Koli – poikkesimme siellä mekin

Koli feature

Nappasin talteen joko jostain lehdestä tai somesta alkukesästä kuvan koronakesän bingosta. Sen keskiössä oli Koli. Koli esiintyi myös kesän uutisissa kuten Saariston rengasreittikin esimerkkinä kohteista, jonne “kaikki” olivat tänä kesänä päätyneet. Olimme jo siinä vaiheessa varanneet yön Hotelli Punkaharjusta (sekin kohde, jossa “kaikki” kävivät viimekesänä) ja sopineet olevamme seuraavana päivänä Nurmeksessa. Pohdimme reittivaihtoehtoina Ilomantsia ja Suomen itäisintä pistettä, mutta lopulta hylkäsimme sen liian pitkänä ja päädyimme ajamaan Nurmekseen Joensuun kautta. Siis aivan Kolin ohi, joten päätimme poiketa siellä, mekin.

Kolia lähestyessämme ennakoimme ensimmäisen haasteen olevan parkkipaikan löytäminen autolla. Alimmalla, uudella P4-parkkipaikalla näytti olevan hyvin tilaa ja vaikka sieltä olisikin ollut matkaa perille, niin parkkipaikan ja Kolille vievän kiskohissin välille on tarjolla kuljetus. Mutta uhmaamme kohtaloamme ja jatkamme eteenpäin ohittaen vielä niin P3:n kuin P2:nkin ja luotamme onneemme, että lähimmällä P1:llä on tilaa – ja olihan siellä, kunhan hetken odotti ja oli valmis hyväksymään ahtaankin ruudun täydeltä parkkialueelta. En ehkä kuitenkaan suosittele ruuhkaisimpaan aikaan!

Kiskohissillekin oli hienoinen jono, mutta se eteni nopeasti ja päädyimme yläpihalle ihmettelemään, että entäs nyt. Valmistautuminen tähän retkeen ei ollut mitenkään huipputasoa. Ohitimme onnistuneesti maisemahissiin lippuja myyvän kojun – asiaa toki auttoi se, että aikataulussa oli juuri nyt pitempi tauko, ja olimme ajatelleet selvittää Kolin melko nopealla aikataululla.

Koli kiskohissi Koli kiskohissi

Huippujen kierros
Huippujen kierroksen voi aloittaa kiipeämällä portaita (tai kiertämällä ne)

Huippujen kierros

Päädyimme lopulta, kuten tuhannet (sadat tuhannet?) Kolin kävijät kiertämään 1,4 kilometrin Huippujen kierroksen, senkin hiukan säveltäen, sillä joissakin paikoissa kesäisenä heinäkuun päivänä oli niin paljon ihmisiä, että tuntui fiksummalta olla yrittämättä kiivetä lähemmäs, näin koronakesänä etenkin. Huippujen kierros, kunnolla kierrettynä, vie kävijän Kolin tärkeimmille näköalapaikoille, Ukko-Kolille, Paha-Kolille ja Akka-Kolille. Näistä Ukko-Kolilta (347 metrin korkeudesta) ja Paha-Kolilta aukeavat maisemat Pieliselle. Akka-Kolilla ja sen juurella olevan Hiljaisuuden temppelin ohitimme tällä kertaa. Jos olisimme olleet liikkeellä myöhemmin illalla, niin Akka-Kolilta olisi kuulemma hyvä näkymät auringonlaskuun, siinä missä Ukko-Kolilta auringonnousuun. Kesä-Suomessa ne voi Kolilla kyllä kokea oikeastaan vain yöpymällä siellä, sillä ne ovat niin aikaisin/myöhään.

Matka Ukko-Kolin kesän suosituimmalle kuvauspaikalle ei ollut pitkä, mutta kuten kiskohissiinkin, niin kyseiselle kallionnyppylälle oli heinäkuussa hienoinen jono. Ei kuitenkaan paha, joten innostuin sitten kuitenkin, että odotetaan se hetki ja napataan mekin täältä yksi “selfie-kuva”. Ehkä olisi kannattanut tyytyä maisemakuviin, maisemaan joka on innoittanut niin taidemaalareita (erityisesti Eero Järnefeltiä ja Pekka Halonen), valokuvaajia (I.K. Inha), kirjailijoita (Juhani Aho) ja säveltäjiä (Jean Sibelius). Eero Järnefeltin Syysmaisema Pielisjärveltä (1899) nousikin suomalaisuuden, autonomian ja itsenäisyyden symboliksi ja osittain tätä kautta Koli kansallismaisemaksi.

Näille kaikille taiteilijoille Kolin ohella on muuten yhteistä myös se, että he viettivät kesiään Tuusulanjärven rannalla. Vierailimmekin äskettäin Halosenniemessä ja ehkä jatkamme kierrosta ensi kesänä mm. Sibeliuksen Ainolaan.

Ukko-Kolilta jatkoimme Paha-Kolin suuntaan, kiipeämättä enää sinne, ja takaisin parkkipaikalle Huippujen kierroksen toista reunaa Akka-Kolinkin tällä kertaa ohittaen. Ensi kerralla sitten enemmän!

Koli Koli
Koli

Koli
Mänty kuin Järnefeltin taulussa, tosin nyt yli 100 vuotta Järnefeltin ajasta kuuset ovat vallanneet alaa Kolilla

Metsää Kolilla
Metsää Kolilla

Eero Järnefeltin maalaus Maisema Kolilta (1928) (Kuva: Kansallisgalleria)

Vähän enemmän Kolia

Tällä kertaa näimme ja koimme siis Kolista oikeastaan vaan Ukko-Kolin näköalapaikan, sen suosituimman ja ruuhkaisimman, niin Kolin kansallispuistolle oikeutta tehdäksemme kokosin tähän muutamia muitakin juttuja Kolilta:

Merjan matkassa -blogissa kierretään siinäkin Huippujen kierros, mutta poiketaan sentään Break Sokos Hotel Kolin ravintolassa pizzallakin.

