Kaupallinen yhteistyö: Tallink Silja ja Hotel Lydia
Vietimme pari päivää Tartossa, jonne matkasimme edestakaisin bussilla Tallinnasta. Bussimatka kestää 2½ tuntia suuntaansa ja busseja menee parhaimmillaan ½ tunnin – tunnin välein. Hotelliksemme valikoitui ihan Raatihuoneentorin kulmalla sijaitseva Lydia, joka oli saanut hyviä arvosanoja niin sijainnista kuin palveluistaan ja olimme valintaamme tyytyväisiä. Mietimme ensin hotellia Tarton linja-autoaseman läheltä, mutta onneksi tajusimme, että välimatkat Tartossa ovat tosi lyhyitä ja matka linja-auto-asemalta Lydia-hotellille oli helposti käveltävissä.
Tarttoon lähtöämme edeltävänä iltana nautimme illallisen pitkän kaavan mukaan uudistetun Tallink City -hotellin ravintolassa ja pöytäseurueeseeni myös kuulunut matkabloggaajakolleega Timo kysyi, miten tutustumme uuteen kohteeseen, miten löydämme kohteen helmet. Tätä on kysytty meiltä ennenkin ja vastaukseni oli sama kuin ennenkin: kohteessa tapaan avata Tripadvisorin kohdasta Things to do. Selaan sitten listaa suosituimmista kohteista ja valitsen niistä kiinnostavimmat.
Tarton osalta kahden aikuisen listalle päätyivät nämä kohteet:
Raatihuoneenaukio ja Suutelevat opiskelijat
Tarton vanha kaukeskusta, vanhakaupunki, käsittää Raatihuoneenaukion ja läheiset Tarton yliopiston korttelit. Raatihuoneenaukiota reunustavat monet ravintolat ja sen laidalla on myös Tarton turisti-info. Syyskuun alussa, melkein vielä kesällä, ravintolat levittäytyvät aukion molemmille laidoille ja ulkona tarkenee hyvin. Tapaamamme Tarton opas, Reet Kalamees, suositteli meille Raatihuoneenaukion ravintoloista Pierreä, mutta ehkä kyseistä ravintolaa oli suositeltu jo niin monelle, että se oli turhan täynnä ja päädyimme viimeisenä iltanamme syömään salaatit viereisen Willy & Rudyn terassilla, juuri sopivasti Tartu 2024 -kirjainten ja Suutelevat opiskelijat -patsaan edustalla.
Suutelevat opiskelijat -patsas tapaakin olla korkealla Tartto-oppaissa, joten se kannattaa käydä katsomassa! Patsas ja suihkulähde taitavat olla Virossa vähän samassa asemassa kuin Havis Amanda Helsingissä. Suihkulähde on ollut paikallaan jo vuodesta 1948, patsas vasta vuodesta 1998.
Raatihuoneen torilla monia somettajia näytti innostavan myös keltainen jättimäinen kehys, jossa leikitellään tekstien Startup City ja Tartu yhdistelmällä.
Tarton taidemuseo (Tartmus)
Raatihuoneenaukion reunalla sijaitsevista museoista kannattaa mainita ainakin Tarton taidemuseo, jota ei oikein voi olla huomaamatta, sillä vuonna 1793 soiselle jokirannalla rakennettu talo on vajonnut lähes 6 astetta vinoon ja on siis jo enemmän vinossa kuin Pisan torni. Museo perustettiin 1940 modernin taiteen keräämiseksi, säilyttämiseksi ja esittelemiseksi, eli museon näyttelyissä tapaa olla esillä töitä 1900- ja 2000-luvuilta. Taidetta, erityisesti patsaita, on muuten museoiden lisäksi Tartossa vähän jokaisella kadulla.
Tarton yliopisto ja opiskelijavankila
Tiesimme Tarton olevat yliopistokaupunki ja kun vielä satuimme asumaan lähes yliopiston vieressä, niin piipahdimme rakennuksessa sisälläkin. Eteisaulan yliopiston museosta kertova kyltti houkutteli meidät peremmälle ja päädyimme katsomaan kokoelmaa kreikkalaisten patsaiden jäljennöksiä, kuolinmaskeja ja muutamaa egyptiläistä muumiota. Kuolinmaskeista meille esiteltiin erityisesti Alexander Pushkinin ja Immanuel Kantin kuolinmaskit ajatuksena, että virolaiset nimet eivät ole meille tuttuja.
