Ystävämme laskeskeli kun olimme matkallamme Guineaan, Päiväntasaajan Guineaan ja Gaboniin päässeet Päiväntasaajan Guineaan asti, että nyt on sitten kolme neljästä Guineasta käytynä. Guinea oli se toinen. Ensimmäisessä, Guinea-Bissaussa, kävimme pitkällä päiväretkellä Gambiasta joitakin vuosia sitten. Papua-Uusi-Guinea on ihan eri suunnalla kui muut Guineat, emmekä vielä ole edes suunnitelleet matkaa sinne.
Guineassa vierailimme vain Conakryssä, Guinean tasavallan pääkaupungissa ja muuten maan tärkeimmässä kaupungissa. Kaupunki sijaitsee Atlantin rannikolla Kaloumin niemimaalla ja levittäytyy sekä mantereelle että useille saarille. Ensivaikutelma on vilkas ja paikoin kaoottinen, mutta samalla Conakry tarjosi kiinnostavan yhdistelmän historiaa, kulttuuria ja arkista elämää.
Guinea on tainnut olla muutamankin kaikissa maailman maissa käyneen henkilön inhokkilistan kärjessä – iltapäivälehdet tapaavat kysellä heiltä näitä, suosikkeja ja inhokkeja ja jostain syystä Guinea on usein päätynyt tuolle inhokkilistalle. Odotuksemme Guinean suhteen olivat siis vähintäänkin ristiriitaiset, mutta lopulta kokemuksemme ainakin Conakrystä oli ihan hyvä! Ehkä siksi, että odotustaso oli matalalla ja ehkä siksi, että liikuimme kaupungissa mukavan oppaan seurassa, asuimme hyvässä hotellissa ja matkanjärjestäjä, Kamelimatkat, oli koko ajan tarvittaessa Whatsupin päässä.
Vain saapuminen kaupunkiin illan jo pimennyttyä oli afrikkalaiseen tapaan hiukan kaaottinen. Maahantulomuodollisuudet hoituvat todella nopeasti, sillä tulijoita ei ollut montaa ja e-viisumimme olivat kunnossa. Oppaan löytäminen parkkipaikalta oli vähän haastavampaa ja varsinaisen, ainoan “todellisen guinea-kokemuksen” maa tarjosi saapuessamme kaupungin rajalla olevalle tiesululle. Ensinnäkin jono eteni tuskastuttavan hitaasti ja toiseksi sotilaat vaativat meitä avaamaan lentolaukkummekin tiesululla – eipä ole moista ennen osunut kohdalle. Mutta siitä eteenpäin kaikki sujui hyvin!
Kasvitieteellinen puutarha
Vietimme Conakryssä kaksi kokonaista päivää. Ensimmäisenä päivänä kiersimme kaupungin nähtävyyksiä aloittaen kasvitieteellisestä puutarhasta. Ranskalaisten aikoinaan perustama puutarha on, vaikkakin vuosien mittaan pienentyneenä, edelleen olemassa. Puutarhana se on ehkä vaatimaton, eikä kävely isoksi kasvaneiden erilaisten puiden keskellä ehkä ole kovin jännittävää, mutta itse pidin – ainakin suoraan talvesta tämän kaiken vihreyden keskelle tupsahtaneena – kaikesta ympäröivästä vihreästä ja erityisesti puutarhan monista pienistä värikkäistä taimitarhoista. Jotain masentavaa on kyllä aina siinä, että siinä missä kotona huonekasvina saattaa selvitä joku yksi näistä kasveista, niin täällä niitä on riveissä satoja ja kaikki kovin hyvinvoivan näköisiä!
Puutarhassa oli myös muutama häkki, joissa oli jokunen apina ja lintuja. Kuulemme löytöeläimiä, jotka on tarkoitus myöhemmin palauttaa luontoon. Kovin hyviltä eläinten olot eivät vaikuttaneet ja apinat olivat selvästi vihaisia, mutta ehkä joku niistä vielä pääsee parempaan elämään käsiksi.
