Sansibar oli yksi pitkään listallamme keikkuneista matkakohteista, joka ei kuitenkaan vuosienkaan mittaan koskaan noussut ihan sen kärkeen. Viimeksi koronan aikaan mietin sitä ainakin puolivakavasti – jos vaikka kävisi Sansibarilta hakemassa sen silloin 200:n TCC-pisteen (Travelers’ Century Club), kun saldoni ennen koronaa jäi harmittavasti lukuun 199. Tansanian koronatilanteesta oli kuitenkin mahdotonta saada tietoa, sillä maa valitsi alkuun ja pitkään politiikan, jonka mukaan tartuntalukuja ei julkaistu lainkaan, joten enemmän tai vähemmän riskiryhmäläisinä emme halunneet lähteä paikan päälle selvittelemään tilannetta. Virtuaalimatkalla sentään kävimme :-) Sittemmin se 200:s piste tuli haettua Dominikaanisesta tasavallasta ja Sansibarin ”kiireellisyys” listalla laski taas pari pykälää.
Tällä kertaa edullisten Nairobin lentojen ympärille rakennettuun matkakokonaisuuteen Sansibar lopulta sopi hyvin ja päätimmekin Keniaan ja Malawiin suuntautuneen matkamme melkein viikon osuudella Sansibarin saarella. Pähkäilimme vielä viime metreille päivien jakoa Stone Townin ja rantakohteen välillä ja päädyimme lopulta 3 + 3 jakoon. Meille, vähemmän rantalomailusta kiinnostuneille, tämä osoittautuikin ihan sopivaksi. Rannaksi valikoitui hiljainen Pingwen ranta, josta löytyi hinta/laatusuhteeltaan kelvollinen boutique-tyyppinen Villa Hekaya. Stonetownissa asuimme historiallisessa Dhow Palacessa, joka hienoisesta ränsistyneisyydestään huolimatta tarjosikin mielestämme kivan aidon kokemuksen elämästä Stone Townissa.
Kaupunkikierros Stone Townissa
Jos Malawissa retkien ja oppaiden löytämisessä oli omat haasteensa, niin Sansibarilla haasteena on lähinnä valita laajasta tarjonnasta sopiva. Stone Town on toki kaupunkina pieni, joten siitä ja sen nähtävyyksistäkin olisi luultavasti selvinnyt omatoimisestikin, jos olisi viitsinyt paneutua saaren ja kaupungin historiaan kunnolla mieluiten etukäteen. Tavoillemme uskollisena valitsimme kuitenkin privaattioppaan vetämän periaatteessa kolmen tunnin kierroksen, joka kyllä kesti nelisen tuntia. Ehkä siksi, että kyselimme ”liikaa” tai meitä ”kysyttiin” moneen suuntaan, kuten vaikka tutustumaan ohjelmaan kuulumattomasti paikalliseen lastentarhaan.
Oppaamme tarjosi meille myös sopivan annoksen politiikkaa muistuttaen siitä, että Tansaniahan on Tansanian yhdistynyt tasavalta, joka koostuu manner-Tansaniasta ja Sansibarista ja sansibarilaisena oppaamme oli luonnollisesti (?) sitä mieltä, että valtioliitossa Sansibaria syrjitään, vaikka etenkin historialtaan he ovat se mahtavampi osuus kokonaisuudesta! Mutta palataan tähänkin tarkemmin myöhemmin. Tässä tuoreeltaan Facebookissa julkaisemamme kuvakokoelma, jonka saat auki klikkaamalla sen alussa olevaa päivämäärätietoa.
