Mainitsin lyhyesti Guadeloupe-jutussamme, että jouduimme siellä pieneen liikenneonnettomuuteen. Siitä alkoi yli puolitoista vuotta kestänyt prosessi vakuutusyhtiöiden kanssa! Prosessi tuli päätökseensä syyskuun lopussa, ja tällainen se oli. Me ainakin opimme uutta, ja ehkä tässä on Sinullekin jotain uutta.
Saimme kolarissa vain pieniä vammoja, mutta tropiikissa pienikin haava voi helposti tulehtua, ja tulehtunut haava pitää toki hoitaa kuntoon, ettei käy pahemmin. Matkamme jatkui Guadeloupe-etapin jälkeen vielä useamman viikon, mutta olihan meillä matkavakuutus, joka korvaisi hoitokulut. Mutta korvasiko? Tässä tapauksessa ei.
If ohjasi korvausvaatimuksemme liikennevakuutuksen käsiteltäväksi. Liikenneonnettomuuden korvausvastuu voi kuulua vahingon aiheuttaneen ajoneuvon liikennevakuutukselle, ja näin kävi meidän tapauksessamme. Koska emme tarvinneet enää akuuttia hoitoa Guadeloupella, jäimme odottamaan korvausten käsittelyä liikennevakuutuksen kautta.
Mutta aloitetaan alusta:
Guadeloupella rysähtää
Saarikierroksemme loppupuolella, sateessa, tiukassa mutkassa vastaan tullut auto ajautui kaistallemme ja törmäsi meihin. Hetkeä myöhemmin takana tullut auto törmäsi vielä peräämme.
Olimme matkustajina Guadeloupella asuvan oppaamme autossa, jota hän itse ajoi. Pirkko istui etupenkillä kuljettajan vieressä ja Lasse takapenkillä.
Selvisimme kaikki vähin vammoin. Meillä kaikilla oli turvavyöt, ja ensimmäinen havainto oli, että niiden äkillinen kiristyminen tuntui rintakipuna. Lasse sai lisäksi pienen haavan sääreensä, kun jalka iskeytyi etupenkin selkänojaan.
Paikalle saapui pian ambulansseja, ja meidätkin kuljetettiin sairaalaan. Siellä tehtiin nopeasti perustarkistuksia. Lasselta mitattiin muun muassa verenpaine ja otettiin EKG. Sen jälkeen jäimme odottamaan. Odotus kesti tuntikausia. Lassen elintoimintoja tarkistettiin välillä uudelleen, mutta muuten mitään ei tapahtunut.
Lähempänä puolta yötä Lassen jalka lopulta puhdistettiin ja sidottiin. Päätimme sen jälkeen lähteä sairaalasta, sillä lentomme lähtisi jo seuraavana aamuna.
Matka jatkui Santo Domingon kautta Puerto Ricon San Juaniin, jossa vietimme seuraavan viikon.
Lääkäriasemalla risteilylaivalla
Puerto Ricossa Lassen haava alkoi näyttää tulehtumisen merkkejä. Haava ei lähtenyt sulkeutumaan, ja sen ympäristö punoitti päivä päivältä enemmän. Seurasimme tilannetta ja yritimme pitää haavan puhtaana.
Seuraava etappimme oli viikon risteily San Juanista San Juaniin. Laivalla hakeuduimme lopulta lääkäriasemalle kysymään neuvoa. Selvittely aloitettiin perusteellisesti, ja Lasselta otettiin taas muun muassa EKG. Myös röntgenkuvausta maissa ehdotettiin, mutta siitä hän kieltäytyi. Turvavyön äkillinen kiristyminen tuntui edelleen kummankin rinnassa, mutta olimme päätelleet, ettei kyse ollut vaarallisesta vammasta, etenkin kun kipu väheni koko ajan.
Verikokeissa ilmeni, että Lassen tulehdusarvot olivat koholla. Haavaa alettiin hoitaa muun paikallishoidon lisäksi suonensisäisesti annettavalla antibiootilla. Lasse kävi lääkäriasemalla useampana aamuna, ja tilannetta arvioitiin välillä uudelleen verikokeiden avulla.
Risteilyn loppupuolella haava alkoi viimein parantua, ja antibioottikuuri jatkui tablettimuotoisena. Onnistuimme ajoittamaan hoitokäynnit niin, ettei risteilymme häiriintynyt juuri lainkaan. Lääkäriasemalla ehti käydä aamulla ennen päivän retkiä tai niiden jälkeen. Haava ei myöskään haitannut liikkumista tai muuta arkea.
