Keuhkoveritulppa vei sairaalaan

keuhkoveritulppa feature

Klikkiotsikoksi tälle tarinalle olisi myös voinut sopiva vaikka ”Nähdä Havaiji ja kuolla”.
En kuollut, mutta keuhkoveritulppa on sen verran vakava juttu, että ehkä tämä tarina kannattaa kertoa (ja lukea).

Paljon lentävänä tiedän toki, että etenkin pitkillä lennoilla laskimotukos vaanii ja sen estämiseksi on hyvä muistaa:

  • käyttää lentosukkia
  • liikkua koneessa säännöllisin väliajoin
  • tehdä jaloilla pohjeliikkeitä
  • juoda riittävästi vettä

mutta joskus jollain lennolla jotain tai kaikkea näistä ei vaan tule tehtyä.

Lensimme Vancouverista Honoluluun iltapäivälennolla, lentolipussa luki

Vancouver
Kanada
Terminaali M
Hawaii (Oahu,Honolulu)
Yhdysvallat
Terminaali M
18:10
21:20
WS1864
Westjet
Westjet

Vancouverissa oli kaunis, lämmin päivä ja ennen lentokentälle lähtöä kävimme vielä lentämässä vesitasolla, joten päivän toinen lento jäi vähän vähemmälle huomiolle.
Kuten sekin, että Vancouverin ja Honolulun välillä on aikaeroa 3 tuntia, eli kyseessä oli kuitenkin yli 6 tunnin lento.

Vancouver Seaplane Harbour

Vasta koneessa tajusin, että minulla on vain lyhyt tukisukka vain toisessa jalassani: käytän sellaista lähes aina nilkasta leikatun melanooman takia oikeassa jalassani. Tajusin myös, että olisi kannattanut ottaa lämmin huivi koneeseen, sillä Westjetin koneessa oli kylmä, mutta se ei nyt oikeastaan liity tähän tarinaan.

Kipu pohkeessa

Honolulussa ja myöhemmin viikon Havaijin risteilymme aikana vasen pohkeeni tuntui ajoittain lievästi kipeältä, syvällä pohkeen sisällä. Kipu oli lievää ja häiritsi lähinnä aamuyöstä, mutta asettui Voltarenilla. Hiukan sitä ihmettelin, mutta toisaalta minulla on joskus todettu samassa pohkeessa sinänsä harmiton Bakerin kystakin, joten en ollut asiasta kovin huolestunut.

Havaijilta lensimme takaisin reittiä Honolulu – Seattle – Lontoo,Gatwick – Helsinki. 6 + 9 + 3 tuntia. Tosin olimme ensimmäisen 6 tunnin jälkeen yön Seattlessa lentokenttähotellissa, eli siinä välissä lennoissa oli 16 tunnin tauko. Lontoossa tauko oli vaan luokkaa 3 tuntia.

Norwegian dreamliner Gatwick

Saavuimme kotiin maanantai-iltana. Ensimmäinen yö oli 13 tunnin aikaeron takia levoton, illalla nautitusta melatoniinitabletista huolimatta. Pohjekin vähän taas häiritsi. Vähän ihmettelin myös sitä, että kun yöllä kävin asuntomme 1. kerroksessa juomassa ja kiipesin takaisin sänkyymme 3. kerroksessa, niin hengästyin portaissa, mutta ajattelin, että runsas 3 viikkoa reissussa vaatii veronsa. Pohkeeni ei kuitenkaan ollut turvonnut, sitä ei kuumottanut, eikä se ollut punainen, eli kaikista mahdollisista laskimotukoksen oireista minulla oli vaan yksi.

Toisen huonon yön jälkeen soitin keskiviikkoaamuna terveyskeskukseen: jos pohjekipu olisi sittenkin laskimotukos, jolle pitäisi tehdä jotain. Lääkäri lähetti laboratorioon: veren P-FiDD -arvo sulkisi pois epäilyn tukoksesta.
Kävelin muutaman kilometrin matkan laboratorioon – harmitellen taas hengästymistäni ylämäissä – ja jäin odottamaan tulosta.

Nopeasti Jorvin päivystykseen

Illalla tulin, Lassen innostamana, katsoneeksi olisivatko tulokset tulleet Kanta.fi -järjestelmään ja olivathan ne:

27.9.2017 14:12    P -FiDD    6.7*     <0.5

Tuo tähti tuon lukeman 6.7 perässähän kertoo sen, että arvo on reippaasti sallitun arvon (0.5)!

Päätin olla odottamatta aamuun ja soitin Jorvin päivystykseen kertoen tilanteesta ja sain ohjeen lähteä sairaalaan.

Jorvissa minut ohjattiin tilanteessa, jossa päivystyksen jono oli pitkä ja odotustila täynnä, suoraan potilastarkkailutilaan, sänkyyn, ja minulta mitattiin ”perusvitaalit”, kuten verenpaine, pulssi, saturaatio ja lämpö. Seuraavana vuorossa oli sydänfilmi ja lisää verikokeita. Parin tunnin seurannan jälkeen – tuossa vaiheessa lähestyttiin jo puolta yötä, sain ensimmäisen verenohennuspiikin (Klexane 1 ml) ja kehotuksen mennä yöksi kotiin ja palata aamulla pohkeen ultraäänitutkimukseen.

Klexane keuhkoveritulppa Laskimotukos ja keuhkoveritulppa

Lisätutkimuksista osastolle

Aamulla palasin Jorviin ja vuorossa oli tutkimus toisensa jälkeen:

  • ”perusvitaalit” ja sydänfilmi (uudelleen)
  • vasemman alaraajan ultraäänitutkimus: tukoshan sieltä löytyi
  • valtimoverinäyte vasemmasta ranteesta (tästä kohtaa itsemurhan voisi siis tehdä)
  • keuhkojen TT-kuva: kummastakin keuhkosta löytyi pieni tukos

Tällä kertaa ohjeena ei enää ollutkaan palata kotiin vaan minut otettiin potilaaksi kardiologian osastolle S7 Jorvissa – lääkäri arvioi, kun sitä kysyin, että viipyisin osastolla tarkkailtavana 5-6 päivää. En ollut osannut tähän ihan varautua, joten siitä vaan sitten aviomiehelle kotiin pakkauslistaa, että tuo minulle läppäri, tabletti, laturit ja jonkinlainen arsenaali kosmetiikkaa – ja tule käymään!