Kansallismuseo
Conakryn kansallismuseo tarjosi pienen katsauksen Guinean historiaan ja kulttuuriperintöön. Guineahan oli aikoinaan Ranskan siirtomaa, joka itsenäistyi vuonna 1958. Maan ensimmäinen presidentti Ahmed Sékou Touré komeili patsaan muodossa museon pihalla – ja Conakryn lentokentän nimessä.
Itse museo keskittyi kuitenkin, ihan fiksusti, enemmän Guinean kulttuuriperintöön ajalta ennen ranskalaisia. Esillä oli alkuperäiskansojen naamioita, veistoksia ja vanhoja soittimia, jotka kertovat eri etnisten ryhmien perinteistä. Soittimet ja rituaaliesineet, siis musiikki ja symboliikka, ovat olleet keskeisiä osia näiden lukuisien yhteisöjen elämässä.
Museossa tajusimme myös, että mikä on vähän omituisen näköinen symboli, jota näkyy kaupungilla monessa paikassa, sehän on nimba!
Nimba on osa Baga-kansan perinnettä ja edustaa hedelmällisyyttä ja vaurautta. Nyttemmin sitä on ruvettu käyttämään kansallisena symbolina ja se esiintyy maassa kaikkialla. Museon nimbaa ei valitettavasti saanut kuvata, mutta netistä löytyi kuva samantapaisesta nimbasta. Museon nimban nähtyämme bongailimmekin niitä loppuajan innokkaasti kaupungilla joka paikassa :-) Lentokentältä sain ostettua Guineasta jääkaappimagneetinkin, tietysti nimban!
St. Mary’s Cathedral
Guinean pääuskonto on nykyisin islam, mutta kristillisiäkin maassa on, eikä maassa aseteta erityisiä yleisiä vaatimuksia vaikka naisten pukeutumiselle. Katukuva on lähinnä afrikkalainen, joskin jonkin verran näkee huivipäisiä naisia.
St. Mary’s on Conakryn merkittävin katolinen kirkko. Rakennusta voisi luonnehtia selkeäksi ja hillityksi, mikään varsinainen arkkitehtuurin helmi se ei ole, mutta tulipahan käytyä, sisälläkin.
Grand Mosque
Conakryn suuri moskeija, Grand Mosque, on yksi kaupungin tunnetuimmista – tai ainakin suurimmista – maamerkeistä. Vierailumme aikaan rakennus oli remontissa, joten näimme sen vain ulkopuolelta. Kuulemma, jos se olisi ollut auki, niin olisivat päästäneet naispuolisen turistinkin sisälle, kunhan vaatetus on kunnossa. Djiboutissa olivat tiukempia, odottelin varmaan ainakin puoli tuntia ulkona, kun paikallisopas esitteli paikallisen moskeijan Lasselle perinpohjin.
Moskeijan ympäristössä kiinnitti huomiota rullatuolissa istuvien tai ainakin kepin kanssa liikkuvien ihmisten suuri määrä. Oppaamme mukaan heitä oli nyt vähän, arki-iltana. Kuulemma perjantaisin paikalla ovat “kaikki”, jotka jonkinlaisen avun tarpeessa ovat. Muuta sosiaaliturvaa ei maassa taida sitten ollakaan kuin hurskaiden antamat almut.
Afrikkalaisilla markkinoilla
Aikoinaan Kamerunissa poikkesimme lyhyesti isoilla Yaounden vihannesmarkkinoilla. Silloinen Aventuran oppaamme oli tiukkana, että kukaan ei ota mitään mukaan markkinoille, ei rahaa, ei passeja, ei kameroita ei kännyköitä, joten punaiset tomaattikeot (ja jokunen rotta) piti tallettaa vain muistikuvina.