Museo tarjosi myös mahdollisuuden kiivetä rakennuksen ullakolla sijaitsevaa opiskelijavankilaan, jollaista kuulemma myös karsseriksi kutsutaan, ja tartuimme tarjoukseen ajatuksella, että olisikohan sieltä näköala kaupungin ylle, mutta huoneen ikkunat olivat sen verran korkealla, ettei niistä nähnyt ulos. Mutta opiskelijavankila? Huonetta on kuulemma käytetty tilanteissa, joissa opiskelija on rikkonut yliopiston koodistoa, eli lievemmissä rikkomuksissa, ei varsinaisten rikosten yhteydessä. Velkaantumisesta tai huonosta käytöksestä kaupungilla saattoi saada muutaman päivän arestia, jona aikana opiskelija asui tässä ullakkohuoneessa. Arestin aikanakin sai käydä luennoilla – ja kerran päivässä syömässä. Tila tuhoutui aikoinaan osittain tulipalossa, mutta esimerkiksi opiskelijoiden tekemiä seinämaalauksia on palautettu valkoiselle seinälle tilasta säilyneisiin valokuviin perustuen.
Tämä yliopiston pieni museo oli aika ovela sikäli, että se esitteli meille kaksikin uutta asiaa, nuo kuolinnaamiot ja opiskelijavankilan – kumpaankaan emme olleet törmänneet muualla maailmaa kierrellessämme!
Tarkkaan ottaen Tartossa on kaksi yliopistoon liittyvää museota. Museo, jossa vierailimme on University of Tartu Art Museum ja toinen, isompi on University of Tartu Museum. Hallinnollisesti tämä pieni museokin on osa tuota suurempaa, mutta se sijaitsee siis yliopiston päärakennuksessa siinä missä tuo isompi omassa, isossa, rakennuksessaan Toomemäellä.
Tarton kauppahalli ja porsas
Emajoen rantaa Raatihuoneen torilta Kaubamajan suuntaan kävellessämme huomasimme jo kaukaa ison porsaan, siis porsaspatsaan. Tutkailimme hiukan karttaa ja ymmärsimme, että jättiläisporsas sijaitsi Tarton kauppahallin edessä ja päätimme käydä moikkaamassa porsasta ja tutustua hiukan kauppahalliinkin. Matkustimme Tallinnasta Tarttoon bussilla, joten meillä ei ollut mahdollista pysähtyä Peipsin alueella, Sipulitiellä. Aikataulussamme ei myöskään venynyt päiväretkeen Peipsin alueelle: näitäkin olisi ollut tarjolla Tartossa. Mutta ei hätää, Tarton kauppahalli esitteli kyllä tätäkin Viron aluetta ainakin sipulien ja näin syksyllä jättikokoisten kurpitsojen muodossa!
Toomemäen puisto
Raatihuoneentorin takana, Emajoelta päin katsoen, nousee Toomemäki. Katsoimme aluksi Toomemäen puistoa hotellihuoneen ikkunastamme – puisto tuntui olevan suosittu kohde niin aamu- kuin iltakävelyille. Aikamme puistoa katseltuamme päätimme mekin ottaa siitä selvää ja nousimme portaat ylös mäelle ja ”löysimme” sieltä parikin Tripadvisorin listalla näkemäämme kohdetta, eli Tarton tähtitornin ja Struven ketjun muistomerkin. Struven ketjun referenssimeridiaani Virossa on ollut juuri tämä Tarton tähtitorni, joten on luonnollista, että siitä muistuttava kivipatsas on sen edustalla.
Saimme suosituksen myös vierailla Ruutikellarin (Pussirohukelder) ravintolassa Toomemäellä, mutta olimme liikkeellä aamulla, joten vanhan ruutikellarin korkea tila holvikaaren alla jäi tällä kertaa näkemättä – ei sitä sentään ihan kaikkea Tartossa ehdi parissa päivässä kokemaan!
