Pistäytyminen Guinea-Bissaussa

Guinea Bissau

Länsi-Afrikan rannikolla on useita pienehköjä maita ja Gambiaan lähtiessämme oli selvää, että käymme myös Senegalissa ja jos mahdollista Guinea-Bissaussakin. Senegaliin eurooppalaiset eivät tarvitse viisumia, joten Gambia-Senegal -rajan ylittäminen vaikka useampaan kertaan ei ole ongelma. Guinea-Bissauhun tarvitaan kuitenkin edelleen viisumi, ihan oikea sellainen, joka haetaan lähetystöstä, ei netistä. Suomea lähin lähetystö olisi ollut Berliinissä, mutta emme halunneet lähteä sinne viisuminhakumatkalle, emme myöskään lähettää passejamme sinne, joten luotimme Gambian Banjulista saatavaan pikaviisumiin.

Pikaviisumi Banjulista

Retken Guinea-Bissauhun varasimme Lam’s Tourilta, kuten muutkin Gambiasta tekemämme retket ja etukäteen selvittelimme tuota viisumiasiaa Lamin kanssa ja kuulemma onnistuisi, tarvitaan vaan passit ja 2 passikuvaa per nuppi ja työpäivän verran aikaa. Luovutimmekin sitten passit oppaalle Fathalan retken jälkeen keskiviikkoiltana ja sovimme, että saamme ne takaisin seuraavana iltana klo 18, viisumeineen. Vähän jännitti olla Afrikassa ilman passeja, mutta hyvinhän tuo toimi ja seuraavana iltana saimme passit viisumeineen sovitusti takaisin. Pikaviisumien hinnaksihan tuli, kuten kustannusyhteenvedossamme jo totesi, tuli n. 146 euroa kahdelta.

Guinea-Bissau viisumi

Valtioiden rajoja ja tiesulkuja

Seuraavana aamua aloitimme 6:30 pitkän päiväretken Guinea-Bissaun pohjoisosiin, ensin etelään Senegalin rajalle ja sen jälkeen Senegalin läpi Guinea-Bissaun rajalle. Päivän mittaan ylitimme siis valtioiden rajoja neljästi ja keskimääräisellä rajalla tällä suunnalla maailmaa passi tarkistetaan ainakin kahdesti, usein kolmesti, joten passeja tuli esiteltyä luultavasti yli 10 kertaa päivän mittaan. Etelä-Senegalin läpi menevällä tiellä oli myös muita tarkistuspisteitä, joista niilläkin esittelimme välillä passejamme.

Lam’s Toursin autolla pääsimme Senegalin ja Guinea-Bissaun väliselle rajalle asti, mutta siinä missä auton saaminen Gambiasta Senegaliin ei ilmeisesti ollut ylettömän vaikeaa, niin Senegalin ja Guinea-Bissaun välisen ei-kenenkään-maan ylitimme jalan ja liikuimme Guinea-Bissaussa sikäläisellä autolla.

Gambia Senegal Guinea-Bissau
Lähtö Gambiasta, eli ensimmäinen rajatarkastus
Gambia Senegal Guinea-Bissau
Ebola-epidemia näkyy vielä näillä rajoilla monessa kyltissä ja julisteessa
Gambia Senegal Guinea-Bissau
Bignonassa mennen tullen käyttämämme katukeittiö
Gambia Senegal Guinea-Bissau
Tapalapa -leivät valmiina jatkamaan matkaa

Gambia Senegal Guinea-Bissau

Gambia Senegal Guinea-Bissau
Guinea-Bissaun rajalla

Cashew-pähkinöitä ja sikoja

Guinea-Bissaussa vierailimme maaseudulla pienen kylän yhdellä maatilalla São Domingoksen lähellä. Maatilalla viljeltiin cashew-pähkinöitä, ainakin, myytäväksi ja puutarhassa kasvoi mm. banaaneja.

Saimme tutustua perheen – tai laajennetun perheen – asumukseen. Ehkä sitä voisi sanoa savimajaksi, mutta isossa rakennuksessa oli kuitenkin useita makuuhuoneita ja yhteinen oleskelutila. Keittiö sijaitsi ulkona, majan sivulla.