Conakryssä oppaamme ei tuntunut olevan turvallisuudestamme erityisen huolissaan pujotellessamme tavaramarkkinoiden kapeita käytäviä pitkin. Kaikkea olisi ollut tarjolla, sandaaleista shampoihin. Esteettisesti miellyttävin kokemus täälläkin oli hedelmä- ja vihannesmarkkinoiden osio. Kovin montaa kuvaa ei kuitenkaan sieltäkään tullut otettua, sillä useimmat myyjät suhtautuvat kuvaamiseen ainakin hiukan negatiivisesti. Aikoinaan Nigeriassa oppaamme tasoitti tietämme kuville ostaen jotain pientä sieltä täältä myyjiltä, mutta tällä kertaa emme ottaneet asiaa yhtä vakavasti.
Nimbasta innostuneena kävimme myös pienillä käsityömarkkinoilla, mutta siellä tarjolla olevat nimbat olivat aivan liian suuria käsimatkatavaroissa kuljetettaviksi – jos nyt muutenkaan olisimme sittenkään patsasta innostuneet ostamaan.
Akrobaattiesitys
Päivän päätteeksi kävimme paikallisten nuorten akrobaattiesityksessä. Tosi fiksu valinta oppaaltamme verrattuna joskus tarjolla oleviin vähän pölyttyneen oloisiin kansantanssiesityksiin. Ryhmä on nimeltään Circus Baobab (linkki ryhmän Facebook-sivulle).
Isossa, korkeassa, hallissa esiintyi ehkä tusinan verran eri ikäistä akrobatiaa, sirkustaidetta tai tanssia harrastavaa nuorta. Aluksi hiukan ihmettelin ryhmän pienikokoisinta poikaa, mutta esityksen myötä ymmärsin, kun esiintymismatoille rakentui toinen toistaan korkeampia ihmispyramideja, että korkeimmalle paikalle on järkevintä nostaa mahdollisimman pieni ihminen!
Guinea taitaa ollakin tunnettu tällaisesta länsiafrikkalaisesta esiintymisperinteestä, jossa liike, musiikki ja fyysinen taituruus kulkevat käsi kädessä. Ryhmä taitaa harjoitella näissä tiloissa enemmänkin ja jos paikalle joskus sattuu jokunen katsoja, kuten me yhtenä iltana, niin se on tietysti pienen palkkion myöt bonusta, mutta harrastus ei taida olla vain siitä kiinni.
Tamaran majakka
Toisena päivänä teimme veneretken Tamaran saarelle, joka on yksi Conakryn edustalla sijaitsevista Îles de Los -saariryhmän saarista. Matka saarelle taittui leppoisasti perinteisellä kalastajaveneellä, me kaksi, kaksi kalastajaa ja oppaamme, eli isossa veneessä oli hyvin tilaa. Lähtö (ja saapuminen) Conakryn kalastajasatamasta sen sijaan ei ollut ehkä ihan leppoisaa, sen verran vilskettä satamassa satoine veneineen oli. Välillä hetken hirvittikin, että miten pääsemme “meidän” veneeseemme ja sieltä pois, mutta niin se vaan meiltäkin sujui veneestä toiseen hyppien, toki paikallisten tarvittaessa vähän varmistellen. Purjehdusvuosina joskus veneitä keskikesällä jouduttiin joissakin satamissa myös kiinnittämään useampaan riviin, mutta ison purjeveneen kannelta toiselle kulkeminen on kyllä helpompaa kuin näiden kalastajaveneiden läpi kiipeäminen!
Matka Tamaran saarelle kesti suuntaansa tunnin verran ja kohdallemme osui jokseenkin tyyni meri. Hyvä merellä, mutta vähän huono perillä. Saarella kiipesimme nimittäin vanhalle majakalle, jonne nousua kertyi n. 100 metriä. Matka ei ollut pitkä eikä polkukaan erityisen vaikeakulkuinen, mutta tottumattomalta kohtuullinenkin liikunnallinen ponnistus yli 30 asteessa tuottaa vähintäänkin hien pintaan. Tapaamme tropiikkiin varustautua erillisillä mikrokuituisilla hikiliinoillakin, mutta ne olivat tietysti hyvässä tallessa hotellihuoneessa.