Prison Island
Jos Stone Townin kujille olisi niin halutessaan voinut eksyä omatoimisestikin, niin Prison Islandille on pakko ostaa vähintäänkin venekuljetus. Me ostimme myös saarellekin oppaan ja hyvä opas sattuikin kohdallemme. Opas joka löysi meille paitsi jättiläiskilpikonnat (mikä ei tietysti ollut vaikeaa, olihan niitä saarella satoja), myös päivälevolla olleet lepakot ja pensaissa lymyilevän dikdikin. Riikinkukon tanssikin olisi saattanut jäädä meiltä huomaamatta, sillä sillä olimme jo jatkamassa matkaa, kun oppaamme huomasi mitä on tapahtumassa ja käännytti meidät takaisin. Riikinkukossahan ei nyt sinänsä ole mitään kovin ihmeellistä, mutta tällaista tilannetta, jossa uros olisi tanssinut kahden naaraan sitä ympäröidessä en ollut koskaan ennen nähnyt!
Jozanin metsä ja sansibaringueritsat
Lukijamme Danielin vinkistä varasimme siirtokuljetuksen Stone Townista Pingwen rannalle siten, että siihen sisältyi myös päivän retkikohde, eli kohdallamme vierailu Jozanin metsässä sansibaringueritsoja ihmettelemässä. Toinen vaihtoehto olisi ollut, maustesaarella, retki maustefarmille. Saimme niistä kuitenkin tarpeeksemme Sri Lankalla, joten mausteiden osalta tyydyimme Sansibarilla Stone Townin markkinoiden runsaaseen tarjontaan tällä saralla(kin).
Lomapäiviä Pingwen rannalla
Pingwen rannalla nähtävyyksiä tai mitään muutakaan pakollista ei juuri ollut. Hotellin ravintolalle vaihtelua tarjosivat läheinen Baladin-ravintola ja rannan tuntumassa pienellä korallisaarella sijaitseva The Rock -ravintola. Jälkimmäiselle taidetaan tehdä päiväretkiä Stone Townista asti, sen verran kuuluisa se on, mutta me saatoimme kävellä sinne rantahiekkaa pitkin kymmenessä minuutissa. Varauksen olimme toki tehneet jo viikkoa (tai paria) ennen, varmuuden vuoksi.
Kävelimme myös läheiseen Michamvin kylään ja siis pienen niemen toiselle rannalle, ihan vaan huvin vuoksi. Kylä ei juuri pienestä ja köyhästä afrikkalaisesta kylästä poikennut suuntaan tai toiseen.
Olemme itse ajatellaan Sansibarista samalla tavalla. Periaatteessa varsin kiinnostava kohde, mutta ei kuitenkaan ole ihan riittävästi kiinnostanut, jotta sinne tulisi reissattua. Kerran ollaan sinne tehty jopa välilasku. Kyllähän siellä kiinnostavaa nähtävää kuitenkin olisi. En muuten muistanutkaan, että jättiläiskilpikonnat ovat vapaana, ajattelin niiden olevan jossain aitauksessa.
Kiitos Mikko! Tarkkaan ottaen eivät nuo ihan vapaana kait nuo kilpikonnat olleet, oli sillä alueella missä ne oleilivat jonkinlainen matala aitakin niiden ympärillä ja etenkin ihan pienimmät olivat ihan verkkoseinäisen majan sisällä turvassa. Mutta toisaalta, saari on aika pieni, joten sillä, onko siitä osa aidattu kilppareille ei käytännössä ole kovin isoa eroa. Myös ruokinta taitaa pitää kilpikonnat melko lailla samalla alueella joka tapauksessa.
Hakuna Matata! totesin kun Pongwen hotellissa kaatoivat tervetulodrinkin mun syliin. Ensi kohtaaminen henkilökunnan kanssa jäi kaikkien mieleen. Nyt puolentoista vuoden jälkeen voisin hyvinkin matkustaa saarelle uudestaan (olin varannut saarelle äkkilähdön kun halusin jonnekin pois Suomesta ja ajatukset pois juuri havaitusta sairaudesta), vaikka saaren roskaisuus pisti pahasti silmään mutta toisaalta en ole nähnyt niin valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä kuin ehkäpä Seychellit ja Malediivien saarilla. Hieman saarella myös ärsytti matkojen myyjät rannalla mutta sehän on vaan heidän työ ja eivät toistamiseen yrittäneet mitään minulle myydä. Kolmas seikka oli camo väristen shortsien pito joka herätti paikallisissa huomioita – ovat oikeasti kiellettyjä pitää koska armeija on sen varttunut ”itselleen’
Kehitysmaihin matkustaessa kannattaa jättää maastokuvioiset vaatteet kotiin. Ne herättävät turhaa huomiota aika monessakin paikassa, ovatpa sitten kiellettyjä epävirallisesti tai ihan virallisestikin.