Toisen sivun eläinsuojassa eleli ainakin sikoja ja kanoja – tai eivät ne päivällä siellä suojassa olleet, vaan liikkuivat vapaasti pihapiirissä. Siinä missä Gambiassa ja Senegalissa valtaosa väestöstä on muslimeja, Guinea-Bissaussa vain puolet ovat muslimeja, toinen puoli animalisteja ja kristittyjä. Tämän myötä sikakin käy kotieläimeksi – ja kuulemma myös koira ruuaksi. Gambian ja Senegalin puolella ei juurikaan syödä sikoja eikä koiriakaan.

Vierailu maatilalla Vierailu maatilalla Vierailu maatilalla Vierailu maatilallaVierailu maatilalla kaivolla

Guinea-Bissau
Käymälä, ympärillä näkösuojat ja reiän päälle voi laittaa kannenkin
Guinea-Bissau
Ehkä makeisten sijaan tällaisiin paikkoihin kannattaisi viedä pieniä aurinkopaneeleja?

Guinea-Bissau Guinea-Bissau

Tilavierailun lisäksi poikkesimme kylän koululla, joskaan varsinaista kouluvierailua ei koulujen loma-aikaan järjestynyt. Pääsimme kuitenkin kurkistamaan luokkahuoneisiin.

Tiet Guinea-Bissaun maaseudulla ovat huonoja ja paikallinen auto ja kuljettaja olikin ehkä paras vaihtoehto myös sikäli, että kokemus täkäläisistä teistä auttoi varmasti siinä, että pääsimme perille kylään ja takaisin São Domingokseen.

Guinea-Bissau koulu
Paikallinen koulurakennus

Olutta köyhässä maassa

Pölyisen tien jälkeen poikkesimme paikallisessa baarissa ja oluen virkistämänä jatkoimme markkinoille. Juomavaihtoehtoina olivat olut tai vesi – soft drinkit olivat tässä baarissa tuntematon käsite.

Kylän keskustassa ihailimme myös hetken siellä edelleen jäljellä olevia siirtomaa-aikaisia rakennuksia. Guinea-Bissauhan oli aikoinaan Portugalin siirtomaa, joka itsenäistyi 1973. Maan menneisyydessä on itsenäisyydenkin ajalla sisällissotia, vallankaappauksia ja kapinoita ja näiden myötä maa onkin edelleen yksi maailman köyhimmistä.

Guinea-Bissauta köyhemmistä maista olemme käyneet vain Togossa ja Madagaskarilla. Gambiassa tulotaso on bruttokansantuotteella per asukas mitattuna 1,4 ja Senegalissa 1,9 kertaa Guinea-Bissauhun verrattua. Suomalaisella Guinea-Bissauhun verrattuna 24 kertaisella tulotasolla se, että jätimme tilavierailulla perheelle vajaat 10 euroa oli ehkä vähintään kohtuullista.

Niin Guinea-Bissaussa kuin Senegalissa käytössä on Länsi-Afrikan frangi, siinä missä Gambiassa on oma valuuttansa, Gambian dalasi. Senegalin ja Gambian rajalla liikkuu lukuisia rahan vaihtajia, joten dalasit vaihtuvat frangeihin tai päin vastoin ripeästi. Ehkä isoja summia ei kuitenkaan tässä kohtaa kannattaisi vaihtaa!

Guinea-Bissau

Guinea-Bissau
Paikallinen majatalo, jossa kuulemma useamman päivän retkillä yövytäänkin

Guinea-Bissau Guinea-Bissau Guinea-Bissau

Guinea-Bissau
Länsi-Afrikan frangeja ja Guinea-Bissaun lippu

Eteläisessä Senegalissa

Senegalin puolella pysähdyimme mennen tullen pieneen Bignonan kaupunkiin, mennessä ostamaan tapalapa-leivät ja kahvia halukkaille, tullessa ihan aterialle. Kertakäyttömukeilla ei ilmastoa tällä suunnalla tuhota: kahvin sai mukaansa posliinimukiin, kunhan lupasi paluumatkalla tuoda sen takaisin.