Vanhalta majakalta avautui upeat näköalat kaikkialle, myös alaspäin majakan juurelle. Paikallisten tekemät puutyöt näyttivätkin tuosta näkökulmasta paljon hienommilta kuin ihan läheltä tarkastellen.
Tamaran saari ei ole varsinainen rantakohde, mutta niitä saariryhmään kuuluu, mutta valitsimme majakan rantaelämän sijaan kiinnostuksemme mukaisesti, tietysti!
Kalastajasatama oli muuten ainoa paikka, jossa näimme Conakryssa vuohia, yhden vuohen. Vielä muutama vuosi sitten kaupungissa käyneet tuttavamme kertoivat niitä näkyneen miljoonakaupungin keskustassakin, mutta ei enää – tai ei juuri näinä päivinä.
Noom-hotelli
Taitavat useimmat ei-reppureissaavat turistit Conakryssä päätyä Noom-hotelliin, kuten mekin. Ei huono valinta. Hotelli on hyvää länsimaista tasoa, huoneet siistejä ja hyvin varusteltuja ja ravintoloista näköala merelle, kuten pieneltä uima-altaaltakin. Merinäkymien lisäksi tarjolla oli vähän näkymiä kaupunkiinkin ja läheisen pienen rannan elämään ja kalastajaveneisiin.
Kaikki ateriamme söimme Conakryssä hotellilla, pyrkien näin minimoimaan riskit vatsataudista ja se onnistuikin hyvin. Jokunen paikallinen ruokaelämys saattoi jäädä kokematta, mutta usein ne tuovat mukanaan myös tuon toisen, ei niin miellyttävän elämyksen.
Ei Conakry nyt ehkä ole lähinnä Kanarian saaret, Kreikka, Thaimaa -akselilla liikkuneen turistin kohde, mutta ei Guinea mitenkään erityisen haastavakaan kohde ole, ei edes viisumin osalta. Kaupunki tarjoaa ihan kiinnostavan näkökulman Länsi-Afrikan pääkaupunkielämään – käytännöllisen, paikallisen ja joskus vähän haastavan (sotilaat ja matkalaukut -episodi), mutta samalla mielenkiintoisen! Ei kannata uskoa kaikkia iltapäivälehtien listoja, ei Guinea mitenkään erityisen paha rasti ollut!
Nimbahan näyttää ihan veikeältä! Harmi, ettei minikokoista taskupatsasta löytynyt matkamuistoksi.
Tämän perusteella Conakry vaikuttaa ihan mukavalta vierailukohteelta, eikä lentoaikakaan ole kovin pitkä. Olen Beniniä ja Togoa vähän sillä silmällä katsellut, nähtävää ja koettavaa olisi enemmän. Mutta ehkä jonakin päivänä innostun Conakrystakin, näyttäähän siellä olevan kaikki ne nähtävyydet, joita jokaisessa afrikkalaiskaupungissa tuppaa olemaan: kirkko, moskeija ja markkinat. Kun siisti hotellikin löytyy, niin muuta ei tarvitakaan.
Kiitos Daniel! Nimba saatiin kuitenkin matkaan jääkaappimagneettina :-) Toisin kuin monet muut ovat kertoneet, niin meistä Conakry ainakin Konaten seurassa oli ihan kiva kokemus!
Noista Guineoista Papua kiinnostaisi itseäni kaikkein eniten. Länsi-Uudessa-Guineassa olenkin aiemmin käynyt, mutta Papuan puolella en. Mutta ihan kiinnostavalta tuokin Guinea kuulostaa, ja mikä ettei, voisi kohteeksi valikoitua.
Kiitos Mikko! Pitäisiköhän harkita tuota Papua-Uusi-Guineaakin, sittenkin …
Monipuolinen reissu teillä! Itse haaveilen tuosta Papua Uudesta Guineasta! Mutta vähän kaukana se, ei niin vaan mennä.