Kivisillan malli ja Kaarisilta
Raatihuoneen torin kupeesta lähtee Emajoen ylittävä kävelysilta, Kaarisilta (Kaarsild), josta kannattaa käydä vilkaisemassa näkymiä joelle, vaikkei sitä olisikaan tarvetta ylittää. Vanhan legendan mukaan ne, jotka ylittävä joen kaarisillan kaaren päällä kävellen pääsevät opiskelemaan Tarton yliopistoon, jota pidetään Viron parhaana. Onneksi ei ole enää opiskelupaikan tarvetta!
Kaarisillan kupeessa on pieni malli Tartossa aikoinaan sijainneesta Kivisillasta, joka tuhottiin toisessa maailmansodassa. Kivisilta rakennettiin Katariina Suuren varoin 1700-luvun lopulla Tarton suuren tulipalon jälkeen ja sitä pidettiin Tarton historiallisen keskustan kauneimpana monumenttina. Adolf Hitlerin väitettään jopa piirtäneen kuvan sillasta ennen kuin puna-armeija tuhosi sen vuonna 1941 Saksan armeijan edetessä.
Taskun kauppakeskus ja Kaubamaja
Tarton uudempi, kaupallisempi, keskusta sijoittuu Kaubamajan, Taskun ja Kvartalin kauppakeskusten tienoille. Tällä alueella on myös useampiakin hotelleja, luultavasti ihan kivojakin kuten vaikka V Spa tai Dorpat. Kaubamajassa poikkesimme vain pienillä ruoka- ja juomaostoksilla, mutta valikoimat olisivat kyllä riittäneet isompiinkin ostoksiin! Taskussa eksyin Lindexiin, joka toki löytyisi myös Espoosta, mutta kun liikkeessä oli sopivasti alusvaatteita esillä ja mielessäni oli ollut täydentää hiukan varastoja, niin tein pieniä ostoksia täälläkin. Hintataso oli, Lindexissa, tasan sama kuin Espoossa. Ruokaostoksiin sen sijaan kului merkittävästi vähemmän rahaa.
Tasku on aika korkea rakennus ja jos olisimme osuneet paikalle oikeaan aikaan, niin siellä olisi voinut nousta ylös näköalatasanteellekin, mutta tällä kertaa emme viitsineet jäädä odottamaan sopivaa tasatuntia.
Stalinin vainojen muistomerkki
Lauantai-aamuna käveltyämme riittävästi syysmarkkinoiden kojuja katsellen olimme ajatelleet käydä lyhyellä risteilyllä kaupunkia halkovalla Emajoella, mutta syksyn viimeisen risteilyviikonlopun lähtöajat oli karsittu jo minimiin ja kaavailemamme lähtöä ei ollutkaan. Hetken pohdimme jokirannassa seuraavaa siirtoamme ja päätimme sitten kiivetä kilometrin matkan Stalinin vainojen muistomerkille. Muistomerkki kiinnosti minua kuvan perusteella siksi, että se oli toteutettu Viron kansalliskukan, ruiskukan muotoon. Pieni muistomerkki löytyikin ja kuten melkein aina, reitin varrelta yhtä jos toista muutakin kivaa, kuten vaikka kadulle levittäytyneet kirjamarkkinat ja tyylikkäitä graffiteja.
Viron kansallismuseo
Tämän pienen listan edelliset kahdeksan kohtaa sijaitsivat kaikki Tarton keskustassa, eli kävelimme kaikille niille. Viron kansallismuseo ja sen vieressä sijaitseva Tagurpidi Maja sijaitsivat muutaman kilometrin päässä keskustassa ja niihin matkasimme Raatihuoneentorin reunalta lähtevällä paikallisbussilla (nro 7). Bussilippujen ostaminen sujui kätevästi lähimaksulla bussissa sijaitsevilla automaateilla.
Kansallismuseota suositeltiin kohteeksi niin rakennuksen arkkitehtuurin kuin museon näyttelyiden takia.