Kana ja kanaa lautasella
Kana ja kanaa lautasella. Onneksi ruoka sentään tarjottiin kullekin omalta lautaseltaan, vaikka hetken pelkäsin, että sitä syödään käsin kaikki samasta astiasta!

Senegalin puolella tutustuimme myös ostereiden keräilyyn mangroven juuristosta. Keräily tapahtuu pienillä perinteisillä veneillä matalan veden aikaan. Saalis viedään paikalliselle osteritehtaalle, joka valmistaa niistä maalia. Kuivuneita kuoria sekoitetaan myös rakennusmateriaaleihin, joten talojen seinät saattavat sopivassa valossa kimallella. Ostereita ei yleensä nautita ravinnoksi, sillä nehän pilaantuvat täällä kovin nopeasti, mutta jos niiden käyttöön on tilaisuus, niin niitä voidaan käyttää vaikka munakkaaseen.
Ostereiden ohella niitä keräävät tietysti myös kalastavat.

 

Mangrovea Senegal Mangrovea Senegal Mangrovea Senegal Mangrovea Senegal

Guinea-Bissauta lähin Senegalin kaupunkin on Ziguinchor, mutta siellä emme poikenneet.
Every Passport Stamp -Facebook-ryhmässä Ziguinchor mainitaan usein kaupunkina, josta Guinea-Bissaun viisumin saattaa saada tunneissa, mutta emme jättäneet omalta osaltamme viisumia sen varaan.

Guinea-Bissau Senegal raja
Palatessamme Guinea-Bissausta Senegaliin raja oli vartin verran suljettuna rukoushetken takia

Guinea-Bissau Senegal

Guinea-Bissau Senegal
Ziguinchorin katukuvaa

Päiväretkiä maailmalla

Kävimme siis Guinea-Bissaussa, mutta kieltämättä vierailumme maassa oli lyhyt ja näimme siitä vaan pienen alueen maan pohjoisosassa. Emme kuitenkaan ehkä olisi tulleet erikseen lähteneeksi sinne koskaan, tai edes liittäneeksi sitä muuhun mahdollisesti tuolle suunnalle suuntautuvaan matkaan, sillä maassa ei ole mitään erityisen merkittävää nähtävää.

Pitkien päiväretkien muodossa olemme vierailleet myös ainakin Albanian Tiranassa, Namibiassa, Monacossa, Saint Kitts & Neviksellä ja Slovakian Bratislavassa. Samoin esimerkiksi Belize, Jamaika ja Oman, joissa olemme käyneet vain risteilyllä, ovat yhden päiväretken varassa. Intian valtameren kohteissa laiva vietti sentään jokaisessa satamassa 1-2 yötä, jolloin ehdimme tutustumaan edes jossain määrin niin Madagaskariin, Mauritiukseen, Reunioniin kuin Seychelleihinkin.

Mutta maabongauksen jonkinlainen minimivaatimus, maahantulomuodollisuudet, on kaikkien näiden kohteiden osalta hoidettu! Nomadmania sivustolla asia kuvataan näin “For international border crossings where there is a border control, clearance of immigration authorities is required, and a visit to the area beyond the immigration area itself is accepted.” 

Gambia
Takaisin Gambiassa!
Artikkelin avainsanoja

14 kommenttia

  • Guinea-Bissaun köyhyys ja alikehittyneisyys välittyy kuvista kyllä hyvin, vaikka toisaalta kyllähän todella useissa Afrikan maissa äärimmäinen köyhyys on silmiinpistävää. Ihmiset olivat ilmeisesti ystävällisiä, kuten ovat isossa osassa Afrikkaa?

    • Kiitos Mikko! Lyhyellä, järjestetyllä, vierailulla on vähän vaikeaa ottaa kantaa tuohon ystävällisyyteen. Kyllähän vierailumme tuolla tilalla oli osa heidän elinkeinoaan rajan tuntumassa, joten toki olivat hyvinkin ystävällisiä näyttäessään kotiaan ja kertoessaan elämästään.
      Gambiassa etenkin rannalla turistien seuraan hakeutuvat heput olivat ystävällisiä ja hauskoja, myös kun heille sanoi, että riitti jo.