Kiitos Mari! Jostain syystä itselläni tuo Papua-Uusi-Guinea ei ole ollut erityisesti haaveissa, mutta eipä se sitä tarkoita, etteikö sinne sittenkin vielä joskus päätyisi.
Nimbasta en ollut aiemmin kuullutkaan. Ihan siedettävältä tuo paikka vaikutti ja kiva kun pääsi näkemään ainaisten torien, johon olen jo hieman väsynyt, kun tietää että saa taas pahaa silmää ja mitään en kuitenkaan osta, lisäksi myös jotain muuta eli tässä tapauksessa akrobatiaesitystä.
Kiitos Jani! Paljon on Afrikassa kiinni oppaista ja juuri Conakryssä kohdalle sattui innostava opas, joka puolesta lauseesta oivalsi mitä kulloinkin haluamme. Tosin juuri tuo akrobatiaesitys tuolla päin taitaa olla aika tunnettu, eli monet muutkin Conakryssä käyneet ovat sen nähneet.
Ei koskaan voi olla Nimboja liikaa yhdessä postauksessa :-) Todella mielenkiintoista lukea tällaisista harvinaisemmista kohteista, ja toki myös katsella kuvia. Tuollaiset veneretket ja paikallismarkkinat ovat aina kiehtovia, toki myös arkkitehtuurin tärkeimmät kohteet aina on mukava nähdä uusissa kohteissa.
Kiitos Rami! Meillä uudet kohteet ovat koko ajan harvinaisempia ja harvinaisempia ja sen myötä vähemmän suosittua luettavaa blogissa, mutta ei anneta sen häiritä, kirjoitetaan tarinat muistiin siitä huolimatta :-)
Ei tosiaan mitenkään erityisen vaikean kuuloinen kohde, ja ihan mielenkiintoinenkin! Saariretki kuulosti kivalta, ja tuo pieni majakka on jotenkin tosi symppis. Itsellä on kaikki Guineat käymättä, saapa nähdä päädytäänkö johonkin niistä vielä josksu.
Kiitos Anne! Juu, ei tosiaan ollut vaikeimmasta päästä, edes viisumin osalta.
Harvoin annan painoarvoa iltapäivälehten otsikoille tai jutuille, en oikeastaan edes lue niitä. Eri asia on sitten jos joku tuttu kasvo on siellä haastateltavana. :)
Mielenkiintoinen kohde, jotain erilaista ja vaihtelua perinteisiin lomakohteisiin etsivä voisi hyvinkin innostua. Itsekin, kunhan nyt pääsisi vähän enemmän vielä käymään niissä perinteisimmissä kohteissakin. :D
Kiitos Virpi! Maabongaus on kyllä hyvä tapa saada monipuolinen kuva maailmasta – aika monista kohteista on uutisissa tai muuten televisio-ohjelmissa vain silloin, kun tapahtuu jotain negatiivista, mutta tavallista arkea on niiden välissä kaikkialla.
Nyt jäi kiinnostamaan miksi niin moni pitää Guineaa ikävänä kohteena. Meillä oli Papua Uusi-Guinea harkinnassa, kun pari vuotta sitten kiertelimme Ausseissa ja Uudessa-Seelannissa. Olisimme silloin olleet ns. “siellä päin”, mutta se jäi sitten käymättä, kun muutimme reissusuunitelmia. Meillä on tuttava, joka on asunut Papua Uusi-Guineassa, ja hän yritti ennen reissuun lähtöä innostaa meitä käymään vanhoilla kotikonnuillaan. No, ensi kertaan! :)
Kiitos Merja! Maassa, siis Guineassa, on viime vuosina tapahtunut vallankaappauksia tai vallankaappausyrityksiä vähintään muutaman vuoden välein ja jos juuri niihin aikoihin on sattunut olemaan maassa, niin onhan tilanne vähän sekava, vähintään. Papua-Uusi-Guinea taitaa sittenkin olla kaikista Guineoista tunnetuin, sen verran monessa kommentissa täälläkin se on jo otettu esiin :-)
Suurin osa Afrikan maista ei ole omalla bucket listallani, mutta ehkä juuri siksi niistä on kiinnostavaa lukea ja nähdä maat edes virtuaalisen matkailun kautta. Bongailen muuten aina matkoillani erilaisia kasveja, jotka meille on tuttuja vain huonekasveina. Meillä on kotona noin 30 kasvia, ja ihailen aina niiden jättiversioita ulkomailla.
