Maailmanympärimatkallamme otettujen kuvien jatkojalostaminen jotenkin esittelykelpoiseen muotoon tuntui Uuden Seelannin osalta erityisen haasteelliselta: kuvia oli kaikenkaikkiaan lähes tuhat, joista monet olivat ihan kelvollisia! Lisähaasteena oli sopivien kokonaisuuksien löytäminen, sillä Eteläsaarella kävimme paitsi Queenstownissa myös Milford Soundissa ja Te Anaussa ja bussimatkalla tuolla välillä oli runsaasti hienoja luontokohteita, joissa pysähdyimme, joten jako vaikka kaupungeittain ei tuntunut hyvältä.
Tahitilta lensimme Uuden Seelannin suurimpaan kaupunkiinm Aucklandiin, jota myös nimellä City of Sails kutsutaan. Täällä pohjoissaaren kaupungissa asuu 1,4 miljoonaa maan 3,4 miljoonasta asukkaasta, enemmän kuin pääkaupungissa Wellingtonissa. Ja opas muistaa myös mainita, että lampaita maassa on enemmän kuin ihmisiä (samoin kuin Fär-saarilla, jossa vierailimme kesäkuussa).
Iltapäivän aikana ehdimme kävellä hiukan kaupungin keskustassa ja satamassa, nähdä kaupungin maamerkin Sky Towerin ja muutamia isoja kilpapurjeveneitä Aucklandin satamassa. Jos aikaa olisi ollut enemmän, niin niillä olisi päässyt purjehtimaankin – mutta toisaalta, ilma näin alkukeväästä oli vielä sen verran viileää, että ehkei kokemus kuitenkaan olisi ollut ihan miellyttävä. Auringonpaisteessa satamassa iltapäivällä lämpötila sentään riitti ruotsalaisen siiderin nauttimiseen ravintolan terassilla – ensimmäinen “siiderimaa” melkein kolmeen viikkoon. Joulukin näkyi jo katukuvassa Aucklandin miljoonakaupungissa – samalla tavalla kuinensimmäisellä Australian vierailullamme vuonna 1997 yhdistelmä kesävaatteet ja joulupukki tuntui oudolta, niin täälläkin kesän ja joulun tarjonta samaan aikaan ei oikein istu eurooppalaiseen käsitykseen joulusta.
Illalla teimme myös huoltohommia, pesimme ja kuivasimme Scenic -hotellin itsepalvelupesulahuoneessa vielä kerran koneellisen pyykkiä – ehkä nyt jo pärjäämme kotiin asti. Täällä on länsimaiseen tyyliin jo työvoimalla hintaa, joten kilopesulat vaihtuvat itsepalveluun. Länsimaisuus tuntuu matkailijan elämässä myös siten, että nyt pesimme taas hampaatkin vesijohtovedellä, mitä emme matkallamme toistaiseksi olleet tehneet.
Aucklandissa näimme paljon turisteja, erityisesti japanilaisia, mutta myös suomalaisia – kaupungissa oli Aventuran ryhmän lisäksi myös Olympia-matkatoimiston ryhmä. Starbucks-kahvilassa ruotsalainen tyttö bongasi minut skandinaaviksi Marimekko-olkalaukustani ja tuli juttelemaan kanssamme: hän oli Uudessa Seelannissa diilillä tehdä töit maatiloilla 4 tuntia päivässä ruoka- ja ateriapalkalla ja aikoi olla maassa maaliskuuhun asti.
Me sen sijaan aiomme olla maassa vain vajaan viikon ja siitäkin lyhyen Aucklandin pysähdyksen jälkeen lopun aikaa etelä-saarella, Queenstownin ympäristössä ja pienellä risteilyllä Milford Soundissa.
Tämä sivusto käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön.HyväksyLue lisää