Risteilyn aikana ja varsinkin sen päättyessä ihastelimme amerikkalaisen terveydenhuollon tehokkuutta – ja hintaa. Lasku viikon hoidoista oli yli 3 000 dollaria. Maksoimme sen ja lensimme Miamin kautta kotiin.
Laivan terveysasemalla ei tullut kuvia otettua, mutta paria kuvaa enemmän aiheesta kertoo tämä CNN:n juttu. Onneksi Lassen tapaus oli vakavuudeltaan paljon jutussa kuvattuja tapauksia lievempi! Syyskuun alussa risteilimme Sky Princess -laivalla muun muassa Islannin ympäri. Risteilyn aikana meillä oli tilaisuus keskustella kapteenin kanssa, ja puheeksi tuli myös laivan terveysaseman toiminta. Kapteenimme oli vahvasti sitä mieltä, että esimerkiksi sydänkohtauksen sattuessa ensihoitoa saa laivalla nopeammin kuin maissa.
Matkavakuutus korvaa?
Suomeen palattuamme teimme helmikuussa 2025 vahinkoilmoituksen ja korvaushakemuksen matkavakuutusyhtiöllemme Ifille. Onnettomuus oli tapahtunut 18. tammikuuta.
Lasse kävi vielä laivan lääkärin suosituksesta Suomessa lääkärillä ja röntgenkuvauksessa, mutta kaikki oli kunnossa. Myös turvavöiden aiheuttamat rintakivut olivat kummallakin meistä jo väistymässä.
Maaliskuun alussa If pyysi lisätietoja. Pian tämän jälkeen saimme kuitenkin ilmoituksen, ettei asia kuulunut matkavakuutuksen vaan liikennevakuutuksen piiriin. If antoi meille suomalaisen korvausedustajan, Krogiuksen, yhteystiedot.
Korvausedustaja käsittelee Suomessa vahingonkärsineiden korvausvaatimuksia ulkomaisen vakuutusyhtiön lukuun. Lähetimme Krogiukselle koko asiaan liittyvän aineiston ja jäimme odottamaan.
Guadeloupe on Ranskan merentakainen departementti ja kuuluu Euroopan unioniin. Siellä sattuneen onnettomuuden korvausasioita selvitettiin siis Ranskan vakuutusjärjestelmän puitteissa.
Pitkä odotus
Seuraavien kuukausien aikana kyselimme suunnilleen kerran kuussa, miten korvausvaatimuksemme käsittely eteni.
Ensimmäiset kolme kuukautta kuluivat oikean ranskalaisen vakuutusyhtiön etsimiseen. Krogius tiedusteli asiaa yhteistyökumppaniltaan, mutta tulosta ei tuntunut syntyvän. Meitä asia hiukan ihmetytti, sillä vakuutusyhtiöiden tiedot olivat kuitenkin kirjattuina vahinkoilmoituksiin, joiden kopiot olimme toimittaneet Krogiukselle.
Kesäkuussa saimme tiedon, että ranskalainen vakuutusyhtiö olisi ilmeisesti Macif. Meille kerrottiin, että asiaa oli selvitetty yhtiön kanssa ja lisätietoja odotettiin. Vähän myöhemmin saimme tiedon, että Macif ei ole oikea vakuutusyhtiö ja Liikennevakuutuskeskus selvittää ranskalaisten kanssa oikean vakuutusyhtiön.
Kesän jälkeen kyselimme käsittelyn etenemisestä edelleen säännöllisesti. Marraskuussa, noin kahdeksan kuukautta asian siirtymisestä Krogiukselle, saimme vastauksen, jonka mukaan kaksi kolmesta mahdollisesta vakuutusyhtiöstä ei ollut ottanut vahinkoa käsittelyyn. Kolmannen yhtiön, GMF, vastausta odotettiin.
Onnettomuudessa oli mukana kolme autoa, joten vakuutusyhtiöiden selvittelyyn liittyi ilmeisesti epäselvyyksiä. Meille erityisen epäselväksi jäi mistä tuo arvaus vakuutusyhtiö Macifista tuli, sillä vahinkoilmoituksissa mainitut vakuutusyhtiöt olivat GMF, Pacifica ja Maif. Maif oli kirjoitettu niihin ihan selvästi, eli sitä ei mielestäni voi lukea Macifiksi!
