halua uhrata voimiaan tällä välillä niin pienestä maksusta voi myös hypätä jonkilaisella säännöllisyydellä kulkevan ”paikallisbussin” kyytiin.
300 askelta ylös
Kylän keskusaukiolla opas kertasi vielä perusjuttuja Lindoksesta ja kuten isossa ryhmässä on tapana, jotkut livahtivat vessaan ja jotkut muuten vaan jonnekin. Mekin päätimme lopulta, että lähdemme ryhmää enää odottamatta akropolikselle. Tie sinne kulki pienen kaupungin kapeita, matkamuistomyymälöiden ja ravintoloiden reunustamia katuja pitkin. Siellä täällä reitin mutkissa saattoi näidä kyltin, että tuohon suuntaan – mutta toisaalta pääosa kaikista ihmisistä oli menossa samaan suuntaan, joten eksyminen olisi ollut aika vaikeaa. Lopulta kylän katusokkelo jäi taakse ja nousu jatkui avarammissa maisemissa kivisiä portaita pitkin ylöspäin. Portaita olisi kuulemma tiedossa noin 3000 akropolin huipulle asti.
Ehkä puolessa välissä portaita eteneminen pysähtyi jonomuodostelmaan. Jo aamukymmeneltä (tai vähän sen jälkeen) ihmisiä oli pitkäksi jonoksi asti, syyskuussakin, menossa Akropolikselle ja lipunmyynti ruuhkautui. Alle 25-vuotiaat, ainakin asian tuntevat, tepastelivat jonon ohi, sillä nuoret pääsevät tänne ilmaiseksi. Jonon olisi saattanut ohittaa myös etukäteen netistä ostetulla lipulla, mutta Aurinkomatkat ei ollut tästä mahdollisuudesta vihjaissut, emmekä mekään olleet siitä sitten selvää ottaneet. Myöhemmin oppaalle asiasta kommentoidessani sain kuulla, että vain täysihintaisia aikuisten lippuja saattoi ostaa netistä, eikä esimerkiksi seniorilippuja, joita seurueestamme aika monetkin taisivat pystyä hyödyntämään, eli 12 euron sijaan käynti akropolilla maksoi vaan 6 euroa. No, aika reippaasti se lippujono eteni ja jonossa saattoi ihailla maisemia Lindoksen lahdelle, kallioille levitettyjä myytävänä olevia käsitöitä tai asiakkaita portilla odottelevia aaseja.
Vielä muutama vinkki
Lippujono tasasi retkiryhmämmekin etenemistä sen verran, että jäimme mekin sitten taas ryhmään kuuntelemaan oppaan johdatusta Lindokseen ja erityisesti sen akropoliin. Kuulimme miten Lindos oli aikoinaan alueen kaupan keskus, sanotaan nyt vaikka, että se oli Rodoksen sen ajan ”New York”. Niemen puolustuksellinen merkitys oli myös suuri, sillä akropolilta näki pitkälle moneen suuntaan. Ylhäältä saattoikin nähdä paitsi Lindoksen kylän puoleisen poukaman myös niemen toisella puolella olevan poukaman. Akropolihan on tarkkaan ottaen yleisnimi kaupungin korkeimmalle kohdalle, linnavuorelle. Kaupunki sijaitsi – ja sijaitsee – alhaalla kukkulan juurella ja ylös hakeuduttiin vaan palvontatarkoituksessa, uhraamassa, tai hakemaan suojaa.
Lindoksen akropolis on kuulemma myös sikäli harvinaisuus, että täällä antiikin temppeleita ympäröivät keskiaikaiset muurit, sillä korkeaa niemeä on rakennettu ja linnoitettu monella eri vuosisadalla, mutta onneksi myöhemmin vanhempia rakennelmia tuhoamatta. Käymme myös taas kertaalleen läpi tarinan Nikestä, jonka useimmat nykyisin liittävät ensimmäisenä urheiluvaatteisiin tai -kenkiin, mutta alunperinhän Nike kreikkalaisessa mytologiassa oli voiton jumalatar. Vielä vilkaisu kalliossa reliefinä olevaan laivaan ennen kuin aloitamme varsinaisen nousun akropolille.
Reliefilaivalta nousimme keskiaikaiset portaat keskiaikaiseen pieneen linnoitukseen. Samassa rykelmässä sen kanssa on vanha bysanttilainen kirkko ja vasta sen läpi kuljettuamme olemme antiikin Kreikassa. Täällä on kreikkalaisia holvikaaria, roomalainen temppeli ja stoalle, avoimelle pylväshallille, vievät ensimäiset portaat. Seuraavissa, propylaialle, monumentaaliportille, vievissä portaissa katse kannattaakin nostaa ylös, kohti taivasta. Hetkeen ei muuta näekään kuin taivaan, sillä arkkitehtuuri onkin tavoitellut ”Stairway to Heaven” vaikutelmaa. Ylimmällä tasolla on Athena Lindian temppeli – ja huikeat näköalat merelle kaikkiin suuntiin – olemmehan 116 metrin korkeudella.
Muuta Lindosta
Vuosi sitten, kun myös vähintäänkin kevyesti harkitsimme Rodosta syyskohteeksemme, hahmottelimme matkaa siten, että olisimme olleet osan ajasta Rodoksen kaupungissa ja osan ajasta Lindoksen kylässä. Vaikkakin matkailusivustot lupaavat Lindoksen osalta kulttuuria, kauniita maisemia ja upeita hiekkarantoja, emme akropolista lukuunottamatta ihan vakuuttuneet.
