Monet hehkuttavat Sveitsin alppeja niin kesä- kuin talvikohteena. Me päätimme kuitenkin liittää Stuttgartista tekemäämme kolmen päivän mittaisiin roadtripiin alppien sijaan Sveitsin pääkaupungin, Bernin. Edellisestä käynneistämme kaupungissa oli jo niin pitkä aika, että siitä tuskin oli edes muistoja. Innostuttuamme niin projekteista Euroopan pääkaupungit kuin etenkin Euroopan keskeisimpien kaupunkien pitämisestä edes jossain määrin ”tuoreina”, Bernin kertaaminen innosti ajatuksena paljon enemmän kuin reippailu ihan miten upeissa maisemissa tahansa. Sitäpaitsi, maisemien suhteen Bern on kyllä kaupungiksi yksi upeimpia!
Kävelyretkemme Hauptbahnhofilta kellotornille, jonka päätimme ensimmäiseksi kohteeksemme, kulki kiemurrellen. Monet ihmiset näyttivät hakeutuvan vanhan kaupungin laidalle, terassille, josta on upeat näkymät alas kaupunkiin ja vuorille, joten kiersimme mekin sitä kautta. Kyllä kannatti!
Zytglogge
Bernin astronominen kello sijaitsee vanhassa kaupungissa, joka on Unescon maailmanperintökohde. Tälläkin Keski-Euroopan kierroksellamme niitä tuntuu riittävän – kävimmehän juuri Weissenhof -museossa Stuttgartissa.
Vastaavia kelloja on monessa muussakin Euroopan kaupungissa, tunnetuimpia lienee Prahan astronominen kello.
Emme osuneet paikalle tasatunnilta, jolloin kello lyö, mutta selvästikin ainakin johonkin aikaan päivästä kellolle kerääntyy runsaasti ihmisiä sen toimintaa ihailemaan. Tornin edustalla on kauniin vanhan kadun reunasta erotettu osa turisteja varten aidoilla.
Sunnuntainen Kramgrasse, yksi vanhan kaupungin pääkaduista, oli ihanan hiljainen – muutamia ihmisiä ja silloin tällöin suuntaan tai toiseen kolkutteleva punainen raitiovaunu.
Berniä sanotaan myös suihkulähteiden kaupungiksi ja niitäkin näimme, niin Kramgrassella kuin muuallakin kaupungissa. Suihkulähteiden vesi on juotavaa ja näimmekin muutaman sunnuntaikävelijän täyttävän vesipullonsa niistä. Sveitsissä jos ei kaikki, niin ainakin tämäkin on toisin kuin monessa muussa maassa.
Albert Einstein
Toinen kohteemme Bernissä oli kätevästi Kramgrassen laidalla sijaitseva Albert Einsteinin koti hänen Bernin vuosiltaan. Kotimuseoilla on mielestäni aina kahdet kasvot: jos ne ovat jonkin tunnetun henkilön, ne kertovat kyseisen henkilön historiaa, mutta sen lisäksi ne kertovat myös asumisesta tässä kaupungissa tässä tapauksessa runsas sata vuotta sitten.
Einsteinin historiasta näyttelyllä korostui moneen kertaan hänen yhteydessään mainittu fakta, että varsinaisesta koulu- tai opiskelumenestyksestä hänen kohdallaan ei voida puhua. Ainakaan tässä tapauksessa koulumenestys ei tunnetusti ennustanut hänen myöhempiä saavutuksiaan.
Perheen asunnossa korostui kuitenkin saavutuksia enemmän perhe-elämä arkisten esineiden, huonekalujen ja joidenkin säilyneiden vaatteiden muodossa. Kapea, moneen kerrokseen sijaittuva asunto, avasi myös esimerkkinä kivasti näkymää todennäköisesti moneen muuhunkin vastaavaan taloon Kramgrassen varrella.
Bernin karhut
Listatessani aamulla Lasselle Tripadvisorista Bernin tärkeimpiä juttuja karhujen kohdalla sain kommentin, että ei me mitään karhuja mennä katselemaan! Mutta niin vaan kun lounastauon jälkeen jatkoimme Kramgrassea Aare-joen suuntaan ja tulimme sillalle, josta karhupuisto jo näkyi, niin Lasse taisi ottaa ensimmäiset kuvat näistä Bernin karhuista.
