Veikkaan, ettei juttu Leeuwardenista kiinnosta kovin montaa lukijaamme. Tai voinhan tietysti olla väärässäkin :-) Toisaalta ainakin yksi motivaatiomme kirjoittaa edelleen blogia on tallettaa kokemuksiamme myös itsellemme. Ei ole kerran eikä kaksi, kun jompikumpi meistä miettii jotain yksityiskohtaa johonkin aiemmin tekemäämme matkaan liittyen ja päätyy tarkistamaan blogistamme, miten juttu oli.
Leeuwarden on Kuopion kokoinen kaupunki Pohjois-Alankomaissa, historiallinen kanavakaupunki ja Friisinmaan maakunnan pääkaupunki – ja pienen Alankomaiden-kierroksemme ensimmäinen kohde. Mitään maailmanluokan nähtävyyksiä kaupungissa ei ole, mutta oli ihan mukava kierrellä kaupungin kujilla, kanavien varsilla ja puistoissa vielä lokakuussakin.
Prinsentuin-puisto
Aloitimme kaupunkiin tutustumisen Prinsentuin-puistosta. Syksyisenä päivänä siellä oli vehreää, rauhallista ja mukavan väljää. Puisto perustettiin kuulemma vuonna 1648 Nassau-suvun huvipuutarhaksi, ja myöhemmin se avattiin kaupunkilaisten käyttöön.
Matkalla puistoon yritimme nähdä Leeuwardenin kuuluisimman maamerkin, vinon Oldehove-tornin. Sen osalta petyimme kuitenkin, sillä tornin sijaan näimme vain valkoisen teltan eli torni oli remontin takia huputettu. Torni alkoi kallistua jo rakennusvaiheessaan 1500-luvulla, eikä siitä koskaan tullut yli 100 metriä korkeaa, kuten suunnitelmissa oli, vaan se jäi vajaat 40 metriä korkeaksi tyngäksi. Kallistumaa sillä on kuulemma nykyäänkin pari metriä. Tai ehkä jo enemmänkin – ehkä se siksi on remontissa?
Muutama vuosi sitten vierailimme Reimsissä, jossa teimme pitkähkön iltakävelyn nähdäksemme Marsin portin, mutta sen sijaan näimme huputetun Marsin portin. Niin Leeuwardenissa kuin Reimsissäkin huputettu kohde oli kuitenkin kuvattu suojapeitteeseen, joten jotain sentään näimme kummassakin kaupungissa.
Kanavien kaupunki
Alankomaiden kaupungeissa, ehkä kaikissa niissä, ei voi kävellä kovin pitkään päätymättä kanavan varrelle. Niin Leeuwardenissakin. Ensimmäisenä päivänä kävelimme mm. Nieuwe Kanaalin varrella ja katselimme veden äärelle rakennettuja taloja ja asuntoveneitä. Ainakin yksi kanavaristeilykin oli vielä liikenteessä, eli emme olleet ihan ainoita turisteja liikkeellä näin syksyllä.
Iltapäivän lopulla alkoi hiukan sadella ja pakenimme myöhäiselle lounaalle ravintola Felliniin. Carpaccio osoittautui yllättävän erilaiseksi, mutta maittavaksi salaatiksi. Toinen vaihtoehto sadepakopaikaksi olisi ollut saman aukion laidalla oleva Friisinmaan historiaan ja kulttuuriin keskittyvä Fries Museum, mutta Fellini voitti!
In de Brouwerij
Hotellivalintamme teimme tällä reissulla periaatteella kävelyetäisyydellä rautatieasemalta ja mahdollisimman keskustassa. Leeuwardenissa In de Brouwerij -hotellin sijainti oli juuri sopiva. Illalla katselimme huoneemme ikkunasta kaupungin keskusaukiota, Wilhelminapleiniä. Hotelli toi mieleemme hotellimme Lublinissa niin sijaintinsa kuin pienen hotellin ja suuren ravintolan yhdistelmänä. Kokonaisuus oli mukavan kotoisa.
In de Brouwerijin aamiainen tarjoiltiin valmiiksi annosteltuna kullekin omalla puisella tarjottimella. Ihan kaikkia niitä juttuja, joita buffetista olisimme aamiaiseemme keränneet, siinä ei ollut, mutta ihan riittävä aamiainen sekin oli. Ja kyllähän erilaisuus on aina omalla tavallaan mielenkiintoistakin.
Willemskaden äärellä
Lähtöaamuna viivyttelimme vielä hetken Willemskaden vieressä kulkevan kanavan rannalla katselemassa sen rannalla olevia asunto- ja ravintolalaivoja. Pari niistä näytti mainostavan pannukakkuja, mutta ainakaan aamupäivällä ne eivät olleet auki. Ehkä ne muutenkin ovat auki vain kesäkaudella?
Kanavia olisi voinut tutkia myös vuokrattavilla sähköveneillä. Se olisi sekin toki tuntunut vähän kesäjutulta.
Aseman edustalla pysähdyimme vielä katsomaan kahta suurta, toisiaan kohti kääntynyttä päätä. Ne ovat espanjalaisen taiteilijan Jaume Plensan suunnittelemat, Love-nimiseen suihkulähdeteokseen kuuluvat päät. Seitsemänmetriset lapsenpäät seisovat silmät suljettuina, ja niiden ympärille nousee hienojakoinen vesihöyrypilvi. Vesihöyryä emme välttämättä olisi huomanneetkaan, ellei samaan aikaan paikalle osunut pieni poika olisi kierrellyt patsaiden ympärillä juuri tuota vesihöyryä ihmetellen. Lapset tekevät selvästikin tarkempia havaintoja kuin aikuiset! Teos on vuodelta 2018, jolloin Leeuwarden oli Euroopan kulttuuripääkaupunki – mikä meiltä meni kyllä aikoinaan ohi, eli edes kaupungin nimi ei jäänyt tuolta vuodelta mieleen.
Leeuwardeniin päädyimme oikeastaan NomadMania-pisteen (Friisinmaa) takia. Meillä pisteet ovat yksi käyttämistämme apuvälineistä mielenkiintoisten kohteiden löytämiseen. Niiden myötä olemme useamman kerran päätyneet paikkoihin, joihin emme muuten olisi tulleet lähteneeksi. Niin kävi tälläkin kertaa. Piste tuli kuitattua, mutta samalla tutustuimme ainakin vähän mukavaan pieneen kaupunkiin.