Palasimme juuri Guineaan, Päiväntasaajan Guineaan ja Gaboniin suuntautuneelta parin viikon mittaiselta ”talvipakoreissulta”.
Maayhdistelmä saattaa vaikuttaa oudolta. Idea sen takana oli paikata tuolle suunnalle aikaisemmilta reissuilta jääneitä aukkoja. Pääosan Länsi-Afrikkaa kiersimme Aventuran ryhmäreissulla 2019, mutta se ei ulottunut Guineaan asti emmekä saaneet tuolloin viisumeja Gaboniin, joten sielläkään ei silloin käyty. Päiväntasaajan Guinea on aina viime vuosiin asti ollut viisumin osalta sen verran haastava rasti, että sitä ei juuri kukaan vielä vuonna 2019 kuvitellut yrittävänsäkään. Guinea olisi varmaan ollut melko helposti, jopa meriteitse Sierra Leonesta, ollut yhdistettävissä Nigeriaan, Sierra Leoneen ja Liberiaan suuntautuneeseen reissuumme muutama vuosi sitten, mutta tajusin sen oikeastaan vasta Sierra Leonen lentokentällä, liian myöhään siis, kun jatko Freetownista oli jo muutoskelvottomasti varattu.
Maiden välillä liikuimme näin:
Pitkät lennot Air Francella Pariisin kautta Guinean Conakryyn ja takaisin Gabonin Librevillestä. Conakrysta Malaboon lensimme Askyllä yhdellä teknisellä välilaskulla Bamakossa, Malissa, ja yhdellä koneenvaihdolla Lomessa. Päivä siihen meni, mutta ihan hyvä yhtiö tuo Asky, jolla lensimme, ilmeisesti on. Joku kyseli Facebookin puolella, että miten noilla afrikkalaisilla lentoyhtiöillä uskaltaa lentää, mutta tuo Asky lienee yksi Länsi-Afrikan ja vaikka kokokin Afrikan parhaita lentoyhtiöitä. Koneet ovat uusia tai uudehkoja ja lennot ovat ajallaan. Ethiopian Airlines on lafkan osaomistajana ja sen myötä koneet ja miehistö samaa tasoa kuin heillä ja Ethiopianhan lentää myös Eurooppaan, eli eivät nämä yhtiöt millään mustalla listalla ole.
Myös Malabosta Librevilleen mentiin teknisellä pompulla, eli kone koukkasi Nigerian Port Harcourtin kautta – taitaa olla tyypillistä näillä Afrikan mantereen sisäisillä lennoilla, että kierrellään vähän useammalla kentällä sitten saman tien. Lento oli Afrijetin eli FlyGabonin. Vähän pienemmän koneen käsimatkatavaroiden painoraja oli vain 6 kiloa, joten jouduimme tällä välillä laittamaan lentolaukkumme ruumaan. Onneksi ne ovat tyyppiä kova matkalaukku vaikka pieniä – ja onneksi ne tulivat perille Librevilleen eivätkä pudonneet kyydistä Nigeriassa. Niissä olevien Airtagien sijaintia toki seurattiin tiukasti etenkin välilaskun ajan!
Viisumit ja turvallisuustilanne
Tämäkin matkamme oli Kamelimatkojen täyden palvelun matka, viisumeja myöten. Guineoiden e-viisumit tulivatkin ennustetussa n. viikon ajassa hyvissä ajoin etukäteen. Gabonia saimme tälläkin kertaa jännittää ihan Helsingistä lähtöömme asti, mutta kyllä niistäkin kirjalliset lupaukset saatiin vielä ennen lähtöä niin että saatoimme tulostaa ne mukaamme jo kotona. Toki Gabon oli viimeinen kohteemme, eli olisivathan ne vielä ehtinyt Malabossakin tulostaa … Gabonin ”viisumilupaus” vaihtuu passiin liimattavaksi viisumiksi maahan tultaessa ja se kannattaa ehdottomasti hakea paikallista kontaktia käyttäen. Gabonin lähetystöistä se taitaa harvemmin irrota mahdollisista lupauksista huolimatta. Ei näillä öljymailla oli erityisiä intressejä saada maahan turisteja.