Koli – kotimaanmatkailua Suomen kansallismaisemissa

Hätälasku-blogin Koli-jutussa majoituttiin Kolin Vanhan Koulun Majataloon, siis muitakin vaihtoehtoja on kuin Break Sokos Hotel Koli ja kiivetään Ukko-Kolille vähän pitempää reittiä. Break Sokos Hotel Kolista enemmän kiinnostunut saattaa saada jotain irti Carita K -blogin jutusta.

Jokivarresta -blogissa patikoidaan Herajärven 35 kilometrin kierrosta useamman päivän ajan ja yövytään sen varrella pari yötä teltassa.

Lisää Kolin alueen maisema- ja vaellusreiteistä voit lukea myös Luontoon-sivustolta.

sikosalmi

Kolin maisemia voi muuten ihailla myös talvella, vaikka lumikenkäillen – ainakin näin väittää Kohteena maailma -blogin Rami:

Koli – lumikenkäilyä kansallismaisemassa

P.S. Ei tullut bingoa: Kolin lisäksi yöksi saaressa voisi laskea Nollassa viettämämme yön ja random pikkukyläksi Mathildedalin ja Norjassakin kävimme, mutta eivät osuneet tällä kupongilla kohdalleen!

Artikkelin avainsanoja

10 kommenttia

  • Jepjep, parikin kertaa tuli Kolilla käytyä. Toisella kertaa alkuillasta, jolloin tuli tutustuttua noihin tunnetuimpiin paikkoihin ja sitten toisella kertaa päivällä, jolloin kierrettiin Mäkränvaaran kierros, joka oli erittäin hieno, mutta yllättävänkin raskas kilometrimääräänsä nähden. Korkeuseroja oli todella paljon.

    Itselleni näytti tulevan bingo! :P Kolilla käynnin lisäksi kiivettiin useammallekin tunturille, ml. Saanalle ja sen lisäksi käytiin Norjassa, joskin oltiin vähän pidempi aika.

    • Kiitos Mikko! Oikeastaan vasta tätä kirjoittaessani tulin keränneeksi enemmän tietoa Kolin reiteistä ja juuri nyt tuntuu siltä, että siellä voisi tosiaan toisenkin kerran poiketa! Tosin ei niin, että vaan sitä varten tuonne lähtisin ajamaan, mutta jos jostain muustakin syystä matka veisi tuolle suunnalle.

  • Meidän bingo-tulos kesän osalta on ihan surkea :D Suppailua ja myöhäinen mökkilife-kuva taitaa löytyä. Koli on tosi tuttu paikka jo lapsuudesta ja siellä on tullut käytyä useita kertoja (hmm.. pitääkin ehkä kaivaa kuvat esiin ja kirjoitella joskus itsekin paikasta).

    Saitte kyllä varmasti hienoimmat maisemat bongattua tuossakin ajassa. Se on hieno alue myös pidemmille vaelluksille ja korkeuserot tuovat myös sopivasti haastetta.

    • Kiitos kommentistasi! Eipä tosiaan osunut meilläkään ihan kohdalleen tuo bingo :-) Kolilla on onneksi helppo löytää lyhyelläkin pysähdyksellä ne hienoimmat maisemat.

  • Bingo! Itsellä osui oikea pystyrivi :-D Se on totta, että todella moni tuttu on tänä vuonna Kolilla käynyt. Toki itsekin Kolillakin kävin ja kirjoittelin Huippujen kierroksesta ja muutenkin tarinaa Kolista viime reissujen pohjalta. Oli tuo linkittämäsi lumikenkäily taannoin myös mielenkiintoinen kokemus kansallismaisemissa.

    • Kiitos Rami! Me emme ihan niin pohjoiseen asti päätyneet, että olisi tuntureita ollut. Nurmeksessa taisi jo olla joku vaaraksi kelpaava :-) Suppailun sijaan soutaminen olisi voinut mahtua tähänkin kesään, mutta jotenkin se sitten jäi – ehkä ensi vuonna taas.

  • Kiitos linkityksestä :) Mullekin tuli bingo, kiitos Kolin, purjehduksen ja mökkeilyn. Ne olisivat kyllä kuuluneet kesään ilman koronaakin. Kolia mietittiin jo talvella Joensuun reissun yhteydessä, mutta silloin oli niin tiukka aikataulu, että päätettiin suosiolla jättää se kesään. Ja kieltämättä kesäaika oli muutenkin kivempi käydä siellä kuin talvi.

  • Ihana Koli! Ja todellakin Suomen suvessa auringon nousun ja laskun seuraaminen edellyttäisi yöpymistä.
    Harmillista muuten, jos kuuset alkavat vallata alaa, sillä tuon kansallismaiseman kuuluu olla männikköinen.

    • Kiitos Riitta! Vaikea sanoa, kun en itse maisemaa vuosikymmeniä ole seurannut, mutta tutustuin juttua kirjoittaessani vähän Järnefeltin teoksiin ja niistä kirjoitettuihin juttuihin ja jossain niistä verrattiin sen aikaista maisemaa nykyiseen ja mainittiin juuri tuo kuusten osuuden lisääntyminen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.