Yli 100 maata kuvina – maat 161 – 168

Edellisestä Yli 100 maata kuvina -sarjan jutusta jo jo vierähtänyt yli vuosi – eikä maitakaan ole tässä jutussa lisää kuin kahdeksan, siinä missä sarjan aikaisemmissa osissa kävin läpi vierailemiamme maita vierailujärjestyksessä 16 maan erissä. Mutta siltä varalta, ettemme tule päätymään 176 maahan, niin otetaan tässä kohtaa yksi 8 maan erä :-)

Keväästä 2025 kevääseen 2026

Vuoden 2024 lopun maasaldosta 160 maata jatkettiin keväällä 2025 uusien maiden osalta Eritreaan ja Afganistaniin. Alkusyksystä vuorossa oli Syyria ja Libya ja vielä marraskuussa Irak – siis viisi uutta YK:n jäsenmaata vuodelle 2025. Tämä vuosi alkoi reippaalla Afrikan kierroksella ja Guinean, Päiväntasaajan Guinean ja Gabonin myötä maita on kasassa 168. Uudet maat tulivat siis Afrikasta, Lähi-Idästä ja Aasiasta Afganistanin verran.

Maakohtaiset kuvaukset olen näissä jutuissa tarkoituksella kirjoittanut ulkomuistista, tukeutumatta aikaisempiin blogijuttuihimme: ideana, että näin menetellen matkan oleelliset asiat pääsevät parhaiten esille. Kuvaukset blogijutussa ovat myös erit kuin Instagram-kuvissa, jotka pääset halutessasi näkemään klikkaamalla kunkin maan otsikkoa.

Tässä maat 161-168:

Julkaisin nämä kuvat, yhden kuvan kustakin maasta, Instagramissa hashtagilla #meriharakanyli100maata. Aloittaessani sarjaa Instagramissa oli vielä mahdollista katsoa tietyn merkinnän omaavat kuvat aikajärjestyksessä, mutta sittemmin mahdollisuus on poistunut. Jatkoin nyt kuitenkin sarjaa siellä aloittamaani tapaan – jos vaikka ominaisuus vielä joskus vaikka palaisikin!

161 Eritrea

Eritrea, tuo Afrikan todellinen Pohjois-Korea, tuntui maalta, johon olisi parempi tutustua ainakin pienen ryhmän kanssa. Olin jo joskus aikaisemmin pallotellut muutamaa matkaideaa Onestep4ward -blogiakin kirjoittavan Johnny Wardin kanssa ja lopulta ilmoittauduimme hänen järjestämälleen Eritrean matkalle. Valmiin paketin myötä järjestyivät viisumit ja myös luvat liikkua pääkaupunki Asmaran ulkopuolella, jopa Dahlakin saaristossa Punaisella merellä.

Matka oli kaikin puolin onnistunut, joskin ryhmä oli aika suuri, melkein 20 henkeä. Johnnyllä tuntuu olevan ryhmä ihmisiä, jotka lähtevät hänen kanssaan minne tahansa ja sen myötä monet tunsivat toisensa jo aikaisemmilta matkoilta. Myös erikseen varatut lennot Istanbulin kautta Asmaraan onneksi olivat ajallaan Asmarassa – tätä ehkä eniten stressasin etukäteen, että entä jos myöhästymme matkan alusta – vaikka kaipa siitäkin tilanteesta olisi selvitty, olisi sitten vaan liitytty ryhmään vähän myöhemmin.

Eritrea oli kyllä elämys, erityisesti Asmaran ihmeellinen kaupunki, mutta myös vuoden ainoa teltassa vietetty yö!

Johnnyn järjestämälle matkalle voisin lähteä toistekin, jos kohdalle sattuisi sopiva kohde, mutta osaltamme “valikoima” alkaa olla jo aika pieni, joten voi olla, että tämä jäi tähän yhteen matkaan.

162 Afganistan

Myös Afganistaniin matkustimme ryhmän kanssa – sekin tuntui maalta, jossa ryhmästä voisi olla turvaa. Tosin sellaisiakin mielipiteitä kuulimme, että ryhmä voisi olla todennäköisempi kohde jollekin iskulle.

No, osallistuimme kuitenkin Travellerin järjestämälle Afganistanin matkalle, ensimmäiselle, joka meni myös Kabuliin. Ensimmäisen Afganistanin matkan Traveller oli järjestänyt retkenä maata pitkin Tadzikistanin matkan yhteydessä lähinnä Masar-i-Sharifiin, mutta minun haaveissani oli aina ollut Kabul, siinä määrin kun nyt Afganistan yleensä oli ollut haaveissani.