Kaikki tällä matkalla vierailemamme maat olivat ranskalaisten matkustusohjeiden mukaan keltaisia, eli matkustamista näihin maihin ei mitenkään erityisesti suositella välttämään, mutta toki kannattaa noudattaa normaalia varovaisuutta.
Taas kerran Kamelimatkat
Jos olet blogiamme jo pitempään seurannut, niin oletkin jo saattanut huomata, että kaikki viimeisimmät Afrikkaan suuntautuneet matkamme on toteuttanut Kamelimatkat. Homma vaan sujuu Anssilta niin hyvin. Matkaideamme muuttuu muutamalla iterointikierroksella toteutuskelpoiseksi matkasuunnitelmaksi hämmästyttävän nopeasti, viisumit hoituvat ja matkan aikana mahdollisiin kysymyksiin tulee Whatsupilla vastaus käytännössä heti, aina.
Enpä tälläkään kertaa oikein löydä mitään kehitettävää tämän matkan järjestelyjen osalta. Gabonin viisumi meni vähän viime metreille, mutta se johtui Gabonin päästä ja saimme prosessista tietoa koko ajan. Myös sen tiedon, että jos Gabon ei olisi tälläkään kertaa onnistunut, niin olisimme voineet vaihtaa sen vaikka Burundiin (jonne saa viisumin rajalta) samaan jo maksamaamme hintaan. Matkatoimiston kannalta toki olisi ollut ikävää, että meille olisi pitänyt ostaa uudet paluulennot Eurooppaan jos Libreville – Helsinki ei olisi ollut mahdollinen. Aikoinaan myös paluumme Liberian Monroviasta Helsinkiin oli viime metreille viisumin saannin varassa, silloin ihan suunnitellusti, mutta silloinkin homma toimi!
Ehkä kyllä maiden ja viisumikuvioiden osaltamme muuttuessa uusien kohteiden osalta koko ajan haastavammiksi kannattaa jatkossa ostaa pitkät lennot muutoskelpoisina …
Matkan hotellit olivat hyvää 4-5 tähden tasoa pienen Lambarenen kaupungin hotellia lukuunottamatta, mutta siellä ei vaihtoehtoja ollut ja saimme hotellin tasosta etukäteen realistisen kuvauksen – hyvin siellä yhden yön pärjäsi!
Afrijetin tiukasta painorajasta olisimme arvostaneet etukäteismuistutusta.
Euroja ja muita valuuttoja
Matkan hinta koostui kahdesta osasta, lennot ja ”maapalvelut”. Kaikki lennot yhteensä maksoivat 2 938 euroa per nuppi, sisältäen pitkille lennoille extra legroom -paikat. Osuudet lentokoneiden ulkopuolella Afrikassa maksoivat 4 320 euroa per nuppi. Hotelliöitä matkalla kertyi 11. Matkan aikana emme rahaa tarvinneet oikeastaan kuin ruokaan – aamiaiset toki jo sisältyivät hintaan. Länsimainen ruoka tasokkaissa hotelleissa oli länsimaisissa hinnoissa, mutta ison aamiaisen jäljiltä söimme yleensä vaan yhden muun aterian päivässä. Pitäytyminen pääosin hotellien ravintoloihin tarkoitti myös, että Afrikasta huolimatta emme sairastuneet matkallamme.
Suomen päässä olemme viime aikoina matkanneet kentälle ja kentältä Boltilla, tulee halvemmaksi kuin parin viikon paikoitus vaikka P3:ssa. Bolteihin meni 66 euroa, sisältäen menomatkan ennakkotilauslisän, sillä lähtö aikaisella aamulennolle oli jo aamuneljältä.
Lisäksi käytimme ministi rahaa (143 euroa) paikallisoppaiden tippeihin, jääkaappimagneetteihin, muutamaan “ylimääräiseen” pieneen pääsymaksuun, pyykkeihin ja Gabonissa eSimiin. Guineaankin olisi saanut eSimin, mutta emme kokoneet sitä Conakryssa päiväretkillä tarvitsevamme. Päiväntasaajan Guineaan ei sellaista Airalolla ollut tarjolla, emmekä viitsineet tutustua muihin mahdollisiin palveluihin parin päivän takia. Gabonissa se oli Lambarenen retken takia paikallaan.