Osastolla minut kytkettiin välittömästi, kiireellisen tuntuisesti, sydämen toimintaa seuraava laite, joka piirsi sydänkäyrääni osaston kansliassa ja käytävillä useammassa kohdassa näkyviin monitoreihin (ja luultavasti tiukassa paikassa olisi tehnyt hälytyksen). Laite oli ison matkapuhelimen kokoinen ja siihen meni 5 puolen metrin johtoa, jotka liimattiin minuun oikeisiin kohtiin. Sain myös kaulapussin, että voin kuljettaa sitä mukanani osastolla liikkuessani. Sain siis halutessani liikkua, eli ihan kriittisenä tilannettani ei pidetty.

Jorvi S7 monitori
Sydänmonitorien valvontataulua osastolla

Klexane-lääkitystä jatkettiin kahdesti päivässä pistettävällä 100 mg annoksella. Verenpainetta, pulssia ja lämpöä mitattiin myös kahdesti päivässä.

Olin täynnä kysymyksiä, sillä vaikka olinkin niin laskimotukosesta kuin keuhkoveritulpista kevyesti perillä, niin en oikeasti tiennyt mitä minulle seuraavaksi tapahtuu, missä vaiheessa vaara on ohi, miten paraneminen edistyy ja miten pitemmällä aikavälillä pääsen takaisin normaaliin elämään (ja matkustamiseen).

Mutta ei osastolla illalla mitään kysellä, aamun lääkärikierrolla vasta.

Pahin vaara lienee kuitenkin sikäli ohi, että osastolla ja tiukassa seurannassa, pahimmankin sattuessa, eli keuhkoveritulpan tukkiessa jonkun isomman suonen, apu olisi välittömässä läheisyydessä ja heti saatavilla.

Hyviä uutisia

Seuraava aamu valkeni sumuisena ja osasto heräili rutiineineen: heti aamulla vuorossa oli taas ”perusvitaalit” ja Klexane-pistos. Yö sydänmonitorin kanssa oli mennyt joten kuten – puolen metrin mittaiset johdot olivat sen verran lyhyitä, että sängyssä kääntyessään piti muistaa myös vaihtaa mittari toiselle puolelle.

Jorvi S7 aamupala

Lääkärikierto toi sitten hienoja uutisia: päivystyksessä saamani arvio 5-6 sairaalavuorokaudesta olikin ilmeisesti jonkinlainen keskiarvo ja tapaukseni keuhkojen osalta on sittenkin ollut lievä, joten voisinkin päästä kotiin jo tänään, jos sydänlääkäri antaa siihen luvan sydämen ultraäänitutkimuksen jälkeen.

Kyselin myös jatkosta ja sain kuulla, että Klexane-piikit jatkuisivat toistaiseksi ja rinnalla aloitettaisiin 6 kuukauden mittainen Marevan-lääkitys. Vasta kun se saataisiin kohdalleen, niin Klexanen piikittämisen voisi lopettaa.

Sydänlääkäri ehti paikalle alkuiltapäivästä ja sainkin sitten luvan lähteä kotiin vietettyäni sairaalassa vain runsaan vuorokauden – toki kehoituksella palata heti (ja ambulanssilla), jos tilanne yhtään pahenee esimerkiksi hengenahdistuksen osalta.

Marevan-lääkitys 6 kuukautta

Mukaani sain Klexane- ja Marevan-reseptit ja kahden viikon sairasloman, jossa oli myös maininta matkustuskiellosta, eli lokakuuksi suunniteltu matkamme Zagrebiin ja Plitviceen siirtyy nyt myöhäisemmäksi – onneksi on matkavakuutus, joka korvaa hukkaan menneet lennot, muut varaukset saatoimme vielä kuluitta perua.

Seuraavan kerran toivon näiltä näkyvin lentäväni marraskuun alussa Saudi-Arabiaan: matka on jo maksettu, viisumit, joita ei todellakaan saa helposti, passissa ja abayakin hankittuna, joten toivottavasti tämä pieni insidentti ei pakota minua perumaan tuotakin matkaa.

Mitään ehdotonta lentokieltoa pitemmällä aikavälillä en saanut, mutta ehkä ihan lähiaikoina yli kuuden tunnin lentoja kannattaa välttää. Ja muistaa ne lentosukat, juominen, liikkuminen ja pohjejumppa.

Podin lievää syyllisyyttä siitä, että olin itse aiheuttanut tämän tilanteen unohtamalla kerran lentosukan, juomalla ehkä liian harvoin (halpalentoyhtiöt eivät suoranaisesti tyrkytä juotavaa) ja nousemalla turhan harvoin jalottelemaan, mutta minut kotiuttanut lääkäri oli kyllä sitä mieltä, että ei tämä nyt niin suoraviivaista ole.
Keuhkoveritulppaan sairastuu vuosittain yksi tuhannesta, vanhemmat ikäryhmät enemmän kuin nuoremmat, mutta kuulemma melko tyypillinen tapaus on myös Thaimaasta tai Intiasta palaava nuori, joka on saanut ripulin kohteessa ja on sen takia kuivunut. Lääkäri piti nesteytystä ehkä tärkeimpänä tekijänä – tai sitten hän yritti vaan lievittää syyllisyyttäni.

Kotiuduin siis sairaalasta jo perjantaina ja sen jälkeen kaikki on mennyt hyvin – kävelimme eilen koemielessä 5 kilometrin mäkiäkin kiitettävästi sisältäneen lenkin, enkä mielestäni enää juurikaan hengästynyt.

Marevan keuhkoveritulppa

Nyt jäljellä on Marevan-lääkitykseen liittyvien INR-tasojen saaminen kohdalleen, eli lähilaboratorio tullee 1-2 viikottaisen käynnin myötä turhankin tutuksi. Kun lääkityksen taso saadaan kohdalleen, niin saatan selvitä kerran kuussa tehtävillä kontrolleilla. Ja eihän tätä kestä kuin 6 kuukautta. Marevanin käyttöön liittyy myös tiettyjä vaatimuksia liittyen ruokavalioon ja alkoholin käyttöön, mutta ehkä niistäkin puoli vuotta selviää.

Kootut vinkit lentomatkalle

Laskimotukoksen välttämiseen liittyvien tässäkin jutussa pariin kertaan kerrattujen vinkkien:

  • lentosukat
  • juominen: lasillinen 1-2 tunnin välein
  • liikkuminen: vähintään pari minuuttia 1-2 tunnin välein
  • pohjejumppa

ohella kannattaa tutustua Syö Matkusta Rakasta -blogin Merin äskettäin jutussaan 7 pientä vinkkiä, joilla teet lentomatkustamisesta mukavampaa vinkkeihin (linkki valitettavasti poistettu jutun poistuttua netistä).