Kiitos kommentistasi! Itselläni ei enää ole montaa maata, jonne en (ainakaan vielä) haaveile meneväni, mutta kieltämättä niistäkin on kiva lukea juttua, jos niitä tulee vastaan. Joskus ne jutut voivat vaikka muokata Listaani, eli nostaa tai laskea jonkun kohteen sijaintia sillä.
Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta ja mukavalta teidän reissu! Muistan itsekin lukeneeni Guinean olleen monen maailmanmatkaajan inhokkilistalla, mutta toisaalta jokaisessa matkakohteessa ihmisillä voi olla hyvin erilaisia kokemuksia :)
Kiitos Sarianne! Ajankohta vaikuttaa juurikin esimerkiksi sen tiimoilta, että onko maassa meneillään jotain tilannetta pahastikin sotkevaa, säätila vaikuttaa, missä asut ja Conakryn osalta tällä reissullamme kohdalle osunut mukava paikallisopas.
Tuo on juuri niin kuin sanoit, on masentavaa katsella omia välillä kehnosti voivia huonekasveja parimetrisinä ja kukoistavina versioina maailmalla ?Siinä yksi syy, miksi haluaisin asua jossain missä bougainvilleat, atsaleat ja varsinkin temppelipuut kukkivat juuri minulle!
Kyllä nimboja pitäisi alkaa myös valmistaa turistikoossa, olisi varmasti kysyntää… Onneksi on jääkaappimagneetit ?
Eikä tosiaan vaikuttanut pahalta paikalta tuo Conakry.
Kiitos Raija! Meillä huonekasvit kotona ovat aika vähissä, mutta kummallisesti ne muutamat, jotka ovat jo vuosia meillä selvinneet, selviävät nykyisin parin viikon reissustakin ilman kasteluapua tai -järjestelyjä – tosin niistä mikään ei ehkä ole kovin rehevä tai kovin “juoppo”. Nimban hyödyntäminen markkinoinnissa on tuolla aika uusi juttu, joten eivätköhän ne käsityöläiset kohta ehdi perässä. Emmekä me sen puolesta oikeastaan patsasta olleet hakemassa, pientäkään, sillä aika tilavaankaan asuntoomme emme ole keränneet “jotain pientä” jokaisesta tässä vaiheessa vierailemastamme yli 170 maasta – olisi liian paljon rihkamaa!
Ei ollut Guinea minullekaan mikään suosikkikohde. Ja tosiaan, kun yöllä yritti päästä yksin taksilla hotellille ja aseistautuneet heebot tonkii matkatavaroita tiesuluilla, niin ei kamalasti naurattanut. Mulla keski maahan sisäänpääsy paljon pidempään. Silloin heti tuli sellaiset fibat, että ehkäpä kerta tässä maassa riittää.
Kiitos Anna! Tuo tavaroiden tarkastus keskellä katua oli tosiaan yllättävä juttu – ja meille ainutlaatuinen kokemus, ei ollut ennen osunut kohdalle. Immigrationin nopeuteen saattoi vaikuttaa se, että meillä oli vaan käsimatkatavarat ja istuimme koneen etuosassa, joten olimme muistaakseni ihan ensimmäisinä jonossa ja kun etukäteen hankitussa viisumissa ei ollut kai sitten mitään epäselvää, niin sukkanahan se prosessi sitten osaltamme meni. Ehkemme mekään ainakaan juur Conakryyn palaisi, Loangon luonnonpuisto voisi sitten olla eri juttu.