Tartto oli Neuvostoaikaan pitkään ulkomaalaisilta suljettu kaupunki kaupungissa sijainneen sotilaslentokentän takia ja rakennuksena vaikuttava museo on toteutettu tälle vanhalle lentokentälle. Jos rakennus oli ulkopuolelta arvioiden selkeän yksinkertainen, niin näyttelyissä kiertäminen osoittautuikin vähemmän selkeäksi asiaksi. Vierailumme aikana museossa oli esillä mm. satuja esittelevä näyttely ja ugrilaisia kansoja esittelevä näyttely, joiden kummankin toteutus oli visuaalisesti upea, mutta puolet ajasta olimme enemmän tai vähemmän hukassa sen suhteen, että mihin suuntaan nyt olimmekaan menossa! Mutta ehkä sen ei nyt lopulta ollut niin väliä :-)
Tagurpidi Maja (Upside Down House)
Näimme keltaisen ylösalaisin olevan talon jo bussin ikkunasta lähestyessämme kansallismuseota, mutta päätimme heittäytyä järkeviksi ja panostaa isomman osan alkuiltapäivän energiastamme museoon kuin tähän ”huvipuistoon”, eli käydä ensin museossa. Mutta heti museosta tultuamme kiirehdimme tien toiselle puolelle ja nappasimme ensimmäiset valokuvat tästä keltaisesta talosta. Taloon pääsee myös vierailemaan pientä pääsymaksua vastaan ja se kannattaakin tietysti, sillä paitsi, että koko talo on ylösalaisin, talon kaikki huoneet ovat ”väärinpäin” pieniä yksityiskohtia myöten. Lipunoston yhteydessä jaettava pieni esite antaa vähän vinkkejä siitä, että minkälaisia hassuja kuvia talon eri huoneissa voi ottaa ja muutaman kuvan osalta ehkä mekin onnistuimme melkein kelvollisesti. Mutta, kansallismuseon näyttelyiden jälkeen, ja ehkä vähän liiankin tiukkapipoisina ”aikuisina” emme jaksaneet ihan tosissamme panostaa tämän talon mahdollisuuksiin. Myöhemmin muutamia kuvia sosiaalisessa mediassa jakaessamme ja etsiessäni sopivia hashtagejä niille huomasin, että tällaisia talojahan on ympäri maailmaa ilmeisesti vaikka kuinka monta! Mutta meille tämä Tartossa sijaitseva oli ensimmäinen laatuaan.
Hotelli Lydia
Hotelli Lydia, jossa asuimme, sopii sekin mielestäni hyvin listaan Tarton kivoista kohteista, eli olkoon se tuo otsikon + 1.
Tyylikkäällä hotellilla on tyylikäs historia, eli vaikka hotelli sijaitsee lähes kokonaan uudessa rakennuksessa (2016), sen vanha osa on vanha asuintalo ja hotelli ja sen ravintola ovat saaneet nimensä talon aikoinaan omistaneen Lydia Holmin mukaan, Lydia hotellille ja Hõlm ravintolalla. Loistavan sijainnin hotelli on ollut, aiheellisesti, mm. Tripadvisorin ja Booking.comin arvioijien suosiossa. Erikokoisten huoneiden lisäksi hotellissa on spa ja kuntosali.
Huoneista on parhaimmillaan näköala Toomemäen puistoon tai sviittien parvekkeilta Raatihuoneen torin kulmalle – ja Raatihuoneen tornille. Huoneiden sisustuksessa on käytetty taiten myös virolaista käsityötä, mm. puolipeitteissä ja pienissä yksityiskohdissa, joiden kuvia käytin jo jutussa Tallinna ja Tartto, koronatodistuksia ja takseja.
Tartto on minulle vielä toistaiseksi tuntematon. Tagurpidi Maja kuulosti ja näytti veikeältä. Jossain olenkin nähnyt kuvia vastaavasta talosta. Ja ilmeisesti päädyitte sattumalta yliopiston museoon, ullakon opiskelijavankila kuulostaa hieman hurjalta. Milloinkohan opiskelijavankilan käytöstä on luovuttu?
Kiitos Marika! Yliopiston päärakennukseen menimme tarkoituksella, mutta vasta siellä sitten huomasimme, että täällä on pieni museokin ja museon henkilökunta sitten tarjoutui näyttämään myös tuon vankilahuoneen ullakolla. En osaa sanoa milloin sen käytöstä on luovuttu, mutta kuulemma tällaisia on useammassakin yliopistossa ollut, jotenkin yliopistokoodiston vahvistamiseksi, jatkona vielä vanhemmalle luostarikoodistolle – luostareissa oli kuulemma myös tapana rankaista rikkomuksista, jotka eivät siis olleet rikoksia vaan rikkeitä sovittuja sääntöjä vastaan.