Itse en ole vastamelukuulokkeita oikein jaksanut mukana kuljettaa, mutta tässäkin jutussa mainitsemillani lennoilla oli sen verran monta koneessa huonosti viihtyvää lasta, että ehkä ne olisi kannattanut.
Niskatyynyn osalta vannon nykyisin Tempur-tyyppisestä materiaalista tehtyyn Cabeaun tyynyyn vaikka se vähän tilaa viekin.
Mekko ja sukkahousut on hyvä vaate, tosin itse korvaan sukkahousut stay-up mittaisilla lentosukilla.
Lämmikkeenä viittamainen ”villahuopa”, jota voi kohteessa (jos ei ihan tropiikkiin ole menossa) käyttää takin korvikkeena on mielestäni optimaalinen valinta.
Tässäkään jutussa mainitulla neljällä lennolla ei millään (Westjet, Hawaiian, Norwegian) huopaa olisi lentokoneessa saanut ilmaiseksi käyttöönsä.

Viittamainen huopa lennolle kuva Alaska

Join the Conversation

65 Comments

  1. says: Hannele Vahtera

    No huh. Taidankin tästä heti ostaa uudet lentosukat, kun vanhat on niin virttyneet etten ole niitä enää viitsinyt käyttää. Vettä muistan juoda, mutta liikkumisen kanssa koneessa on vähän niin ja näin, varsinkin jos on ikkunapikalla .
    Paranemista ja pidän pekkuja että pääset Saudeihin! ?

    1. says: Pirkko

      Kiitos Hannele! Meillä liikkumiseenkin olisi ollut hyvät mahdollisuudet kun ainakin toinen meistä oli aina käytäväpaikalla, ei olisi muita tarvinnut häiritä. Mutta yölennolla tuli ehkä sitten nukuttua vähän liikaa :-)

  2. Kiitos juttuni lisäämisestä! Ja huh, pelottavia tällaiset terveysongelmat. Voi johtua tosiaan lentämisestä, tai sitten mistä tahansa muustakin. Aina jotenkin ajattelen, että eihän tuo omalle kohdalle satu, mutta saattaa se vaikka sattuakin. Täytyy muistaa käydä ostamassa lentosukat, jos pääsemme joulukuussa lähtemään Aasiaan päin, kuten on suunnitelmissa. Paranemisia!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Meri! Tosiaan, kun tätä hiukan opiskelin, niin vaikka riski tähän lisääntyy mm. iän myötä, niin ihan nuoretkaan eivät ole tältä turvassa, eli kannattaa panostaa sukkiin, juomiseen ja liikkumiseen.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Jenni! Niinhän se on, että terveysongelmat ovat sikäli isoja juttuja, että ne kyllä sitten kun kohdalle sattuvat ottavat väkisin ykkösprioriteetin, jäävät muut jutut jonossa toiseksi :-(

  3. Olipa kurja juttu, toivottavasti tulet pian kuntoon.Aikaisemin en korvaani lotkauttanut terveysongelmille, mutta kun vuoden alussa olin 3 kk lentokiellossa niin nyt ei ota mitään itsestäänselvyytenä.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Terhi! Juu, inhottavia nämä terveyslähtöiset jutut, jotka sitten kyselemättä tulevat matkasuunnitelmien päälle :-(

  4. Hui! Onneksi ei käynyt pahemmin. Toivotaan pikaista toipumista niin, että marraskuun matka ei peruunnu ja pääsette normaaliin matkarytmiin takaisin.
    Nämä on kyllä tosi hyviä muistutuksia itse kullekin. Hyvä, että kirjoitat myös matkustamisen näistä puolista!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Teija! Toistaiseksi näyttää hyvältä, toipuminen. Myös paljon matkustava ystäväni vähän innosti jutun kirjoittamiseen ja ajattelin sitten, että miksi ei – onhan hyvä, että mahdollisimman moni tietää tästäkin riskistä matkailuun(kin) liittyen.

  5. says: Kati/Kotilaituri

    Onneksi olet toipumassa <3
    Hurja kokemus ja niin se vaan on, että terveyttä osaa arvostaa, kun sen kanssa tapahtuu jotain.
    Kiitos myös rohkeudesta, että jaoit tarinasi.
    Kuulasta syksyä ja hyviä matkoja!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Kati! Terveysjutut ovat kyllä pahimmillaan aika pysäyttäviä.

  6. says: Annemaria/Samppanjaa muovimukista

    Tapauksella onneksi onnellinen loppu. Ja myös opettava sellainen. Tähän asti olen itse suhtautunut vähän yliolkaisesti kaikkiin ohjeisiin pitkien lentojen varalle, mutta ikä opettaa tässäkin kohtaa. Olen alkanut kärsiä nilkkojen turpoamisesta lentomatkoilla, joten lentosukat ovat jo tulleet matkakumppaneiksi. Juoda tosiaankin pitäisi muistaa paljon enemmän, muutakin kuin samppanjaa :)

    1. says: Pirkko

      Kiitos Annemaria! Tuosta juomisesta sen verran, että taitaa olla niin, että vaikka sen samppanjankin voi juoda (usein mekin aloitamme lennon sillä), niin sitä ei oikein tässä mielessä juomiseksi voi laskea, eli vettä kai sen lasillisen korkeintaan parin tunnin välein pitäisi olla.

  7. Ohhoh! Onneksi pääsit hyvään hoitoon, eikä mitään pahempaa päässyt sattumaan, vaikka kyllähän tuossakin oli jo tarpeeksi. Tämä sai myös ajattelemaan vähän tarkemmin omaa lentotapaani. Täytyy oikeasti ottaa lentosukat käyttöön ja juoda paljon vettä, vaikka se sitten tarkoittaisikin vierustoverin herättelyä, että pääsee vessaan.

    Tsemppiä labrassa juoksemiseen ja parantumiseen!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Elina! Riskit ovat tietysti vähän erilaisia eri ihmisillä ja lisääntyvät iän myötä, mutta tapaamani lääkärit tuntuivat kyllä tietävän monta tapausta ihan nuorillakin, eli asiaan kannattanee kiinnittää huomiota.

    1. says: Pirkko

      Kiitos – eipä kestä! Paljon olen ainakin saanut ”parene pian” -kommentteja jutun myötä :-)

  8. Oijoi, onneksi ei käynyt pahemmin! Tämä oli kyllä hyvä muistutus, vaikka lentosukkia oonkin käyttänyt jo aika orjallisesti vuosia. Mutta viimeksi Las Vegasista New Yorkiin lentäessä olin koko viiden tunnin lennon paikallani, en noussut kertaakaan vessaan, joten en myöskään selkeästi juonut riittävästi. Toinen jalka tuntui hieman puutuneen, mutta sen jälkeen mitään jälkiseuraamuksia ei ole ollut.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Sonja! Juominen taitaakin olla kaikista näistä ohjeista lähes se tärkein.