Karhuilla on oikeutetusti sijansa kaupungissa, sillä onhan karhu niin Bernin kaupungin kuin ympäröivän kantonin symboli ja se koristaa myös karhu myös Bernin vaakunaa. Bernin kerrotaankin saaneen nimensä karhusta ja ensimmäiset karhut tuotiin kaupunkiin ehkä jo 1100-luvulla ja dokumentoidusti niitä on ollut kaupungissa 1500-luvulta lähtien. Karhupuistoa on vuosien mittaan uudistettu useampaan otteeseen ja nykyinen tarjonnee jo ihan kohtuulliset olot siellä asustavalle neljälle karhulle.
Karhut saattaa siis nähdä hyvällä tuurilla jo Aare-joen ylittävältä sillalta, mutta ehkä sittenkin varmimmin laskeltumalla karhuaitauksen alareunalle, joko portaita pitkin tai pienellä kaapelivaunulla, joka toimii ilman kuljettajaa samaan tapaan kuin Turun funikulaari. Ehkä kuitenkin vähän luotettavammin …
Rosengarten
Päivän viimeinen kohteemme oli – iltapäivätauon jälkeen – Rosengartenin puisto, josta on loistavat näkymät kaupunkiin kohti laskevaa aurinkoa. Mäellä on myös pieni ravintola, mutta pääosa auringonlaskun yleisöstä seurasi tapahtumaa puiston muureilla istuen, ruohokentillä levinneiltä ehkä alunperin ravintolan terassin tuoleilta tai vaan seisten tai kävellen.
Bern on kyllä kaupunkina kaunis kuin karkki, niin aamupäivän kuin alkuillankin valossa!
Nimensä mukaisesti Rosengarten on myös ruusupainotteinen puutarha, mutta alkuillasta emme enää jaksaneet paneutua kovin moneen ruusupenkkiin. Ei vaikka monet niistä vielä syyskuussakin kukkivat upeasti.
Hotel Alpenblick
Viivyimme Bernissä kaksi yötä, jotta saimme vaikka matkamme olikin lyhyt, edes yhden kokonaisen päivän kaupunkiin. Valitsin, tällä kertaa automatkailijana, hotellin sillä perusteella, että sinne olisi helppo ajaa ja siellä olisi paikoitusmahdollisuus ja päädyin Hotel Alpenblickiin. Hotelli osoittautuikin ihan löydöksi – ehkei hintansa perusteella, sillä Sveitsihän ei tunnetusti ole halpa maa – mutta monella muulla kriteerillä.
Auton ajoimme ensimmäisenä iltana hotellin alla sijaitsevaan pieneen parkkitaloon. Nämä vanhojen kaupunkien vanhojen talojen yhteydessä olevat paikoitustilat ovat aina jossain määrin ahtaita, mutta ei tämä pahimmasta päästä ollut: isohkon Seat Alhambrankin sai sinne suuremmitta ongelmitta niin paikoitettua kuin poiskin. Cadizissa tilanne oli pienemmälläkin autolla haasteellisempi.
Hotelli sijaitsi muutaman raitiovaunupysäkin päässä keskustasta, mutta huoneen hintaan kuului joukkoliikennelippu koko vierailumme ajaksi ja pysäkille ole matkaa vain muutama sata metriä. Hotellin sijainti oli myös sikäli hyvä, että Rosengartenin puisto, jossa kävimme sunnuntai-iltana katsastamassa auringonlaskun, sijaitsi hyvinkin kävelyetäisyydellä siitä, samoin kuin pieni Spar-myymälä, josta sai ostettua niin juomia kuin eväitä roadtrippimme jatkoa varten.
Skandinaavisen vaaleassa ja valoisassa huoneessa oli kaikki tarpeellinen ehkä jääkaappia lukuunottamatta. Kahvi- tai vedenkeitintä ei ollut huoneessa, mutta hotellin ”olohuoneessa”, Libraryssä, oli kahvikone, jolla askartelimmekin itsellemme useampaan kerran kupillisen teetä tai kahvia. Tällaisiinko paikkoihin ne kaikki maailman kirjat lopulta päätyvät, hotellien yleisiin tiloihin (tai kauppoihin!) sisustuselementeiksi, kun ihmiset raivaavat niitä pois kodeistaan. No, täällä ne kuitenkin loivat kodikasta tunnelmaa!