Kiva lukea Tartosta, itse myös tykästyin kaupunkiin kovasti! Olen ihan samaa mieltä tuosta Viron tulevan presidentin nykyisestä työpaikasta, että melkoinen sekamelska. Ensin on Anttilan muovipusseja, keittiöveitsiä ja sitten yhtäkkiä vanhoja valokuvia unkarilaisista. Mutta ehkä virolaisille kaikki on loogista. Ja mainio juttu oli se, että esittelytekstit sai vaihdettua suomeksikin sillä pääsylippulärpäkkeellä.
Kiitos Anssi! Mekin pidimme Tartossa, jotenkin se oli mielestämme Tallinnaa ”turistiystävällisempi”. Tuo tekniikka noiden museon esittelytekstien osalta oli kyllä toimiva!
Kattava lista mielenkiintoisia kohteita! Hauska tuo ylösalaisin oleva talo, tuolla voisi kyllä innostua kunnon kuvaussessioon, jos aikaa ja energiaa riittää. Todella kaunis myös Suutelevat Opiskelijat -patsas. Ehkäpä joskus tulee lähdettyä Tartoon.
Kiitos Katariina! Meillä ei tosin oikein enää energia riittänyt tuohon taloon, mutta julkaistuista kuvista päätellen, siis muiden julkaisemista, monet ovat kyllä keksineet tosi kivojakin tapoja hyödyntää tuota.
Kiva postaus Tartosta ja hyviä vinkkejä (ja huikea tuo muraali yliopistosta)! Itse olen käynyt Tartossa kertaalleen joskus vuosia sitten, mutta se taisi olla johonkin ikävän harmaaseen vuodenaikaan, eikä kaupunki silloin näyttänyt ihan parhaita puoliaan. Suunnitteilla on kyllä jossain vaiheessa vähän kattavampi kierros Viron itäosissa, ja sen yhteydessä pitää ehdottomasti antaa Tartolle uusi mahdollisuus.
Kiitos Anne! Tartto oli tosiaan kiva ja jos suunnitteilla on kattavampikin kierros, ehkä siis autolla, niin kannattaa muistaa tuo Peipsijärven alue.
Huikeaa, miten vähän ihmisiä kuvissa oli. Sattumaa vai oliko oikeasti vielä noin autiota?
Kiitos kommentistasi! Olihan tuossa ensimmäisessä kuvassa Raatihuoneenaukiolta väkeä vaikka miten :-) Kaupunki ei ollut ruuhkainen, muttei tyhjäkään. Yritän kyllä välttää yksittäisten vieraiden ihmisten päätymistä kuviin, ettei sitten tarvitse miettiä, että miten niitä voi käyttää. Isoja ”ryhmäkuvia”, joista yksittäisiä ihmisiä ei voi tunnistaa, niitähän voi myös ongelmitta julkaista, mutta jos kuvassa on tunnistettavia ihmisiä, niin periaatteessa niiden julkaisuun pitäisi kait olla jonkinlainen lupa.
Ihana entinen kotikaupunkini, Tartto! Olen tietysti Tartossa asuneena ja maineekkaassa yliopistossa opiskelleena hieman jäävi markkinoimaan Tarttoa, koska sydämeni on sinne ikuisiksi ajoiksi jäänyt. Mainitsisin vielä käymisen arvoisina mm. Toomemäen eli tuomiokirkonmäen takana/sivuilla ikivanhoissa puolustusvalleissa kulkevat kadut, Vallikraavin ja Von Baerin, joilla voi tuntea historian havinan konkreettisimmillaan. Myös värikäs puutalokaupunginosa Supilinn on vierailemisen ja valokuvaamisen arvoinen. Lisäksi voisi mainita kokemisen arvoisina vielä ainakin Annelinnin neuvostoaikaisen kaupunginosan, kasvitieteellisen puutarhan, paikallisen A le coq -panimon tehtaat, laululavan jne.
Kiitos Toni! Selvästikin kaupungissa olisi ihan vaikka turistinakin :-) tekemistä vielä paljon useammaksi päiväksi!