Olimme välillä yhteydessä myös Ifiin ja kysyimme, voisiko matkavakuutus sittenkin korvata kulut, jos korvausasian käsittely liikennevakuutuksen kautta ei etenisi. Ifin vastaus oli, että ensin Krogiuksen pitäisi antaa asiasta päätös. Krogiuksen mukaan asian käsittely oli kuitenkin edelleen kesken.
Näin jäimme tilanteeseen, jossa matkavakuutusyhtiö ei käsitellyt korvausvaatimusta ja liikennevakuutuksen kautta asia ei tuntunut etenevän.
Kolmetoista kuukautta onnettomuudesta
Helmikuussa 2026, lähes päivälleen 13 kuukautta onnettomuuden jälkeen, saimme Krogiukselta pitkän viestin, jossa pahoiteltiin asian viivästymistä ja selitettiin käsittelyn vaiheita.
Ranskasta oli aluksi saatu virheellinen tieto vakuutusyhtiöstä, minkä vuoksi asiaa oli käsitelty väärän yhtiön, Macifin, kanssa. Liikennevakuutuskeskus oli palauttanut asian 5. syyskuuta 2025 ja ohjannut sen GMF käsiteltäväksi.
Krogiuksen mukaan vastuun arvioitiin jakautuvan puoliksi GMF ja Pacificin kesken. Molemmilta oli pyydetty vahvistusta ja korvauspäätöstä. Kun lisätietoja saataisiin, asia luvattiin käsitellä Suomessa kiireellisenä.
Tässä vaiheessa alkoi jo tuntua siltä, että ehkä asia sittenkin joskus ratkeaisi.
Vielä yksi vakuutusyhtiö
Maaliskuussa 2026 ranskalainen yhteistyökumppani kehotti ottamaan yhteyttä vielä Maif-vakuutusyhtiöön. Maif oli saanut asian käsiteltäväkseen, ja nyt odotettiin sen vahvistusta.
Kesäkuussa Maif vahvisti lopulta, että se korvaa meille aiheutuneet kulut. He pyysivät kuitenkin vielä näyttöä siitä, että olimme olleet paikalla onnettomuudessa. Esimerkkeinä mainittiin poliisiraportti, valokuvat ja ulkopuolisen todistajan lausunto. Lähetimme Krogiukselle vielä valokuvia. Vahinkoraportit sisältyivät jo aikaisemmin toimitettuun aineistoon, mutta niiden ainakin osittaisena ongelmana oli, että olimme autossa vain matkustajina.
Maif oli muuten sen auton vakuutusyhtiö, jossa olimme matkustajina, ja joka ei ollut, ainakaan meidän mielestämme, vahinkoon syyllinen.
Lopulta vakuutusyhtiö pyysi meitä kumpaakin täyttämään omat lomakkeensa, vaikka Pirkolle ei ollut aiheutunut kuluja eikä hänellä siten ollut korvausvaatimustakaan. Emme alkaneet väitellä asiasta, vaan täytimme ne. Krogius opasti Pirkkoa merkitsemään lomakkeeseensa, ettei hänellä ollut vammoja.
Korvaussopimus!
Kesäkuun lopussa Lasse sai salatussa viestissä korvaussopimuksen allekirjoitettavaksi. Ranskalaisen vakuutusyhtiön tarjous sisälsi laivalla syntyneet sairaanhoitokulut sekä 1 000 euroa kivusta ja särystä.
Korvaustarjouksesta oli jätetty pois Suomessa syntynyt Mehiläisen vajaan 300 euron lasku. Päätimme kuitenkin tässä vaiheessa olla kyseenalaistamatta tarjousta tämän vajaan 300 euron laskun vuoksi. Ajattelimme, että josko tämän asian saisi nyt vihdoin päätökseen!
Sopimuksen mukaan korvaus maksettaisiin, kun Krogius olisi saanut rahat Maifilta. Krogiuksen yhteyshenkilö ilmoitti jäävänsä kesälomalle ja kertoi etukäteen, ettei asia etenisi hänen lomansa aikana.
Missä rahat?
Elokuun lopussa Lasse kyseli jälleen asian etenemisestä. Krogius lupasi tiedustella maksun tilannetta ranskalaiselta vakuutusyhtiöltä. Syyskuun lopussa rahat ilmestyivät lopulta Lassen tilille.
Korvausasian käsittelyyn kului siis noin puolitoista vuotta siitä, kun olimme käynnistäneet asian Krogiuksen kautta. Itse onnettomuudesta oli tuolloin kulunut jo yli 20 kuukautta.