Lindoksen kylä vaikutti ruuhkaiselta ja turistiselta. Laskeuduimme myös hiekkarannalle ja nautimme jäätelöt rantabaarissa, mutta rantaelämää vähemmän arvostavina emme varsinaisesti vakuuttuneet siitäkään. Toki rannalle vievät reitin varrella oli jo vähemmän ruuhkaista kuin akropolille vievillä kujilla.
Keskusaukion lähellä pysähdyimme hetkeksi myös katsomaan aasiparkkia, eli kaupungin keskustassa olevaa tallia, jossa oli lukuisia aaseja odottamassa kyydittäviä. En kyllä ole ihan varma siitä, että onko ainakaan aikuisten aasilla ratsastaminen hyvä idea – nykyihmiset kun tapaavat keskimäärin olla aika painavia.
Lindoksessa on toinenkin antiikin kohde, eli antiikin aikainen kreikkalainen teatteri, jonka rauniot sijaitsevat kuulemma akropolin lounaisrinteessä, mutta sen onnistuimme ilmeisesti kokonaan ohittamaan. Ehkä yöpyminen Lindoksessa olisi vienyt meidät tutkimaan kaupunkia tarkemmin, myös antiikin teatterin raunioihin.
Kreikan arkeologiset kohteet
Lindoksen akropolis on kuulemma paitsi Rodoksen tärkein arkeologinen kohde, myös kolmanneksi suosituin koko maan arkeologisista kohteista. Oppaamme bussissa arvuutteli ensimmäistä ja toista ja Ateenan akropolis löytyi tietysti helposti ensimmäiselle sijalle, mutta toista ei sitten kukaan osannutkaan arvata. Emme mekään, vaikka sielläkin, eli Olympiassa, olemme käyneet. Kuten myös Epidauroksessa, joka sekin kuulunee kärkisijoille, ehkä neljänneksi.
Joo, ilman muuta opas on parempi kuin selostus korvanapista. Hienot maisemat kieltämättä Akropolikselta. Yleensä kaupungin ruuhkaisuus omalla kohdalla kyllä aina latistaa tunnelmaa. Joskus yöpyminen saattaa helpottaa tuota asiaa, jos kaupungissa on paljon päiväretkeläisiä. Aamulla ja illalla saattaa olla huomattavasti rauhallisempaa.
Kiitos Mikko! Totta tuo, että jos sittenkin olisimme päättäneet osittain yöpyä Lindoksessa, niin olisimme saattaneet nähdä myös kaupungin vähän tyhjempänä. Cesky Krumlovissa käydessämme joskus kaupunki oli ihana aamuisin ja iltaisin ennen kuin päiväretkeläiset Prahasta saapuivat siinä kymmenen maissa :-)
Mun hermot ei kestä ryhmäretkiä – ainoastaan oppaan roolissa näkisin itseni – ja siinäkin jatkuvat vessapysähdykset ärsyttäisi?
Kiitos Mari! Tarkkaan ottaen pakollista ryhmässä oleilua tuossa oli bussimatkojen verran – Lindokessa sai halutessaan tehdä ihan mitä vaan oppaasta välittämättä. Osittain näin teimmekin, mutta toisaalta oppaan jutuissa oli kyllä paljon mielenkiintoista, myös sellaisia juttuja, joita ei hetimmiten perus-Wikipedia-opastuksista olisi irti saanut. Eli puolensa ja puolensa.
Ison ryhmän retkillä on aina pelko, että porukassa sellaisia, jotka eivät tunne kelloa ja jäävät haahuilemaan ties minne. Dublinissa osallistuin parille retkelle, jossa porukkaa oli tosi paljon, mutta opas/kuski ”pelottelivat” niin tehokkaasti jättävänsä myöhästelijät kyydistä, että kaikki olivat kiltisti aikataulussa. Kauniita maisemia ja Akropolis näytti kiinnostavalle, muutoin Lindos taitaa olla rantalomakohteen maineessa.
Kiitos Merja! Auschwitzissä kävimme Krakovasta kansainvälisellä retkellä ja sieltä takaisin päin lähdettäessä bussi tosiaan jätti osan italialaisista, kun ne eivät kohtuullisella myöhästymiselläkään palanneet bussille. Ihan reilua minusta niille 90% ihmisiä, jotka olivat ajoissa! Suomalaiset ovat onneksi tosiaan useimmiten täsmällisiä.
Varmasti mielenkiintoinen paikka ja 300 rapun vaivan väärtti. On kiva, kun retkillä saa suomenkielistä opastusta. Aina se ei onnistu
Kiitos Sari! Suomenkielinen tai englanninkielinen (tai vaikka ruotsinkielinen), mutta yksikielinen. Kamalimpia ovat ne sellaiset ”opastukset”, joissa vaihdetaan kieltä parin lauseen välein.
Tässä tulikin selvästi esille järjestettyjen retkien plussat ja miinukset; informaatiota on mukava saada, mutta ryhmän kanssa ei kärsi kulkea, joko muita saa odottaa tai sitten muu ryhmä jättää kun itse on juuri uppoutunut johonkin mielenkiintoiseen.
Kiitos Terhi! Puolensa ja puolensa – usein kyllä olemme todenneet, että hiukan kärsivällisyyttäkin on hyvä omata :-)