Lyhensimme matkaa Heratin osalta, sillä halusimme muiden kevään reissujen takia “selvitä” Afganistanissa viikossa ja tämä sopi Travellerille. Sen myötä meillä olikin onni matkassa ja kun aikataulu muun ryhmän ja Heratin osalta vähän muuttui, niin saimmekin tutustua Kabuliin pari päivää ihan kahdestaan oppaan kanssa, mikä sopi meille loistavasti. Ryhmän kanssa kävimme Bamyanissa ja Band-e-Amirin kansallispuistossa.

Matka Afganistaniin herätti tunteita suomalaisissa – matkastamme kirjoitettiin parikin lehtijuttua.

163 Syyria

Myös Syyria oli kohde, jonne en välttämättä kuvitellut koskaan päätyväni, mutta niin vaan sitten yhä useampi tuntui siellä kuitenkin käyvän ja ulkomaiset matkanjärjestäjät toinen toisensa jälkeen tarjosivat matkoja sinne, joten varasimme mekin viikon reissun sinne Untamed Borders -matkatoimistolta. Vuoden 2025 aikanahan maa rauhoittui vallan vaihduttua siellä joulukuussa 2024. Melko lailla viime metreille asti matkatoimisto vielä seuraili tilannetta, mutta lopulta tuli vihreää valoa lentojen varaamiselle, matka toteutuu. Matka alkoi ja päättyi Libanonin Beirutiin, eli lensimme Istanbulin kautta Beirutiin ja takaisin Istanbuliin jatkaaksemme sitten Libyaan.

Matkaa valitessani kävin läpi useamman matkatoimiston reittejä, niiden pituutta kilometreissä ja kohteita. Untamed Bordersin versio voitti kisan, koska se sisälsi myös Palmyran ja Aleppon, ei ollut kilometreiltään ihan pisimpiä ja ajoittui syyskuun loppupuolelle, jolloin potentiaalisesti olisi viileämpää kuin alkukuussa.

Matkan toteutus meni ihan nappiin, näimme ja koimme paljon ja ryhmäkin oli kivan pieni, eli meitä oli alle 10 henkeä, irlantilaisia, englantilaisia, saksalaisia, amerikkalaisia ja me. Vaikka bussi oli pieni, niin tilaa oli kivasti.

Syyria oli jo maa, josta julkaisimme kuvia sosiaalisessa mediassa pienellä viiveellä, matkanjärjestäjän ohjeiden mukaisesti, turvallisuussyistä. Eritreastahan niitä ei julkaistu matkan aikana lainkaan, sillä eihän “Pohjois-Koreassa” pääse nettiin, oikeasti ei.

164 Libya

Pistäytyminen Libyassa oli helpohkoa yhdistää Syyrian matkaamme kun myös Tripoliin oli sopivasti lentoja Istanbulista siinä missä lentomme Beirutiin/Beirutista. Libyaan tutustuimme kahdestaan Kamelimatkojen toiveittemme mukaisesti rakentaman ohjelman mukaisesti, eli Tripoli, Leptis Magna, Sabratha ja pieni maaseutukierros, joka oli tehtävissä päiväretkenä Tripolista Ghadameshin sijaan. Ghadamesh kaukana aavikolla olisi varmasti ollut hieno kohde sekin, mutta matka sinne olisi vienyt päivän ja paluumatka toisen emmekä oikein rakasta autossa istumista.

Antiikin kohteet, etenkin Leptis Magna, olivat vakuuttavia ja koko Libyan kokonaisuus sopi hienosti Syyrian pariksi, sillä antiikin kohteet täällä, Libyassa, olivat säästyneet viime vuosikymmenien levottomina aikoina tuholta toisin kuin esimerkiksi Palmyra Syyriassa.

Libyassa kuljimme oppaan ja kuljettajan kanssa koko ajan – kuljettaja toimitti myös turistipoliisin virkaa. Moinen oli ainakin vielä vierailumme aikaan Libyassa pakollinen. Turistiopas jopa hoiti hommansa melko tunnollisesti, eli jos jossain kohteessa olimme vaeltamassa kovin kauas hänestä vaikka kahvi- tai lounastauon aikaan, niin kyllä hän melko pian oli perässämme :-)

Libyassakin pidimme sosiaalisen median suhteen matalahkoa profiilia, varmuuden vuoksi.