Lopulta korvaus tuli, mutta prosessi oli pitkä ja vaati meiltä toistuvia yhteydenottoja sekä kärsivällisyyttä. Lähes kuukausittaiset kyselymme tuntuivat olevan tarpeen, sillä vastaus oli usein sama: Ranskasta ei ole kuulunut mitään, muistutamme heitä (taas).
Mutta loppu hyvin ja siis kaikki hyvin! Onneksi Lassen vammakin oli lopulta suhteellisen vähäinen.
Matkavakuutus auttaa alkuun
Jälkikäteen olemme miettineet, mitä olisi tapahtunut, jos vammat olisivat olleet vakavampia ja olisimme tarvinneet kiireellistä hoitoa Guadeloupella.
Matkavakuutuksen tehtävä on turvata matkustajaa vakuutusehtojen mukaisissa tilanteissa, mutta liikenneonnettomuuden yhteydessä korvausvastuun selvittäminen voi kuulua ajoneuvon liikennevakuutukselle. Meidän tapauksessamme If ohjasi korvausasian liikennevakuutuksen käsiteltäväksi, sillä mitään akuuttia tilannetta ei enää ollut.
Akuutti hoito ja lopullinen korvausvastuu ovatkin eri asioita. Kiireellisessä tilanteessa matkavakuutusyhtiöltä voi saada apua hoidon järjestämiseen ja maksusitoumuksiin ja tarvittaessa hätäkotiutukseenkin. Se, mitä korvataan ja kuka lopulta maksaa, riippuu kuitenkin vakuutusehdoista ja tilanteesta.
Akuutin tilanteen jälkeen liikenneonnettomuuteen liittyvien korvausten käsittely voi olla erilaista EU/ETA-alueella ja sen ulkopuolella. EU/ETA-alueella korvausasia voidaan hoitaa ajoneuvon liikennevakuutuksen kautta, ja suomalainen vakuutettu voi asioida Suomessa toimivan korvausedustajan välityksellä suomeksi. EU/ETA-alueen ulkopuolella korvausten hakeminen voi puolestaan edellyttää asiointia paikallisten vakuutusyhtiöiden ja muiden toimijoiden kanssa paikallisen lainsäädännön mukaisesti.
Saattaa olla, että jos olisimme Lassen haavan vaatiman jatkohoidon yhteydessä kysyneet asiasta heti Ifiltä, yhtiö olisi saattanut vielä pitää tilannetta akuuttina ja korvata hoidon. Emme kuitenkaan tulleet tätä tehneeksi. Yhteydenpito Karibialta oli hieman haastavaa, sillä käytössämme oli tuolloin vain suomalainen puhelinliittymä ja aikaeroakin oli reippaasti. Meillä ei myöskään ollut akuuttia hätää.
Myöhemmin harmittelimme välillä, ettemme selvittäneet asiaa tarkemmin jo silloin, kun ensimmäiset tulehduksen merkit ilmaantuivat Puerto Ricossa. Mutta menihän tämä näinkin, ja lopulta kaikki kustannuksetkin tulivat kuitenkin korvatuiksi.
Lassen haava ei näytä suurelta eikä syvältä – olisikohan tulehtumiselta vältytty, jos se olisi siellä sairaalassa puhdistettu heti eikä tuntikausien odottelun jälkeen?
Vakuutusyhtiöiden toimintalogiikka vaikuttaa vähän siltä, että toivovat monen jättävän leikin kesken, kun eivät osaa tai jaksa viedä prosessia loppuun asti. Tulee mieleen Turkish Airlinesin EY261-korvausprosessi. Hyppyyttävät matkustajaa niin monen vaiheen kautta, että heidän asiakasprofiilinsa tuntien suurin osa tippuu kärryiltä matkan varrella – ja ne harvat, jotka yltävät finaaliin asti, saavat lopulta rahansa.
Kiitos Daniel! En väitä tietäväni tarpeeksi, että oikeasti voisin arvioida tämänkään sairaalan ensiavun toiminnan tehokkuutta, mutta jotenkin tuolla kyllä kävi mielessä, että olisiko jonkun kannattanut käyttää meihin (Lasseen) jo alkuillasta muutama minuutti, niin olisi yksi vuodepaikka ja yksi tapaus poistunut illan hässäkästä, sillä tokihan mekin sitten ajoittain siellä häiritsimme henkilökuntaa kysellessämme, että mitenkähän tämä etenee jos etenee. Puolilta öin lopulta vaadimme haavan puhdistamista ja sitomista ja sen jälkeen sitten poistuimmekin. Tuohon aikaan taisi olla lauantai-illasta yksityisetkin vaihtoehdot oli vähissä ja ambulanssi oli nyt joka tapauksessa tuonut meidät tuonne. No, selvittiin tästäkin.