  9. Kuulostaa ihan kamalalta :/ Onneksi sait heti lääkkeet ja tajusit mennä lääkäriin. Mie sain laskimotukoksia, tosin pinnallisia kolme kappaletta yhtä aikaa muutama vuosi sitten jouluna ja se säikäytti nuorena ihmisenä tosi paljon. Sen jälkeen olen käyttänyt aina lennoilla tukisukkia, juonut vettä ja jumpannut. Tuli hetkellisesti lentopelkoonkin uusia ulottuvuuksia, mutta nyt taas uskallan lähteä.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Maarit! Pelottava kokemus, niin Sinulla kuin minulla, saattaa tehokkaimmin saada meistä itse kunkin kiinnittämään asiaan paremmin huomiota jatkossa.

  10. Huh mikä kertomus! Onneksi kaikki meni lopulta hyvin. Pikaista toipumista!

    Olen kuullut että laskimotukoksia on saatu ihan normilennoilla Euroopan sisälläkin, jo alle kolmetuntisillakin. Käytän aina lentosukkia, ja pyrin liikkumaan lennon aikana.

  11. says: Heidi

    Voi hurja, onneksi ehdit ja pääsit kotiin ettei matkalla tarvinnut jäädä päivystykseen ja sairaalaan. Pikaista paranemista ja todella toivon minäkin että pääsette seuraaville matkoille kuten suunniteltu!

    1. Kiitos Heidi! Juuri noin, olisi ollut kurja päätyä Havaijilla vaikka sairaalaan – ja olisi se tullut vakuutusyhtiöllekin jenkkihinnoilla kalliiksi, kaikkine tutkimuksineen ja kuvauksineen :-)

  12. says: Susanna

    Paranemista. Minulla on ollut yleensä vain väsymystä koneesta ulos mennessä ja korvat menee lukkoon sekä tukkoon, siksi kuitenkin tykkään enemmän junista ja laivoista. Hotelleista olen saanut muutamia kertoja tauteja, en ole varma mutta kun luin jutun legionellabakteerista aloin jo epäillä sitäkin. Kun sain kerran ihmeellisen taudin yhdestä hotellista, jossa kuului myös toisen turistin yskiminen toisesta huoneesta alempaa tai ylempää. Joskus myös likaisista ilmastointilaitteista tulee yskä

  13. says: Timo

    Hyödyllinen raportti ja onneksi meni hyvin! Meilläkin on noita keinoja usein käytössä ja lisäksi ennen pitkiä lentoja disperiini, joka vähän ohentaa verta. Noloa, että joskus 20v sitten tuli istuttua yhteen putkeen kertaakaan liikkumatta (muistaakseni edes vessaan!) 10h lento SF-Frankfurt, mutta ei enää tulisi tehtyä noin.

    Vaimo näitä Klexane-piikkejä vetikin heinäkuussa parikymmentä, mutta se oli hoitojen jälkioireiden varalta.

    1. Kiitos Timo! Nykyisin kai Klexane-piikit ovat ihan vakiokamaa jokaisen leikkauksen jälkeen, eli onneksi (?) minullakin oli niistä aikaisempaakin kokemusta. Tosin vahvuus veritulpan hoidossa näytti olevan viisinkertainen verrattuna leikkauksen jälkeen varmuuden vuoksi määrättävään sarjaan.

  14. says: Maiju

    Kuulostipa aika pelottavalta kokemukselta. Keuhkoveritulppa on jotenkin aina pelottavan kuuloinen juttu, koska tiedän, että se on aika vakava juttu. Tsemppiä Pirkko toipumiseen.

  15. says: Miraorvokki/Pöndekengissä

    Huh huh! Todella hyödyllinen ja silmiä avaava raportti. Usein olen juuri niitä tyyppejä, kuka ei jaloittele lentokoneessa eikä nouse paikaltaan, korkeintaan vessaan. Tsemppiä toipumiseen ja kiitos että muistutit siitä, mitä matkan jälkeen voi käydä.

  16. says: Anne

    Onneksi ei käynyt pahemmin. Lensin äskettäin Sa Francisco-Lontoo-Joensuu ja en muistanut/halunnut laittaa tullessa lentosukkia. Nukuin sikeästl yli 4 tuntia ja veden juonti jäi minimiin. Nilkat oli turvoksissa varmaan vuorokauden ja pelkäsin minäkin sitä tukosta. Jatkossa käytän kyllä sukkia lyhyemmilläkin lennoilla ja muistan jumpata. Mukavaa syksyn jatkoa ja kiitos tästä muistuttavasta postauksesta.

  17. Hienoa, että kirjoitit tämän jutun varoitukseksi siitä mitä voi käydä! Ja vielä hienompaa, että sinulle ei käynyt lopulta pahemmin! Mulle tuli pari vuotta sitten ensimmäistä kertaa pitkän lennon jälkeen oireita pohkeeseen ja kävin sitä parikin kertaa työterveyslääkärille näyttämässä. Pohje oli todella pitkään kipeä ja vähän turvonnut, mutta kyseessä oli lopulta onneksi vain pinnallinen laskimotukkotulehdus. Mutta kyllä sekin herätti ihan kunnolla ja ostin samantien mm. kunnon lentosukat ja aloin kiinnittää huomiota siihen, että nousisin lennoilla noin tunnin välein jaloittelemaan. Veden juomiseen pitäisi kiinnittää vieläkin enemmän huomiota.

  18. Onneksi olit kotimaan kamaralla, etkä jossain kehitysmaassa, ongelman sattuessa.
    Tämä oli hyvä muistutus pitkien lentojen negatiivisesta puolesta. Itse lisää tähän sinun vinkkilistaasi vielä asperiinin, nappi naamaan ennen lennolle lähtöä, niin hieman veri ohenee. Pikaista paranemista!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Heidi! Kehitysmaa olisi tietysti ollut yksi vähän huono vaihtoehto, mutta kaipa tämä Yhdysvalloissakin olisi tullu kalliiksi vakuutusyhtiölle ainakin. Lisäksi olisi saattanut hetken kestää, että Havaijilta tai Seattlesta olisi sitten saanut lentää Suomeen.