  • Olipas mukava lukea Guinea-Bissausta, sinne kun ei meikäläisiä pahemmin eksy. Naapurimaa Guinea menee primitiivisyydessään vielä Guinea-Bissaunkin edelle (maahan tullaan Guineasta parempaa elämää etsimään), mutta senpä näette sitten kun sinne asti pääsette!

    Mitenkä muuten olivatko gambialaiset ja senegalilaiset teidän mielestä pelkkiä huijareita koko ajan rahaa pyytämässä vaiko maailman mahtavinta sakkia? Itselle jäi senegalilaisista vähän hapan maku, mm. juuri tuolta Ziguinchorista. 🙂

    • Kiitos Anssi!
      Guinea, Sierra Leone, Liberia -kierroksesta juttelimmekin jo hiukan matkamessuilla Sierra Leonen edustajien kanssa, mutta katsotaan nyt …
      Me liikuimme retkillä tuon käyttämämme Lam’s Tourin oppaiden ja kuljettajien seurassa ja heidän seurassaan emme ehkä kohdanneet paikallisia kuten ilman heitä olisimme kohdanneet. Retkillä olimme tietysti myös selkeästi asiakkaan roolissa, joten kaikki olivat ystävällisiä eikä oikeastaan kukaan pyytänyt rahaakaan.

  • Kiitos Pirkko, mukavaa luettavaa! Minä nyt sitten tein niin, että varasin jo maaliskuulle matkan Guinea-Bissauhun. TAP:n lennot Lissabonista kestävät vain 4 tuntia.

    Viisumia sieltä Berliinistä ei olisi tainnut saada, ko. lähetystö kun on ulkoistanut koko homman jollekin firmalle, joka palvelee vain Saksan kansalaisia. Sikäli kun nyt nettitieto pitää paikkansa, mistä ei kyllä mitään takeita ole. Minä kokeilen viisumia Lissabonista sitten.

    Kansa näyttää iloiselta ja hyvinvoivalta, vaikka tuolla suomalaisen mittapuun mukaan onkin köyhää ja alkeellista. Oliko teillä paikallisten kanssa yhteistä kieltä?

    • Kiitos kommentistasi Daniel! Ihailtavaa heittäytymistä tuo, että matkustat ensin Lissaboniin ja haet sieltä vasta viisumin kohteeseen, johon olet jo lennot ostanut. Vaikka eipä kai sen viisumin saamisessa ole muita ongelmia odotettavissa kuin mahdolliset yllättävät lähetystön lomapäivät tms. Lissabonissa. Saudi-Arabian viisumia Helsingissä hakiessamme (aikaan ennen e-viisumia), ensimmäinen yritys vielä passit lähetystöön tyssäsi siihen, että lähetystö oli kiinni. Piti sitten seuraavan viikon alussa yrittää uudelleen.
      Teoriassahan Guinea-Bissaussa puhutaan portugalia, mutta tuossa rajan pinnassa oppaillamme ja paikallisilla, paikallinen kuljettaja mukaanlukien, yhteinen kieli taisi olla joku alueen heimokielistä.

    • En nyt ihan huoleton heinäsirkka ole, mutta kun vaihtoehtojakaan ei juuri ole. Mitään virallista infoa ei tunnu saavan, ei netistä eikä puhelimitse. Jos Lissabon ei onnistu niin sitten on luotettava siihen että sekä Timatic että kaksi sikäläistä hotellia lupailivat viisumia lentokentälle saavuttaessa. Täytyy ottaa riittävä nippu euroja mukaan ja luottaa, että asia sillä järjestyy…

    • Kiitos Daniel! Toivottavasti Lissabon onnistuu. Tuo viisumi vasta perillä, niin mitenkähän TAP suhtautuisi viisumin puutteeseen koneeseen noustaessa? Viime keväänä Afrikassa reissatessamme välilennoille lähtiessämme noita viisumeja tarkastettiin kyllä joka kohdassa.

    • Sitä mäkin vähän pelkään. Tuo Timatic, jota kaikki lentoyhtiöt käyttävät, kyllä sanoo ihan selkeästi että visa on arrival available, joten toivotaan että TAP luottaa siihen, ja Tripadvisor-kokemusten perusteella uskoisin, että päästävät koneeseen viimeistään pienen vänkäämisen jälkeen.