Vakuutuksen osalta kuten tuossa Turkish -esimerkissä totesit, niin kyllä useampaan otteeseen kävi mielessä, että tätä nyt vaan venytetään, jos vaikka luovuttaisimme tai unohtaisimme.
Onpa teillä ollut melkoinen seikkailu ja huonoa onnea matkassa kun jouduitte autokolariin matkallanne. Kun katselin valokuvaa kolaripaikalta en osannut paikantaa missä autossa te olitte? Ehkä tuo eniten rutussa oleva auto tuli teidän auton kaistalle eli matkasitte mustassa autossa? Olipa erikoista, että jouduitte noin kauan odottamaan Lassen jalan puhdistamista vaikka olitte tropiikissa ja minusta se olisi pitänyt tehdä välittömästi kun ollaan paikassa, jossa vallitsee lämmin ja kostea trooppinen ilmasto ympäri vuoden.
Olen itse alle parikymppisenä ollut Kreikan Rhodoksen saarella kahden viikon reissulla ystäväni kanssa. Olin saanut outoa ihottumaa sääriini ja päätin käydä näyttämässä niitä paikalliselle lääkärille kun olimme lähdössä meriretkelle. Vastaanotolla ei oltu lainkaan kiinnostuneita jaloistani vaan lääkäri oli sitä mieltä, että minulla on “jaundice”. Jouduin veri- ja virtsakokeisiin. Lekuri epäili, että minulla olisi siis keltatauti (joka selvisi vasta myöhemmin kun englannin kielen sana ei heti avautunut) ja tivasi olenko juonut paljon alkoholia, olenko syönyt mereneläviä vai käytänkö huumeita? Kielsin kaikki em. vaihtoehdot. Lääkäri suositteli, että palaisin takaisin Suomeen. Ystäväni jäi pitkin hampain jatkamaan lomaansa ja minä palasin Finnairin koneen takaosassa eristettynä Suomeen ja siitä sitten lääkäriin. Mitään keltatautia ei kyllä ollut vaan jostain syystä veressäni oli vain poikkeuksellisen paljon bilirubiinia. Olipa reissu!
Kiitos Marjo! Oikein päätelty, eli me olimme tuossa mustassa autossa matkustajina. Aika raju päätös lääkäriltä tuossa Sinun tapauksessasi, että paluulennolle vaan! Ehkä halusivat varmuuden vuoksi Sinut pois heidän terveydenhoitojärjestelmästään, Rodoksella varmaan jo tuolloin turisteja kävi sen verran paljon, etteivät terveydenhuollon resurssit heihin oikein olisi riittäneet.
Silloin kun ulkomailla sattuu jotain, energia kuluu jonkinlaisen (pienemmän tai suuremman) shokin selvittämiseen eikä siinä todellakaan tule ajatelleeksi kaikkia mahdollisesti asiaan kuuluvia nyansseja. Ilman muuta ajattelisi, että matkavakuutus korvaa tällaisissa tapauksissa. Ja joillekin tuollaiset summat olisi ollut elämän katastrofi. Onneksi kaikki lopulta hyvin, sekä korvausten että terveyden osalta, mutta onhan tuo nyt vaatinut ihan liikaa hermoja ja sinnikkyyttä.
Kiitos Raija! Tämä vaati tosiaan kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa, mutta ratkesi lopulta ihan tyydyttävällä tavalla. Onneksi tosiaan likviditeetti kesti tuon odottamisen ihan hyvin.
Tällaiset tapahtumat ovat aina todella ikäviä. On jäänyt joskus mieleen, kun sain hyvän haavan jalkaani Borneon saarella, onneksi se ei tulehtunut. Olen itse saanut aina nuo vakuutuskorvaukset ym. mitä olen hakenut, mutta se ehkä osittain kuuluu vähän siihen mitä teen työkseni. Pitkään olen kyllä itsekin joutunut monesti aina korvauksia odottamaan, vaikka varsinaisesti jatkuvaa yhteydenpitoa en ole joutunut useinkaan pitämään – mutta kestänyt kyllä on!
Kiitos Mikko! Aikaisemmat caset meilläkin ovat menneet mutkattomasti, mutta niissä ei mukana ollutkaan autoja :-) Ehkä tämänkin casen käsittelyn olisi voinut hiukan totuutta venyttämällä aloittaa vaan jalkaan tulleesta haavasta, joka sitten tulehtui … mutta eipä perusrehelliselle suomalaiselle tullut mieleen.