Aamiainen tarjottiin, tietysti, hotellin ravintolassa, joka ei kuitenkaan viikonloppuisin ollut muuten auki, eli emme päässeet sitä testaamaan vaan söimme Bernissä kaupungilla. Ehkä viikonloppuaukiolot ovat Sveitsissäkin ovat henkilöstökuluiltaan niin kalliita, etteivät lauantai- ja sunnuntai-illat kannata.
Hotellin erikoisuus oli Photobooth, jossa sai halutessaan ottaa kuvan itsestään ja jättää sen hotellin seinällekin. Kiinnitän nyttemmin yleensä huomiota hotelleissa vain asioihin, joissa ne poikkeavat toisistaan – esimerkiksi normaalin keskitasoisen hotellien aamiaisissa on minusta harvoin mitään erityisen kiinnostavaa, sillä tee, appelsiinimehu, jogurtti, leipä, juusto, croissant ja hillo löytyvät jokseenkin saman tasoisina kaikkialta.
Kiva juttu Bernistä! Yksi karhuista on muuten syntynyt Suomessa.
Kiitos Marja! Niin, yhden karhun nimi taisikin olla Finn :-)
Nuo kellot ovat huikeannäköisiä. Todella paljon yksityiskohtia
Kiitos kommentistasi! Astronomiset kellot järjestään ovat :-)
Voi kuinka upeita maisemia ja tuo kellotorni on UPEA! :)
Kiitos! Kaupunki oli kyllä todella kaunis.
Sveitsi on niin eurooppalainen ja täynnä historiaa. Kivan kattava kertomus Bernin mansikkapaikoista.
Kiitos Sari! Sveitsi on kyllä monella tapaa mukava matkakohde – olisiko sen ainoa huono puoli meren puute, mutta toisaalta järviä on. Ja ehkä hiukan hintataso, mutta eihän sitä matkalla muutenkaan, käsimatkatavaroilla liikuttaessa, oikein shoppailla voi.
Bern on jotenkin sellainen kaupunki, että se jää vähän vähälle huomiolle, kun miettii matkakohteita Sveitsistä. Siinä mielessä tämä oli tervetullut postaus, ehkä sitä voisi sielläkin joskus poiketa.
Kiitos Mari! Maa- tai tässä tapauksessa pääkaupunkibongaus vie usein vähän ”perusturistikohteiden” ulkopuolelle – ja tässäkin tapauksessa kivaan kaupunkiin, jossa turistilaumoista ei ole tietoakaan, syyskuussa ainakaan.
Upea kello pienine yksityiskohtineen. En ole muuten kovin monesta (jos yhdestäkään) matkablogista lukenut vielä juttua Bernistä, enkä oikein tiennyt kaupungista mitään. Paljon olitte ehtineet yhden päivän aikana tehdä ja kokea. Jotenkin tämän jutun perusteella syntyi sympaattisempi mielikuva kuin esimerkiksi Zürickista.
Kiitos Sandra! Euroopassa(kin) on aika paljon kaupunkeja, jotka eivät tapaa komeilla lentotarjouslistoilla tai olla muutenkaan näkyvästi esillä. Usein niissä on turistina – ilman muita turisteja – oikein mukava vierailla!
Olen käynyt Bernissä joskus vuosia sitten, mutta en kyllä muista mitään karhuja… Hymm…? Mitähän olen kaupungilla tehnyt : D
Noista parkkihalleista tai paikoittamisesta ylipäätänsä. Nyt Italiassa olimme maaseudulla, jossa siis oli parkkipaikkoja pihoilla riittävästi. Pulma tuli yhden linnamajoituksen kohdalla. Se aukko muurista, mistä piti pihalle ajaa, oli ihan älyttömän kapea. Paikalliset veti siitä läpi ilman ongelmia, mutta jostain syystä kaikki turistit (myös minä) ajoi _hyvin_ hitaasti portista läpi ja käänteli peilejä sisään. Ei montaa senttiä jäänyt ylimääräistä.
Kiitos Anna!
Karhut sinänsä ovat kai olleet kaupungissa tosiaan jo pitkään, mutta näkyvämmin ne ovat esillä joen rannalla uudistetun karhuaitauksen myötä, joskin sekin taitaa jo olla toteutettu kymmenisen vuotta sitten.
Pienellä autolla olisi tosiaan monessa kohdin maailmalla etunsa – tosin tietysti sitten taas vaikka Saksassa voi moottoriteillä ajaa aika kovaakin, mikä ei taas välttämättä ole ihan pienimmillä autoilla kivaa.