165 Irak

Vuonna 2025 osallistuimme taas monen vuoden jälkeen useammallekin ryhmämatkalle, Afganistan, Syyria ja Irak. Matka Irakiin, kuten Afganistaniin, oli Travellerin järjestämä ja samalla matkalla olikin useampia meille jo Afganistanista tai Maailmanmatkaajista tuttuja ihmisiä. Osa oli lähtenyt Irakiin matkatoimistolle uskollisina, jos jonnekin matkustetaan, niin Travellerin kanssa, osa henkilökohtaisen Irak-historiansa takia ja osa tietysti uutta maapistettä hakemassa – eihän Irak nyt kuitenkaan ihan perinteinen turistikohde ole, jonne lähdettäisiin vain maisemien, rantojen tai shoppailun takia :-)

Meille Irakin, kuten Afganistaninkin, osalta, oli tärkeää, että matkaan sisältyi myös pääkaupunki Bagdad. Emme olleet halunneet “kuitata” Irakia käymällä Erbilissä, Kurdistanissa, vaikka monet maabongausta harrastavat olivatkin viime vuosina sen tehneet.

Matka oli Travellerin ensimmäinen matka Irakiin ja ihan kaikki ei mennyt ihan nappiin, mutta matka sopi silti meille hyvin, sillä mielellämme näimme Irakia, kun sinne kerran menimme, vähän laajemminkin ja matkareittinä Bagdad – Babylon – Karbala – Najaf – Basra noin pääpiirteittäin tutustutti meidät maahan mukavasti Eufrat ja Tigris -jokia seuraillen aina viimeisenä päivänä niiden yhtymäkohtaan asti.

166 Guinea

Seuraavat kolme maata ovat melkein tällaisen yhteenvedon kannalta turhankin tuoreessa muistissa, mutta kun muistin tämänkin sarjan olemassaolon ja 8 tuntui melkein yhtä hyvältä luvulta kuin 16, niin päätin tehdä tämän nyt.

Guinean kohdalle oli Länsi-Afrikan rannikolle jäänyt osaltamme ikävä aukko, joten oli aika paikata se. Monet ystävistämme osallistuivat Aventuran Länsi-Afrikan kierrokseen muutamaa vuotta myöhemmin kuin me (2019) ja silloin se sisälsi jo Guineankin. Osa ystävistämme on jopa osallistunut tuolle Länsi-Afrikan kierrokselle kahdesti vaikka siinä sitten tulikin muutama maa kerrattua. Aventura ei ainakaan mielellään myy näitä ryhmäreissuja räätälöitynä, ainakaan muuten kuin alusta tai lopusta, sillä lentoyhteydet tuolla suunnalla ovat vähän haastavia, joten niitä ei oikein kannata lähteä haastamaan tyyliin, voisinko tulla tuolta suunnasta tai jättää tuon osuuden pois.

Guinean korviimme kantautunut ennakkomaine köyhänä sotilasvallan olevan maana oli huono, mutta osaltamme kaikki sujui oikein hyvin, luultavasti paljon kiitos kivan paikallisoppaan. Kiertelimme vain pääkaupunki Conakryä ja teimme päiväretken yhdelle kaupungin edustalla olevista lukuisista saarista.

167 Päiväntasaajan Guinea

Jos Afganistan ja ehkä Irakin olivat ajatuksissani maita, jonne en oikein ajatellut koskaan päätyväni, niin sitä oli Päiväntasaajan Guineakin. Ei siksi, että maa missään vaiheessa olisi ollut, tietääkseni, sinne päässeille turisteille erityisen turvaton, vaan siksi, että sinne pääseminen oli erityisen vaikeaa. Diktaattorin vetämä öljymaa ei turisteja kaivannut eikä sen myötä viisumeja kevyin perustein myöntänyt. Jotain muuttui sitten pari vuotta sitten, sillä nyt maahan saa e-viisumin, mutta toki monet ovat edelleen siinä uskossa, että viisumin saaminen on niin vaikeaa, ettei sitä kannata yrittääkään.

Maa koostuu Biokon saaresta, joka on lähempänä Kamerunin Doualaa kuin Päiväntasaajan Guinean Afrikan mantereella olevaa osaa – siirtomaavallan peruja. Maa oli aikoinaan Espanjan siirtomaa, ainoa sellainen Afrikassa, ja sen myötä edelleen ainoa Afrikan maa, jossa puhutaan espanjaa. Vuoden 2026 alkuun asti maan pääkaupunki Malabo sijaitsi Biokon saarella, mutta nyt Malabo ei enää, paperilla ainakaan ole maan pääkaupunki. Uusi on rakenteilla jonnekin mantereella sijaitsevan viidakon keskelle. Paikallisoppaamme kyllä epäili, ettei mikään tule muuttumaan. Kuulemma Bioko ja Malabo pitää pitää vahvasti asuttuna jo siksikin, että muuten Kamerun ottaa saaren haltuunsa. Mene ja tiedä.