  19. Loppu hyvin, kaikki hyvin!! Yhdyn muiden kommentteihin ja yritän ottaa lähes käyttämättömät lentosukkani käyttöön taas ensi reissulla… (o_o) Mitä tulee julkiseen terveydenhoitoon, se on näköjään hyvää ja tehokasta, jos itse osaa olla aktiivinen! Millonkohan sinulle olisi ilmoitettu verikokeen tuloksista, jos et itse olisi katsonut asiaa netistä? Pelottavaa…

    1. says: Pirkko

      Kiitos Reetta! Ehkä olisin seuraavana päivänä itse huomannut soittaa terveyskeskukseen ja kysyä asiasta – mutta kieltämättä en ihan usko, että hetimmiten olisivat oma-aloitteisesti minulle päin soittaneet.

  20. Onneksi selvisit vähällä! Kiitos, että kerroit tästä, on hyvä varoitus muille. Itse asiassa istuminen tappaa…..Itse käytän yli kolmen tunnin lennoilla tukisukkia. Mulla on kahdet; paksut ja ohkasemmat. Eka pitkällä lennolla olin niin paniikissa, että söin asperiiniakin. Tuo juomisen tärkeys on uutta. Jumppaliikkeitä tulee tehtyä mutta välttämättä ei jaloteltua.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Sari! Sinullahan tuntuu lähes kaikki muut keinot, tuota juomiseen panostamista lukuunottamatta, jo olleenkin käytössä.

  21. Ohhoh, siellähän on ollut säpinää! Pitäisi itsekin ottaa tavaksi liikuskella koneessa enemmän. En ole kyllä kovin pitkiä lentoja samaan putkeen lentänytkään, mutta kyllä kuuden tunnin lennolla olisi varmaan ihan hyvä nousta paikaltaan. :D Vettäkään ei ole kiva juoda, koska vessassa käymistä pitää välttää viimeiseen asti. :D
    Onneks kaikki päättyi lopulta hyvin, oisi voinut olla aika paljon pahempikin juttu!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Janni! Kuuden tunnin lennolla ainakin 5 kertaa ylös, siis – ja runsas juominen osaltaan muistuttaa siitä, koska joutuu käymään vessassa.

  22. says: Ida

    Kiitos, että jaoit tämän postauksen. Asia on sellainen, mitä monesti ihmiset vähättelevät tai eivät vain huomioi. Itse olen ihmetellyt myös, miksi lentoyhtiöt kehottavat lennoillaan välttämään ”turhaa” liikuskelua käytävillä eivätkä tarjoa enempää juotavaa pitkille lennoille. Onneksi sait hyvää hoitoa, pikaista paranemista!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Ida! Oikeastaan kiitos tästä jutusta kuuluu ystävälleni Pirjolle, joka kannusti sen kirjoittamiseen. Mutta oikeassa taisi Pirjo olla, että hyvä idea kirjoittaa, koska useampikin on jo jutusta kiitellyt.

  23. Hui! Onneksi ei äitynyt noin pahaksi lennon aikana ja tajusit Suomen päässä lähteä itse terveyskeskukseen. Minä olen vähän neuroottinen laskimotukoksesta, yksi (parikymppinen) kaveri sai sen lentomatkalla Aasiasta Suomeen täysin yllättäen. Onneksi selvisi kuitenkin säikähdyksellä. Pitää aina vaan muistaa juoda paljon vettä ja liikkua!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Emilia! Sen verran olin tästä sentään lukenut jo aikaisemmin, että osasin oireista päätellä, että tämä voi olla vakavaakin ja niihin kannattaa reagoida. Ja tosiaan, voi tämä tulla ihan nuorillekin, ei vaan meille 60+ ikäisille :-)

  24. Huh, onpa kyllä aikamoinen kokemus! Mutta niin kuin aiemmin puhuttiin, tuo voi sattua kenelle vain, milloin vain, joten ei kannata itseään siitä niin ”syyllistää”. Mutta täytyy kyllä nyt painaa nuo vinkkisi muistiin itsellenikin, kun seuraavalle lennolle suuntaan.

  25. says: Suvi

    Kiitos tästä kirjoituksesta! Juuri tällaista etsin ja olisin tarvinnut, kun sain itse veritulpan pohkeeseeni alkuvuodesta palattuani Afrikasta. Lennän paljon sekä työn että harrastuksen puolesta. Olin ensimmäisestä pitkästä lennostani alkaen tiedostanut veritulpan mahdollisuuden. Lentosukat aina jalassa, mahdollisimman paljon liikkumista koneessa, veden juontia. Tällä kyseisellä 12 tunnin yölennolla istumapaikkani oli kahden vieraan ihmisen välissä enkä kehdannut pomppia paikaltani vaikka olisi pitänyt. Myös veden juonti jäi vähiin. Lisäksi olin ollut +30 ja risat lämmössä viikon, mikä kuulemma myös on vaikuttanut elimistön mahdolliseen kuivumiseen.
    Olen 50-vuotias hyväkuntoinen ihminen, jolla ei ole mitään veritulppaan liittyviä riskitekijöitä. Laskin että lento jolta tulpan sain oli noin viideskymmenesjotain yli 9 tunnin lentoni vajaan 10 vuoden sisällä.
    Olin 3 kk:n Xarelto-kuurilla, jonka aikana lensin vain ”lyhyitä” lentoja (Englantiin ja Italiaan). Kuurin jälkeen olen käynyt jo taas Etelä-Afrikassa ja Aasiassa. Mieltä rauhoittaa ennen pitkää lentoa (4 h+) ja sen aikana otettavat Klexane-pistokset, jotka ohentavat verta. Lisäksi tulen tästä lähtien varaamaan aina käytäväpaikan, josta on helppo nousta jaloittelemaan.
    Toivotan sinulle hyvää vointia ja mukavia tulevia reissuja ja lentoja! Maailma on upea paikka ja on etuoikeus päästä siihen tutustumaan!

  26. says: Pirkko

    Kiitos kommentistasi Suvi!
    Minua hoitaneet lääkärit korostivat erityisesti tuota juomista, ja vielä enemmän tilanteessa, jos jo lähtiessä on mahdollisesti ripulin – tai tuon mainitsemasi lämpimän ilmanalan – takia on kuivunut. Jatkossa minullakin on nyt sitten nuo Klexanet ohjelmassa ennen lentoa ja 12 tunnin välein lentoketjussakin, jos lentoja on pitempään – ja kuulemma yksi on hyvä ottaa vielä hotelliin tultaessa, jos menee nukkumaan eikä liiku.