      Voisinpa melkein raportoida sitten maaliskuussa, että miten kävi. Nimittäin jos nyt joku suomalainen tuonne päin maailmaa eksyisi, niin eiköhän hän tämän postauksen lue ennen matkaa. Lie Anssin postausten lisäksi harvoja suomenkielisiä Guinea-Bissauta koskevia.

    • Onnea yritykseen – eiköhän tuo onnistu, tavalla tai toisella. Ja hienoa, jos muistaisit kertoa meille (ja lukijoillemme) sitten joskus matkastasi!

    • Terveiset vähän pölyisestä mutta oikein rauhallisesta ja turvallisesta Bissausta. Hyvin meni viisumin kanssa, ja muutenkin. Harvassa kaupungissa kai kadut ihan keskustassakin ovat sellaisessa kunnossa, että perunapelloksi sanominen olisi jo asioiden silottelua. Postin työntekijät eivät olleet saaneet palkkaa 126 kuukauteen eli postilaitosta ei käytännössä ole, lankapuhelinverkkoa ei ole, sähköverkkokin on vain pääkaupungissa. Silti köyhyys ei katukuvassa pistänyt erityisesti silmään, hyvinvoivaa ja iloista väkeä.

      Viisumivinkki vielä, kuten lupasin: Minä tallustelin aamulla 9.30 Lissabonissa lähetystöön mukanani sen seitsemän dokumenttia, rokotustodistuksia sun muuta. Eivät ne dokumentit siellä ketään kiinnostaneet, pyysivät täyttämään portugalinkielisen viisumianomuksen (yksi foto mukaan) ja jättämään passin, iltapäivällä klo 14 oli viisumi myönnetty ja noudettavissa. Että kunhan lähetysto vaan on auki, niin ei mitään ongelmia. Maksaminen oli vähän hankalaa, kun olisi pitänyt portugalilaisella pankkikortilla maksaa, mutta ottivat lopulta oudolta suomalaismieheltä sitten käteistäkin vastaan (70 euroa). Kerroin vielä, että olin kovasti yrittänyt heille päin soitella, niin ystävällinen virkailija vähän naurahti ja sanoi, että “no telephone, no telephone”.

      Lissabonin kentällä kukaan ei ollut viisumistani kiinnostunut, mikä viittaisi siihen, että viisumin tosiaan saa perilläkin hoidettua, kuten hotellissa lupailivat. Se nyt jäi kuitenkin, onneksi, testaamatta.

    • Kiitos Daniel Guinea-Bissau -juttumme laajentamisesta. Me taidamme olla sen verran nynnyjä (tai mukavuudenhaluisia), että matkustaminen pisteeseen A, jossa vasta hakisimme viisumia pisteeseen B, ei ole ollut ihan meidän tapamme matkustaa – mutta eihän sitä tiedä, jos tuotakin vielä joskus koronan jälkeisessä matkustamisessa päätyisimme tekemään. Ja sitäpaitsi, eihän Lissabon olisi yhtään huono paikka odotella vaikka viisumia 🙂

  • Sama oli rajan ylityksen kanssa vuosia sitten, eli ei kun vain jalkaa toisen eteen. 🙂 Minulla on haaveena seikkailla koko Länsi-Afrikka läpi maata pitkin, mutta siihen tarvittaisiinkin sitten rutkasti aikaa ja varmasti myös hermoja, kun kaikki ei rajojen ylityksissä aina mene niin kuin pitäisi… Mutta ehkäpä vielä joku päivä tämän reissun toteutan!

    • Kiitos Anna-Katri! Meiltä ei oikein (enää?) löydy sellaista seikkailumieltä, että lähtisimme noita eksoottisimpia rajoa yksin ylittämään, eli jos vaikka hyvin, hyvin alustavasti hahmottelemamme Guinea Conakry – Sierra Leone – Liberia -kierroksesta joskus oikeasti syntyisi matka, niin tekisimme sen ainakin osittain paikallisten oppaiden seurassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.