Paluumatkalla maksoimme loungesta Pariisin kentällä 60 euroa (6 tunnin vaihtoaika).
Malarialääkkeistä maksoimme 98 euroa – hyönteisiin ”törmäsimmekin” useampaan otteeseen matkallamme ja muistona näistä tapaamisista käsissämme on edelleen tätä kirjoittaessani useita punaisia paukamia, mutta tuskin mikään niistä sittenkään malariahyttysen pistos.
Extrat yhteensä 367 euroa kahdelta – eli häkellyttävän vähän vajaan kahden viikon reissulta!
Meillä sattui olemaan arvoaan koko ajan menettäviä dollareita, joten Afrikassa kulutimme niitä sen verran kuin “mahdollista”. Guineassa on oma franginsa, mutta pienet menot saattoi maksaa pienillä dollareillakin. Päiväntasaajan Guineassa ja Gabonissa valuutta on Keski-Afrikan frangi (XAF), joita vaihdoimme vähän oppaalta ja säästimme vielä ylijääneet joulukuista Kongon tasavaltaankin suuntautuvaa matkaa ajatellen.
Seuraavassa johdatus kohteisiimme matkan aikana Facebook-sivullamme julkaisemiemme kuvakokoelmien muodossa.
Guinea, Conakry
Conakryssä olimme 2 päivää, joista toisen käytimme kaupungissa ja toisena päivänä teimme veneretken kaupungin edustalle olevalle majakkasaarelle. Guineasta ehdin jo matkamme aikana kirjoittaa blogijutunkin, sillä matkasuunnitelmaamme sisältyi myös matkan puolessa välissä yksi vapaapäivä, vaikka muuten reippaaseen tahtiin etenenimmekin. Toki muistakin kohteista kohdejuttuja on tulossa lähiviikkoina.
Päiväntasaajan Guinea, Malabo
Päiväntasaajan Guineassa tutustuimme ensin sunnuntaihiljaiseen pieneen pääkaupunkiin – tosin myöhemmin opimme, että kyse ei tainnut olla sunnuntaista, täällä vaan maan nykytilanteessa on kaikkialla hiljaista, masentunutta ja alistunutta.
Hyvän kuvan maata hallitsevasta diktaattorista, Teodoro Obiangista saa vaikka kuuntelemalla Ylen 12 diktaattoria sarjan häntä käsittelevän jakson. Mies on kuulemma julistanut itsensä Jumalaksikin: Päiväntasaajan Guinean valtionradio julisti vuonna 2003 että “Teodoro Obiang voi päättää tappaa ilman, että kukaan vaatii häntä tilille ja joutumatta helvettiin, koska hän on itse Jumala”.
Mitään parempaakaan ei oikein ole luvassa, sillä vahvin “ehdokas” nyt jo 83-vuotiaan isän seuraajaksi on, tietysti, hänen ylellistä elämään maailmalla viettänyt poikansa. Tässä tapauksessa ei taida polvi pojasta parantua …
Biokon saaren kierros
Päiväntasaajan Guinea koostuu pienestä Biokon saaresta ja mantereen puoleisesta pinta-alaltaan paljon isommasta alueesta. Sekään ei tosin ole Päiväntasaajalla vaan kokonaan hiukan pohjoisella pallonpuoliskolla :-) Noin kaikki maassa vierailevat taitavat kuitenkin käydä vain Biokon saarella, jossa maan entinen pääkaupunki Malabokin sijaitsee. Uusi pääkaupunki, Ciudad de la Paz, aikaisemmalta nimeltään Djibloho tai Oyala, sijaitsee mantereella, mutta vaikka pääkaupunki sinne juuri muuttikin, niin itse kaupunkia ei siellä vielä paljon taida olla.
Saarikierroksen kohokohta oli Urekan vesiputous ja kummallisin paikka melko uusi tyhjä resortti – ei ole asiakkaita.
Gabon, Lambarene
Gabonissa aloitimme maaseuturetkellä n. 250 kilometrin päähän Lambareneen, jossa sijaitsee museoitu Albert Schweitzerin sinne perustama sairaala. Kerrassaan viehättävä – ja selvästikin suosittukin! – museo. Toki Lambarenessa ollessamme tutustuimme pienen kaupungin elämään vähän muutenkin.