    1. says: Suvi

      Saavuin eilen Kiinaan ja piikittelin itseäni 10 tuntia ennen matkaa ja juuri ennen lentoon lähtöä. Kävin ennen reissua myös aineenvaihdunnalle hyvää tekevässä lymfahieronnassa ja tarkoitus myös täällä Kiinan päässä käydä jossain vastaavassa hoidossa. Nekin edesauttavat verenkiertoa ja ehkäisevät riskiä saada tulppaa. Lisäksi pyrin harrastamaan liikuntaa jonkin verran päivittäin hotellin kuntosalilla ja uima-altaalla (tämä kun on työmatka niin ei tule käveltyä samalla tavalla kuin lomareissuilla).
      Oli muuten jännä kuulla aikanaan lääkäriltä että tutkimusten mukaan perämiehet ja kapteenit eivät saa jostain tuntemattomasta syystä veritulppaa, vaikka he istuvatkin ehkäpä vielä enemmän lennon aikana kuin me matkustajat.
      Olen muuten sitä mieltä että veritulppaan sairastuneille olisi hyvä perustaa jonkinlainen vertaistukikeskustelupalsta kuten monissa maissa onkin tehty. Olin yhteydessä muutamiin potilasjärjestöihin Suomessa ja kuulin ettei mitään sellaista meillä ole olemassa. Taidanpa polkaista sellaisen jossain vaiheessa pystyyn :)

    2. says: Pirkko

      Ehkä olisikin hyvä idea, tuo vertaistukiryhmä. Melanooman sairastaneena olen tutustunut siihen sairastuneiden vertaistukiryhmään Facebookissa ja ihan asiallista keskustelua siellä on enimmäkseen. Perustapa ryhmä, niin tulen mukaan!

  27. says: Päivi

    Olipa sulla tuuria että pääsit hyvään hoitoon. Omalla kohdallani ei mennyt ihan noin hyvin. Ikää oli 48v. Hakiessani apua tk.sta ja keskussairaalasta rintakipuihin, hengenahdistukseen ja yleiskunnon romahtamiseen sekä edeltäneisiin jalkakipuihin. Jo postin haku hengästytti ja pisti rintaan.(taustaltani olen liikuntaa harrastava aktiivinen ihminen). Lääkkeeksi sain rauhoittavia. Viikon kuluttua en jaksanut edes kahvia keittää ja jutella vieraille. Tk.n ea.n lääkäri, hänelle diapam, jos ei suostu niin suoraan suoneen. Seuraava käynti, mieheni tilasi ambulanssin. Keskussairaalan lääkäri neuvoi syömään ainakin kk rauhoittavia( en pystynyt kotona edes alakertaan menemään, portaissa kulkeminen mahdotonta). Kotiutus. Ei sairaslomaa. Lääkärin mielestä ”olosi vaan huononee, jos et mene töihin”.
    Viikko edellisestä, tk.n kautta keskussairaalaan, päivystävä lääkäri ravisteli pohjettani, joka oli kipeä. Siirsi osastolle. Siellä ultrattiin sydän. Kardiologi totesi ”NÄYTÖT ALKAA OLLA VAHVAT, ETTÄ VIKA ON KORVIEN VÄLISSÄ”. Sitten rasitus ekg, sama puoskari. En pystynyt polkemaan ja keskeytin, jolloin nettipasianssia pelaava kardiologi poistui huoneesta sanoen ”HULLU MIKÄ HULLU, PÄÄSSÄS SUL VAA ON VIKAA”. Seuraava yö oli yhtä helvettiä, 7 nitroa ja sietämättömät rintakivut. Olin siis osastolla mutta mitään apua en saanut.
    Aamulla kutsuin lääkäriä useaan otteeseen, ei tullut luokseni. Hoitajat kävivät ovenraosta kurkkimassa ”täytyy tarkkailla milloin se pimahtaa, ettei ala riehumaan”. Myöhemmin toinen lääkäri tuli ilmoittamaan ” EI SINULLA OLE MUUTA KUIN PÄÄSSÄ VIKA”. Kyselin voiko emboliaa tutkia, selvittäen kivun alkavan alaraajoista ja sen jälkeen tulee hengenahdistus ja rintakivut. Mutta ei ”KOSKA VIKA ON PÄÄSSÄSI”. Yritin kertoa kuinka kivut voimistuivat pohkeen ravistelun ja rasitustestin jälkeen. 9 kertaa käynnin aikana hän mainitsi vian olevan päässäni ja tarvitsevan psykiatrista hoitoa. Hetken päästä hän palasi luokseni, ”KÄSIVARRET JA KAULA PALJAAKSI”. Hän oli nähnyt mustelman joka tuli ea.ssa otetusta kokeesta. Hänen mielestään ei ollut verikokeesta, vaan mieheni pahoinpitelisi minua. Osastolta kotiutettiin.

    Seuraavana päivänä en päässyt edes vessaan ilman nitroa. 4,n nitron jälkeen mieheni vei taas tk.n ea.n , jossa lääkäri ”KOITA NYT YMMÄRTÄÄ ETTEI SINULLA OLE KUN PÄÄSSÄ VIKAA”. Siirsi keskussairaalaan, kyselin hoitajalta milloin lääkäri tulee. ”EN TIEDÄ TULEEKO SINUN LUOKSESI TÄÄLLÄ ON SAIRAITAKIN IHMISIÄ”. Viimein lääkäri tuli ilmoittamaan ”SINUN ON TURHA TÄNNE ENÄÄN TULLA, SILLÄ SINUA EI OTETA VASTAAN JA TÄMÄ TIETO VÄLITETÄÄN MYÖS HÄTÄKESKUKSEEN JOTEN SINNEKÄÄN ON TURHA SOITELLA”. Olin tosi huonossa kunnossa ja helvetillisten rintakipujen saattelemana kotiutettiin. Potilaspapereissa merkintä, täysin hyväkuntoinen nainen.
    Mieheni vei minut H:kiin yks sairaalaan sydämen varjoaine tutkimukseen. Ei tukoksia sepelvaltimoissa. Kyselin taas lääkäriltä embolian tutkimismahdollisuutta, mutta hän sanoi tuntevansa ja luottavansa keskussairaalan lääkäriin. ”MENE VAAN KOTIIN JA JATKAT RAUHOITTAVIEN SYÖMISTÄ”. Sitten yks verisuonikirurgille. Selvitin alaraajojen huonoa verenkiertoa hengenahdistusta ja rintakipuja. Hänen mielestään ei syytä huoleen.”SINULLEHAN ON MÄÄRÄTTY RAUHOITTAVIA , MIKSI ET KÄYTÄ.” Pyysin lähetettä jalan ultraan tukoksen etsimiseksi, en saanut, taas tk.n . Yritin saada lähetettä ultraan, mutta lääkärin mielestä ei mitään lääketieteellistä perustetta.