Vuosikymmeniä jatkunut elämä diktaattorin ja diktaattorin suvun vallan alla näkyi mielestäni jopa satunnaiselle kävijälle tyhjyytenä monessa paikassa. Köyhällä kansalla ei ole rahaa eikä motivaatiota tehdä oikein mitään – näin ainakin paikallisoppaamme mukaan.

Malaboon tutustumisen lisäksi teimme päivän mittaisen saarikierroksen Biokon saaren ympäri.

168 Gabon

Jos Päiväntasaajan Guinealla ei oikein ollut menoa ja meininkiä, niin Gabonissa sitä riitti. Ainakin liikenneruuhkissa :-) – mutta myös kaupungilla ja Atlantin rannalla sijaitsevan pääkaupungin valkoisilla rannoilla.

En nyt lähde enää toistamaan Gabonin viisumiin liittyvää historiaamme, mutta jos et ole vielä siitä sattunut lukemaan, niin lue juttumme Librevillestä.

Librevillen kaupunkia kiertelimme vähän parina löysänä päivänä, sillä alkuperäinen suunnitelmamme venyi Gabonin osalta päivällä, kun Air France jätti lauantai-illan lentämättä tai siirsi sen sunnuntai-iltaan. Mutta mikäs siinä, hyvässä hotellissa ihan rannan tuntumassa.

Teimme myös parin päivän retken Lambarenen pieneen kaupunkiin runsaan 200 kilometrin päähän pääkaupungista, mutta Gabonin teillä ja pääkaupungin ruuhkissa lähtiessä ja saapuessa matkaan sai hyvinkin sujumaan n. 6 tuntia suuntaansa. Lambarenen pääkohde oli Albert Schweitzerin sairaalamuseo ja se oli kyllä kohde, jonka takia Lambareneen kannatti ajaa.

Matkan Guineasta Päiväntasaajan Guineaan ja edelleen Gaboniin järjesti senkin Kamelimatkat.

Viisumeja kerrakseen

Tässä kahdeksan maan erässä joka ikinen maa vaati viisumin, jotka sentään onnistuivat matkanjärjestäjän kautta tai ainakin e-viisumeina.

Eritrea ja Syyria hoituivat rajalla ja matkanjärjestäjiltä olimme etukäteen saaneet tiedon siitä, että viisumit järjestyvät. Matka Syyrian kulki Libanonin kautta, jonne pääsimme ilman sen kummempia muodollisuuksia lentäen saapuessamme, mutta Syyriasta maata pitkin Libanoniin tullessa piti rajalla ostaa erillinen viisumitarra. Yleensäkin kannattaa muistaa, että vaatimukset maahantulolle lentäen tai maitse/meritse voivat joissain tapauksissa poiketa toisistaan.

Irakin e-viisumit haimme netistä itse Travellerin seikkaperäisillä ohjeilla ja saimme ne melko pienellä vaivalla ja lähes saman tien.
Afrikan maihin tarvittavat viisumit, kaikki neljä, Kamelimatkat haki puolestamme. Guinea ja Päiväntasaajan Guinea olisi ehkä onnistunut netistäkin omatoimisesti, mutta Gabon onnistui juuri ja juuri paikallisen kontaktin avulla, nettiviisumia ei maahan kuulemma ainakaan tätä kirjoittaessa kannata yrittää, ehkei lähetystöjäkään.

Eli siinä missä aikaisemmissa osioissa tätä sarjaa olen jutun lopussa hetkeksi pysähtynyt pohtimaan, että kannattaisiko johon näistä palata, niin ehkä tuo edellinen kappale vastaa siihenkin kysymykseen – eiköhän näistä kaikista tullut nähtyä kerralla riittävästi, etenkin kun vietimme jokaisessa maassa sentään useampia päiviä.

Jutun otsikkokuva on Mark O’Travel -sovelluksesta, johon olen tämän projektin myötä alkanut tallentaa vierailut näihin maihin ajoitettuina, eli kuvassa ovat jollain tarkkuudella maat 1-168, maan tarkkuudella. Myös blogimme karttasivu piirtää vierailemamme maat kartalle, mutta siitä puuttuu aikajana – siitä löydät kuitenkin halutessasi kunkin maan kohdalta kaikki kyseisestä maasta kirjoittamamme jutut.