Kiitos Daniel! Juu, mielessäni on ainakin tuo Trinidad & Tobago, jossa siitä mainittiin useampaan otteeseen.
Kiitos Jani! Muista tulevaisuudessa, että jos suuntana on Trininad & Tobago, esimerkiksi, niin sielläkin tuo maastokuosi on selkeästi kielletty.
Hiekka oli kyllä Pingwenkin rannalla valkoista ja hienoa – ja vesi turkoosia, mutta vaikea verrata esimerkiksi Malediiveihin, sillä omasta vierailustani siellä on jo niin monta vuosi(kymmentä).
Nuo apinathan ovat veikeitä! Tuskin enää Sansibarille palaan, mutta jos niin kävisi, niin sansibaringueritsojen ihmettely veisi melkein voiton mausteretkestäkin. Sansibar oli kyllä matkan arvoinen, jo ihan pelkästään Stone Townin vuoksi. Mutta en tiedä, olisinko minäkään ilman koronaa sen olemassaoloa noteerannut, ainakaan niin voimakkaasti, että olisin lähtenyt paikan päälle.
Kiitos Daniel! Ja erityisesti kiitos vinkistä, että tuolle siirtymälle kannattaa varata myös joku välikohde :-) Meille saaresta saatava TCC-piste oli tietysti ainakin hienoinen motivointitekijä …
Me myös mietittiin Sansibarin yhdistämistä Kenian retkeen, mutta aikataulu- ja budjettisyistä jäätiin lopulta vain Keniaan koko 10 päiväksi. Olisi vaatinut kyllä sen 14 päivää, että olisi kannattanut siirtyä vielä Sansibarin puolelle. No, jäipä jotain ensi kertaan, ja sitä kivempi fiilistellä teidän retkeä.
Kiitos Maiju! No, meiltä jäi Sansibar aikoinaan liittämättä Tansanian safarireissuun :-) Sansibar, jos ajattelee vaan poikkeavansa Stonetownissa ei tarvitse kuin muutaman päivän, mutta päädyimme lopulta 6 yöhön, jonka jaoimme 3 + 3, koska tuntui, että saarella, joka on kuuluisa rannoistaan, nekin on kiva kokea. Lopulta kun kaikkea mahdollista tuolla tutkimme, niin tekemistä olisi kyllä riittänyt varmaan vaikka parinkin viikon oleiluun, joka olisi sitten kannattanut jakaa ehkä jopa beljään eri paikkaan saaren eri laidoilla.
Sansibar kiinnostaa, ollaan ajateltu että safari + Sansibar -yhdistelmä olisi meille sopiva matka. Pelkästään Sansibarilla tuskin muutamia päiviä pitempään jaksaisimme olla.
Kiitos Kati! Kuten juuri tuossa Maijulle kommentoin, niin Sansibar vaikutti kyllä sillä lailla monipuoliselta kohteelta, että siellä saisi kyllä helposti kulumaan pitemmänkin ajan, Stone Town, useampiakin erilaisia luontokohteita ja erilaisia rantoja saaren eri puolella.
Tekstin perusteella Sansibar vaikuttaa täydelliseltä rentoutumiskohteelta, sillä saan kuvan että meno on rentoa eikä suuria tungoksia.
Kiitos Tanja! Stone Townissa saattaa jossain kohdin löytää itsensä ruuhkastakin, mutta saarella on niin paljon noita valkohiekkaisia rantoja, että niillä taitaa tilaa riittää hyvinkin ihan kaikille!
Afrikan kolkat olisivat mielenkiintoisia käyntikohteita. Näyttää hyvin erilaiselta kuin monessa muussa maailman kolkassa. Kerran olin Afrikan mantereella ja minua mietitytti silloin mantereen asutuksen kauas kantava historia.
