Kotiuduimme kuin kotiuduimmekin sitten Makedoniasta – Makedonian poliisin, Hollannin lähetystön ja Aurinkomatkojen suosiollisella avustuksella. Viimeinen vuorokautemme siellä heittäytyi nimittäin ihan seikkailuksi ….
Pienellä veneell Golem Gradin saarelle
Aurinkomatkojen retkitarjonnan, omatoimisen Ohridin kaupunkiin tutustumisen ja vuokrapyörillä retkeilyn lisäksi halusimme ylittää Ohrid- ja Prespa-järvien väliset vuoret ja käydä Prespa-järvellä Golem Gradin saarelle, jolla oli satoja vuosia vanhoja kirkkojen ja muiden asumusten raunioita, lintuja, käärmeitä ja mm. kilpikonnia. Kansainvälinen retkitoimisto Lale tarjosikin tähän mahdollisuuden ja lauantai-aamuna lähdimme Ohridista, me, 2 muuta suomalaispariskuntaa ja 1 hollantilaispariskunta kahden nuoren luonto-oppaan kanssa matkaan. Alkumatka Ohrid-järven rantaa ja matka Galician kansallispuiston alueella vuorten yli sujui hyvin. Näköalat ylhäältä Ohrid-järvelle olivat mahtavat. Myös n. ½ tunnin matka saarelle kahdessa ”kalastajaveneessä” sujui vielä kevyessä tuulessa hyvin ja pääsimme saarelle, jossa nautimme oppaidemme valmistaman lounaan ja sen jälkeen kiertelimme saarta katsellen sen eläimiä ja raunioita. Aika vaikeakulkuista maastoa, mutta ihan mielenkiintoista.
… jäämmekö saarelle yöksi?!
Sen jälkeen alkoikin sitten matkan seikkailuosuus – saarella oleilumme aikana tuuli järvellä oli noussut sen verran, että melko ”meri”kelvottomat pienet veneet eivät enää päässeet laiturittomaan rantaan meitä noutamaan ja palasimme rannasta ylemmälle saareen odottamaan tuulen tyyntymistä. Kello oli n. 17. Tuuli ei kuitenkaan osoittautunut tyyntymisen merkkejä ja opastaulun luona alkoi tuulessa tulla kylmä, joten vetäydyimme läheisen luolan suulle. Veneet tekivät toisenkin noutoyrityksen, mutta eivät päässeet rantaan vieläkään. Tässä vaiheessa oppaamme ottivat jo yhteyttä esimieheensä ja vähän ajan päästä me Aurinkomatkojen oppaaseen. Hollantilaispariskunta viritti meille armeijan opeilla nuotion, joka myöhemmin illalla osoittautuikin todella tarpeelliseksi. Keräsimme myös puita nuotion ylläpitämiseksi (lopulta poltimme myös opastaulun vieressä olleen penkin). Kello 22 alkoi jo olla pimeä ja hollantilaisetkin soittivat apua – Hollannin suurlähetystöltä. Saimme viestejä siitä, että Makedonian poliisi olisi tulossa meitä veneellään hakemaan, mutta heille olisi tullut jotain kiireellisempää ja sitten, että ovat tulossa, mutta vene pitää vielä tankata. Laskimme tunteja klo 04:een, jolloin arvelimme sentään päivän valkenevan. Tietäen, että bussi hotellilta lähtee 06 kentälle, josta kone Suomeen 08. Alkoi olla kylmä. Ruokaa ei enää ollut eikä olutkaan enää oikein maistunut kellekään, muut juomatkin oli kai tuossa vaiheessa jo juotu.
Paluumatka Makedonian poliisin kyydissä
Yllättäen sitten n. klo 01:30 saimme tiedon, että vene on tulossa ja lähdimme pimeässä varovasti laskeutumaan rantaa kohden. Ja lopulta poliisien vene ja sen kanssa tullut hieman ”merikelpoisempi” pienempi vene, joka pääsi hakemaan meidät rannasta, tulivat ja pääsimme poliisien veneeseen ja matka mantereelle alkoi. (Poliisivene ei päässyt rantautumaan sille hiekkarannalle, josta pienet veneet päivällä lähtivät, vaan palasi tukikohtaansa, jonne matka tuossa vaiheessa jo lähes myrskyävällä järvellä kesti n. 1,5 tuntia).
Tukikohdasta matka jatkui sitten henkilötietojemme kirjaamisen jälkeen hotelleille, jonne saavuimme n. klo 04. Tunti suihkussa käyntiin (tarpeen likaisessa luolassa oleilun jälkeen) ja matkalaukkujen pakkaamiseen ja tunti ”yöunta” ja sitten kentälle ja koneeseen.
Eli loppu hyvin, kaikki hyvin! Yhtä kokemusta rikkaampana (ja muutamaa pysyvästi likaantunutta vaatekappaletta ja ehkä menetettyä uima-asua ja kassia köyhempinä, ne kun jäivät retkijärjestäjien autoon sille toiselle rannalle yöllä).
Retken opetus – pakkaa aina reppuun, vaikka olisit menossa 30 asteen helteessä päiväretkelle – ainakin vararuokaa ja -juomaa, varavaatetta, avaruushuopa, taskulamppu ja puhelimen vara-akku.