Gabon, Libreville
Tällä kertaa pääsimme Librevilleen asti, toisin kuin keväällä 2019 :-)
Librevillen kaupunkikierroksemme oli vaan puolen päivän mittainen ja päättyi toiveestamme hienoon ranskalaiseen kahvilaan. Ranskalainenhan Gabon monelta osin edelleen on, ei vähiten kielen osalta, eli vähän jo ruostumaan päässyt ranskani pääsi täällä oikeasti käyttöön useammassa tilanteessa. Iltapäivän käytimmekin sitten rannalla, Libreville ja myös Radisson Blu -hotellimme sijaitsee valkohiekkaisen ranna välittömässä läheisyydessä.
Ylimääräinen vapaapäivä Librevillessä
Melkein heti lennot varattuamme saimme Air Francelta viestin, että eivät lennäkään ostamaamme lauantai-illan lentoa Librevillestä Pariisiin ja seuraava mahdollinen yhteys oli päivää myöhemmin sunnuntai-iltana. Onneksi eläkeläisten aikataulu ei ole niin pöivön päälle, joten nautimme vielä yhdestä vapaapäivästä Librevillessä, viettäen osan siitäkin rantaa pitkin kävellen. Päivään olisi varmaan voinut sopia paikallisoppaan kanssa vielä jotain aktiviteettejäkin, mutta totesimme, jo etuläteen, että eiköhän niitä näille viikoille ollut jo riittävästi, hyvä hotelli, uima-allas ja ranta riittävät.
Vielä pari kuvaa Afrikan lempeistä illoista ja samalla hotelleistamme :-)
Tämä on kyllä sellainen reissu, josta olen vähän kateellinen. Ja lennotkin taisivat olla ajoissa. Miten nuo välilaskut Malissa ja Nigeriassa toimivat, istuitteko vain koneessa?
Osa kuvista on kuin Karibialta, Librevillen rannat näyttävät yllättävän siisteiltä. Ja osa sitten syvää sademetsää, eli vaihtelua on ollut. Hotellit puolestaan voisivat olla mistä vain, siistiä kansainvälistä tasoa. Conakryn auringolaskukuvakin upea.
Olitte taatusti jokaisessa maassa vuoden ensimmäiset suomalaisturistit. Ja ehkäpä ainoat koko vuonna.
Kiitos Daniel! Lennot olivat ajallaan +/- alle tunti. Tuo etuajassa oleminen oli vähän haastavaa, kun lentokenttäkyydit eivät välttämättä sitten ehtineet vastaan etenkin kun käsimatkatavaroilla ja yllättävän sujuvilla maahantulomuodollisuuksilla Guineassa ja Päiväntasaajan Guineassa olimme tosi nopeasti ulkona kentältä. Nuo mainitsemasi välilaskut olivat tosiaan sellaisia, että koneesta ei saanut poistua, mtta toisaalta eipä sitten tarvittu (kalliita) viisumejakaan noihin maihin. Ainoita suomalaisia edes tammikuussa emme tuolla olleet, paitsi ehkä Päiväntasaajan Guinealla, taisi joku Aventuran ryhmämatka kiertää Länsi-Afrikkaa samoihin aikoihin ainakin muutamista somejulkaisuista päätellen.
Lentokenttäkyydit ovat ikuinen murheenaihe. Jos sitä ei järjestä ennakkoon, joutuu taksikuskien armoille, mikä varsinkaan vähän erikoisemmassa kohteessa ei houkuta. Ja jos sen järjestää etukäteen, joutuu jännittämään, onko se kuski paikalla ollenkaan… Tuttua.
Kartasta näkyy, että Kongojen jälkeen olette käyneet kaikissa Afrikan rannikkovaltioissa paitsi Sudanissa. Olisihan se komeaa saada siltä osin täysi mantereen kiertävä ympyrä!
Kiitos Daniel!
No, ainakin kuskit joka kerta lopulta tällä reissulla löytyivät – oikeaa etsiskellessä/odotellassa joutuu toki sitten väistelemään taksikuskeja.