Ehkäpä omia reissujani Afrikkaan on jarruttanut turvattomuuden tunne. Uutiset, joita Afrikasta kuulee ovat valtaosaltaan sotaisia tai muuta kurjuutta. Hyvä lukea blogeista, jotta siellä käydään ja viihdytään ilman suurempia uhkia sekä painostuksia. Tyrkyttäminen on yksi, jota en hyväksy reissukohteissa.
Kiitos kommentistasi! Afrikan osalta kannattaa aina muistaa, että kyse on tosiaan mantereesta, jolla on viitisenkymmentä erilaista maata, joiden turvallisuustilannekin on erilainen. Toki juuri Afrikassa on vielä eniten maita, joissa käydään sotaa tai sisällissotaa tai terrorismi (tai Wagner) on voimakkaasti läsnä, mutta mantereella on myös paljon jo ”ihan tavallisia” valtioita ja eri valtioiden sisälläkin on tietysti isoja eroja. Pienellä etukäteisselvittelyllä selviää kyllä useimmista kohteista ihan hyvin ilman suurempia uhkia.
Sansibar nimenomaan luontokohteena kiinnostaisi. Minkälainen sun mielestä paikka oli turvallisuuden kannalta? Keniasta jäi aikoinaan mieleen, että omatoiminen liikkuminen oli melko rajattua, koska turvallisuustilanne turisteja kohtaan maassa oli heikko. Matkanjärjestäjät lopettivat matkat maahan. Siitä en tiedä onko asiassa tapahtunut muutosta.
Kiitos Annemaria! Joku meille kommentoikin sosiaalisessa mediassa Sansibarin ”turvattomuudesta”, mutta senioripariskuntana lähinnä valoisaan aikaan liikkuessamme asia ei oikeastaan tullut mieleemmekään, eli emme kokeneet mitään edes lähes uhkaavaa. Kenia ja Tansania ovat tätä nykyä mielestäni samaan tapaan kuin vaikka Etelä-Afrikka niitä kohteita Afrikassa, jonne tehdään jatkuvasti matkoja, ainakin siis kierto- ja safarimatkoja, mutta toisaalta, onko järkeä lähteä noihin upeisiin kohteisiin pakettimatkalla makaamaan rannalle? Viimeksi Keniassa käydessämme seitsemän vuotta sitten siellä silloin äskettäin tapahtuneet terroriteot olivat enemmän esillä, mutta pääosassa maata tilanne taitaa nykyisin olla taas ihan normaali.
Oli pakko kaivaa oma matkakertomus esille ja katsoa millainen oli oma kokemuksemme Sansibarista. Lyhyestä vierailustamme jäi hyvät muistot osin siksikin, että saimme erikoiskohtelua kiitos suomalaisen hotellinjohtajana toimineen Jaanan. Lensimme sinne Nairobista ja jatkoimme Dariin. Nuo itäosan upeat rannat olisimme vielä halunneet kokea varpaistelun vuoksi, mutta se kauneus löytyi osin Sand bankin saarelta läheltä hotelliamme. https://appamatkustaa.fi/sansibar-orjakaupan-saari-josta-tuli-turistien-suosikkipaikka/
Kiitos Asko! Itse asiassa vilkaisinkin tuon vanhan juttusi Sansibarin hotelleja haarukoidessani. Ehkä tosiaan olitte saaneet tuossa hotellissa erikoiskohtelua, sillä sen Booking.com -arviot olivat sen verran huonot, että ohitin sen nopeasti – vain äärimmäisessä hätätilanteessa valitsemme hotellin, jonka arvioiden keskiarvo on tuota luokkaa (6.6). Varsinaista juttua Stone Townista en ole vielä kirjoittanut, mutta Dhow Palace oli ihan mielenkiintoinen ja jotenkin tuntui ihan hyvältä idealta vähän pitemmällä saarella oleskelulla erottaa kaupunki- ja rantaloma toisistaan.