Huh,huh. Moni olisi luovuttanut. Toisaalta on se 3000 USD iso raha. Sillä jo kustantaa yhden uuden reissun. Byrokratian kukkanen koko prosessi.
Kiitos Mari! Enpä tiedä olisiko tuo prosessi joskus mennyt maaliin vaikkemme olisi sitä aktiivisesti yrittäneetkään edistää – ehkä olisi. Mutta kyllä tässä mutkia ja osapuolia riitti!
Kylläpä siinä kesti, mutta onneksi olitte sinnikkäitä, ja saitte rahanne pois. Ikäviä tällaiset tilanteet, mutta paljon matkustaville sattuu kaikenlaista.
Kiitos Merja! Aikaa kului, mutta enpä tiedä auttoiko sinnikäs kyseleminen lopulta paljoakaan, ehkä se olisi kuitenkin saanut saman päätöksen lopulta.
Aikamoinen hässäkkä. Moni varmaan jättää leikin kesken, kun on kyse monimutkaisista korvaustapauksista. Itsellä kaikki vakuutukset OP Pohjolassa, ja siellä homma toiminut aina tosi nopeasti. Joskin jäin miettimään, että kaikki korvauskeissit olleet sellaisia, että ne on tapahtuneet vain minulle, joten en ole joutunut selvittelemään esimerkiksi ulkopuolisten liikennevakuutusten osuutta asioihin.
Kiitos kommentista! Perusmatkavakuutuskuviot ovat meilläkin aina menneet jokseenkin ongelmattomasti.
Ohhoh, mikä soppa :o Mä olisin varmaan jossain vaiheessa jo nostanut kädet pystyyn :D Onneksi kuitenkin saitte rahat.
Kiitos Eveliina! Kuten tuossa jo Merjalle arvelin, niin kaipa tämä olisi lopulta valmistunut, vaikkei sen perään olisi sinnikkäästi melko taajaan kysellytkin.
Jännitrtävää, mielenkiintoista ja surullista luettavaa. Tuttavilla on monenlaisia kokemuksia mm. vuokra-autojen naarmuista maksamisprosesseista. Meillä on ollut pääasiassa hyviä. Alkuvuodesta Fuengirolan Miramar-ostoskeskuksessa joku oli lähtenyt pois kolhien meidän auton etupäätä, niin etträ esim peruutuspeili oli rikkoontunut. Suomessa vasta asia korjattiin kolarikorjaamolla, maalattiin etupäätä ja vaihdettiin ajovaloumpio. Omavastuu 400€ (ulkomailla), mutta korjauskustannus oli 4000€. Matkavakuutus korvasi. Juha
Tuli tuon Juhan kommentin lisäksi mieleen useita muitakin hyviä kokemuksia matkavakuutuskorvauksista. Esimerkiksi matkan aikana sattuneita pieniä onnettomuuksia (esim kaatuminen ja pienet vammat), matkan aikana tulleita sairastumisia (esim joku kipu tai hampaan paikan lohkeaminen) – näissä on lääkärikäynnit korvattu kokonaan. Ja kerran lähiomaisen sairastumisen takia jouduimme siirtämään laivalipun päivää ja matkavakuutus korvasi siitä aiheutuneen lisämaksun. Tuota emme ole kylläkään kokeneet, että oltaisiin liikennevakuutuksen piirissä, ehkä se on eri asia. Ja olisihan se Juhan kuvaama peilin rikkoutuminen sitä ollut, mutta kun ei voinut mitenkään selvittää, kuka espanjalainen oli sen kolhaissut, niin ei sitä edes kysytty. Aila
Kiitos kommentista! Tosiaan, kuten jollekin jo vastasinkin :-) niin perusmatkavakuutustapauksissa, vaikkei niitäkään meille nyt kovin paljoa ole kertynyt, niin kaikki on aina sujunut jokseenkin mutkattomasti. Kalliimpiin matkoihin varaudumme vielä poikkeuksellisesti Fennian matkavakuutuksella, kun siinä ei ole peruutuskuluille ylärajaa siinä missä if lopettaa 5000 euroon per nuppi.
Kiitos kommentista! Matkavakuutus ja kaskovakuutukset ovat tosiaan sikäli helpompia, että tarvitsee asioida vaan oman vakuutusyhtiönsä kanssa.