Sudanin osalta jäämme odottelemaan suht luotettavaa pääsyä pyramideille, jos se meidän “matkustusaikana” enää tulee mahdolliseksi. Kuulemma pyramideille jo nytkin voisi päästä, mutta se on kuitenkin vielä niin satunnaista ja epäluotettavaa, ettei kuitenkin suhteellisen pitkää ja kallista matkaa viitsi noilla reunaehdoilla alkaa kasamaan. Osa Sudanin “väkisin” tarvitsevista tuntuu pistäytyvät Port Sudanissa, mutta emme me tuota “Afrikan ympäri rannikkoja pitkinkään” varsinaisesti tavoittele.
Kommenttisi innoitti muuten minut päivittämään Jäljellä olevat maat -sivumme ajan tasalle, eli kiitos muistutuksesta!
Komeasti olette noita Länsi-Afrikankin maita nyt kiertäneet. Itse asiassa meilläkin oli tässä pari palaveria Anssin kanssa, saa nähdä toteutuuko matka tuolle alueelle. Mitä alueen maista nousevat omiksi suosikeiksenne?
Kiitos Mikko! Anssia voimme kyllä varauksetta suositella! Afrikan hienoinen ongelma on tietysti se, että majoitukset ovat joku hulppeita kansainvälisiä lähetettyjä työntekijöitä varten tai eurooppalaiseen tasoon aika vaatimattomia, edelliset hinnoissaan jälkimmäisissä ainakaan me emme enää ihan nauti matkailusta. Gabonissa Albert Schweitzerin sairaalamuseo oli todella viehättävä. Beninissä on useita kivoja kohteita ja Norsunluurannikolla ainakin useampia kivoja rantakohteita. Togon fetissimarkkinat ovat aikamoiset. Liberian raunioituneissa hotelleissakin on sitä jotain. Eli kyllä tuolla kaikkialla on kaikenlaista.
Niin moni kertoo kadotetuista matkalaukuista Afrikassa, että airtagit ovat järkevä hankinta. Itse en ole vielä ostanut. Toki monesti matkustan kevyesti – no teidänkin piti mennä, mutta 6 kg on kyllä aika ultrakevyt
Kiitos Mari! Me olemme jo useamman vuoden jättäneet matkalaukun viemättä Afrikkaan, pysyy varmemmin tallessa. Airtagejä on käsilaukussa, repussa, lentolaukussa … eli useampia jokaista potentiaalisesti varastettavaa/unohdettavaa kokonaisuutta varten. Edellisen kerran ruumaan menevä laukku taisi jäädä vuorokaudeksi Sao Pauloon meidän jatkaessa Iguassuun ja olihan se sitten kiva (?) katsella sovelluksesta, että siellä se on … kaukana meistä. Mutta toisaalta sitten myös kun se vuorokauden päästä kulkeutui lähellemme, että ok, nyt se oikeasti on tullut.
Kiva, että saitte tämän reissun toteutettua ja että kaikki meni hyvin! Meilläkin alkaa pian olla edessä nämä ns. hankalat maat… :) Lähinnä nuo viisumiasiat jännittävät/ärsyttävät. Myös tuo lentely Afrikan maissa hiukan arvelluttaa, mutta teillä olikin hyvänoloinen lentoyhtiö! Turisteja ei varmaankaan juuri ollut? (Ehdoton plussapuoli näissä maissa) Kamelimatkat vaikuttaa kyllä hyvältä vaihtoehdolta!
Kiitos Anu! Jos e-viisumi onnistuu pelkällä lentosuunnitelmalla, eli lippua ei tarvita, niin silloinhan sellaisen voi hakea melko riskittömästi, tai riskinä vaan viisumin hinta. Kuumottavimpia ne ovat silloin kuin lennot on jo ostettu ja jos etenkin pitkän (=kalliin) lennon lähtömaahan ei ole viisumia, mutta näissäkin tilanteissa kaikki on osaltamme aina lopulta järjestynyt. Kamelimatkat tuntee kyllä myös viisumikuviot selvästikin kiitettävästi. Turisteista ei tosiaan näissä maissa ollut haittaa vaikka niitä satunnaisesti saattoi muutaman jossain nähdäkin.