    2 kk taistelun jälkeen pääsin yks röntgeniin, jossa suostuttiin kuvaamaan jalkani ilman lähetettä ja kas kummaa, syvälaskimotukos ja keuhkoissa molemminpuolin massiivinen keuhkoveritulppa (embolia). Taas osastolle. Onnex eri kuin aiemmin. Hoito oli kiitettävää ,kunnes lääkäri palasi vappulomaltaan ja tokaisi.”VIELÄK SE HULLU ON TÄÄLLÄ”. Kyseli ammattiani sairaslomaa varten , ilmoitin olevan maanviljelijä. Lääkäri, ”KUKA SINUT ELÄTTÄÄ”. Vastasin, itse. Hänen mielestäään tarvitsin selvästi psykiatrista hoitoa. 3 kertaa 2kk aikana olin psykiatrin vastaanotolla, eikä alan asiantuntijan mielestä mielentervydellisiä oireita todettu. Viimeisellä tapaamisella aiemmin rasitustestissä mainitsemani kardiologi totesi, ”SUN OLIS KÄYNNY AIKA HUONOST, JOS MYÖ EI OSATTAIS NÄIT ASIOITA.”

    Maallikkona en ymmärtänyt tätä ja tein ilmoituksen hoidon viivästymisestä potilasvakuutuskeskukseen. Päätöksessä todettiin virhe tapahtuneen keskussairaalassa, mutta tk.ssa kumottiin pätevän lääkärin puuttuessa.
    Käytöksestä kantelin AVI.n, josta sain vastauksen. Potilasta on tutkittu ja hoidettu lääketieteellisesti asianmukaisesti. Ratkaisu tehty asiantuntijalausuntoon vedoten. asiantuntija totesi oireiden johtuvan rauhoittavien äkkinäisestä lopetuksesta.(en ollut edes aloittanut.) ”Kun embolia sittemmin todettiin, on potilas jälkikäteen tekemässään kirjoituksessaan mielessään yhdistänyt oireilunsa emboliasta johtuvaksi”. no empä ennakkoon osannut kirjoittaa. (Psyk papereissa maininta, potilaan 2kk ajan hakeneen apua rintakipuihin, hengenahdistukseen ja alaraajaongelmiin. Hoitajan teksti, keskusteltu tukoksesta jalassa ja sen menemisestä keuhkoon).
    Keskussairaalan toiminta on avi.n asiantuntijan mielestä ollut asiallista ja sairastapauksen selvittely on sujunut ammattitaitoisesti. Lääkäreiden työssä ei voida todeta moitittavaa ja hoito toteutettiin viiveettä. Siis, onko sairaanhoitomme tavoitteena hoitovirheet?

    Keuhkoembolia on välitöntä hoitoa vaativa sairaus ja tämä kesti 2 kk
    Kahteenkertaa jouduin ”kulkemaan ns harmaalla” alueella. Ensimmäinen osastolla puhelin nauhoitukseen turvautuessani ja toinen hepariinin ( vertaohentava napapiikki ) hankinnassa. Potilasvakuutus myöntänyt virheen, joka olisi ollut todettavissa viimeistään osastojaksolla jolloin sain ”erikoishoitoa”.myös Eduskunnan oikeusasiamies myöntää virheen potilasvakuutuskeskuksen päätökseen vedoten. Aluehallintoviraston mielestä hoito ja käytös on kuitenkin ollut hyvää.

    PS. 2014 syksynä lähdin alpeille vaeltamaan ja lennon altistamana oireeni palasi. Kehitystä ei terveydenhoidossamme ole tapahtunut enkä taaskaan saanut apua julkiselta puolelta, onnekseni löysin yksityiseltä pätevän kardiologin. Viikon oli käyttänyt hepariinia ennen yksityiselle pääsyä. Tk.lääkäri eväsi minulta lääkkeet pois, vaikka niihin piti olla mahdollisuus loppuikäni. Tk lääkäriä pyysin edes soittamaan keskussairaalaan, ei soittanut. Jatkohoitoni henkeä uhkaavassa tilanteessa laiminlyötiin. Potilasvakuutuskeskuksen mukaan olisi ollut perusteltua tehdä lähete erikoissairaanhoitoon. Keskussairaalan toimintaa en nyt voi moittia, enhän päässyt sinne ollenkaan. Aluehallintoviraston mukaan hoito on ollut jälleen hyvää.

  28. says: Pirkko

    Kiitos kommenteistasi! Aika uskomatonta, että jossain päin Suomea terveydenhoito toimii noin huonosti. Omat kokemukseni ovat Espoosta ja sen verran mitä viimeisen kymmenen vuoden aikana olen asioinut myös julkisella puolella ja Jorvissa, niin olen mielestäni useimmiten tullut ihan hyvin kohdelluksi.
    Kerran kyllä melanoomaleikkauksen (https://meriharakka.net/2015/12/09/viisi-elaman-vuotta/) jälkeen menin päivystykseen kun oman arvioni mukaan haava oli tulehtunut (kuume nousi) ja päivystävä harjoittelija tarjosi sitten Panadolia kuumeen alentamiseen ja lähetti kotiin. Tulehtunuthan se haava oli ja siitä tuli sitten pitempikin sairaalareissu enkä ole voinut olla ajattelematta, että jos tulehdusta olisi heti alettu hoitaa, niin olisin selvinnyt vähemmällä.

  29. says: Jari Likonen

    Minä olen parhaillaan nyt kuntoutumassa molemmanpuoleisesta laajasta keuhkoemboliasta. Oireet alkoivat jossakin vaiheessa maaliskuussa lievinä hengenahdistuksina mutta pystyin käymään kuntosalilla kerran viikossa. Palattuani maaliskuun viimeisen viikon jälkeen viikon työmatkalta alkoi normaali kevätflunssa joka ei mennyt ohi vaan siitä kehittyi keuhkokuume.

    Menin viikoa ennen pääsiäistä Jorvin päivystykseen vatsakramppien vuoksi. Valitettavasti kohdalleni osui nuori ja kokematon lääkäri, joka ei kuunnellut oireitani. Hän kyllä määräsi TT-kuvaukseen mutta se tehtiin vain vatsan ja keuhkojen alaosan alueelta. Lääkkeeksi sain kramppilääkettä vaikka TT-kuvissa näkyi tulehdus toisen keuhkon alaosassa. Menin uudelleen Jorvin päivystykseen kiirastorstaina. Tällä kertaa lääkäri otti tapaukseni vakavammin. Hän teetätti keuhkoröntgenin ja ultraäänitutkimuksen mutta taaskin vain vatsan alueelta. Röntgenkuvissa näkyi että tulehdus oli levinnyt oiseenkin keuhkoon joten sain antibioottikuurin keuhkokuumeen vuoksi.

