Kirjoittaessani juttua vierailuistamme Irakin pyhissä kaupungeissa, Karbalassa ja Najafissa, päätin, ettei Al-Ukhaiderin linnoitus kuulu joukkoon, vaikkakin juuri matkalla Karbalasta Najafiin siellä poikkesimmekin. Suhteellisen iso kompleksi sijaitsee n. 50 kilometriä Karbalasta länteen, ei siis etelään kuten Najaf, joten poikkeaminen sinne “maksoi” n. 100 kilometriä, mutta vierailu linnoituksella oli kyllä sen arvoinen.
Linnoitus sijaitsee sen verran yksinäisenä keskellä aavikkoa, että sen tarkoitus ei jää epäselväksi. Se rakennettiin 700-luvulla Abbasidien valtakaudella. Paikan luonnetta puolustuslinnoituksena korostaa vielä nykyisinkin täysissä taistelutamineissa (siinä määrin kun minä nyt asiaa ymmärrän) linnoituksen edustalla päivystävät sotilaat. Toisaalta portilla kiehnää myös kissapesue, joten paikassa on nykyisin edelleen jotain kovaa mutta myös jotain ihan pehmeää :-)
Ehkä Al-Ukhaider on rakennettu linnoitukseksi. Ehkä palatsiksi, ehkä linnoitetuksi palatsiksi. Al-Ukhaiderin menneisyys ei ole kovin hyvin selvillä, mutta se on säilynyt hyvin ja sitä on kunnostettukin viime vuosikymmenien aikana. Linnoituksessa on oikeastaan linnoitus linnoituksen sisällä, eli aikakerrostumissa löytyy, vaikkei niiden kaikkia yksityiskohtia ehkä tunnetakaan.
Tämäkään Irakin nähtävyys ei taida olla auki satunnaiselle kävijälle, mutta nyt paikalla on vartijoiden lisäksi myös opas, joka johdattaa meidän linnoitukseen. Hetken sen muureja ulkopuolelta ihailtuamme nousemme ylös muureille ja opas selittää miten torneista on aikoinaan kaadettu mahdollisten tunkeilijoiden päälle kuumaa öljyä. Kustakin tornista on myös näkymä naapuritorniin, sillä jokaisen sotilaan turvallisuus oli naapuritornin sotilaan varassa, sillä omasta tornista ei nähnyt suoraan alaspäin mahdollisesti sinne kiipeävää vihollista – yhteispelillä se sujuu!
Lähdemme kiertämään linnoitusta reunustavaa 20 metrin korkeuteen nousevaa muuria, sillä se tarjoaa hienot näkymät paitsi ympäröivään maisemaan, jossa ei ole oikein mitään, myös sisälle linnoitukseen. Linnoitus on tosiaan iso ja muurien sisällä on ollut monenlaisia tiloja asuintiloista aina moskeijaan asti. Laskeudumme alas ja pääsemme kiertelemään linnoituksen sisällä. Etenkin moskeijan lähellä kaariholvit tuovat vähän mieleeni Syyrian Krak des Chevaliersin linnoituksen holvit. Valon ja varjojen leikki muodostaa kauniin maiseman kivisten seinien sisälle. Marraskuussa Irakin aavikolla ei ollut ylettömän kuuma, mutta voin kuvitella, että aikoinaan, etenkin kesäisin, kivinen linnoitus tarjosi myös suojaa niin auringolta kuin kuumuudelta.
Kaikki Irakista
Tämä on viimeinen juttumme Irakista, ainakin tältä erää. Kurdistanissahan emme käyneet, mutta en usko, että hetimmiten lähdemme sinnekään, ehkä tämä riitti osaltamme Irakista.
Muut juttumme Irakista ovat:
Suosittelen myös samalla matkalla olleen SNmatkakuvaajan Irak-juttuja, joissa kerrotaan paljon enemmän kohteiden historiasta kuin tässä blogissa – ja saattavat ne kuvatkin olla vähän parempia kun asialla on meitä oikeampi valokuvaaja.
Kaikki Irakista, nyt on jo aikamoinen lupaus jenkkiblogihenkeen! :)
Linnoitus on komea. Vaikka niitä kilsoja tulikin, niin kyllähän te ehditte suht lyhyessä ajassa nähdä aikamoisen paljon ja monipuolisesti kaikenlaista Irakia. Kurdistaniin on aika mennä sitten, kun itsenäistyvät. Nythän Somalimaakin sai jo tunnustuksen Israelilta…
Kiitos Daniel! En kyllä ihan ajatellut noin, mutta jotenkin piti otsikkoon saada, että tämä on myös yhteenvetojuttu :-) Kurdistanin itsenäistymistä odotellessa. Jos Somalimaan itsenäistyminen oikeasti toteutuu, niin pitänee sitten alkaa suunnitella reissua Mogadishuun … ehkä olisi pitänyt ottaa se samalla kuin Hargeisa … hmm …
Kiitos jakamisesta. Matka oli upea ja monipuolinen, kuvattavaa ja kirjoitettavaa riitti. Mielenkiintoisia matkoja alkaneellekin vuodelle.
Kiitos Sakari! Ihan kelpo kokonaisuus, vaikka kunnon kuluttajan tapaan pitää vähän kriittinenkin olla :-) Poikkeuksellisesti alkanut vuosi onkin jo isompien reissujen osalta melkein valmiiksi suunniteltu, eli nyt ei mennä ihan vaan pari kuukautta kerrallaan kun korona-ajan jälkeen.
Heh, Danielin tapaan kiinnitin myös otsikkoon huomiota, se lupaa varsin paljon. :)
Paljon tosiaan ehditte Irakissa nähdä, kuten myös tämän komean linnoituksen. Näistä on ollut kiinnostava lukea, kun moni kohde on ollut sellainen, joista en ole edes kuullut. Sellainen oli myös tämä.
Kiitos Mikko! Tokihan me nyt kaiken tiedämme “pienestä” maasta, jossa olemme viettäneet kokonaisen viikon :-) Linnoitus oli yllättävän kiva, tosiaan.
Ovat nämä entisaikain linnoitukset vain olleet upeita ja kestäviä verrattuna tämän päivän kasarmeihin ja tienvarsitarkastuspisteisiin. Kai tuo linnoitus olisi täytynyt valloittaa pystyäkseen valtaamaan Karbalan ja kenelläkään ei tietenkään olisi tullut mieleenkään vain kiertää linnoitusta. Noh, enpä minä tunne alueen historiaa, joten en enempää kommentoi. :)
Kiitos Anssi! Ainakin tuon linnoituksen muureilta näki aavikolla aika kauas, eli ehkä kiertäminenkään ei ollut aikoinaan ihan kevyt juttu.