Mielenkiintoinen kierros teillä oli, ja hienoa että kaikki sujui hyvin. Kamelimatkojen Anssia on kehuttu jossain toisessakin blogissa, joten tiedän kenen puoleen kääntyä, jos Afrikkaan mielii (tai lähinnä näihin erikoisempiin kohteisiin). Albert Schweitzeriin “törmäsimme” syksyisellä Ranskan matkalla. Hänen syntymäkaupunki Kaysersbergistä löytyi muistomerkki ja museoitu kotitalo. Valitettavasti retkiohjelmaan ei mahtunut siellä käynti.
Kiitos Merja! Juttu Albert Schweitzerin sairaalamuseosta on vielä työjonossa, mutta museo Lambarenessa oli mielestäni tosi hieno! Pitäisiköhän ottaa omalle listalle tuo syntymäkaupunki, kun Lambarenessa näin tyypin haudan jo …
Nuo Guineat (ja aiemmin käymänne Sierra Leone) on sellaisia maita, joka edes potentiaalisesti kiinnostaa Afrikasta Tansanian, Namibian ja Etelä-Afrikan ohella. Kivan vehreääkin näyttää olevan, eikä turvallisuustilannekaan näytä kovin pahalta.
Kiitos Cilla Maria! Ettei vaan olisi niin, että kohde alkaa kiinnostaa kun siitä oppii jotain :-) Turvallisuustilanne saattaa sitten tietysti vetää joidenkin kohteiden osalta toiseen suuntaan.
Todella eksoottisissa paikoissa olette olleet.
Ja melkoista on ollut myös matkan suunnittelu. Mutta swhän onkin yksi matkustamisen ilosta!
Kiitos Sari! Ovathan nämä vähän maita, joita matkailua harrastamattomat eivät välttämättä osaa sijoittaa kartalle, mutta eivät ne nyt muuten nii..iin eksoottisia olleet. Varakkaimmissa Afrikan maissa, kuten vaikka Päiväntasaajan Guinea ja Gabon, infra on kuitenkin aika hyvällä mallilla.
Mielenkiintoisia kohteita ja reissukokemuksia, aikamoinen kombo, mutta toimi. :) On aina kiva oppia uusia asioita itselle vielä tuntemattomista paikoista ja saada vinkkejä korvan taakse. Maisemat näyttävät kuvissa todella upeilta!
Kiitos kommentistasi! Maabongarille maalistat ovat oikein toimivia menuja, joista voi sitten poimia uutta kaivatessaan sopivan kombon, vaikka Conakry, Malabo ja Libreville, tosiaan, toimi!
Hyödyllisiä vinkkejä näihin maihin! Aina mielenkiintoista myös, millaisia yhdistelmiä alueen maista jokainen on sisällyttänyt reissuihin, vaikka tosiaan nuo viisumikuviot ja ajoitus rajoittavat varmasti joskus :)
Kiitos kommentistasi! Noin karkeasti ottaen kun maaluku ylittää 150, niin melkein kaikki jäljellä olevat maat tarkoittavat viisumikuvioiden selvittelyä. Osaltamme ainoa tässä mielessä “helpot” maat sijaitsevat Tyynellä valtamerellä, joskin sielläkin Nauru on vaikeampi rasti.
Olipas mielenkiintoisia matkakohteita. Nuo viisumiasiat luo kyllä aina välillä jännitystä, ja meillä on vielä sellainen erityinen kierre, että osa perheestä saattaa matkustaa eri maan passilla. Helpommissa maissa se ei tuota mitään ongelmia mutta joskus joudutaan jakaantumaan eri passijonoihin ja joskus isäntä on joutunut menemään jopa takahuoneen kautta. Me muut taas voidaan valita kahden passin väliltä. Jännittäisi kyllä se, että miten nämä hoituisi jos tunne lähdettäisiin.
Kiitos Paula! Kieltämättä tuossa on lisäkierrettä kuvioihin! Me pyrimme mahdollisimman tiukasti pitäytymään yhdessä tuollaisissa tilanteissa. Olisiko ollut Ecuadorissa aikoinaan, että kuuluttivat minua vielä portilla jo odottaessamme matkalaukun tarkastukseen, joka oli jossain alakerrassa. Totesimme sitten heti kättelyssä, että menemme sinne molemmat, että jos tilanteessa on jotain hämärää, niin olemme ainakin yhdessä siinä.