    10 päivän kuurin jälkeen päätin mennä työterveyslääkärille joka sitten määräsi toisen antibioottikuurin. Menin uudestaan muutaman päivän jälkeen tämän lääkärin vastaanotolle pyytääkseni sairauslomaa, jotta voisin levätä kunnolla. Lepäsinkin sitten pari päivää ja kolmantena päivänä sain hengenahdistuksen levätessäni. Säikähdin tilannetta joten päätin soittaa 112:seen ja sieltä luvattiin ambulanssi. Meni 2.5 tuntia ennen kuin se saapui. He tekivät perustestit ja päättivät viedä minut Jorviin vaikka vaikutin olevani suht hyvässä kunnossa. Jorvissa pääsin päivystysjonon ohi ja melkein heti vuodeosaston puolelle. Minulle tehtiin TT-kuvaus ja tällä kertaa koko keuhkojen alueelta. Nyt selvisi että embolia oli molemmissa keuhkoissa ja massivinen. Minut siirrettiin Jorvin S7 osastolle missä aloitettiin liuotushoito Klexanella. Olin Jorvissa 4 päivä minkä jälkeen minut kotiutettiin.

    Täytyy todeta, että minulla oli hyvää onnea sillä tunsin oikeassa pohkeessa kipua. En osannut yhdistää tätä laskomotukokseen, koska minulla on ollut aikaisemmin niitä 3 kertaa ja kaikki vasemmassa pohkeessa. Ekan kerran jälkeen tuli kipua myös oikeaan pohkeeseen mutta ultrassa ei löytynyt mitään tukoksia joten en nyt tälläkään kertaa kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Nyt sitten jää verenohennuslääkitys (Eliquis) pysyväksi.

    Täytyy kyllä ihmetellä kuinka keuhkoembolian diagnostisointi voi olla niin vaikeaa vielä nykyäänkin ja miksei lääkärit tunnista oireita tai kiinnitä niihin huomiota. Yksi suuri ongelma taitaa olla se, että ainoastaan TT-kuvauksella pystyy havaitsemaan tutokset ja julkisella puolella tuntuu olevan vaikeaa päästä TT-kuvaukseen.

    1. says: Pirkko

      Kiitos tarinastasi Jari!
      Kovasti tuntuu olevan haasteita tämän ongelman diagnostisoinnissa. Kurjaa etenkin, kun tilahan voi olla vaikka miten vakava – itse oikeastaan vasta ymmärsin sen silloin, kun minut kytkettiin sydänmonitoriin, että jos huonosti käy, niin sitten on jo kiire!

  30. says: Nadia

    Hei, Olen itse täällä hetkellä Meilahden keuhkojen osastolla. Eilen lääkäri kävi puheella ja kertoi, että minulle on keuhkokuume sekä mammografia kuvassa sinulle todettiin keuhkoembolia molemmissa keuhkoissa ja minulle aloitettiin liuotushoito sekä antibiootti kuuri. Saanko kysyä mitä sinulle on tapahtunut kun olet käyttänyt 6 kuukauden ajan marevania? Oletko parantunut tai mikä on tilanne? Kuten itse olin peloissa kun lääkäri kertoi keuhkoemboliasta ja kävin lukemassa googlesta että ihminen saatta kuolla 1-3 kk sisällä. Voisitko kertoa sinun kokemuksista 6 kuukauden hoiton jälkeen?

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi!
      Omalta osaltani lähtötilanne oli ehkä lievempi, mutta joka tapauksessa, Marevan lopetettiin suunnitellusti ja sen jälkeen kaikki on mennyt hyvin. Pitkille (yli 6 tuntia) lennoille otan Klexane-piikit 12 tunnit välein (jos lentoja on siis useampikin peräkkäin) ja kiinnitän enemmän huomiota juomiseen ja kävelemiseen muutaman tunnin välein, mutta arkielämässä en asiaa enää oikein muistakaan.

  31. says: Pekka Virtanen

    Kaikenlaista.

    Keuhkoembolia oli diagnoosi kun CT tehtiin varjo-ainetta käyttäen.
    Ei kovinkaan paljon kipuillut vähän oli pohje/pohkeet arat ihan muutamana päivänä mutta ei mitenkään erityisesti. Jossain vaiheessa huomasin että, suorituskyky oli jonkin verran huonompi. Pistin senkin sitten ihan muun asian piikkiin mutta muista syistä lääkärille menin ja tästäkin asiasta sanoin ( keuhkopoliklinikan lääkäri).

    Lääkäri totesi sitten hetken tutkittuaan että, jos laitetaan päivystyksenä lähete kuviin.
    Näin tehtiin ja kuvien jälkeen olikin sitten matka osastolle. Aloitettiin liuotushoito piikeillä jne. Kun todettiin että, pystyn kotona hoitamaan itseni niin pääsin suht lyhyellä sairaala ajalla kotiin.
    Sain uudet lääkkeet että, ei tarvitse Marevan lääkkeen kanssa sähläämään. Kaikki hoitoon sekä lääkitykseen liittyvät asiat hoidettiin julkisella puolella. Minulla on helppo olla ei kipuja/särkyjä tms. Ainoastaan väsyttää ja suorituskyky on normaalia heikompi jne.
    Kun ei kovia oireita ollut niin lähinnä vain turhauduin sairaalassa. Olisi ollut helpompi hyväksyä oma tila jos olisi ollut jalka poikki tai jokin muu näkyvä/särkevä kolotus.

    Keuhkoembolia siis kummassakin keuhkossa ja tukoksia siellä täällä.
    Ikää vasta 50v. Takana ei ollut mitään yleistä selittävää tekijää joka tämän olisi voinut aiheuttaa paitsi ehkä korona.

    1. says: Pirkko

      Kaikenlaista – kiitos kommentistasi. Minulle tuosta kokemuksesta on jäänyt tuo Klexane pitkille lennoille – ja hienoinen huoli niiden, siis pitkien lentojen jälkeen, että jos jalkoja yhtään särkee, niin ei kai tämä voi taas olla sitä. Vaikka syy lienee kuitenkin vaan siinä, että on istunut pitkään paikallaan.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *